Filosofin saari

 

Saaren asukas

 

Hans Ruin, Kotiin kesäksi. WSOY 1962, 208 s.

 

Hans Ruin oli suomenruotsalainen, sittemmin Ruotsiin muuttanut esteetikko, filosofi ja kirjailija. Hän toimi filosofian professorina Turussa (Åbo Akademi) ja siirtyi sittemmin Ruotsiin. Wikipedian mukaan taustalla oli epäviihtymys sellaisessa ilmapiirissä, jossa analyyttinen filosofia oli tullut kovin vallitsevaksi.

Ruinin isoisä kuului Venäjälle muuttaneisiin suomalaisiin, jotka olivat hyvin sopeutuneet ympäristöönsä. Asema Tulan kivääritehtaan apulaisjohtajana ei ollut sekään huonoimmasta päästä.

Ennen maaorjien vapautusta isoisä oli voittanut korttipelissä maaorjatytön, josta tuli hänen talouteensa rakastettu njanja. Niin lähellä olivat vielä nuo ajat, saattoi nuori Hans ajatella katsellessaan laiturin päässä ongella istuvaa vaaria, joka ei ollut oikein varma siitäkään, mikä oli hänen omin kielensä, venäjä, saksa vai ruotsi.

Saari, nimeltään peräti Härligö oli kertojan kotina kesäisin ja jopa talvellakin. Se sijaitsee kaikkien Suomenlahdella liikkuvien purjehtijoiden tuntemasta Barösundista itään ja jäi siis Porkkalan vuokra-alueen rajalle.

Saarelta käsin oli turvallista katsella Helsingin pommituksia, jotka enemmän näkyivät kuin kuuluivat. Sota ei kuitenkaan jättänyt saaristolaisiakaan rauhaan, eräänä yönä upposi saksalainen sotalaiva, josta ajautui lähellä sijaitsevan Fagerön rantaan lähes kaksisataa ruumista, jotka haudattiin sinne. Julkisuudessa kukaan ei puhunut asiasta mitään.

Saariston asukkaat olivat luku sinänsä. Karut olosuhteet ja alati vaihteleva luonto muokkasivat heistä omanlaisiaan persoonallisuuksia, joille elämän rajallisuuden ymmärtäminen oli verissä. Ruumisarkutkin saatettiin tehdä valmiiksi siltä varalta, että kuolema vierailisi kelirikon aikana.

Hymyilevä saaristoluonto saattoi joskus paljastaa toisenlaisetkin kasvonsa. Barösundin eteläpuolella riittää sokkeloista saaristoa ja karikkoa, jossa purjeveneellä liikkuminen vaatii hyvää paikallistuntemusta. Reimarit eivät riitä kertomaan luovijalle, mihin saa mennä ja mihin ei.

Myrskyyn jouduttua kippari oli omilla vesilläänkin aina hieman epävarma sijainnista, eivätkä pärskeetkään aina merkinneet kareja, vaikka usein ne parhaita merimerkkejä olivatkin. Ilman apumoottoria luovivan purjeveneen oli myös tehtävä käännökset nopeasti ja virheettömästi jos mieli saada vene ja purjehtijat ehjänä satamaan.

Se sentään onnistui ja hätäsataman asukkaatkin olivat puolituttuja, paikallisia kanta-asukkaita.

Härligö oli esteetikon mielestä ilmeisesti todella nimensä veroinen. Alati vaihtelevaa meren ilmettä ja valoa hän kuvaa pitkään ja taidokkaasti. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan olleet aina helppoja.

Sisarusten kesken syntyi loputon kilpailu nokkimisjärjestyksestä, eikä monta vuotta nuorempaa veljeä mitenkään laskettu tasa-arvoiseksi isosiskojen kanssa. Asetelma ei ajan mittaan parantunut, vaan paheni. Oikeudenkäynti oli kirosana, joka symbolisoi maailman epämiellyttävää ulottuvuutta.

Myös äiti oli melkoinen ongelmakimppu perfektionismeineen, jotka eivät antaneet rauhaa enempää hänelle kuin muillekaan. Hulluksihan tuossa pyörityksessä olisi voinut tulla.

Kuitenkin saarella voi myös saavuttaa nirvanan kaltaisen rauhan, kun häiriötekijät olivat poissa. Sellaista muistutti se olo, joka syntyi saapumisesta turvalliseen satamaan ankaran purjehduskokemuksen jälkeen, toteaa kirjoittaja Näinhän se taitaa olla, mutta sen ymmärtäminen on vaikeaa monille ulkopuolisille, jotka inttävät, että olisi yksinkertaisempaa jättää se purjehdus kokonaan pois ja mennä vain sinne pubiin rantautumisoluelle.

Barösundin itäpuolella muuten käytiin Kustaa III:n sodassa merkittävä meritaistelu, jossa laivat tulittivat toisiaan muun muassa mörssäreillä ja taisivat jopa saada jonkin osumankin. Siellä meren pohjassa täytyy olla vielä suuri määrä tykinkuulia.

Ja toisessa maailmansodassahan salmessa olivat aluksi muun muassa Suomen sukellusveneet ja niiden emälaiva Suomen joutsen. Jumindan niemen edustalle laskettua tuhoisaa miinoitusta tehtiin kaiketi myös täältä käsin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=juminda ).

Mutta kyllä paikallinen luonto on myös hyvin viehättävää. Luulen, että noilla seuduilla sijaitsevat saaret ovat ylipäätään filosofeille hyvin sopivia asuinpaikkoja.