Insinööri ja
byrokraatit
Esa Eranti, Oppeja
uran varrelta ja ajatuksia Suomen tilasta. RIL henkilöhistoriikki 226.
Eranti Engineering Oy 2025, 237 s.
Byrokratia on pahalta
kuulostava sana. Sehän merkitsee vallan kuulumista toimistolle, kasvottomalle
koneistolle, jolta puuttuvat ihmisen tunnusmerkit, järki, tahto ja omatunto.
Kun siitä tulee tyranni, ei se tunne armoa.
Venäjällä byrokratia
on aina ollut sekä vihattu että, pilkattu. Saltykov- Štšedrinin hahmot
naurattavat yhä venäläisiä, vaikka hallintovallan sokeaa tolkuttomuutta on
ollut yhä uudelleen syytä myös itkeä.
Byrokratia ei
varsinaisesti pyri mihinkään päämääriin, mutta olisi liioittelua sanoa, että
sen sijaan se vain on. Sillä on sitkeä, ameebamainen taipumus kasvattaa itseään
yhä suuremmaksi ja työntyä kaikkialle, minne se voi.
Tunnetut Parkinsonin
lait (ks. Vihavainen:
Haun byrokratian suuri aika tulokset) kertovat byrokratian luonteen. Se ei
ole luova tai tuottava, vaan nimenomaan niiden vastakohta. Lyhyesti tiivistäen
voisi sanoa, että se syö rahaa ja erittää tahmeutta, joka vaikeuttaa rationaalista
toimintaa tai estää sen kokonaan.
Tämän kirjan on
tehnyt erityisesti vesirakennukseen jääoloissa erikoistunut insinööri, joka on
soveltanut innovaatioitaan eri puolilla maailmaa, Suomesta Ohotan merelle
satamien ja mereen perustettujen tornien rakentamisessa. Se on vaatinut
riskinottoa ja kekseliäisyyttä.
Samalla on tutuksi
tullut byrokratia, joka Suomessa näyttää olevan omaa luokkaansa. Suotta ei presidentti
Stubb kirjassaan tainnut sanoa, että EU on ”sääntelyn suurvalta”. Mallioppilas
Suomi on tässäkin suhteessa vienyt asiat muita pidemmälle, Se on silläkin
alalla ”kaiken sen karikatyyri”, Eino Leinoa soveltaen.
Kirjassaan
Eranti kertoo kehittämistään teräskuorirakenteista, joissa kuori täytetään kiviaineksella
ja on osoittautunut yhtä toimivaksi, mutta paljon halvemmaksi, kuin vastaavat
valusysteemit. Itse asiassa sitä tekniikkaa käyttäen olisi varsin edullisesti
rakennettavissa Merenkurkun ylittävä silta.
Kirjoittajan
vakuutuksen mukaan tuollainen silta olisi myös hyödyllinen laitos ja toimisi
tavarankuljetuksenkin reittinä, jopa hyvinkin tehokkaasti. Siis aivan toisin
kuin tuo surullisen kuuluisa tunnin juna, jolla ei ole mitään myönteistä merkitystä
ja jonka kustannukset ovat suhteettomat.
Hyviä ideoita ei
kukaan kiellä Suomessa esittämästä, mutta niiden toteuttaminen estetään kyllä
yhä uudelleen kohtuuttomalla ja tolkuttomalla byrokratialla.
Tuollaisesta
byrokratiasta kirjoittaja esittää pienen esimerkin erään romukauppiaan
ajamisesta äärimmäiseen ahdinkoon aivan mitättömien ympäristöpykäliin nojaavien
vaatimusten avulla. Tosiasiassa tällä toiminnalla saavutettu ”hyvä” itse asiassa
puuttui kokonaan.
Sen sijaan pahaa
saatiin aikaan byrokratian pitkällisellä ja sinnikkäällä työllä kukkuramitoin.
Ysi yrittäjä tuhottiin ja suorastaan tapettiin.
Suuren luokan
sabotointia byrokratia on saanut aikaan erityisesti satamien rakentamisessa. Aikoinaan
laivojen antifouling-maaleissa käytettiin tributyylitinaa, joka aikanaan kyllä hajoaa
luonnossa, mutta jota pieninä määrinä on yhä vanhojen telakoiden ja satamien
alueella.
Vuosaaren
satamaa suunniteltaessa koko projekti yritettiin kaataa siihen, että tuota
aietta löytyi hiukan alueelta ja uskottiin, että se muka ruopatessa leviäisi ja
saastuttaisi laajempaakin aluetta. Toinen, aivan absurdi hyökkäys työmaata
vastaan tehtiin sillä perusteella, että alueen pusikoissa asui pikkulepinkäisiä.
Osoittautui, että
niitä oli kolme pesuetta, jotka saattoivat ketterästi muuttaa mihin tahansa
läheiseen pusikkoon, eivätkä olleet suinkaan vaarassa lajina hävitä sataman
alle.
Toinen
merkillisyys on ollut liito-oravan, Euraasiassa varsin elinvoimaisen lajin ”suojelu”
kaikenkarvaisilla apulaitteilla, joita ne tuskin ovat koskaan edes köyttäneet. Kymmenien
ja jopa satojen raakkujen onnettoman kohtalon metsäkoneen telaketjun alla taas
selitettiin olevan ympäristökatastrofi, vaikka niitäkin on yksin Suomessa seitsennumeroinen
määrä.
Kaiken kaikkiaan
ihmetyttää ajatus siitä, että kasvi- ja eläinkunnan piirissä tapahtuvaa
jatkuvaa muutosta voitaisiin pitää ”luontokatona”, joka olisi edes priaatteessa
ihmisen hallittavissa ja tilanne pysäytettävissä nykyiseen, pyhäksi
jukistettuun tai esimerkiksikuviteltuun sadan vuoden takaiseen) tilanteeseen.
Lajeja ei pelkästään toisten kustannuksella vähene ja häviä, niitä syntyy myös
koko ajan lisää.
Kyllä se luonto
on mahtavampikuin edes byrokratia tai edes vihreä journalisti. Kaikki elollinen
luomakunta on jatkuvassa kehityksen tilassa, jossa myös ihmiskunta muuttuu,
ihan fyysisestikin (vrt. Vihavainen: Haun
medawar tulokset ).
Byrokratialle
ominaista on yhä uudelleen ilmenevä käsittämättömän täydellinen kyvyttömyys
suhteuttaa asioita ja sama koskee sitä journalismia, joka on keskittynyt näistä
asioista tiedottamiseen. Vihreästä uskonlahjkosta en tässä puhukaan.
Jopa kaikkien noiden
tahojen intressit ovat muualla kuin edes luonnon kunnioittamisessa ja villin
luonnon ja ihmisen harmonisen rinnakkaiselon edistämisessä.
Oleellista näyttää olevan kenellä vallan
käyttö, kenellä oman narsistisen egon pönkittäminen ja kenellä jonkinasteisen
sensaation metsästäminen ja jonkun tahon syyllistäminen ja jopa demonisointi omien
alhaisimpien vaistojen oikeuttamiseksi.
Huomautan, ettei
tämä tule Erantin kirjasta, vaan on siihen vain osittain liittyvää reflektiota.
Byrokratian käsiin
on kertynyt valtavasti valtaa, mutta ei mitään vastuuta. Kun ympäristöviranomaiset
simputtavat yrittäjää panttaamalla lausuntojaan vuosikausia, ne estävät
tehokkaasti innovaatioiden toteuttamista ja koko yritystoimintaa. Niiden
lausunnot, kun ne lopulta tulevat ovat laskemattomia ja saattavat aiheuttaa
yrittäjälle taloudellisen katastrofin.
Yhtälö on
vaikea, mutta ongelma on varmasti todellinen. Monessa muussa maassa pystytään
esimerkiksi juuri ympäristöviranomaisten lausunnot tuottamaan muutamassa kuukaudessa.
Suomessa asiaan voi mennä monta vuotta, eikä määräaikoja ole.
Millä tavalla kohtuuttoman
pitkiä aikoja voi perustella? Itse asiassa jo sana ”kohtuuton” kertoo, että
aikaa käytetään enemmän kuin olisi perusteltua. Miksi näin tehdään juuri meillä,
mutta ei sen sijaan monessa muussa maassa?
Nautimmeko me
tämän lorvailun ansiosta joitakin erityisiä etuja? Onko yrittäjälle ja koko
elinkeinoelämälle aiheutunut haitta arvioitava nollan arvoiseksi, kun ei sille mitään
tehdä? Kuitenkin se on täysin todellinen. Miten asiaa voitaisin muuttaa?
Luulen, että
tietty toimintakulttuuri, joka valtaa käyttäviin instansseihin on pesiytynyt,
ei ole helposti muutettavissa- Ehkä se sentään voisi tapahtua käyttämällä korvausuhkaa
itse käsittelijöiden suuntaan: ellei tulosta synnyt kohtuullisessa ajassa,
menettää laitos valtion rahoitustaan tietyn määrän.
Julkisen vallan piittaamattomuus
hallintoalamaisen eduista näkyy meillä liian räikeästi liian monessa asiassa.
Meillä katujakin on tullut tavaksi pitää auki revittyinä vuosikausia, jopa
pääkaupungin parhailla paikoilla. Siitä vahingosta ja epämukavuudesta, joka tästä
aiheutuu, ei syyllisen tarvitse maksaa mitään, joten mikseipä jatkettaisi samalla
linjalla?
Kuten
Parkinsonin lait kertovat, byrokratialla on loputon taipumus laajentua. Sen
takia sitä olisi aina välillä karsittava ja luotava samalla paineita
tehokkaampaan työskentelyyn. Ellei tulosta synny, mennään ulos, vapaille
markkinoille työtehoa opettelemaan.
Eranti näyttää
uskovan, että koko Suomen nykyisen pysähtyneisyyden juurisyynä on ennen muuta
byrokratian aikaansaama jarrutusmekanismi, jolla on tehokas pelotevaikutus
yrittämiseen.
Olipa se pääsyy
tai ei, on ainakin syytä uskoa, että se on asia, jonka muuttamiseksi pitäisi
tehdä paljon ja todellista. Normien poistotalkoitahan täällä on kyllä yritetty,
mutta mitään konkreettisia tuloksia tavallisen kansalaisen on mahdotonta havaita.
Toivotaan, että asia
muuttuu ja mieluimmin pian.
Kun edes Suomessa mahdollisin "oikeistolainen" eli vähiten sosialidemokraattinen hallitus ei saa julkisen setorin kasvua kuriin on edessä väistämön romahdus. Lainahanojen sulkeutuessa tulee sopeutuminen olemaan kivuliasta.
VastaaPoista"Sehän merkitsee vallan kuulumista toimistolle, kasvottomalle koneistolle, jolta puuttuvat ihmisen tunnusmerkit, järki, tahto ja omatunto. Kun siitä tulee tyranni, ei se tunne armoa.
VastaaPoistaByrokratia ei varsinaisesti pyri mihinkään päämääriin, mutta olisi liioittelua sanoa, että sen sijaan se vain on. Sillä on sitkeä, ameebamainen taipumus kasvattaa itseään yhä suuremmaksi ja työntyä kaikkialle, minne se voi."
On byrokratialla (=säännönmukaisella hallinnolla) toisetkin kasvot: se tarkoittaa ennustettavaa ja - toivottavasti oikeudenmukisiin - sääntöihin perustuvaa hallintoa yksittäisen ratkaisijan mielivaltaisesti, ehkä epäasianmukaisten vaikutteiden perusteella ad hoc tekemien päätösten sijasta. Tietyllä tahmeudellakin on yhteiskunnassa paikkansa: thalidomiini nimisen uuden hienon raskausoireiden lääkkeen markkinoimiselle ei ollut byrokraattisia esteitä. Samoin on hyvä, että erilaisten kalliiden ja laajavaikuteisten hankkeiden aloittamista ennen harkitaan monipuolisesti etukäteen sen sijaan, että erilaisten pelle pelotta ien ideat toteutetaan ensin ja mietitään sitten.
Max Weber käytti termiä myös rationaalisesta toiminnasta. Siihen toki olisi pyrittävä. Sanamagia voi tässä höynäytetään vähättelemään todellisuuden ongelmia.
PoistaUSA innovoi
VastaaPoistaKiina imitoi
EU reguloi...
EU on järkevä ja vastuullinen.
PoistaUSA hölmöilee ja huijaam
Kiina innovoi ja valvoo.
EU järkevä...? Havun Veikko sanoo sen tuolla alempana aika hyvin: "Euroopan unioni siis sen komissio, parlamentti ja muut jäsenmaiden todellisuudesta irrallaan olevat rakenteet ovat jo kauan ajatelleet, että EU on maailman tärkein talousalue ja ulkomaailma joutuisi oman taloudellisen etunsa tähden noudattamaan kaikkea EU-sääntelyä. Näin EU-ihanuus valloittaisi lopulta koko maailman".. Olkoon Saksa varoittava esimerkki (ja Suomi imussa).
PoistaEi vakuuta, miksi antaisin jollekin Havun Veikon mielipiteelle mitään arvoa?
PoistaHän (ja minä) kirjoittaa sentään ihan omalla nimellä..koetapas sinäkin, mikäli seisoot vankan mielipiteesi takana, jooko?
PoistaSinulle on siis tärkempää kuka kirjoittaa, kuin se että mitä kirjoitetaan?
Poista"Oleellista näyttää olevan kenellä vallan käyttö, kenellä oman narsistisen egon pönkittäminen ja kenellä jonkinasteisen sensaation metsästäminen ja jonkun tahon syyllistäminen ja jopa demonisointi omien alhaisimpien vaistojen oikeuttamiseksi.
VastaaPoistaByrokratian käsiin on kertynyt valtavasti valtaa, mutta ei mitään vastuuta."
Tämä on niinomaisesti virhe: byrokratia on nimenomaan sääntöihin perustuvaa hallintoa. Mikäli byrokraatti rikkoo niitä, seuraa valitus ylemmälle tasolle tai virkavastuu. Toki yksittäiset byrokraatit ovat ihmisiä, joilla voi olla hylättäviä sivumotivaatiota tai virheellisiä päätöksiä, mutta byrokratia järjestelmänä on luotu nimenomaan minimoimaan niitä.
Olisiko parempi järjestelmä, että jokin kuninkaan nimittämä lääninherra tai kyläpäälikkö taikka lähiön jenginjohtaja saisi aivan vapaasti mielensä mukaan ilman ylemmän asteen valvontaa päättää asioista, esim blogistin maksamista veroista. Ihmettelempä, että historiaan perehtynyt kaihoaa tuollaista.
Ym ei tarkoita, ettei byrokratiaan sisältyisi yksittäisen toimijan virheitä tai jopa järjestelmäongelmia, se on vain kuten demokratia huonoista järjestelmistä vähiten huono.
Reductio ad absurdum. Nih. Nimetön rationaalinen systeemi on periaatteessa toiveiden täyttymys. Mutta jos se käytännössä toimiikin huonosti? Tyydytään vain ylistämään sen periaatteellista erinomaisuutta? Niin tehtiin Neuvostoliitossa.
PoistaTouché!
PoistaTotuus löytynee blogissa esitetyn byrokritiavihan ja kommentissa esitetyn sen puolustuksen välimaastossa - tai ainakin vaiheilta taikka jostain siltä suunasta.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että Reductio ad absurdum on tehokas metodi erilaisten periaatteita tai sääntöjä koskevien harhakäsitysten havaitsemiseen, jos on nöyryyttä altistua sille. Ymmärtääkseni esim Sokrates harjoittivat sitä.
Totta kai reduktio ad absurdum kuuluu ajattelun perusvälineistöön. Mutta kun se ei huonoa käytäntöä hyväksi tee.
PoistaTästä olemme samaa mieltä: huono byrokratia on pahaa ja hyvä, weberiläinen byrokratia on hyvää, pyrkikäämme siis kehittämään jälkimmäistä lisää.
PoistaSivumennen sanoen juuri rakennusalalla erilaiset pelle pelottomat uusine "edullisempine innovaatioineen" voivat ilman valvontaa tehdä isot vahingot: kun koulu tai muu julkinen rakennus joudutaan homeen vuoksi purkamaan 30 vuoden iässä siinä palaa veronmaksajien rahaa; Brysselin raatihuone on 1400-luvulta...
Kun tätä samaa on rakennusalalla jatkunut jo puoli vuosisataa, herää kyllä jo myös kysymys byrokratian roolista. Ei ainakaan säätelyä ole puuttunut.
Poista”… Kymmenien ja jopa satojen raakkujen onnettoman kohtalon metsäkoneen telaketjun alla taas selitettiin olevan ympäristökatastrofi, vaikka niitäkin on yksin Suomessa seitsennumeroinen määrä …”
VastaaPoistaRaflaavat kertomukset ovat sykähdyttäviä, mutta usein ne paljastavat kirjoittajan tietämättömyyden aiheesta.
Jep, kyllähän raakkuja on Suomessa lukuisasti. Mutta lisääntyviä raakkuja ei juuri ollenkaan, eli useimmat populaatiot tulevat kuolemaan. Elinkykyisistä populaatioista kannattaa siksi huolehtia.
Jos siis kirjoittaja ei tunne aihetta, voi sattua lapsuksia, ja kirjoittaja johdattaa lukijaparat suohon.
Raakkujen pelastaminen ei taida onnistua edes sillä, että ympäristöhallinto on arvioinut niiden hinnaksi miljardeja.
PoistaItse asiassa voi auttaa, siinä on kyse ulkoisvaikutusten tekemistä näkyväksi ja kapitalismissa tärkeästä hinnoittelusta.
PoistaHinnoittelu on aika kiinnostavaa.
PoistaKokoomuslaista pitää kourista ja puristaa lujaa sieltä mikä hänen housujensa sisällä on hänelle arvokkainta: lompakosta.
PoistaEi se perkele muuten opi.
Jos tämä raakkuasia kiinnostaa, täytyy vielä lisätä, että Erantin mukaan maailman raakkukanta arvioitiin vuonna 2024 326 miljoonaksi yksilöksi. Toki se oli sata vuotta sitten ollut monin verroin suurempi
PoistaHuonostihan raakuilla menee, mutta kysyä voi, miksi niiden pelastaminen nimenomaan Suomen alueella on arvioitu niinkin suureksi että hinnaksi on määrätty 1495 euroa kappale.
Saattaa olla, että se n raakuilla menoa nyt, mutta on epätodennäköistä, että Suomi voisi asiassa auttaa. Maailman eliöstö on, kuten sanottu jatkuvassa muutoksen tilassa.
Tämä muistuttaa hieman suden suojelua, joka oli aiemmin määritelty uhanalaiseksi Suomen valtioalueella, vaikka se heti rajan takana on hyvin elinvoimainen laji.
”… Huonostihan raakuilla menee, mutta kysyä voi, miksi niiden pelastaminen nimenomaan Suomen alueella on arvioitu niinkin suureksi että hinnaksi on määrätty 1495 euroa kappale …”
PoistaYksi: Pelotusvaikutus. Kaksi: Suomi on yksi tärkeimmistä alueista, jossa yleensä on elinvoimaisia kantoja. Esimerkiksi Saksassa on vain muutama harva puro, jossa lajia esiintyy, ja ne pojat suojelevat innoissaan puronpätkää, jossa on kymmenkunta otusta.
"... Raakkujen pelastaminen ei taida onnistua edes sillä, että ympäristöhallinto on arvioinut niiden hinnaksi miljardeja ..."
PoistaKyllä minä ainakin vilkaisisin tosi tarkasti olkani yli noilla hinnoilla, jos ryhtyisin raakkupuroa helmestämään.
Onpa sinulla nuiva näkemys asiaan.
PoistaKyllä professorikin voi silloin tällöin tunnustaa olevansa tietämätön tai väärässä. Ei kukaan oleta hänen olevan synnynnäinen oikeassaolija ellei korkeintaan hän itse.
VastaaPoistaAina tunnustan kun niin osoitetaan. Ei ole mitään paineita jankuttaa.
PoistaÄlä naarata. Sinussa on paljon Väyrysen vikaa, niinkuin näistä katkerista 'viimeinen sana' kommenteista huomaa.
PoistaOlisit edes joskus älyllisesti rehellinen.
Tätä tasoakin edustavia sitten on tämänkin palstan lukijoissa. Ettei joku kuvittelisi liikoja.
PoistaTästä tuli mieleen: onko joku Vihavaisen lukija huomannut Sipilän kommentoineen "norminpurkutalkoitaan", vaikkapa kymmenvuotispäivän merkeissä? Haihattelultahan se heti tuoreeltaan kuulosti mutta kuitenkin...
VastaaPoista-jussi n
Tuloksena taisi olla lisää hölmöjä normeja ja sääntöjä.
PoistaEuroopan unioni siis sen komissio, parlamentti ja muut jäsenmaiden todellisuudesta irrallaan olevat rakenteet ovat jo kauan ajatelleet, että EU on maailman tärkein talousalue ja ulkomaailma joutuisi oman taloudellisen etunsa tähden noudattamaan kaikkea EU-sääntelyä. Näin EU-ihanuus valloittaisi lopulta koko maailman.
VastaaPoistaTotuus on kuitenkin monitahoisempi. Euroopan sääntelyä jäljitellään vain sen verran, mikä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Kun esimerkiksi Euroopan aiemmin vahva autoteollisuus vähitellen heikkenee, siirtyy reguloinnin painopiste kohti Kaukoitää.
Erinomainen näyte EU:n itseään vahingoittavasta sääntelystä ovat kaikenkarvaiset luontokatoasetukset. Suomella ja muilla mailla olisi hyvät mahdollisuudet hyödyntää biomassaa fossiilisen hiilen korvaamiseksi erilaisissa tuotteissa, mutta EU heittää kapuloita rattaisiin vaatimalla "ennallistamista". Näin EU tulee sabotoineeksi Suomea EU:n itse asettamien ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.
Kun nyt kuulemme ja pian näemme Euroopan autoteollisuusjättien vievän eteenpäin vaatimuksiaan polttomoottorin suosimisesta, on viimeistään aika Suomen hiilinielulaskijoiden ja muiden byrokratialinnakkeiden myöntää tyhmyytensä ja laskeutua alas kysymään itseltään, palvelevatko he todella tätä maata ja kansaa.
Merkittävä osa sääntelystä tähtää yhteismarkkinoiden toimivuuteen, esimerkiksi siihen, että laitteet toimivat eri maissa ja ettei määräyksillä voida rajoittaa tuontia. On se käytetään, että sama kännyn laturi jatkossa toimii eri kännyköissä.
PoistaOn tarkoituksenmukaista sääntelyä ja on epätarkoituksenmukaista sääntelyä. Typeryyttä on se, että Suomessa byrokraatit tekevät kaikkensa työllistääkseen pöhöttyneen yhteisönsä ja tarttuvat innoissaan sellaiseenkin sääntelyyn, josta ei ole Suomelle mitään hyötyä.
PoistaPitkään EU kohdensi huomionsa yhteismarkkinoihin ja niiden valvontaan, mutta kehitys kulkee siellä kohti yltyvää vallan kahmimista. Jatkuvasti yhä enemmän EU nappaa rahaa ja määräilee asioita, jotka eivät liity yhteismarkkinoihin. Toiminta on vieläpä varsin taitamatonta kuten esimerkiksi Ukrainan tukemisessa ja epätoivotun maahanmuuton torjunnassa.
Ainiin, toki yrittäjällä pitää olla perinteinen oikeus olla piittaamatta laeista, oikeus huijata, myrkyttää tai vaikka tappaa asiakkaansa ilman sääntelyä.
VastaaPoistaOlettaisi tuon toimivan monarkiassa. Suomessa on demokratia, kovasti kerrotaan tuloeroista, mutta kuinka nuo länsimaisessa liberaalissa kauppa-alueessa toimivat, harvempi osaa antaa tuohon vastauksia.
PoistaJa realisti toteaa suurten globaalien yritysten olevan yleensä niitä jotka tavallisemmin eivät noteeraa valtioiden lainsäädännöstä tai tunnista valtio rajoja, samoin kuin joissain pörsseissä on kyseenalaisempia toiminta logiikkoja, tuloksen tekemiseksi.
Hyvin kirjoitettu. Itsekin pariin otteeseen poikkeuksellisen (?) tuskastuttaviin byrokratian prosesseihin törmänneenä olen haaveillut, että jostain löytyisi joku hieman pirullinen miljardööri, joka lähtisi rahoittamaan oikeusjuttuja viranomaisia vastaan pienimmistäkin asioista. Taitavien asianajajien kera, tietysti. Oikeusjuttujen massa saattaisi pelästyttää byrokraatin - tässähän joutuu valokeilaan joka päätöksestä!
VastaaPoistaNoh, fantasioita pitää olla...
Holtiton turpoaminen veronmaksajien rahoilla koskee muutakin, kuin hallintoa. Meinaan, tulee opiskeluajat mieleen: syrjäyliopistoon perustettiin tämän tästä uusia laitoksia ja koulutusohjelmia. Ei estänyt tilastoraportit kasvavasta akateemisesta työttömyydestä. Riittää, kun valtion rahnaa on kupattavissa.
VastaaPoistaYliopistojen pitäisi hyödyttää asiakasta. Asiakas ei ole opiskelija, vaan se, joka kaiken maksaa, eli veronmaksaja.
Sama meininki amkeissa ja amiksissa. Jopa estraadikomeljanttareita koulutetaan, kunhan rahnaa löytyy.
Sitä saadaan mitä mitataan, niin yksityisellä kuin julkisella puolella.
PoistaErinomainen kirjoitus taas.
VastaaPoistaByrokratian, tuottamattoman hallinnon ja julkisten menojen loputtoman kasvun tuotaa automaattinen mekansimi, "räikkä". Siitä on hyvä kuvaus tässä:
https://www.solakka.com/otto-juote-suomen-poliittinen-jarjestelma-on-raikka-joka-liikkuu-vain-yhteen-suuntaan/
Hyvin surullinen on myös se näkymä, jossa valtaosa Suomen koulujen oppilaista tuntuu pitävän toiveammattinaan joko huumekauppiasta tai julkisen hallinnon byrokraattia.
Kaiken tämän lystin maksajat alkavat käydä vähiin.