Hyperkorrektius

What do you want to do ?

New mail

Hyperkorrektius

 

Suomen kieli eroaa äänteellisesti varsin selvästi indoeurooppalaisista. Ainakin minulle vielä muistaakseni opetettiin alakoulussa aakkoset, joista kokonaan puuttuivat esimerkiksi sellaiset pehmeät konsonantit kuten b, ja f. En nyt pääse tarkistamaan.

 Myös c ja z puuttuivat suomen kielen aakkosista, mutta, lapsille yritettiin kyllä opettaa, miten äännetään g ja d. Sellaiset äänteet kun näet olivat suomen kirjakielessä, mutta eivät sen sijaan siinä puhutussa kielessä, joka tuohon aikaan muodosti lingvistisen ympäristömme.

Yritys onnistui puolittain. Jotkut oppivat ja myös suostuivat ääntämään d:n ja g:n, mutta monien mielestä tämä oli selvä hyökkäys heidän synnynnäisiä oikeuksiaan vastaan. D äännettiin meillä Savossa korostetun rohkeasti t:nä ja g k:na. Pohjanmaallahan d lausuttiin r:ksi, puhuttiin rariosta ja remokratiasta.

 Jos asia sitä vaati, voitiin aina puhua vaikkapa herrojen keestä tai hienommasta t:stä. Ei sitä kirjainta saati äännettä tarvittu oikeastaan mihinkään.

Jonkinlainen sekaannuksen vaara oli kai silloin, kun Mauno Koivisto, jolla oli vahva turkulainen aksentti, puhui siitä, että tarttis varmaan revalvoida. Harva saattoi olla ihan varma siitä, tarkoittiko hän devalvointia vai revalvointia. Yllättävää kyllä, hän puhui tiettävästi revalvoinnista, vaikka devalvaatiopaineet taisivatkin silloin useimpien mielestä olla pinnalla.

Ilmiö ei ole ollut täysin puhtaasti suomalainen. Ainakin itse näen sukulaisilmiönä sen, jonka George Orwell kertoo havainneensa Englannissa: työväenluokkainen englantilainen mies ei hänen aikanaan suostunut ääntämään yhtään ranskalaista sanaa oikein, koska se hänestä kuulosti akkamaiselta. Sitä paitsi hänellä oli oma kielensä, joka riitti erinomaisesti.

Mutta suomi on kovin paljon kauempana kaikista indoeurooppalaisista kielistä kuin ne ovat toisistaan. Suomen kielelle vieraita ovat myös hyvin monet sellaiset konsonanttiyhdistelmät, jotka ovat muualla Euroopassa normaaleja. Itse asiassa ne kaikki ovat meille vieraita, niin esimerkiksi sanan alussa sk, st, sh, sn, kl, kt, kn ja niin edelleen. Me pelaamme enemmän vokaaleilla.

Myös etu- ja takavokaalien yhdistäminen samassa sanassa on suomalaiselle niin vaikeaa, että on tänäkin päivänä aivan tavallista kuulla puhuttavan vaikkapa olumpialaisista -sana olympialaiset kun nyt vain on mahdoton äännettäväksi.

Onhan meidän kielemmekin toki ulkomaalaiselle vaikea ääntää. Pistäkääpä saksalainen tai englantilainen tai venäläinen tai ranskalainen ääntämään vaikkapa niin tavallinen sana kuin muikkukukko tai, sanotaan nyt, yökyöpeli. Harjoitusta se vaatii.

On jotenkin luonnollista, että juuri meillä on erityisen korostunut ilmiö nimeltä hyperkorrektius. Sitä toki tavataan muissakin kielissä, mutta käsittääkseni se on juuri suomen kielen natiiveilla puhujilla erityisen selkeästi havaittavissa.

Kyseessä on virheellinen muoto, jota yritetään saada oikeaksi vääntämällä sana mahdollisimman epäsuomalaiseen muotoon, jonka arvellaan siis olevan erityisen ulkomaalainen ja usein myös hieno. Niinpä psykologiasta saattaa tulla bsygologia, mikä tosin nykyään on harvinaista. Sen sijaan esimerkiksi Harvard kirjoitetaan säännöllisesti muotoon Harward, koska w-kirjaimen arvellaan ehdottomasti kuuluvan niin hienoon sanaan.

Gruusian eli georgian kielessä substantiivit usein loppuvat i-kirjaimeen samoin kuin suomessa, mutta tämä näyttää olevan monelle mahdotonta uskoa ja niinpä se jätetään säännöllisesti pois. Ollaan siis hyperkorrekteja karttamalla suomalaiselta haiskahtavia muotoja.

Muuan sinänsä idioottimainen suomalainen sana on biisi, joka ilmeisesti haluaa leikitellä englannin kielen sanan piece kanssa. Sen b-kirjain on tässä tapauksessa se hyperkorrektiuden osoitus.

Täytyy sanoa, että olin aika yllättynyt, kun fecebookin myötä aloin enemmänkin lukea kansamme oikeinkirjoitusta. Hyperkorrekteja muotoja tunkee joka paikasta yhä tänäkin päivänä, huolimatta siitä, että niin suuri osa kansaamme nyt osaa ainakin englantia ja hieman ruotsia, jos nyt ei juuri muita kieliä.

Oma tarinansa on niin sanottu stadin slangi, jonka sanamuodot perustuvat pitkälti juuri epäsuomalaisuuteen, mikä merkitsee eräänlaista hyperkorrektiutta (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=stadin+slangi ). Siinähän olennaista on erottautuminen kielellisesti ja aikoinaan siihen päästiin osaamatta mitään vieraita kieliä, kunhan vain opeteltiin hyperkorrekti ääntämys, jota maalaiset eivät kyenneet toistamaan.

Jo pelkkä sana stadin slangi oli maalaiselle mahdoton: hän sanoi tatin lanki, mikä tietenkin koetteli aidon stadin kundin nauruhermoja. Muuan esimerkki on, kun sota-aikana muuan maalainen kuuli stadilaisen pyytävän toiselta tupakannatsaa: stikkaas skyfät! Seuraavan kerran kun hänellä oli tupakannälkä, hän sanoi tikkooppa kypät!

Nyt toki koko stadin slangi on käytännössä vaipunut muistojen joukkoon. Sille oli aikoinaan sosiaalinen tilauksensa maalaiskansasta erottavana tekijänä, joka yhdisti uudet kaupunkilaiset. Legendan mukaan oikeata slangia muuten kykenivätkin puhumaan vain ne, jotka olivat stadilaisia vähintään kolmannessa polvessa. -Eihän sellainen, jonka vanhemmat olivat viäntäneet savoa, vielä kyenneet edes sanomaan sörkka, vaan puhuivat sörkästä.

No, nythän televisio on jo tuonut epäsuomalaisen ääntämyksen taidon meidän kaikkien omaisuudeksi ja harvassa ovat ne, jotka eivät osaa lausua g:tä tai d:tä. Myös sk:t, st:t ja muut mahdolliset äänneyhdistelmät menevät kuin tyhjää vaan ja tässä suhteessa ero parin sukupolven takaiseen tilanteeseen on aivan olennainen.

Tämän kehityksen myötä myös stadin slangi on menettänyt itse asiassa koko sen funktion, joka sillä kerran oli ja harva edes kehtaa sitä käyttää, vaikka osaisikin. Sehän on itsen asiassa pelkkää hyperkorrektiutta, epäsuomalaisuuden tavoittelua toisessa potenssissa alusta loppuun.

Tilalle on tullut yleiskieli, joka ei enää erota ihmisiä. Harva enää edes osaa kotipaikkakuntansa murretta, saati sitä käyttää.

Hyperkorrektius sen sijaan on yhä keskuudessamme ja sen hedelmistä saamme varmaankin nauttia vielä kauan.

What do you want to do ?

New mail