sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Hyperkorrektius


What do you want to do ?
New mail

Hyperkorrektius

 

Suomen kieli eroaa äänteellisesti varsin selvästi indoeurooppalaisista. Ainakin minulle vielä muistaakseni opetettiin alakoulussa aakkoset, joista kokonaan puuttuivat esimerkiksi sellaiset pehmeät konsonantit kuten b, ja f. En nyt pääse tarkistamaan.

 Myös c ja z puuttuivat suomen kielen aakkosista, mutta, lapsille yritettiin kyllä opettaa, miten äännetään g ja d. Sellaiset äänteet kun näet olivat suomen kirjakielessä, mutta eivät sen sijaan siinä puhutussa kielessä, joka tuohon aikaan muodosti lingvistisen ympäristömme.

Yritys onnistui puolittain. Jotkut oppivat ja myös suostuivat ääntämään d:n ja g:n, mutta monien mielestä tämä oli selvä hyökkäys heidän synnynnäisiä oikeuksiaan vastaan. D äännettiin meillä Savossa korostetun rohkeasti t:nä ja g k:na. Pohjanmaallahan d lausuttiin r:ksi, puhuttiin rariosta ja remokratiasta.

 Jos asia sitä vaati, voitiin aina puhua vaikkapa herrojen keestä tai hienommasta t:stä. Ei sitä kirjainta saati äännettä tarvittu oikeastaan mihinkään.

Jonkinlainen sekaannuksen vaara oli kai silloin, kun Mauno Koivisto, jolla oli vahva turkulainen aksentti, puhui siitä, että tarttis varmaan revalvoida. Harva saattoi olla ihan varma siitä, tarkoittiko hän devalvointia vai revalvointia. Yllättävää kyllä, hän puhui tiettävästi revalvoinnista, vaikka devalvaatiopaineet taisivatkin silloin useimpien mielestä olla pinnalla.

Ilmiö ei ole ollut täysin puhtaasti suomalainen. Ainakin itse näen sukulaisilmiönä sen, jonka George Orwell kertoo havainneensa Englannissa: työväenluokkainen englantilainen mies ei hänen aikanaan suostunut ääntämään yhtään ranskalaista sanaa oikein, koska se hänestä kuulosti akkamaiselta. Sitä paitsi hänellä oli oma kielensä, joka riitti erinomaisesti.

Mutta suomi on kovin paljon kauempana kaikista indoeurooppalaisista kielistä kuin ne ovat toisistaan. Suomen kielelle vieraita ovat myös hyvin monet sellaiset konsonanttiyhdistelmät, jotka ovat muualla Euroopassa normaaleja. Itse asiassa ne kaikki ovat meille vieraita, niin esimerkiksi sanan alussa sk, st, sh, sn, kl, kt, kn ja niin edelleen. Me pelaamme enemmän vokaaleilla.

Myös etu- ja takavokaalien yhdistäminen samassa sanassa on suomalaiselle niin vaikeaa, että on tänäkin päivänä aivan tavallista kuulla puhuttavan vaikkapa olumpialaisista -sana olympialaiset kun nyt vain on mahdoton äännettäväksi.

Onhan meidän kielemmekin toki ulkomaalaiselle vaikea ääntää. Pistäkääpä saksalainen tai englantilainen tai venäläinen tai ranskalainen ääntämään vaikkapa niin tavallinen sana kuin muikkukukko tai, sanotaan nyt, yökyöpeli. Harjoitusta se vaatii.

On jotenkin luonnollista, että juuri meillä on erityisen korostunut ilmiö nimeltä hyperkorrektius. Sitä toki tavataan muissakin kielissä, mutta käsittääkseni se on juuri suomen kielen natiiveilla puhujilla erityisen selkeästi havaittavissa.

Kyseessä on virheellinen muoto, jota yritetään saada oikeaksi vääntämällä sana mahdollisimman epäsuomalaiseen muotoon, jonka arvellaan siis olevan erityisen ulkomaalainen ja usein myös hieno. Niinpä psykologiasta saattaa tulla bsygologia, mikä tosin nykyään on harvinaista. Sen sijaan esimerkiksi Harvard kirjoitetaan säännöllisesti muotoon Harward, koska w-kirjaimen arvellaan ehdottomasti kuuluvan niin hienoon sanaan.

Gruusian eli georgian kielessä substantiivit usein loppuvat i-kirjaimeen samoin kuin suomessa, mutta tämä näyttää olevan monelle mahdotonta uskoa ja niinpä se jätetään säännöllisesti pois. Ollaan siis hyperkorrekteja karttamalla suomalaiselta haiskahtavia muotoja.

Muuan sinänsä idioottimainen suomalainen sana on biisi, joka ilmeisesti haluaa leikitellä englannin kielen sanan piece kanssa. Sen b-kirjain on tässä tapauksessa se hyperkorrektiuden osoitus.

Täytyy sanoa, että olin aika yllättynyt, kun fecebookin myötä aloin enemmänkin lukea kansamme oikeinkirjoitusta. Hyperkorrekteja muotoja tunkee joka paikasta yhä tänäkin päivänä, huolimatta siitä, että niin suuri osa kansaamme nyt osaa ainakin englantia ja hieman ruotsia, jos nyt ei juuri muita kieliä.

Oma tarinansa on niin sanottu stadin slangi, jonka sanamuodot perustuvat pitkälti juuri epäsuomalaisuuteen, mikä merkitsee eräänlaista hyperkorrektiutta (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=stadin+slangi ). Siinähän olennaista on erottautuminen kielellisesti ja aikoinaan siihen päästiin osaamatta mitään vieraita kieliä, kunhan vain opeteltiin hyperkorrekti ääntämys, jota maalaiset eivät kyenneet toistamaan.

Jo pelkkä sana stadin slangi oli maalaiselle mahdoton: hän sanoi tatin lanki, mikä tietenkin koetteli aidon stadin kundin nauruhermoja. Muuan esimerkki on, kun sota-aikana muuan maalainen kuuli stadilaisen pyytävän toiselta tupakannatsaa: stikkaas skyfät! Seuraavan kerran kun hänellä oli tupakannälkä, hän sanoi tikkooppa kypät!

Nyt toki koko stadin slangi on käytännössä vaipunut muistojen joukkoon. Sille oli aikoinaan sosiaalinen tilauksensa maalaiskansasta erottavana tekijänä, joka yhdisti uudet kaupunkilaiset. Legendan mukaan oikeata slangia muuten kykenivätkin puhumaan vain ne, jotka olivat stadilaisia vähintään kolmannessa polvessa. -Eihän sellainen, jonka vanhemmat olivat viäntäneet savoa, vielä kyenneet edes sanomaan sörkka, vaan puhuivat sörkästä.

No, nythän televisio on jo tuonut epäsuomalaisen ääntämyksen taidon meidän kaikkien omaisuudeksi ja harvassa ovat ne, jotka eivät osaa lausua g:tä tai d:tä. Myös sk:t, st:t ja muut mahdolliset äänneyhdistelmät menevät kuin tyhjää vaan ja tässä suhteessa ero parin sukupolven takaiseen tilanteeseen on aivan olennainen.

Tämän kehityksen myötä myös stadin slangi on menettänyt itse asiassa koko sen funktion, joka sillä kerran oli ja harva edes kehtaa sitä käyttää, vaikka osaisikin. Sehän on itsen asiassa pelkkää hyperkorrektiutta, epäsuomalaisuuden tavoittelua toisessa potenssissa alusta loppuun.

Tilalle on tullut yleiskieli, joka ei enää erota ihmisiä. Harva enää edes osaa kotipaikkakuntansa murretta, saati sitä käyttää.

Hyperkorrektius sen sijaan on yhä keskuudessamme ja sen hedelmistä saamme varmaankin nauttia vielä kauan.

What do you want to do ?
New mail

67 kommenttia:

  1. Suomessakin vältetään käyttämästä sanaa intiaani, koska amerikoissa keksitty, että ei ole hyvä.

    Välttäjiltä ja asianoikojilta jäänyt huomaamatta, että ameriikkalaisten "indian" on eri asia kuin meikäläisten "intiaani".

    VastaaPoista
  2. Onko nyt alkanut joku liennytyksen aika.
    Blogistin tekstissä oli vain yksi "idioottimaisuus"-luonnehdinta.
    Viime aikoina kirjoitukset ja kommentit ovat pullistelleet adjektiiveja jotka viittaavat hulluuteen, typeryyteen ja muuhun halveksittavaan. Koskien tietysti väärin ajattelevia ihmisiä ja nykymaailmaa.
    Jospa nyt alkaisi uusi suuntaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mistäs tuo halveksittavuus nyt tuli? Typeryys on luonnollista ja sitä suositaan lähes kaikkialla. Jos se tuntuu vaikealta, voi aina perustaa keskinäisen kannatusryhmän.
      Ei siitä tarvitse loukkaantua, mutta tosiasia se silti on.

      Poista
    2. Enhän tok ole loukkaantunut, ihmettelen vaan ja surumieli joskus puskee päälle kun fiksut miehet käyttää kieltään kuten käyttää.

      Poista
    3. Piti oikein kerätä nuo edellisen blogikirjoituksen adjektiivit. Niitä oli hyvin vähän pitkässä tekstissä, semmoinen viittaa asiatekstiin. Merkityksiä voi katsella tuosta alla olevasta luettelosta. Kommentteja en viitsinyt tarkastella, ne kun on niin heterogeenisiakin. Me kommentoijathan pakataan puhumaan kukin omista aidanseipäistämme, ja kivahan sekin on.

      amerikkalaisessa, arka, entinen, entiset, entistä, hyvä, hyvän, isänmaallista, itsenäisenä,
      jälkimmäisen, keisarillisen, kiistanalaista, kipein, korkeimmankin, laillinen, loistavana,
      luonnon, omaa, onnellisempia, pelkkä, runsaat, sikäläistä, suuri, suuri, suuria, suuria,
      tyytyväisiä, tärkeällä, ulkomaisia, uskomaton, vallankumouksellista, varsinainen, venäläistä,
      virallista, yksimielisiä

      Poista
  3. Kirjaimista vielä, vaikka nuori keksi-ikäinen olenkin näin jättiläisten seurassa, niin muistan kouluajoilta, että murre-eroja käsiteltiin, ja mieleen on jäänyt juuri tuo "D", eikä tässä tarkoiteta pitkän uran tehnyttä viihde-esiintyjää. Oli oikein esimerkkilause, että "saako sadalla markalla uuden paidan" eri murteilla, ja hämäläiseksi esimerkiksi oli pantu "saako salalla markalla uulen pailan". Puhuukohan joku vielä noin?

    No, totuus löytyy kaurapuurosta, ja tosiasiahan on, että suomen kielessä tarvitaan F-kirjainta tasan yhdessä sanassa ja se on "pesufati". Ja piisihän oli alkuun ihan kovalla p:llä, kunnes ilmeisesti jotkut alkoivat sotkea sen piisiin, joka on ihan eri asia kuin Piitlessien uusin kappale. Mene ja tiedä!

    Yst. terv. Jurpo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyllä! Se d on taas sitä kulttuurista omimista. Ensin omivat ruotsiin ja sitä kautta suomen kirjakieleen. Kun suomessa oli alunperin aivan toinen äänne, joka selittääkin nuo murteiden ratkaisut.

      https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_%281996_2010%29/mista_kirjakieleemme_tuli_d

      Poista
    2. Hämäläisistä sanonnoista: "hämäläinen ralli - kohlakkoin lähletää". Samoin palokuntaan viidaan liittää sama idea- kohta lähletään tai lähretään.

      "Kyllä sää ny puhut ihan mahlottomia".

      Forssa = Vorssa

      Pesuvati = pesufati

      +

      Kyse ei ole pelkästä kielestä vaan ylipäätään suhtautumisesta elämään ja toisiin ihmisiin.

      Esimerkkeinä voisi käyttää vaikka kahta "Tuntemattoman"arkkityyppiä, Lehto ja Lahtinen jotka tyyppeinä kulkevat kaupungin katuja edelleen.

      "Kyä paree on ettes tuu koittaa, kyä jämpti on nii" - tyylinen ajattelu vie sisun kaulaan useimmilta iholle pyrkijöiltä.

      Poista
  4. Sanon vaan, etten totella tietä onko vatelma hetelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhutussa kielessä molemmat on sentään helppo erottaa toisistaan ja tunnistaa itsessään. Kirjoittaminenkaan ei tuottaisi vaikeuksia, jos pitäydyttäisiin kaunokirjoituksessa tai vain kapiteeleissa.

      Koska näin ei tehdä, on eräässä ja toisessakin omatekoisessa säilykepurnukassa vabelmahilloa tai hebelmäsosetta.
      Näitä ei ehkä voitane laskea kuitenkaan hyperkorrektiuden piikkiin?

      Poista
    2. Ai, kun kiva huomio. Luulen, että siinä ei vain ole opittu (lapsena?) erottamaan näiden vierasperäisten äänteiden kirjoitusasuja toisistaan. Kansakoulussa oli sääntö, että pikku-d selän kääntää äidille (D). Pikku-b sitten ei kääntänyt (B).

      Poista
  5. ”No, nythän televisio on jo tuonut epäsuomalaisen ääntämyksen taidon meidän kaikkien omaisuudeksi ja harvassa ovat ne, jotka eivät osaa lausua g:tä tai d:tä.”

    No, tuskinpa televisio on saanut sen aikaan, koska telkkaria vain katsotaan ja kuunnellaan. G:tä ja d:tä varten tarvitaan erilaista artikulaatiokenttää. Vasta kun viinarallien yhteydessä opittiin laulaa loilottamaan kaiken maailman lauluja, ja kun viina rentoutti artikulaatiolihakset. Ja kun urheilijat saivat kultaa, niin siinäpä vasta artikulaatio parani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tämäkin asia ole koulun ansiota.

      Poista
  6. Kovin sitä tirskutaan eri alueiden murteisiin kangistuneinen asukkaiden yrityksille lausua jotain parempaa murretta kuten esim. stadin slangia. Tuskinpa ainakaan kaikki ne, jotka uskovat osaavansa kyseistä lainasanasekamelskaa, todella sitä osaavat, ainakaan sitä sitä vanhempaa versiota. Onneksi meneillään on asian korjaava sanakirja tulossa:
    https://yle.fi/uutiset/3-11391323

    Lausuntaharjoite: itsekseskös yskiskelet, yksikseskös itkeskelet. (Älä lue lausuntayrityksesi aikana kyseistä tekstiä kirjoitettuna).

    VastaaPoista
  7. Mikäli en ihan väärin muista, niin jopa myöhemmin professoriksi kohonnut Markku Henriksson kirjassaan "Siirtokunnista kansakunnaksi - Johdatus Yhdysvaltain historiaan" kirjoittaa "babtisteista". Ja "brobaganda"-kirjoitusasuun törmää tuon tuosta, netissä mutta myös painotuotteissa.
    J. Halla-aho on ilmeisesti jossakin kirjoituksessaan käyttänyt sanoja "abruptisti" ja "emendoida", mikä tietenkin on antanut aihetta moniin sutkauksiin. Kyllähän kirjoitusasu on oikea, mutta ovatko sanat sujuvaa suomea?

    VastaaPoista
  8. Muuten, tuosta erottautumisesta: aidot stadilaiset halusivat ainakin viimme vuosisadalla erottautua junan tuomista hesalaisista ja nämä taas junteista. Sana juntti tuli havaintojeni mukaan käyttöön 1970-luvulla ja sitä sovellettiin alun perin nimenomaan vantaalaisiin, joiden ei pitänyt asuinpaikkansa takia kuvitella itsestään liikoja.

    VastaaPoista
  9. Sastamalassa on risteys, jossa opasteet, Äetsä, keikyä, kämmäkkä.
    Siinä pientä sanaharjoitusta ulkomaaneläville.

    VastaaPoista
  10. Someväki on pohtinut miksi Donald Trump olisi pitänyt Suomea itæeurooppalaisena paikkana, kuten eräässä kirjassa on väitetty. Johtunee vierailusta Raumalla kommunismin aikoihin ”vähemmistön pitäessä asemaansa itsestään selvyytenä puhuen spontaanisti muiden puolesta”.

    Tänään kerrotaan hänen pohtivan tilaisiko jäänmurtajia Suomesta? Naisten miehenä hän saattaa muistaa läntisten merimiesten ”yhtä Venäjää” laivastovierailut Helsinkiin saakka ulottuneissa Itämeren satamissa.

    Laivanostomatkalla Raumalla 1992 Trumpilla oli mukana hameväestä usalainen Marla Maples josta sitten tuli hänen toinen vaimonsa. Avioeroprosessi tśekkiläisestä Ivana Trumpista oli käynnissä. Nykyinen, järjestyksessä kolmas vaimo on slovenialainen Melania, joten keittiön kautta saatua kokemusta itänaisista hänellä riittää.

    VastaaPoista
  11. Tuu tii tu tööti tuu

    Jos joku haluaa harjoitella venäläistä artikulaatiota, niin tässä olisi muutama skorogovorka (lausutaan skaragavorka). Niitä on koululaisillekin keksitty harjoittelemaan artikulaatiokenttää (артикуляционная база). Niitä lausutaan ensin hitaasti ja sitten nopeammin ja nopeammin, ääntämislihakset tottuvat.

     Карл у Клары украл кораллы, а Клара у Карла украла часы.
     Цапля по имени Цуца царапала букву Ц.
     Щи из щавеля очень мощно. Щи из щавеля очень мощно. Щи из щавеля очень мощно.
     Жаба щупала жопу щуки. Жаба щупала жопу щуки.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Замозащищающая женщина.

      Poista
    2. Pitäisi vähän korjata mutta eo ommistu.

      Poista
    3. Google kääntää tuon tekstin (Замозащищающая женщина) näin: "Jäädyttävä nainen".

      Varmaankin Pakkas-ukon muija.

      Poista
  12. En oikein hiffaa miksi proffa (em.) hyökkää stadin slangin kimppuun. Toki lienee totta että nykyään slangin käyttö on paljolti hifistelyä (kuten allekirjoittaneen käyttämänä), mutta kyllä minä olen ollut siinä käsityksessä että alkuperäinen aito slangi syntyi suomen ja ruotsin (ja myöhemmin esim. englannin) kielten yhteiselosta Helsingin olosuhteissa, eikä stadi-bönde konfliktilla ollut mitään tekemistä slangin raison-de-etren kanssa.
    Ja ihan käsittämätöntä on blogi-isännän kommentti sanasta "biisi". Se on sana joka toimii ihan stydesti musa-jutuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjän vaikutus Slangissa ei ole vähäinen.
      -tm

      Poista
    2. Ja "biisi"-sana tulee englannin "piece"-sanasta.
      Käytetäänhän tuosta myös synonyymiä "styge", joka hyvin vahvasti viittaa saksan sanaan "stück".
      -tm

      Poista
    3. Mikä ihmeen hyökkäys? Jokaisella instituutiolla on sosiaalinen funktionsa.

      Poista
    4. "Venäjän vaikutus Slangissa ei ole vähäinen."

      Vaikutus taitaa kuitenkin jäädä melko vähäiseksi ruotsiin verrattuna. Mesta, hotsittaminen (hutsittaminen), snaijaaminen ja bonjaaminen nyt ainakin.

      Poista
    5. "Mesta", "hotsittaa", "snaijata", "bonjata", joo, mutta on näitä muitakin edelleen laajalti käytössä olevissa slangisanoissa. "faija" on yhdistelmä sanoista "far" ja "ба́тька", ja mutsi sanoista "moder" ja "ма́тушка" tai "ма́мочка". Sitten on "daiju", "safka" ja "lafka". Ja tuoreempi slangisana "pajari", mutta en ole ihan varma, onko sillä yhteyttä venäjän pajareihin.

      Mutta toki ruotsista lainattuja on enemmän: "broidi", "systeri", "tsiigata", "spora", "jengi", "bungata" (katoamassa?), "lande", "tsoge", "rööki", "boltsi", "huntti", "tonni", "skulata", "byysat", "mege", "skeida", "funtsia", "fudis", "stadi". Näitä ainakin 90-luvulla käytettiin laajalti eikä kyse ole vain ilmaisuista, joita viljelevät vain 70+ slangiharrastajat kokoontumisajoissaan.

      Sitten on "snadi", "skidi", "darra" (dagen efter?), "duuni", "duunata", (tjäna?), "stiflat" (katoamassa/kadonnut), "dusata", "skruudata" (katoamassa?), "dösä", "dokata", "bönde" , "hatsit", "hannata" (katoamassa?), "pose", "muija", "gimma" (katoamassa?), "pölliä", "blossi", "divari", "dunkku" ja "kliffa" joiden etymologiasta minulla ei ole hajuakaan. Osaako joku sanoa, onko joku näistä mahdollisesti venäjästä?

      Oli miten oli, en puhuisi slangin yhteydessä hyperkorrektiudesta, vaan yksinkertaisesti erottautumisesta. Sanat "megessä" ja "megeen" ovat väännöksie sanasta "med", jota on ryhdytty taivuttamaan suomen kieliopin mukaan (mukana, mukaan). Mutta mistä se "g" on tullut? Tai: "jätkästä" tulee "jäbä", futbolista tulee "fudis" (ei "futis", kuten juntit sanovat) ruotsin sana "boll" taipuu "boltsiksi" (matkikaan venäjää?). Eli: kyse on siitä, että sotketaan slangille ominaisia äänteitä, joita juntit eivät osanneet lausua — "b", "ts", "d", "f" ja "g" — joita tungetaan milloin minnekin ja miten sattuu. Niitä tungettiin kaikkiin mahdollisiin sanoihin — myös suomesta peräisin oleviin. Onko esim. "dunkku" väännös sanasta "turpa"?

      90-luvun uudet slangisanat kuten "pössis", "hanuri" , "schaisse", "spede" tai "poistaa" taas eivät enää pyrkineet samanlaiseen erottumiseen, kun juntitkin osasivat sanoa g:t, b:t ja d:t. Sitten sanoja alkoi tulla englannista, aluksi "biisi", "diggata", "tsekata", "flipata", "dorka" ja mitä näitä nyt on, ja jotka voi hyväksyä, mutta kun kuuntelee, miten nuorempi jengi puhuu, niin touhu ovoi suoraan sanoen olla irvokasta ja totaalisen tyylitöntä — Pahimpia aivottomien englannismien viljelijöitä lienevät kuitenkin 35-60 vuotiaat konsultit ja muut oman elämänsä huippuasianttuntijat. Joskus toivoisi, että tukehtuisivat omaan oksennukseensa. Nämä pellet ilmeisesti teeskentelevät, että ovat niin vitun kansainvälisiä, että ovat unohtaneet, mitä jotkin suomen perussanat ovat ja siksi korvaavat ne englannismeillaan kuin mitkäkin helvetin dandy mccoyt.
      -A.H.

      Poista
    6. "far" ja "ба́тька" eli faar ja batka. "moder" ja "ма́тушка" tai "ма́мочка" eli muuder ja maatuska/maamotska. Tosi pahasti pitää runnoa kielikorvaa, jotta näistä saisi aikaan fatsin ja mutsin.

      "muija": Yleiskieltä. Vai vastinparia faija/muija?

      "stiflat": Kengät on venäjäksi туфля eli tuflja.

      "skidi": Varmaankin englannin 'kid' hyperkorruptoituneessa muodossa.

      "bönde": ruotsin bonde eli maanviljelijä.

      "kliffa": Ehkä engl. 'cliff' eli huippu

      "duuni": Ehkä englannin 'do, done'.

      Poista
  13. "Hyperkorrektius sen sijaan on yhä keskuudessamme ja sen hedelmistä saamme varmaankin nauttia vielä kauan."

    Se on vain yksi oire yhdestä suomalaisuuden perusongelmasta: pikkukoiramentaliteetista, jonka seurauksena ollaan aina valmiita heiluttamaan häntää isosempien edessä. Hyperkorrektiutta vaarallisempia muotoja ongelmaa saa kun ollaan kritiikittömästi valmiita omaksumaan kaikki ulkomaiden aate- ja muotivirtaukset. Ehkäpä tämä on ratkaiseva perusero suurten, hegemonististen kansakuntien ja pikkukansojen välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukoiramentaliteetti jakaa suomalaiset kahteen leiriin, itään ja länteen. Itäisen koko elämä on paikan hakua. Ilmiö on kerrassaan uniikki.

      Poista
    2. Luettiin pomon aikovan vastaisuudessakin johtaa pikkukoiramentaliteetilla pilvien välistä. Kun sen kerran sanoo julki, on sen menettänyt, näkymätön on tullut näkyväksi.

      Poista
  14. Erään suomalaisen ruotsalaisen työkaveri kertoi, kuinka tämä suomalainen lausui esim. sanat flaska-laska, trappa-rappa jne. Itselleni tuottaa vaikeuksia sanoa b-kirjain niinkuin ruotsalainen sen lausuu; helposti kieli liukuu p-kirjaimeen.
    Tampereella eräs vanhempi henkilö luetellessaan nimensä kirjaimia sanoi, että "pehmeä t", tarkoittaen siis d-kirjainta.
    Muuten biisi-sana on minulle aina merkinnyt musiikkikappaletta. Esim. voi sanoa: "Hei, soita se Rollarien biisi Black is Black!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mansessa kuppilassa kuultua. Sano 3 autoo, jokka alkaa reellä.
      Rotke, Ratsuni ja Riisselimersu.

      Poista
    2. "Tampereella eräs vanhempi henkilö luetellessaan nimensä kirjaimia sanoi, että "pehmeä t", tarkoittaen siis d-kirjainta."

      Kirjain tunnetaan siellä myös nimellä 'pehmeä ree'.

      Poista
    3. "Em mää löytäny sitä ree-rappua".

      Poista
    4. Muuan venäläinen turisti noin 140 vuotta sitten naljaili, että suomalaiset muka ovat niin rehellisiä, mutta jokaisesta sanasta varastavat kirjaimen: rosto pro prosto, ri pro tri, rasnyo pro krasnyi jne.

      Poista
    5. Tampereella on tärkeätä erottaa rintteri eli tulostin printteristä, joka on pikajuoksija.

      Poista
  15. Hämeen murre on niin hienostunut, että siellä on eri sana omistusmuodolle 'meirän äite' ja ja objektimuodolle 'ne jyrää meitin'.
    Älliä kuulee Hollolan Lahlen suunnassa.

    VastaaPoista
  16. Miksi olympia pitää ääntää olympia vaikka se jopa kreikassa äännetään olimpia, klassisesta ääntämisestä ei nyt kannata välittää? Aikaisemmin oli myös karttoihin painettuna eteläkorealainen kaupunki nimellä Söul. Vasta melko myöhään suomalaisille hybergorrektigoille selvisi, että ö on tarkkeellinen o ja kertoi, että o ja u lausutaan erikseen eikä uu:na. Mutta miksi venäjän kielessä on jotain homostelua g- ja h-kirjainten kanssa. Homo-Gitler, Gelsingfors mutta kuitenkin Xelsinki. C-kirjainta ei tarvita missään kielessä koska sen voi korvata s- tai k-kirjaimella. Myös j-kirjain pitäisi saada toimiman niin, että se olisi j eikä mikään dsee tai muu perverssi väännelmä. Jopa keinotekoisissa kielissä j:lle on annettu jotain kummallisia äännearvoja.

    VastaaPoista
  17. Minä olen miettinyt, mikä saa aikaan sen tankeroaksentin, jota on niin kertakaikkisen mahdoton pyyhkiä pois, vaikka miten opettelisi. Sitten kuulin jonkun pissistähtösen laulavan moiteettomalla englannilla ja tunnistin kuitenkin heti: tankero.
    Tankeroa puhuessa ei ole mitään sisäistä intonaatiovaihtelua. Sanat vain työntyvät kuin paska märehtijän takapuolesta tasaisena pötkönä.

    "And your hoccupation, sir?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveltä ei tule tasaisena pötkönä, vaan pieninä pätkinä. Se voisi oppia oikean aksentin.

      Poista
    2. Jossain YLEn ohjelmassa (ehkä O-W Kuusisen elämäkerta) oli pätkä jossa mösjöö Kuusinen puhui sinänsä sujuvaa venäjää, mutta intonaatio oli hyvin voimakkaasti itä-murteen suuntaan, savolaisittain tai keski-suomalaisittain oman murteen suuntaan.

      Sitä kuunteli kyllä aika ällistyneenä mutta säälien, ettei parempaan sekään pystynyt.

      Poista
  18. Vanhana lukuisien kielten lingvistinä toisin keskusteluun koskien d/t, b/p ja g/k lähemmän kulman. Viron kielessähän nämä ovat ajatuksellisesti vain astevaihtelua (astmevaheldus). Tästä johtuu meille jokseenkin erikoisesti kirjoitetut merkit (grafeemat) suhteessa ääntämykseen esim:
    * "saata" = lähettää jossa 't' ääntyy noin puolitoistakertaisena [saat.ta] mutta "ma saadan" = minä lähetän jossa 'd' vastaa suomen yksöis-T:tä
    * tuba = huone (!) mutta tuppa = huoneeseen. Vrt itämurteet
    * pank = pankki mutta panga = pankin. Mikäli genetiivissäkin olisi vielä kova 'k' eikä, se lausuttuna vastaisi pituudeltaan noin 1,5-kertaista

    Erikseen on huomattava myös kovien konsonanttien määrä, 1,5- vai noin 2-kertainen? Esimerkiksi on eri asia pankroti= konkurssin kuin pankrotti=konkurssiin [karkeasti pankrot..ti]. Ehkäpä yksi lause hupaisasti kuvaisi viron d/t ja g/k käyttöä: "Noorukid ja tüdrukud on reisinud rongiga mitmetes erinevates maades." (Nuorukaiset ja neitokaiset ovat matkustaneet junalla monissa eri maissa).

    VastaaPoista
  19. Sanopas v:llä alkavia traktoreita Suomessa.

    Nooh, Vamet, Valtra, Volvo, Viiatti, Voortti, Verkussooni ja mikäs se nyt olikaan vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vekselvetonen Pelarus. Volkalla ja Popetalla haettiin löppöö ja viinoo.

      Poista
    2. Teiskossa monessa taloudessa on "reeveeree" -soitin.

      Vuosikymmeniä sitten monessa talossa oli traktorina Raavit Rauni (David Brown).

      Yhdessä vaiheessa suosittu automerkki oli "Lara".

      Kuorma-autona suosittu merkki oli myös "Kaania" - Alunperin Etelä-Ruotsin nimitys latinaksi.

      Tai henkilöautoista saman tehtaan "Saappi". Sitä tehtiin meilläkin, samoin "Talpottia" ja muutamaa merkkiä ja mallia.

      "Onkoos se vallan venäläinen kun siinä on punaset akselit ja on International?"

      Myöhemmin markkinoille tuli myös "Tojota"

      Mutta Voortti ei oo auto eikä piika oo ihminen.

      +

      Huomio itäsuomalaisemmasta tyylistä ajatella ja sanoa:

      Talvosodan aikana punatähtinen hävittäjä lensi yli.

      "Kenen se oli?"

      "Omia on, oli Kutsetin merkit".

      Poista
    3. "Yhdessä vaiheessa suosittu automerkki oli "Lara"."

      Toinen suosittu automerkki oli Ratsuni. Sanonta 'Datsuni on ratsuni' vesittyi länsimurteissa muotoon 'Ratsuni on ratsuni'.

      "Omia on, oli Kutsetin merkit".

      Enso-Gutzeitin eli Kutsetin nimeä väänneltiin myös muotoon Kusetin.

      Poista
    4. Isännät kyselivät, myitkö Kutsetille, Ruusunleiville vai Paukanterille.
      Ostajat olivat Gutzeitin, Rosenlewin ja Baumgartnerin miehiä.

      Poista
  20. Murteet on mukavia. Täällä Keski-Suomessa ei muka ole murretta, mutta kyllä on. Jos kuuntelee vaikka muutaman Keski-ikäisen tai vanhemman Saarijärven seudulta kotousun olevan jutustelua, niin kyllä siinä käytetään sanoja ja ilmaisuja, joita kirjakielen puhuja pitää erikoisina. Osa ilmaisuista tulee idän suunnasta ja osa lännestä. Käytetäänköhän sanaa : ruokaperräiset muualla päin Suomea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perheillä voi olla omia käytäntöjään ohi "virallisten" murrerajojen.

      Ilmaus on tuttu ainakin Päätalolta, ehkä muiltakin murteita käyttäviltä kirjailijoilta.

      Eräs tuttu - "pohjois-hämeen vaalipiiri" - käyttää tätä mahdollisesti perheessään käytettyjen sanontojen seurauksena.

      Joku kuullut sanan jossakin joskus ja alkanut käyttää sitä, ilmaus on vähotellen arkipäiväistynyt.

      Olikohan tämä nyt sitten sitä kulttuurista omimista?

      Pitääkö olla huolissaan?

      Poista
    2. Kieli kyllä tarttuu. Pappa oli syntyjään Varpaisjärveltä ja mummo on syntyperäinen saarijärveläinen. Viihdekirjallusuutta en muista kummankaan koskaan lukeneen ja se kyllä näkyy kirjahyllystäkin. Ehkäpä sana on poimittu tietyömaita ympäri Suomea kierrettäessä?
      Kulttuurista omimista pitää harrastaa. Pitää vaan poimia ne paremmat asiat. Nykyään omitaan enimmäkseen niitä haitallisia asioita.

      Poista
  21. Kekkonen kirjasi vuonna 1958 kuulemansa (?): "Suomen politiikan neljä 'veetä': Wälläri, Viiant, Vaakerholmi, Tyyne Leivo-Larsson."

    VastaaPoista
  22. ”Hyperkorrektius”

    Minä väitän, että Hyperkorrektius on nykyajan pahin älyllinen/sosiaalinen/salakavala synti huolimatta siitä, että vanhoissa kirjoissa väitettiin: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

    Pitääkö meidän järjestäytyä ikään kuin leipäjonoon odottamaan mikä on tapahtuvaksi tuleva? Nälkä/tiedonjano kurnii mahassa/sielussa. Me odotamme riemulla, että apua tulee, koska olemme vain pieniä ötököitä.

    Jotkut suuressa maailmassa tekeytyvät ötököiksi / teeskentelevät ötököitä, mm. presidentti Putin. Putin väittää, että historia on epäoikeudenmukainen ja että se pitää korjata, että historialliset virheet pitää korjata hinnalla millä hyvänsä, vaikka atomipommilla. Tällaisia ajatuksia voivat esittää mielestäni ainoastaan ns. putinit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä päälliköt mitä eri suurvalloissa touhuaa sitä sun tätä, yrittävät ihan tosissaan luoda jotain Marxin vallankumous-ajatusta noudattavaa.

      Mutta tietäähän sen kuinka siinä käy...

      Voisi helposti luulla että vallankumouksessa pyritään vain kohti tiettyä isoa päämäärää, mutta yhtä tärkeä asia on myös kaikki liike kohti tätä päämäärää.

      Siksi monet asiat tapahtuvat ja ovat tapahtuneet suhteellisen hitaasti, vaikka vauhti onkin monessa mielessä nopeampi kuin useimpien muutosten kohdalla aiemmin.

      Poista
  23. Nyt tuli mieleen epäkorrekti muistuma historiasta:

    Aikoinaan jeltsinistanissa ja kai putinistanissakin toimi puolue "Kotimme Venäjä" - Nas dom Rossija.

    Sillä oli pilkkanimi "nas dom gazprom" - laskut maksoi energiajätti gazprom.

    Toki termi "koti" voi nyt loukkaantua....

    Sori siitä. Izvinitzee vaan...

    VastaaPoista
  24. Koska en ole tänään mitään sanonut, niin enkös eilen sanonutkin että sensuuri!

    VastaaPoista
  25. Sensuuri. Kuin ladatun aseen laukaisu.

    VastaaPoista
  26. "Hyperkorrektius sen sijaan on yhä keskuudessamme ja sen hedelmistä saamme varmaankin nauttia vielä kauan."

    Uutisten mukaan Suomessa on joku sosiologi nimeltään Harri Melin, joka pahoitti mielensä sen takia, että Suomessa on yhä vieläkin luokkajako eli rikkaita ja köyhiä. Tämä mielensä pahoitautuminen johtuu varmaankin Marxin opista, että kaikki yhteiskunnalliset luokat täytyy lopettaa/hävittää/likvidoida.

    Yhteiskunta on niin iso asia, että nyt oikein päätä huimaa/pyörryttää/ja kuvottaa. Kysymys on siitä, että sosiologien ei ole pakko tuntea maailman historiaa. Ihmisyhteisöjen laadun parantamista on ollut ja se ei koskenut kaikkia.

    Muinais-Kreikassa vapaiden kreikkalaisten sielunelämää/yhteiskuntaa hoitaneet papit olivat aina läsnä synnytyksissä. Jos vastasyntyneellä havaittiin jotain fyysisiä vikoja, hänet heitettiin heti vuorirotkoon lintujen syötäväksi. Muinaiskreikkalaiset ovat tunnettuja urheilijoista, komeista kehopatsaista ja sotilaista.

    Kaikki kyllä tuntevat sen, miten Hitler yritti jalostaa ns. ”jalorotua”, jotta se pystyisi vastustamaan kaikenlaisia marxilaisia höpötyksiä yhteiskunnasta. Ei ole mikään ihme, että 1930-luvun alussa 95% Neuvostoliiton korkeimmista yhteiskunnallisista viroista olivat miehitetty juutalaisia. Moskova nuoleskeli näin maailman juutalaisia, että ne tulisivat mukaan Marxin jalojen aatteiden toteuttamiseen.

    Harva historiaa oppinut kuitenkin tietää, että nämä marxilaiset höpötykset yhteiskunnasta olivat itse asiassa ryssäläisiä. Tutkikaa venäläisten ja Marxin suhteita. Materiaalia on yllin kyllin.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tutkikaa venäläisten ja Marxin suhteita. Materiaalia on yllin kyllin."

      Aleksanteri-instituutin julkaistut höpötykset asiasta eivät kelpaa.

      Poista
  27. "Hyperkorrektius sen sijaan on yhä keskuudessamme ja sen hedelmistä saamme varmaankin nauttia vielä kauan."

    Eräs tunnettu saksalainen filosofi väitti, että paradigmat vaihtuvat vasta sen jälkeen, kun vanhojen paradigmojen "tukipylväät" kuolevat pois.

    VastaaPoista
  28. Yksi jälki-ilmoittautunut näkökulma vielä: hyperkorrektisuutta esiintyy myös murteiden sisällä. Esim. läntisiin savolaismurteisiin kuuluvan Keuruun alueelta on merkitty muoto maitaa (p.o. maitoa). On haluttu kartella paita:paitoa-tyyppistä savolaisuutta. "Täällä saa suudella (p.o. suurella) alennuksella" oli eteläpohjalainen kaupan mainos. Murreluennoilla aikoinaan tuli vastaan. Nämä esimerkit muistuivat ensi hätään mieleen, mutta paljon on muitakin, monilla murteenpuhujilla aikoinaan systemaattisia.
    Ja sitten: Sitkeä tähän suoranaisesti kuulumaton virhe, joka toistuu radiossa ja televisiossa koko ajan silloin tällöin, kun on esillä, on tämä kansainvälisesti tunnettu arkkitehti etunimeltään Mies. Ääntyy sitkeästi suomen "miehenä". Mikähän termi tähän sopisi? Kulttuurinen omiminen?

    VastaaPoista
  29. Lisäys edelliseen. Mies ei siis ole tämän van der Rohen etunimi vaan sukunimen osa.

    VastaaPoista
  30. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.