LIsää sanoja

Toisenlaisin silmin

 

Matt Coleman, Edmund Backhouse, Dirty Chinese. Everyday Slang from “What’s up?” to “F%# off!”. Ulysses Press 2010, 161 s.

 

Tässä sarjassa on julkaistu monillakin kielillä oppaita ns. ei-normatiiviseen kieleen, ei itse asiassa pelkkään slangiin, kuten otsikko väittää. Itse asiassa tämäkin kirja käy pienestä kiinan keskusteluoppaasta, vaikka julkaisija kehottaakin ensin hankkimaan alkeistiedot kielestä.

Kun itse olen niitä yrittänyt hankkia jo puolen vuosisadan aikana, rohkaistuin kirjan ostamaan ja totean, että se on aika käyttökelpoinen. Sitä voi verrata vaikkapa saksalaiseen Schimpfen- sarjaan, joka sisältää alaotsikkonsa mukaan Beleidigungen, Flüche, Sauereien.

Sekin melko laaja sarja on sinänsä hauska ja siitä on kiinnostavaa katsoa, miten erilaisilla rakenteilla eri kielissä ilmaistaan asiat, joita voidaan pitää samoina. Ekvivalenttejahan käännökset voivat olla vain triviaaleissa asioissa.

Saksalainen voi haukkua olutta sanomalla Mein Bier Schmeckt echt nach eingeschlafenen Füßen! Italiaksi sama vaikutus saadaan sanomalla La mia birra sembra piscio di cavallo!

Mutta kukapa oikeasti haluaisi itse käyttää loukkauksia toisella kielellä ja toisten kotimaassa? Vierashan on vieras ja isäntä on vanhan sanonnan mukaan aina oikeassa. Sitä paitsi vieraan suusta mikä tahansa epäkohteliaisuus tulee vielä monta kertaa loukkaavammaksi. Maassa maan tavalla tai maasta pois!

Schimpfen- sarjassa on myös vaarallisten sanontojen kohdalla 1-3 pääkalloa varoituksena. Usein ne koskevat poliisista annettuja kommentteja. Luulen, että Amerikassakin kannattaa sellaisissa yhteyksissä punnita sanansa ja ihmiselle saattaa olla jopa hyväksi ettei edes osaa hävyttömyyksiä.

Tämä kiina-kirja ei sen sijaan ole oikeastaan likainen lainkaan tai vain niiltä osin, kuin käsitellään epäsiistejä asioita. Siinä on myös kohteliaisuuksia ja esimerkiksi kuvauksia siitä, millaista tomumajaa pidetään kauniina.

Kauniina muuten pidetään sydämenmuotoisia kasvoja/meloninsiemenkasvoja, nukenkasvoja ja pientä kirsikkasuuta. Myös pieni vyötärö ja pitkät jalat noteerataan ja oikein söpöstä tytöstä voidaan sanoa piàopiào. Ellei keksi mitään imartelua ulkonäöstä, voi aina sanoa, että tytöllä on persoonallisuutta xìnggé.

Erikoisempaa on, että tä,än mukaan kiinassa ei ole yleensäkään sopivaa puhua sormenkynsistä, silmäluomista, kyynärpäistä tai sieraimista.

Rumaa taas on tumma iho pifū hēi, nelisilmäisyys(!) ja jopa lattanenäisyys.

Kuitenkin juuri pitkänenäisyys on tunnetusti rumien ulkomaalaisten (gāobizi) peruspiirre. Siitähän tunnetaan ulkomaalaispaholaiset yángguĭzi.

Kiinnostavia ovat kommunistikaudelta (joka on tosiasiassa päättynyt jo kauan  sitten) periytyvät loukkaukset, siten shanghailaisia voidaan nimittää pikkuporvareiksi xiăoshìmín.  Tóngzhì taas tarkoittaa toveria, mutta nykyään homoa. Muuan innokas länsimainen vasemmistolainen kuulemma sai nuivan vastaanoton, kun nimitteli kaikkia tapaamiaan tovereiksi. Joku lienee pahoittanut mielensäkin.

Talonpoika xiăonóngmín taas taitaa olla melko kansainvälinen luokkakantainen loukkaus (vrt. heinähattu/turvanuija), jolla urbaanit henkilöt haluavat viestiä omaa, asuinpaikasta johtuvaa erinomaisuuttaan.

Mikäli avioerosta on vakaasti päätetty, voidaan käyttää sellaisiakin toivotuksia, kuin esivanhempien häpäisyä kahdeksanteen polveen tai sen toivottamista, että lapset syntyisivät ilman peräaukkoa –sitäkin muuten tapahtuu.

Melko runsas flatukseen liittyvä aineisto ei yllättävää kyllä viittaa siihen, että kyseessä olisi Kiinassa enemmän tai vähemmän salonkikelpoinen asia, kuten usein oletetaan ja jonka itsekin kuvittelen havainneeni.

Mutta itse asiassa on aika tylsää harrastaa hävyttömyyksiä ja niiden käyttäminen puheessa merkitsee tietysti aina sivistymättömyyttä tai peräti moukkamaisuutta.

Itse kunkin kannattaa mieluummin opiskella kohteliaisuuksia eri kielillä. Sama Eichborn-kustantamo, joka on julkaissut Schimpfen-sarjaa, julkaisee myös Flirten sarjaa –esimerkiksi Liebesschwüre Französisch, Spanisch jne. Ulysses-kustantamon Dirty –sarjassa on itse asiassa myös kohteliaisuuksia ja kieliäkin löytyy saksasta ja ranskasta alkaen vaikkapa japaniin, koreaan ja venäjään.

Luulenpa, että etenkin ulkomaalaisen kannattaa aina ja kaikkialla panostaa aivan erityisesti nimenomaan kohteliaisuuteen ja huomaavaisuuteen. Sen voi tehdä myös kömpelösti, mikä usein vain parantaa asian tehoa.