Missä on suširaja? Onko sitä?
Suši
on Venäjällä ollut jo kauan suosittua. Ei ole liioittelua sanoa, että sušiannoksia
on tarjolla lähes jokaisessa esikaupunkikuppilassakin.
Sitä paitsi venäläinen
suši
on hyvää, ainakin meikäläiseen makuun. Siinä ilmeisesti käytetään majoneesia,
mikä tekee siitä ruokaisamman.
Itselläni on jo
kauan ollut kanta-asiakaskortti Jevrazija-ravintolaketjuun,
jolla näyttää olevan yli kahdeksankymmentä ravintolaa, en tiedä, ovatko kaikki
Pietarissa, monta sielläkin on.
Suši
taitaa olla levinnyt koko Euraasian alueelle myös maantieteellisesti. Etsin
tässä taannoin wikipediasta merkitystä sanayhdistelmälle Imperija Suši
(Империя Суши). Näyttääpä olevan
sellainenkin ketju olemassa ja sieltä saa myös pizzaa ja mitä lie pikaruokaa.
Toimii niin Novosibirskissä kuin Sevastopolissa, Iževskissä ja ties
missä. Kotiinkujetus tietysti kuuluu asiaan.
Mutta en ollut
tyytyväinen löydöksiini. Kyseessä nimittäin oli termi, jota käyttää muuan tunnettu
ns. ajattelija, mahtipontisesta ja sekavasta geopoliittisesta julistuksestaan
tunnettu Aleksandr Dugin.(Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dugin
).
Hetken
pohdiskelu tuon merkillisen termin johdosta selvitti asian. Imperija Suši isoilla kirjaimilla viittaa siihen
mannerimperiumiin, jonka ydinalue on Venäjällä (сушь
–kuiva maa, kuivuus. Vrt. suhoi
–kuiva).
Kuten
tunnettua geopolitiikaksi nimetyssä pseudotieteessä oli aikoinaan kaksi koulukuntaa,
josta toinen korosti merien hallinnan keskeisyyttä ja toinen taas mantereisen
imperiumin etuja sotilaallisessa mielessä (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=geopolitiikka
).
Itse
asiassa kuivan maan imperiumi on yhtä kuin se alue, jota Venäjän kuuluu hallita
ja nykyoloissa siis valloittaa, ollakseen Venäjä. Mikäli tässä jo aloitetussa reconquistassa pysähdytään, menetetään
ennen pitkää sekin, mikä nyt on saatu, kertoo Dugin, selittämättä kuitenkaan,
miksi näin on.
Eipä
argumenttien ymmärrettävyys ja vakuuttavuus muutenkaan kuulu Duginin vahvoihin
puoliin. Viittaan nyt hänen magnum opukseensa Geopolitika Rossii. Akademitšeski projekt 2014, 521 s.
Neuvostoliiton
hajoaminen, tuo geopoliittinen katastrofi
merkitsi, että sen raunioista ryömi
hajoamistuotteita eikä valtioita, vaan itse asiassa fiktiivisiä kyhäelmiä, jotka siirtyivät Venäjän suuresta veljesliitosta
lännen saappaan alle.
Itse
asiassa Neuvostoliitto synnytti myös anti-Venäjän
Venäjän federaation muodossa.
Putin
pysäytti tuon hajoamisen ja aloitti uuden vaiheen, jossa Venäjästä tuli korporaatio. Se toimi kuitenkin yhä
liberalismin paradigman puitteissa ja pyrki kehittyneiden länsimaiden klubiin.
Eräässä vaiheessa Putin julisti sen jo siellä olevankin.
Korporaatio-Venäjän
vaihe päättyi Kiovan Euromaidaniin.
Kun Krim liitettiin Venäjään, siitä tuli jälleen Venäjän sivilisaatio. Krimin liittäminen oli alku vuoronmukaiselle Venäjän maiden kokoamiselle, suuren
Venäjän rakentamiselle. Venäjä on jälleen joka suhteessa lännen vastainen niin
uskonnollisessa ja poliittisessa mielessä kuin arvojen suhteen. Länteen Venäjä,
venäläinen sivilisaatio ei kuulu.
Dugin
johtaa Venäjän lännenvastaisuuden jo Bysantista ja siitä, miten Itä- ja
Länsi-Rooma kasvoivat erilleen. Venäjä on läntisen sivilisaation täysiarvoinen
vastustaja, yhtä suuressa määrin ja samalla oikeudella siitä erillinen
sivilisaatio, selittää kirjoittaja.
Nyt
Venäjä on löytänyt tiensä. Se kieltäytyy pitämästä demokratiaa vähemmistöjen
valtana ja palaa konservatiivisiin arvoihin. Uusi sivilisaatio ei enää ole
kapitalismia, kertoo kirjoittaja, mutta ei selitä mitä se on ja kuinka se
tapahtuu.
Joka
tapauksessa kapitalismi on hänen mielestään läntisen ja erityisesti protestanttisen
uskon luomus, eikä kuulu Venäjälle. Markkinat voivat kyllä olla olemassa, mutta
markkinayhteiskunta on jo patologiaa.
Mammonan
uskonto ei sovi Venäjälle, joka kannattaa Kristuksen oppia.
Dugin
hehkuttaa, että Krimin liittämisen jälkeen Venäjä vasta täysin palasi historiaan. Ratkaistavana on
kuitenkin yhä kysymys, ”ollako vai eikö olla”? Mikäli valitaan edellinen
vaihtoehto, se edellyttää –jostakin syystä- Kaakkois-Ukrainan liittämistä
Venäjään.
Neuvostoliiton
–joka itse asiassa oli suuri Venäjä,
kuivan maan imperiumi- hajoaminen oli
geopoliittisen syklin yksi vaihe. Nyt on alkanut liike toiseen suuntaan ja sen
on jatkuttava.
Duginin
mielestä osa eliittiä (viides kolonna) vastustaa kehitystä ja toinen osa (kuudes
kolonna) on mukana niin kauan, kuin riskit eivät nouse liian suuriksi. Silloin
he vaihtavat puolta. Maailmansodan riski kauhistuttaa sellaista väkeä.
Mutta
geopolitiikan lait ovat ankarat, tietää Dugin. Se, joka ei vastaa haasteeseen,
ei menetä vain sitä, mikä on kiistan kohteena, vaan lisäksi vielä muutkin
omistuksensa. Jos Venäjä luovuttaa Novorossijan,
on se niin Venäjän suvereniteetin kuin itse Putininkin loppu.
Keskiajalla
(ja myöhemminkin) oli olemassa teoria hallitsijan kahdesta ruumiista. Putinin
toinen, poliittinen ruumis on venäläinen, vakuuttaa Dugin. Siinä asuu
venäläinen sielu ja nyt sille on arpa heitetty.
Kuudes
kolonna haluaa nyt puhdistaa patriootit ja palata 1990-luvulla, mutta toinen
vaihtoehto on, että kaikki menee päinvastoin ja alkaa venäläinen renessanssi…
Mitäpä
sanoakaan, ne mahtipontiset johtopäätökset, joita Dugin tekee Venäjän
geopoliittisesta historiasta, eivät perustu mihinkään normaalia tieteellistä
metodia muistuttavaan ajatuksenjuoksuun.
Yhteistä
Hitlerin Mein Kampfin kanssa niissä ovat täysin hihasta vedetyt kuvitelmat niin
syy- ja seuraussuhteista kuin tulevaisuudesta ja menneisyydestäkin.
Viimemainitusta toki vyörytetään suurta määrää tosiasiaväitteitä, joiden
paikkansapitävyys on hyvin heiveröinen. Suurimpana auktoriteettina on Lev
Gumiljov, joka kyhäsi teorioitaan varsin vapaalla kädellä.
Jo
pelkästään tuhannen vuoden takaisen lähdeaineiston niukkuuden pitäisi pidätellä
kovin reippaista tulkinnoista, mutta useinhan tällaisessa tilanteessa käy päinvastoin:
tyhjät tilat täytetään spekulaatioilla.
Spekulaatiot
toki aina sallittaneen. Vakavampaa on, että Dugin todella näkee sodan toivottavana
asiana ja parhaansa mukaan yllyttää siihen myös valtiojohtoa, joka onneksi
näyttää yleisesti ottaen paljon raittiimmalta.
En
näe Duginin geopoliittisissa argumenteissa mitään kestävää tai vakuuttavaa. Jo
ajatus Venäjästä sivilisaationa ja Kristuksen opin seuraajana herättää
loputtomasti kysymyksiä.
Mikäli
hän olisi edes kiinnostunut siitä, mitä venäläiset oikeasti ajattelevat, hänen
kannattaisi tutustua vaikkapa Levadan tai VTsIOM:in tutkimuksiin. Eivät he
sotaa halua, sus siunatkoonkin!
Ja
mitäpä tulee tuohon eristymiseen lännestä? Luulen, että kansa haluaa säilyttää
ne suširavintolansa ja loputtomat muut itäisen ja läntiset uutuutensa, jotka
Neuvostoliiton romahdettua tulivat maahan.
Ainakin
Neuvostoliiton paluuta toivovien määrä on hyvin vaatimaton, mitä ei muuta se,
että Stalinin merkitys historiassa nähdään yleensä myönteisenä.
Kyllä
se taitaa olla niin, että näiden läntisen sivilisaation lihapatojen äärestä ei
monenkaan tee mieli korpivaellukselle, halusipa joku risupartainen profeetta
sitä tai ei.
"Sitä paitsi venäläinen suši on hyvää, ainakin meikäläiseen makuun."
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt, että venäläiset muutenkin ymmärtävät jopa meitä paremmin hyvän kalan päälle, mikä kuulemma näkyy Vaalialan läheisissä kalakaupoissa.
Vaalimaan.
PoistaSorry eikun pahoittelen!
Poista"Dugin johtaa Venäjän lännenvastaisuuden jo Bysantista ja siitä, miten Itä- ja Länsi-Rooma kasvoivat erilleen."
VastaaPoistaIkävä kyllä täytyä sanoa, että jossain suhteissa Duginin teorioissa on selittysvoimaa. Väitän, että tuo ero selittää vaikeutemme ymmärtää Venäjää: antiikin Roomassa ylin valta (imperium) oli rajoittamatonta kun taas länsi-Euroopassa feodalismi loi ajatuksen, että vallankäyttö oli rajallista ja myös hallitulla oli oikeuksia suhteessa hallitsijaan (vrt esim Magna carthan synty). Näistä feodaalioikeuksista polveutuivat myöhemmin kansalais- ja ihmisoikeudet. Venäjällä puolestaan ylin hallitsija oli itsevaltias (autokraatti).
Samoin Dugin selittää uskottavasti Venäjän turvallisuusongelma: maalla ei ole luonnollisia rajoja, joten aina pitää edetä,ettei joutuisi perääntymään. Ei miellyttää meille, mutta uskottavaa ja loogista.
No onhan hänellä muutama truismikin. Mutta en ostaisi selitystä mihinkään.
Poistakansa haluaa säilyttää ne suširavintolansa ja loputtomat muut itäisen ja läntiset uutuutensa...Kyllä se taitaa olla niin, että näiden läntisen sivilisaation lihapatojen äärestä ei monenkaan tee mieli korpivaellukselle"
VastaaPoistaEnpä juuri mitään muuta toivo kuin että blogisti olisi oikeassa. Ikävä kyllä historian esimerkit sotakiihkon ja propakandan voimasta antavat pelkoja myös vastakkaisesta mahdollisuudesta: mitä tapahtuu, jos hallituksen käsissä olevat TV:t alkavat syytää, että länsi on juuri valmistautumassa hyökkäämään Venäjälle ja näyttää kuvia lännessä murhatuista venäläisistä naisista ja lapsista...
"Joku risupartainen profeetta?" Niinkuin Aleksandr S?
VastaaPoistaJoo, mutta hänellä oli asiaa ja siistimpi partakone.
PoistaPartakin. _€#@_&€ tekoäly...
VastaaPoistaTaidanpa ryhtyä kannattamaan myös Duginia. Mitä Vova ajattelee hänestä?
VastaaPoistaSiinäpä kysymys. Kyllähän se sitäkin porukkaa liehittelee.
VastaaPoistaPohtivatko Venäjän pomomiehet sitä, minkä vuoksi heidän politiikkaansa ja arvomaailmaansa inhotaan lännessä.
VastaaPoistaJoo. Syynä on russofobia. Siis puolivirallisesti. Sen sijaan että inhottaisiin omaa itseä, vihataan ja pelätään sen vaihtoehtoa.
PoistaTilausta riittää niin Duginille kuin Boltonillekin. Enpä kai osannut muuhun uskoa edes vuosina 2014–15, mutta kai aina saa toivoa:
VastaaPoistahttp://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175089-butch-heidegger-ja-sundance-dugin
http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191016-hulluus-huipussaan-republikaani-talibanina
Minusta tuo on hyvä vastaus. Minäkin uskon noin. Itseinholle (joka on täysin aiheellista ja ymmärrettävää) täytyy löytää joku kohde. Koska länsi herää pohtimaan, miksi heidän ylvästä liberaalia demokratiaansa, historiallisen väistämättömyyden kaltaista vääjäämätöntä kaiken yhteiskunnallisen kehityksen lopullista päätepistettä, niin laajasti moniaalla muualla inhotaan ja vihataan?
VastaaPoistaEihän länsi muuta tekään! Lännessä itsekritiikki, etten sanoisi aika ajoin jopa itseinho, on nykyään huipussaan. Muissa kulttuureissa se puolestaan loistaa poissaolollaan.
PoistaSitäkään ei päästä mihinkään, että tavallisen ihmisen kannalta länsimainen kapitalismi/markkinatalous, demokratia ja oikeusvaltio tuottaa parhaan mahdollisen (optimaalisen) elintason, vallanpitäjien vaihtamisen ja turvan viranomaisten mielivaltaa vastaan verrattuna mihin tahansa historialliseen tai nykyiseen vaihtoehtokulttuuriin. Tämä ei tosiaankaan sulje pois sitä, ettei läntisessä kulttuurissa ole myös taloudellista eriarvoisuutta, epätasa-arvoa ja viranomaisten epäasiallisuutta ja mielivalta. Aihiomme on kuitenkin kehityskelpoinen, sitä ei kannata heittää menemään ja kehittämään jotain kokonaan uutta - tai uusvanhaa.
Sitä kokonaan uutta ollaan kehittämässä ja on oltu jo jonkin aikaa kehittämässä, moni klassisliberaalin tai konservatiivin maailmankuvan omaava ei oikein tunnu ymmärtävän mihin suuntaan länsimaiden kirkkain kärki on meitä viemässä.
PoistaSe vielä, että ne perinteiset arvot mahdollistivat ja loivat "optimaalisen" demokratian ja oikeusvaltion, eli toisinsanoen kristillisen humanistiset arvot. Kuka tietää mihin nämä nykyiset vievät. Transgender-ideologia tai amerikkalaistyylinen affirmative action johtavat varmaan erilaiseen lopputulokseen aikanaan. Tai ylipäätään nykykapitalismin tukema juureton individualismi, jossa kuka tahansa voi olla mitä tahansa, juuret, kansallisuus, perhe ja perinteet ovat vain esteitä yksilön rajattomalle itsensä toteuttamiselle. Tässä eräs esimerkki mitä on saatu aikaan alle 10 vuodessa: ennen hedelmällisyyden romahdus Suomen historiassa. https://uk.reuters.com/article/us-finland-population/record-low-birth-rate-threatens-finlands-welfare-system-finance-minister-idUKKCN1NY1RP
PoistaEnnen näkemätön siis.
PoistaJa arvon professorille, tarkoitin niitä, jotka eivät ymmärrä klo 12. 29:n anonyymia. Vihavaisen uskon ymmärtävän asian masentavankin hyvin.
PoistaEi länsi itseinhoa niin sanottuja progressiivisia arvojaan laisinkaan, päinvastoin,mutta kyllä omia perinteisiä sitäkin enemmän! Ihme jos joku ei sitä huomaa.
VastaaPoistaTai osaa tehdä eroa niiden välille.
PoistaLiberaalin demokratian ajallinen korrelaatio taloudellisen nousun kanssa ei ole muuta kuin korrelaatio. Samanlainen korrelaatio on näköjään myös kultakannan (raha) kanssa. Muitakin korrelaatioita on varsin helppo keksiä. Minusta on vaarallisen lähellä [c] hybristä [/c] myöntää kuolemattomuus alle sadan vuoden ikäiselle sekulaarille uskonnolle.
VastaaPoistaOlennainen on ehkä kuitenkin tässä. Kuvaa en tarkoita minään "turpa kii ja usko tilastoa" -tyyppisenä kaneettina, vaan lätkäisen sen tähän siksi, että sama kokemus on myös arjessa.
VastaaPoistaKun pesee kesällä sesonkityöttömyyttä paettuaan ministeriöiden ikkunoita ja potkaisee pöydältä paperin, jonka on aiemmin itse kääntänyt (illalla, viikonloppuna tai talvella) monikansallisen yhtiön halpojen työvoimakustannusten vuoksi Baltiaan siirtämän tytäryhtiön freelancerina, ja kuuntelee samalla ilmastoiduissa avokonttoreissaan ilmastonmuutosta ja migraatiota säätävien tyyppien laskelmia automaattisista palkankorotuksista, näkee seinällä julisteen "kuinka onnistut sosiaalisessa mediassa" - orwellilaisia ohjeita siitä, kuinka teollisuusmaan valtionviranomainen voi parhaiten miellyttää yksityisten kalifornialaisyhtiöiden kolonisoimia tajuntoja - tulee jotenkin olo, että rahan liikkeet eivät enää kaikilta osin heijastele yhteiskuntien mielekkäitä kehityssuuntia.
Eikä tämä asia tule ratkeamaan millään konservatiivisella änkytyksellä. Nimenomaan ongelma on alun alkaen se, että hyvinvointi on mahdollistanut sen tasoisen pikkuporvarillisen narsismin ja lapsentasoisen itsekkyyyden, josta ei ole ihan heti paluuta mihinkään sellaiseen elämänmuotoon, joka jotenkin oikeasti myös loisi kantavia rakenteita. Tuomas L näemmä näkee tämän faasiviiveilmiön hyvin.
Minusta nuivuus on tavallaan juuri vanhan maailman pyrkyrioikeistolaisuuden stallarimeiningillä turboahdettuna perillisenä huono suunta korjausliikkeeksi individualismin ongelmiin. Siinä menee yksinkertaisesti puurot ja vellit sekaisin. Henkinen valta - siis nämä kaikenlaiset todellisuudesta irronneet keskiluokan ja kulttuuriväen moraaliriennot - seuraa tosiaan materiaalista ("varsinaista") valtaa faasiviiveellä, eikä sen vastaisiin hysteriareaktioihin kannattaisi käyttää näin paljon paukkuja. 20 vuoden päästä tulee olemaan taas muutenkin ihan eri muotiongelmat, mutta sen sijaan siihen mennessä kapitalismin totaalinen irtoaminen markkinataloudesta on voinut aiheuttaa rikkaimmissakin maissa ihan oikeitakin ongelmia.
Tietysti nyt eletäänkin peliteorian aikaa. Joku vanha tai rikas tyyppi voi ajatella viimemainitusta vaikka, että "ei oo mun ongelma se, joten se siitä".
Tällä viikolla yle ykkösen kultuuriykkösessä oli vieraana Timo Airaksinen,hänen teemanaan oli markiisi de sade,hänen vaikutuksensa aikakauteemme ja sen erimuotoisiin sateenkaari ilmiöihin.
VastaaPoistaAiraksinen totesi,sivulauseessa ,että mannereuroppalaisen ja aglosaksisen kultuuripiirin suurin ero on suhde teemaan valta,aglosaksit eivät tuota käsitettä kultuurissaan tunnista,eivätkä käsittele.
Europan manterella Airaksisen mukaan Ranskalaist ja Saksalaiset puolestaan kytkevät käsitteeseen valta kaiken mahdollisen.
Kun katselee menoa restauraatio vaiheessa olevalla Venäjällä,joutuu toteamaan että juuri ne muodot jotka olivat hyveitä sotienvälisessä europassa ovat todellisuutta nyt meidän itäpuolellamme olevassa valtiossa.
Esimerkiksi sotilaallisen titeen esittelyt marssien muodossa tuo mieleen mennee europan suuruuden,ennen amerikkalaista mantereen sotilaallista ja kultuurillista tosiasiallista miehitystä.
Tässääkin kolumnissa mainituksitullut filosofi Dugin kgb toimijan poika, yhteistyössä muiden vastaavataustaisten ja ikäisten kanssa rhtyivät tutkimaan ,tietysti salaa saksalaista filosofiaa, mistä löysivät itselleen ja Venäjälle mieluisat Hegelin, Speglerin ja tietysti Haidegerin,nuo saksalaisen liberalismin ja vastullisen konservativismin edustajat.
Uusimpina liikkeinä, Putinin varjossa on voimistunut Tsargrad, verkosto ja verkkojulkaisu,jonka perustajaa Konstantin Malofajevia,kannattaa pitää silmällä naapurimaamme tulevia satrappeja arvioitaessa
"Kapitalismin totaalinen irtoaminen markkinataloudesta" merkitsee minulle mahdollisuutta hyödyntää mädän järjestelmän ja elämänmuodon itsetuhomekanismia. Siinä mielessä en pidä sitä onelmana tai alkusyynä, vaan tervetulleena tilaisuutena.
VastaaPoista