lauantai 14. joulukuuta 2019

Automobiilin arvo


Automobiili ja työn arvo

Joskus viime vuosisadan alussa Lenin otti nykyaikaisen automobiilin esimerkiksi tuotteesta, jota kukaan ihminen ei voi väittää työllään ansainneensa (vai oliko se nyt varmasti Lenin, en enää löydä viitettä).
Automobiili näet koostuu tuhansista osista, joiden tekemiseen on tarvittu kymmeniä erilaisia ammattimiehiä. Pelkästään raaka-aineita, teräksestä kupariin ja kautsusta platinaan on jouduttu haalimaan ympäri maailmaa. Toimiakseen biili tarvitsee jalostettua polttoainetta, joka tuodaan kuluttajalle monimutkaisen prosessin kautta.
Olennaista on, että biilin (automobilis -itsestään liikkuva) rakentaminen on (oli) vaatinut tuhansia ja taas tuhansia tunteja yhteiskunnallisesti välttämätöntä työtä. Tällainen työ taas on se ainoa asia, johon hyödykkeiden arvo perustuu, kuten jo Adam Smith ymmärsi.
Lenin itse ajeli mahtavilla automobiileillä, jotka edustivat aikansa todellista luksusta. Kerran sellainen ryöstettiinkin hänen altaan aseella uhaten, nuori neuvostovaltio kun nyt oli kykenemätön ylläpitämään alkeellisintakaan järjestystä, mutta asiahan korjaantui sitten myöhemmin. Se on kuitenkin jo toinen juttu.
Joka tapauksessa ajatus siitä, että tavallisen työmiehen pitäisi myös omistaa oma auto, ei varmastikaan juolahtanut kenenkään mieleen ainakaan ennen T-malli Fordin lanseeraamista vuonna 1908. Sen jälkeen Amerikassa kaara alkoi jo tulla tavallisen tallaajan ulottuville, mutta ei sentään Venäjällä.
Neuvostoliiton autoteollisuudesta on muuten kirjoittanut tutkimuksen Lewis Siegelbaum, joka näyttää väittävän, että autojen tuotanto oli muuan neuvostotyöläisen porvarillistamisen merkittävimpiä vipusimia.
Muistan itsekin, miten joskus 70-luvulla puhuttiin siitä, että auton hankkiminen vieroittaa ihmisen yhteiskunnallisesta toiminnasta, sen jälkeen kun näet kaikki aika kuluu huollon, korjausten ja varaosien hankkimisen merkeissä.
Onneksi tätä vitsausta ei tullut kohtuuttoman monien osaksi. Itse asiassa ns. kommunistisen yhteiskunnan rakentamista suunniteltaessa olikin esillä autojen yhteisomistus, mikä luultavasti olisi ollut monessa suhteessa järkevä ratkaisu. Nythän se taitaa olla meillä muotia hipsteripiireissä.
Oli ymmärrettävää ja jopa ilmeistä, että myös ideologian näkökulmasta Leninin kaltaiset henkilöt ansaitsivat päästä ajamaan loistoautojen kyydissä ja sama koski muitakin ns. terävän pään toimihenkilöitä.
Se tavallinen duunari sen sijaan jäi olosuhteiden pakosta ilman mašinaansa aina tuonne 70-luvulle saakka. Sitten, kun Ladat tulivat, alkoi uusi aika häämöttää. Ja se Lada oli kyllä aikanaan ihan kelpo auto. Ei sitä pidä nykyiseen mersuun verrata, vaan mosseen.
Sen sijaan, että olisi saanut omistukseensa tolkuttoman määrän kulutushyödykkeitä, duunari sai neuvostojen maassa osakseen verrattoman komeaa ylistystä. Häntä verrattiin jopa Jumalaan. Kuka olikaan luonut kaiken sen rikkauden, mitä ympärillämme oli? Ei Jumala (edes Allahin ominaisuudessa), vaan työläisihminen, рабочий человек, hän, joka rasvoittuneessa puserossaan aamuisin marssi töihin (Кс. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=%D1%80%D0%B0%D0%B1%D0%BE%D1%87%D0%B8%D0%B9+%D1%87%D0%B5%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D0%BA ).
Asiassa oli vinha perä. Työstä ne hyödykkeet vain syntyivät ja kyllä yhäkin syntyvät ja yksi tekee tuota yhteiskunnallisesti välttämätöntä työtä enemmän kuin toinen ja toinen taas saa sen hedelmiä enemmän kuin olisi ikinä pystynyt tuottamaan.
Tuottaja joka tapauksessa oli se symbolinen demiurgi, jota sosialismin vallitessa kumarrettiin ainakin julkisissa tilaisuuksissa. Vaikka sosialismissa elettiinkin, merkitsi työ periaatteessa yhä kieltäytymistä ja kärsimystä. Vasta kommunismissa siitä sanottiin tulevan ihmisen ensimmäinen tarve, jolloin ei palkkaakaan tarvitsisi enää maksaa.
Niinpä suhteettoman osan tuon työn hedelmiä itselleen kaapanneet olivat riistäjiä. Logiikka oli yksinkertainen. Neuvostoliitossa heitä ei ollut.
Vain kapitalismissa alettiin sitten joskus 1970-luvulla (?) nostaa kuluttajakin tuottajan rinnalle uudeksi sankariksi… Suurempaa ja sosialismin eetokselle vihamielisempää mielettömyyttä oli vaikea kuvitella.
Nyt, sosialismin jälkeen elämme kuitenkin aivan uudenlaisen arvojärjestyksen maailmassa.
Työtä tuskin enää pidetään meilläkään kirouksena, vaikka se ei aina huvitakaan. Siitä alkaa olla jo sen verran puutetta, että sitä arvostetaan enemmän kuin ennen. Jako ruumiilliseen ja henkiseen työhön, jonka piti poistuman vasta kommunismiin siirryttäessä, alkaa olla todellisuutta.
Ja taitaapa tuntua yhä vähemmän ilmeiseltä sekin ajatus, että kaikki arvo perustuu työhön, ainakaan ihmistyöhön.
Kun robotit sylkevät sisältään monimutkaisia hyödykkeitä yhä kiivaampaan tahtiin, alkaa maapallomme ongelmaksi tulla hyödykkeiden liiallinen määrä eikä niiden niukkuus.
Kun vertaa vielä äskeiseen menneisyyteen, tuntuu hurjalta ajatella, että tuottaja, tuo kaiken vaurauden luoja, ei monien mielikuvissa enää olekaan sankari, vaan pikemmin roisto: luonnonvarojen tuhlaaja ja saastuttaja.
Tämä rooli toki lienee toistaiseksi varattu vain valkoiselle miehelle. Erilaiset luonnonkansatkin on nyt mobilisoitu kuluttamaan ja vedetty pois rakkaasta Egyptin yöstään ("Why brought ye us from bondage,
“Our loved Egyptian night
?”, Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=valkoisen+miehen+taakka ). Olisihan se nyt ihan toista tänäkin päivänä vaikkapa asustella kodassa tai savimajassa ja viettää luonnonläheistä elämää. Gaia ja muut jumalat siitä kiittäisivät.
Nykyään auton omistamista joka tapauksessa pidetään ilmeisesti välttämättömänä jokaiselle, ellei nyt suorastaan luonnollisena ihmisoikeutena.
Suomen kaltaisessa maassa se tietysti onkin haja-asutusalueilla välttämätön ja voitaisiin siis kaikin vaikka mokomin kustantaa siellä asuville, mikäli samalla kerättäisiin taajamien tarpeettomat biilit pois ja kierrätykseen. Näin maailma pelastuisi ainakin joltakin osin.
Mutta tämähän on ns. tulevaisuuden musiikkia. Sellainen voi kyllä soida jo piankin.
Tuo takavuosien työläisihminen on joka tapauksessa nykyään aika epäilyttävä olento. Sen sijaan, että häntä kumarreltaisiin, ainakin nyt lauluissa, hänestä onkin tehty jonkinasteinen syntipukki. Mitäpä sanoikaan Pentti Linkola ahertamisesta ja ähertämisestä. Sehän on kaiken pahan alku ja juuri, liiallisen sikiämisen ohella.
Kun tuo jälkimmäinen nyt on saatu meillä aisoihin ja yhä pienempi osa kansaa tekee mitään varsinaisesti tuottavaksi työksi katsottavaa, olisi ehkä kohtuullista kuitenkin suunnata katse muualle eli etelämmäs, jos syntipukkeja tarvitaan. Tarvitaanko heitä, on taas kysymys sinänsä. Mutta tämä kulttuurimmehan on viritetty puberteetti-ikäisten ajatusmaailman mukaiseksi.

10 kommenttia:

  1. Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu automobiili on todella verraton ja hupaisa hyödyke. Raskas liikenne lienee kuitenkin tärkeämpi yhteiskunnan kehityksen vauhdittajana. Tästä kiinnostava detalji. 1970-luvun alussa Neuvostoliitossa oli vähemmän kuorma-autoja kuin 1920-luvun Yhdysvalloissa. Näin kertoi saksalainen toimittaja Rolf Winter teoksessaan Ärmliche Weltmacht. Teosta ei löydy Suomesta enää ainoastakaan tieteellisestä kirjastosta, liekö edes hankittu aikanaan. Joten kiitän tiedosta Sampo Ahtoa, joka kertoi sen ammoin Uuden Suomen kolumnissa (se lakkautettu aviisi, ei nykyinen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaapi se olla. Ainakin kuorma-autot olivat usein ihan pieniä ja ottivat esimerkiksi 1,5 tonnia kuormaa. Tiet eivät paljoa kestäneet.

      Poista
  2. Mutta ne oli isompia

    VastaaPoista
  3. Vihervasemmistolla on aika tiukka ote valkoisen öykkärimiehen palleista ja jos palleilla ei mene hyvin ei mene miehelläkään. Niin kuin vanhastaan tiedämme autohan on hepin jatke aika monellekin miehelle ja miellyttäähän ne kumpikin myös naista, ainakin naisellista naista. Niitähän on, ainakin meidän kellokasnaisissa, yhä harvemmassa, mutta kyllä heitä löytyy vielä melkoisesti siellä vähemmän ääntä pitävien puolella.
    Francoise Sagan sanoi, että itken mieluimmin Jaguarissa ja elämänkokemukseni perusteella voin sanoa, että lauseeseen yhtyvät lähes kaikki vihreät naisetkin viimeistään siinä vaiheessa, kun teini-ikä on hämärää menneisyyttä.
    Vihreä nainen on kuitenkin vaarallisimmillaan Audin takapenkillä ollessaan ja niinpä meillä autoilevilla lihaa syövillä heteromiehillä on vaaran vuodet menossa. Tottakai me pärjäämme ja saamme torjuntavoiton, mutta niin kuin jokainen on kotonaan oppinut, herrasmies saa aina kolhuja riidellessään naisen kanssa. No, onneksi mies on rakennettu kestämään kolhuja. Enemmän minua huolettaakin miten ns. piipertäjämiehet tulevat pärjäämään, kun uhriutuminen ja joukossaloukkaantuminen menevät muodista, sillä heitä on melkoinen määrä.

    VastaaPoista
  4. 70-luvun ladoista tulee mieleen tuon ajan amerikkalaiset elokuvat. On ostoskeskuksia ja supermarketteja pakastealtaineen. Kansanautot ovat Detroitin tuotantoa joissa on samanverran hevosvoimia kuin nykyisissä saksalaisten premiumautojen arvokkaimmissa malleissa. Tosin väännössä 7,5v8 taitaa pestä ne vieläkin? El Caminon hevosvoimia piti laskea 400 pollesta. Kun hätäisimmät ajoivat niillä metsään. Onhan noita tuon ajan amerikkalaisia peltilehtiä päätynyt Suomeenkin ja entisöity. Mutta ne ovat aikansa lapsia. Kolariturvallisuuden suhteen jos vastassa on samanlainen massa. Ne ovat ruumisarkkuja kute ladatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurtoinsinöörit ovat tainneet suhtautua vähän skeptisesti noihin pröystäilykosliin. Toki niillä sai bensan palamaan ja kumin käryämään.
      Mutta se, joka on ollut ladan kyydissä Moskovassa ja Leningradissa, todellisen lihatshin kuljettamana, ei koskaan unohda elämystään...

      Poista
  5. "Kun robotit sylkevät sisältään monimutkaisia hyödykkeitä yhä kiivaampaan tahtiin, alkaa maapallomme ongelmaksi tulla hyödykkeiden liiallinen määrä eikä niiden niukkuus."

    Läntisellä taloudella on kaksi ongelmaa:

    - makrokansantaloustieteen mukaan se ostovoima, jolla noita kilpailun ja tuotannon tehostamien halpuuttamia härpäikeitä hankitaan, tulee palkkatuloista. Kun robotit tekevät tuotannon, mistä tuo ostovoima tulee?

    - vielä perustavanlaatuisempi ongelma on talousjärjestelmän perustuminen jatkuvaan kasvuun. Siinä on vaan se ongelma, että miten voi olla jatkuvaa kasvua rajallisessa tilassa (maapallo). Jos keksitään halpa eenergia esim fuusiovoima, se lykkää ongelmaa, koska kaikki jäte kannattaa kierrättää, mutta jossain tulee raja vastaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Stalin keksi aikoinaan hyvän keinon antamalla kansalle enemmän rahaa, kuin oli ostettavaa. Siinä aika kului mukavasti jonotellessa eikä liikatuotantoa syntynyt.

      Poista
    2. Eikös tuotanto vaadi silloin vähemmän työtä> vähemmän tuloja>vähemmän taloudellista kasvua? Toisaalta tuotanto siis halpenee, mikä johtaa deflaatioon (kellään ei monopolia).
      Ostovoiman heiketessä absoluuttisesti voi se silti suhteellisesti parantua.

      Iso osa kasvusta tulee nykyään palveluista/immateriaalisesta tuotannosta, mikä edustaa melkein 4/5 -osaa BKt:stä. Mutta sen työn hinta ei seuraa tuottavuuden kehitystä, vaan on solidaarisen työmarkkinapolitiikan seuraus, johtotähtenään teollisuuden palkanmaksukyky. Siten toisin kuin ennen, BKT:n kasvu ei ole sama kuin elintason paraneminen

      Ihminen/kone -parivaljakon yhteistyö, yhtiöissä organisoituna ja markkinataloudelle alisteisena on vuosisataisen taloudellisen kasvun ja elintason nousun taustalla. Ja mahdollistaneet hyvinvointivaltion rahoituksen sodanjälkeiset vuodet , ei vain sanoissa - kuten N-liitossa - vaan ihan teoissa.
      Digitali-, automati- ja robotisaation myötä tämän Sammon tuotto on ehtymässä.

      Miten julkinen sektori sopeutuu uuteen tilanteeseen?
      Valtioiden ollessa kyvyttömiä reagoimaan tähän, ovat keskuspankit lähteneet ostamaan aikaa.
      Rahaa jaettu kuin viimeistä päivää jo yli kymmenen vuotta. Toki ei kansalle Leninin tapaan, vaan finanssilaitoksille, mutta kyllä se helikopterirahakin voi alkaa tippumaan taivaasta. Toivottavasti ei samalla Lenin.

      Poista
  6. "Lenin itse ajeli mahtavilla automobiileillä, jotka edustivat aikansa todellista luksusta."

    Eikös Lenin-setä hankkinut ensimmäisenä virkatoimenaan käyttöönsä Rolls Roycen? Mutta onhan se aivan ymmärrettävää, sillä jotkut nyt vain ovat hieman tasa-arvoisempia kuin toiset. Ja voihan ns kansa autoilla myös edustajiensa välityksellä...

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.