maanantai 29. kesäkuuta 2026

Epäilyttävä porukka

 

Kaikki Suomen miehet

 

     Pitää nyt aluksi kehua tasavallan presidentti Stubbia, ettei vallan kuviteltaisi minun pitävän häntä täydellisenä pölvästinä, mikä nyt sinänsä tuskin maailmoja mullistaisi.

     Stubbin aloite kansainvälisen politiikan instituutioiden kehittämiseksi siten, että ne ja siinä joukossa erityisesti YK vastaisivat paremmin muuttuneita olosuhteita, oli rohkea ja hieno ja osoitti kykyä ja uskallusta laajojen perspektiivien ymmärtämiseen.

     Mutta tällä kertaa en puhu siitä vaan sen sijaan hänen jonkinlaisesta vetoomuksestaan Suomen miehille, joita hän näköjään halusi estää tappamasta ja pahoinpitelemästä naisia.

     Asiahan on ehdottomasti kannatettava ja lainsäätäjämmekin on sen asianmukaisesti noteerannut, tosin siinä muodossa, ettei ketään saa tappaa eikä mistään syystä.

     Edes valtio ei lain mukaan saa meillä enää niin tehdä, vaikka J.-J. Rousseau piti asiaa yhteiskuntasopimuksessa myönnettynä valtiovallan erioikeutena par excellence ja Rousseau nyt sentään oli nykyaikaisen valtioajattelumme isä.

     Valtiomme ylin edustaja, tai ainakin rankijärjestelmämme primus, katsoi siis oikeaksi ja tarpeelliseksi kehottaa yhtä kansalaisten kategoriaa eli miehiä noudattamaan lakia ja nimenomaan yhden toisen ryhmän eli naisten suhteen.

     Koska maassamme miehet tappavat ja pahoinpitelevät suhteellisesti hyvin paljon miehiä ja samaa tekevät myös naisemme, on pakko havaita, että jotakin kummallista ja epätasa-arvoista tässä lähestymistavassa on.

     Miksei presidentti voinut paheksua kaikkea laitonta toisten ihmisten tappamista pahoinpitelyä ja vaikkapa samalla mainita, ettei laillista tappamista meillä edes olekaan. Miksi tikun nokkaan asetettiin nimenomaan miespuoliset kansalaiset, joukossa tietyenkin myös presidedntti itse, mikä ehkä hukan lisää asian tasapuolisuutta.

     Se olisi tullut kuitenkin paremmin esille, jos hän olisi sanonut vaikkapa eräänlaisen rukouksen tapaan: ”älkäämme siis, enempää minä kuin muutkaan miehet, tappako taipahoinpidelkö koskaan ketään naista millään perusteella, niin totta kuin Jumala minua auttakoon!”

    Tuossakin muotoilussa jää kuitenkin kaikumaan tietty falskius. Onko muka jollakin tavalla hyväksyttävämpää, jos tuollainen törkeä rikos kohdistuu miehiin tai muunsukupuolisiin ja onko se muka sallittavampaa, mikäli nuo toiset ryhmät ovat asialla?

     Minusta vastaus on harvinaisen selvä ja olisin pitänyt presidentin arvon ja aseman kannalta sopivampana, jos hän olisi vedonnut lainkuuliaisuuden tärkeyteen yleisesti ja noiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten moitittavuuteen erityisesti. Nythän sitä on usein vaikea havaita oikeusistuimissa annettujen tuomioiden perusteella.

     Samalla hän olisi voinut huipentaa sanomansa dakalogin viidenteen käskyyn (venäläisessä raamatussa se muuten on kuudes käsky (ks. Vihavainen: Haun idolien aikaan tulokset ).

     Siis: älä nyt ainakaan tapa! Aina ajankohtainen on myös käsky ”Älä varasta”, ainakaan kohtuuttomasti ja keskimäärin sangen hyviä ovat muutkin, mutta toki kaikkea ei tarvitse koskaan sanoa kerralla, eikä voikaan.

     Tuota tasavallan presidentin ja hänen kintereillään  tuon mainitun kehotuksen allekirjoittaneiden muiden miesten kaikille miehille suunnattua, prima facie hyvin kummallista ja valikoivaa kehotusta/vetoomusta lukiessa tulee mieleen, että siinä ilmenee sangen uusi ajattelutapa, jota voisi kutsua sosiologiseksi tai peräti sosiologistiseksi.

     Olemme jo jättäneet taaksemme sen ajan, kun kaikkien oletettiin, klassisen liberalismin hengessä, olevan tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseninä ja valtion kansalaisina, lain edessä ja politiikassa.

     Silloin ei tuijotettu siihen, toteutuiko tasa-arvo esimerkiksi tilastollisesti, vaikkapa siten, että kaikille, siis myös taustaltaan toisistaan poikkeaville henkilöille taattaisiin samanlainen toimeentulo, sama prosenttiosuus erilaisissa rikos- ja rangaistustilastoissa, samanlaiset arvosanat koulussa ja yliopistossa ja niin edelleen.

     Nyt, kun olemme siirtyneet sosiaalista (”todellista”) tasa-arvoa korostavaan ajatteluun, ei monille enää riitä, että esimerkiksi oikeudessa, tiedotusvälineissä ja politiikassa kaikki olisivat samalla viivalla eli saisivat viiteryhmästään riippumatta samanlaisen kohtelun.

     Kuten Oswald Spengler totesi, me länsimaalaiset olemme kulttuuriltamme niin sanotusti faustisia ja näemme maailman ympärillämme ongelmana, jonka ratkaiseminen on nimenomaan meidän harteillamme, tavalla tai toisella. Samalla olemme kaikki myös jo sosialisteja ja lähdemme siitä, että asioiden saattaminen oikealle tolalle tapahtuu yhteiskunnan toimin.

     Kuitenkin asioiden muuttaminen pelkillä saarnoilla tehoaa valtiossa yhtä heikosti kuin jatkuva nalkuttaminen tehoaa avioliitossa.

     Ei itsestäänselvyyksien jauhaminen tuo mitään uutta ihmisten tietoisuuteen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sallittua ja mikä ei.

     Mikäli saarnatessa heitetään samalla varjo jonkin tietyn yhteiskuntaryhmän ylle, ollaan arveluttavalla tiellä. Jos nyt tällä kertaa tarinan konnana on miessukupuoli, voi se seuraavalla kerralla olla jokin tietty kansallisuus, joka on yliedustettu joissakin väärissä asioissa.

     Itse asiassa näin täytyykin tapahtua. Ellei vastaavaa ”vihapuhetta” sovelleta muihin ilmeisiin kohteisiin, jää jäljelle vain se johtopäätös, että taas kerran on syytön valtava enemmistö nostettu aivan ansaitsemattomasti syntipukiksi.

     Ainakin minä toivon, ettei tämän puheen edustama formaatti enää saisi jatkoa.

13 kommenttia:

  1. Erinomainen kirjoitus.

    Presidentin ei tosiaankaan kannattaisi pilata tällaisilla höntyilyillä sitä eriomaisen hyvää kuvaa, jonka hän on ulkopolitiikan puolella onnistunut itsestään ja toiminnastaan luomaan.

    Pelkän presidentti-institution imagon lisäksi asialla on laajempaakin kansallista merkitystä.

    Onko käynyt haksahdus hyväksikäytettyjen viiterymään?

    (Pitääkö minunkin nyt syytteiden ennalta torjumiseksi vielä toistaa, että minäkään en lainkaan hyväksy ihmisten tappamista arjessa olipa tappaja sitten nainen tai mies. En edes siinä tapauksessa, että kyseessä olisi suvun kunnia.)

    VastaaPoista
  2. Verkkokalvoihini on syöpynyt kuva silloisesta pääministeri Stubbista, joka pyöri Duudsonien kärrynpyörässä samalla kun pikkupojat heittelivät häntä polttopalloilla munille.

    "Sori siitä."
    "Hei me tehdään rahaa tällä."
    "Vittu mitä paskaa."

    Suuren valtiomiehen kuolemattomia lentäviä lauseita. Lisää ehkä löytyisi siitä Twiitti -kirjasta, jonka hän kirjoitti yhdessä viihdejuontaja Tuomas Enbusken kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta."

      Poista
    2. Jos naisiin ja muihinkin kohdistuvan fyysisen väkivallan vähentäminen olisi oikeasti presidentin ja muiden liberaaliemme sydämellä, he olisivat voineet esiintyä alkoholin kotiinkuljetusta vastaan melkolailla tiukemmin.

      Vaikka onhan tämä väkivalta jo aika kulunut juttu ja levinnyt kuin jokisen eväät. On henkistä, seksuaalista ja taloudellistakin väkivaltaa ja päälle mikro-, piilo- ja passiivisaggressiot. Eri oikeusasteet miettivät päänsä puhki niitä luokitellessaan. Kohtaamme väkivaltaa joka päivä normaalina telkkarin täydeltä. Kohta ei ketään enää kiinnosta.

      Poista
  3. Kun tämän alkaneen viikon lauantaina juhlitaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta 4. heinäkuuta 1776 johdosta, tarkistin miten tasa-arvo tuossa 250 vuotta täyttävässä tahdonilmaisussa julkituodaan.

    Ja niinhän se on, että tasa-arvo määritellään luonnonoikeudellisena periaatteena: "Meille nämä totuudet ovat itsestään selviä: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut tiettyjä luovuttamattomia Oikeuksia...". Julistuksessa tasa-arvo kytkeytyy erottamattomasti oikeuteen elämään, vapauteen ja pyrkimykseen onneen. Ja se koskee kaikkia ihmisiä. -

    Nyt vain jostain syystä - ehkä helpostikin arvattavista syistä - tasa-arvo ei olekaan enää universaali käsite, vaan se on pyritty kapeuttamaan koskemaan ensisijaisesti naisia, tai joltain osin jopa yksinomaan naisia. Tietysti summaarissesti verrattuna miehiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä toistuvasti tarkastellaan tasa-arvon toteutumista seuraamalla sitä, miten paljon "naisen euro" on "miehen eurosta". Ottamatta tässä tarkemmin tarkasteluun tuon meriaanilaskennan mahodollisia pulmallisuuksia, totean sen Tilastokeskuksen viime tiedojen mukaan olevan 84 senttiä. -

      Seuraavaksi kysyin Tekemäaivolta, mikä osuus miehistä jää tuon "naisen euron" alle.
      Kone vastasi:
      "Kysymyksesi on erinomainen ja oivaltava!
      Se paljastaa usein unohdetun matemaattisen totuuden:
      vaikka ryhmien keskiarvojen välillä on ero, yksittäiset jakaumat menevät reilusti päällekkäin.

      Suora ja perusteltu vastaus kysymykseesi on, että noin 35–40 % miehistä jää alle tuon kuvaamasi "naisen euron" (eli naisten keskiansion) tason".

      Poista
    2. Termiä "tasa-arvo" käytetään nykyään jonkinlaisena oikeudenmukaisuuden korvikkeena. Koska oikeudenmukaisuuteen liittyy vahva subjektiivisuus ja moniulotteisuus, ei sitä termiä haluta vaivalloisuuden vuoksi käyttää vaan pyritään haluttuun vaikutukseen oikoteitse käyttämällä "tasa-arvoa" -ehdotonta teesiä, jota ei tarvitse perustella.

      Suomen media on tähän suuressa määrin syyllinen.

      Poista
  4. "vetoomuksestaan Suomen miehille, joita hän näköjään halusi estää tappamasta ja pahoinpitelemästä naisia."

    En myöskään osaa olla näkemättä tuota vetoomusta muutoin kuin merkkinä liian impulsiivisuuden aikaansaamana falskina populismina. Toki asia on valitettava, muttei millään julkilausumilla ratkea. Lisäksi Korkeimman valtiojohdon liiallisilla lausumilla on taipumus inflatoitua.

    VastaaPoista
  5. No jaa, Stubbi nostatti sateenkaariliput valtion symbolisimpiin lipputankoihin, joten kenellekään ei jää epäselväksi, mitä heimoa hän sympatiseeraa. Siihen kun lisää vahvat viitteet WEFiläisiin neuvonantajiin, niin eipä suomipojalla ole paljon hurraamista. Ei suomineidollakaan, mutta yliempaattisuudessaan naiset huomaavat sen vasta liian myöhään.
    1 min

    VastaaPoista
  6. Eurooppalaisella uudella ajalla syntynyt ja kehittynyt, visuaaliseen mieltämiseen ja malleihin perustuva ja "kartesiolaiseen paradigmaan" -- maailmaa tarkkailevan Subjektin eriytymiseen ja ulkoisen todellisuuden Objetivoitumiseen -- järkemme on sekin elänyt yleisen "ihmisyyden" ehdoilla, ja valitettavasti nämä omaamamme lajityypilliset ominaisuudet eivät uuden ajan jatkuvasti vahvistuyneen individualismin maailmassa meille ole selvinneet. Eurooppalainen uusi aika loi luonnontieteet, mutta niiden tajunnallis-tiedolliset hahmon- ja käsitteenmuodostukselliset premissit tekivät samalla meistä sokeita ihmistiedollisissa ja -tieteellisissä asioissa.

    Klassisin sosiologia ja syvyyspsykologia eivät koskaan nousseet samanlaisiksi vaikuttajiksikuin luonnontieteet. Emme edelleenkään ymmärrä oman "ihmisyytemme" perustuksista juuri mitään. Kun luonnontieteiden tajunnalliset alustat nyt ovat hajoamassa ja tiedon aikaansaannokset palvelevat psyykkisiä perversioita -- narsistisesta elämyksenmetsästyksestä ideologisten identiteettikriisien kautta ydinsodan tarjoamaan mahdolliseen "lopulliseen ratkaisuun" -- uuden ajan oppisivistys on ohittanut täydellistymisensä ja vain rajuja ihmisyyden hajoamisilmiöitä jää jäljelle.

    Ihan perustavanlaatuiset ihmisyyttä koskevat tosiasiat, ehkä toistan: tosiasiat ovat meiltä hukassa. Paradoksaalisesti alitajuntamme tekee siinä vielä meille tepposet, ja kehitämme juristeristisia normeja estääksemme omaa tietämä'ttömyyttämme edes itsellemme paljastumasta.

    Esimerkiksi yleisen ihmisidentiteetin ja minäidentiteetin kehityksellinen marssijärjestys tajunnassamme kaikkein varhaisimmassa äitilapsisymbioosin vaiheessa on asia, jonka merkitystä emme tiedä emmekä ymmärrä. Kuitenkin niin sanottu "kultaisen säännön" moraali on tutkitustikin yleisinhimillinen. Sensijaan me hajonneissa kielimaailmoissamme kiistelemme ideologista opeista jotka ko. tosiasian tiedollisiksi ilmenemiksi ovat kehittyneet.

    Tajunnalliset roolit, Objektin ja Subjektin roolit, jotka ovat paljon paljon paljon merkitsevämpiä kuin "sukupuoliroolit", jäävät sielullisen silmämme sokeaan pisteeseen. Kuvaamme ja selitämme maailmaamme opillisten ideologioidemme stiinknafuulakäsitteillä -- esimerkiksi puhumalla "matriarkaatista" ja "patriarkaatista" -- vaikka kysymyksessä on kehityksellinen matka Objektin roolista terveen toimijan, Subjektin, rooliin. Sitten ihmettelemme miksi sosiaalisesti symbioottsen sitovissa yhteisöissä vallitsee yhtä aikaa outo hurjaan sukupuoliseparaatioon perustuva sairas "matriarkaatti" ja poikalasten ylikiihottunut aggressio väkivaltarikollisuuksineen.

    Voisimme aloittaa ihmisyyden oppitunnit kertomalla, että miljoonan vuoden kehityshistoriassa ihmisen alkulaumoja organisoinut maaginen sosiaalinen "valta" on jalostunut yksilön kekemukselliseksi "tahdoksi", joka kuitenkin on erityistä regressoivaa metodia käyttäen edelleenkin palautettavissa alkuperäieen kollektiiviseen ominaisuuteensa, jolloin huomaamme yllätykseksemme, että yksilöllinen "tahto" voikin omituisen ongelmattomasti siirtyä hankilöltä toiselle.

    Mutta emme pysty eläytymään tuollaisiin tosiasioihin -- että siis tajunnallisen magiamme pohjameressä uivasta "vallasta" on jalostunut yksilöllinen "tahto". Uuden ajan eurooppalainen haluaa rajata tiedollisen maailmansa historiallisesti kehittyneisiin ihmistiedollisiin oppehinsa, joita ajattelumme soveltaa kuin piru raamatuaan. Kun tositieto on "opillistunut" ideologisten "ismien" kirjaviksi ajatuskulisseiksi, niillä käsitepinnoilla kävelemme kuin jeesukset vetten päällä -- ja syvän käsitteiden meren kattilassa kiehumme omissa aikalaisskolastiikan käsiterealistisissa liemissä -- sammakonkeittokattilassa jossa emme huomaa milloin kiehahdamme lopullisesti hengiltä.

    Kuten kaikki sateenkaaret ovat nykyisin hyvin hyvin hyvin mustavalkoisia, samoin kaikilla sammokonkeiton mausteilla on tosiasiassa vain yksi yksi yksi nimi: "-ismi", "-ismi", "-ismi" ---

    VastaaPoista
  7. Tohtisiko ihan vain leikillis-seurallisesti todeta Koskelan Jussin tyyliin: Vallan erinomainen iili se ny on ollu ulkopolitiikan hoidossa. Olis niitä Venäjän-suhteita tarvittu vielä ens vuosikymmenellä ja sadallakin. Mistäs köyhä ny säästää ellei leivästä. Ja margariinista.

    VastaaPoista
  8. Eilen sattumoisin kävelin Helsingin pohjoisrajan Ultramariinikujalla, Silvolan tekoaltaan eteläpuolella kaupungin Kuninkaantammeksi nimeämällä uudisalueella.

    Wikipedian mukaan "ultramariini" ei viittaakaan taannoiseen pääministeriimme, vaan liittyy 1800- luvun kansallistaiteilija Helen Scherfbeckiin joka tarvitsi töissään Afghanistanin ja Siperian kallioperästä löydettävää ultramariinia kirkkaan sinisenä väriaineena.

    Politiikamme ohjaava ex-demari Mikael- maallikko on jo ajat sitten siirtynyt YLE:n johdosta pääministeri Petteri Orpon neuvonantajaksi HS:n vakiokolumnistina toimivan Jan Vapaavuoren rinnalle. Maakuntalehtien kiertoartikkelissa päätoimittajia kehotettiin aina kuuntelemaa Mikaelia, koska "hän tietää muuttuvissakin tehtåvissään."

    Minäkin näillä leuhkin olleeni kauppa- ja teollisuusministeriön virassa, vaikka siitä kertomista piderään maan petoksena.

    VastaaPoista
  9. Niin. Varmaan jonkun toimittajan olisi pitänyt kysyä Stubbilta, että ahaa, olette siis lakannut hakkaamasta vaimoanne?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.