Sananvapaus hupenee
Viime aikoina on saanut lukea yhä uudelleen
törkeistä sananvapauden loukkauksista, joita Euroopassa tehdään tuomioistuimien
avulla.
Saksa
taitaa olla tässä omaa luokkaansa ja siellä pienikin vihjaus natsimenneisyyteen
herättää heti poliisin ja oikeuslaitoksen, luvassa on herkästi pidätys ja
kotietsintä, ellei asiasta selviä pelkillä sakoilla.
Kuten Die Zeitin (7.5.2026)
julkaisemasta kirja-arvoselusta käy ilmi, rikoksena on pidetty miltei mitä tahansa,
jota on voidaan tulkita holokaustin ”normalisoimiseksi” (Verharmlosung). Jos
vaikkapa koronan aikana kirjoitti ”maski tekee vapaaksi”, joutui leivättömän
pöydän ääreen, vaikka yhteys tuohon mammuttirikokseen syntyikin vain juristin epäluuloisten
aivojen tekemässä assosiaatiossa.
Edellä mainitussa Die Zeitin
numerossa on kaksikin tärkeää artikkelia sananvapaudesta. Toinen on arvostelu
Ronen Steinken kirjasta Meinungsfreiheit. Wie Polizei und Justiz unser Grundrecht
einschränken -und wie wir es verteidigen – Mielipiteenvapaus. Miten poliisi
ja oikeuslaitos rajoittavat perusoikeuttame jamiten me puolustaudumme sitä
vastaan (Berlin Verlag, München 2026, 304 s.). Arvostelun otsikkona on Wie viel
Hass ist rechtens?- Kuinka paljon vihaa on oikein?
Steinkellä sattuu olemaan juutalaisia
juuria ja se luultavasti pelastaa hänet oikeinajattelevien pölkkypäiden
lynkkaukselta, kun hän argumentoi, että myös vertauksia natsimenneisyyteen on
saatava esittää.
Steinken mielestä Saksassa yleistynyt
tyhjä leimaaminen tyyliin ”rasisimi ei ole mikään argumentti”, ei myöskään ole
mikään argumentti. Perustuslaki määrää takaamaan mielipiteen esittämisen
oikeuden myös vapauden vihollisille.
Mikään mielipide ei ole niin hyvä, ettei
sitä saisi kritisoida. Imbesillit lepertelyt (minun ilmaukseni) ”sananvastuusta”
ja ”vihapuheesta” eivät yksinkertaisesti riitä argumenteiksi. Totuuksistakin on
kiisteltävä (diskutiert werden) eikä niitä saa määrätä.
Tämähän on normaalia tervettä järkeä,
mutta nykyisessä tilanteessa sellaisen käyttäminen on kuin onkin vallankumouksellinen
teko. Ymmärrän, etä Steinke säikäyttää tässä kovasti kelpo poroporvaria -den
tüchtigen Spiessbürger. Ajatelkaamme nyt vain, että ehdotonta
kunnollisuutta edustavalle Saksalle kehdataan juuri nyt tarjota jopa
vaihtoehtoa. Mitä sellainen voisi tarkoittaa?
Sivumennen sanoen, artikkelissa kuvataan
iskusanojen käyttöä argumentolnnin asemesta sanalla ”Selbstvergewisserung”,
mikä tarkoittaa pyrkimystä saattaa itsensä jostakin asiasta vakuuttuneeksi. Ehkäpä sen meillä voisi korvata sanalla ”Itsevanhurskauttaminen”.
Kysymyshän on strategiasta, jonka tarkoituksena on farisealaisesti paeta
todellisuutta ja onnitella itseään sen johdosta.
Mainittakoon, että Steinken kirja on
ehdolla Saksalainen tietokirja-palkinnon saajaksi. Tämä osoittaa, että suureen
maahan mahtuu sentään aina myös kriittistä ajattelua, jota voidaan yhä esittää
kaiken maanisen noitavainopsykoosin keskelläkin.
Sivumennen sanoen, julkisen kritiikin
mahdollisuus ei suinkaan välttämättä johda ilmapiirin normalisoitumiseen. Myös
noitavainojen aikaan esitettiin mielipiteitä, joiden mukaan kyseiset prosessit
olivat mielettömiä.
Mutta, kuten muuan ranskalainen
intellektuelli totesi, le peuple est toujours aussi bête. Se ei ole
mikään herjaus, vaan väite, jota sopii vapaasti arvostella. Tuohon kansaan on luettava
kulloinkin vallitsevan konsensuksen kannattajat.
Enemmistöhän kannattaa aina sitä, mitä se
kokee johtajien siltä vaativan. Tämä koskee myös juristeiksi nimittämiämme
toimihenkilöitä.
Ja johtajathan vaativat. Samaisessa Zeitin
numerossa on myös ”rikoksia”-osastossa englantilaisen Lucy Connollyn
haastattelu.
Kyseessä on perheenäiti, joka Englannissa
tuomittiin 31 kuukauden vankeuteen twiitistä(!). Hänen twiittinsä oli toki
vihainen ja jopa raivostunut. Kun uutiset kertoivat, mettä muuan aahanmuuttaja
oli puukottanut kolme pikkutyttöä kuoliaaksi, menetti perheenäiti malttinsa ja kirjoitti
twiitin.
Twiitissä hän vaahtosi, että siirtolaiset
olisi palautettava heti ja että ”minun puolestani nuo paskahotellit kaikkine
paskiaisineen saisi polttaa heti ja panna sinne mukaan myös koko
petturihallituksen ja poliitikot. Tulen fyysisesti sairaaksi, kun ajattelen, mitä
nuo perheet nyt saavat kestää. Jos tämä tekee minusta rasistin, niin siitä
vaan.”
Hyvin pian kirjoittaja alkoi pitää
twiittiään inhottavana ja kun levottomuudet alkoivat, hän kehotti lopettamaan
ne. Eihän se tietenkään mitään vaikuttanut, kuten ei aiempikaan twiitti ja jokunen
tuhopolttokin tapahtui mellakoiden yhteydessä.
Pääministeri Keir Starmer, entinen korkea
oikeusviranomainen, kehotti nyt käyttämään kiihottajia vastaan kaikkea
ankaruutta ja niinpä myös Conolly vangittiin ja joutui vuodeksi istumaan.
Miten hyvin pääministerin käytös sopii vallan
kolmijaon piiriin, voi kysyä ja sitäkin suuremmalla syyllä voi kysyä, mitä
järkeä oli panna 12-vuotiaan tytön äiti vuodeksi vankilaan siksi, että hän oli
menettänyt malttinsa ja kirjoittanut sosiaalisen mediaan raivokkaan purkauksen.
Lieventävänä asianhaarana olisi voinut pitää,
että hän oli itsekin menettänyt poikansa pikkulapsi-ikäisenä ja lasten tappaminen
oli hänelle erityisen herkkä asia. Oikeuskin peräti totesi tämän seikan, mutta
tuomiosta tuli mitä tuli.
Kun Zeitin haastattelija kysyi Conollyltä,
miten hän selittää tuollaisen tuomion vuoden 2024 Englannissa, tämä vastasi, että
nyt oli vallassa kommunistinen diktatuurihallitus, jonka alaisuudessa
sananvapaus on vain vasemmistolla.
Zeitin reportteri ehdotti syyn mahdollisesti
kuitenkin olevan se, että maahanmuuttajamaaksi muuttunut Englanti oli alkanut pelätä
itseään ja ettei kahta asiaa voinut saada samaan aikaan, mielipiteenvapautta ja
yhteiskuntarauhaa.
Conolly myönsi asiaa voitavan niinkin
ajatella, mutta Britanniassa kansalaiset olivat erityisen herkkiä vapaudestaan.
Englanti oli toki Magna Chartan maa. Sen sijaan, että ihmiset pakotettiin
vaikenemaan olisi tartuttava niihin ongelmiin, jotka ihmisiä suututtivat.
Conolly kertoi kannattavansa Nigel Faragen
Reformipuoluetta, eikä sulkenut pois ajatusta, että ryhtyisi poliitikoksi. Amerikassa
oli sananvapaus joka tapauksessa selkeästi määrätty perustuslaissa ja hänet olikin
kutsuttu Washingtoniin kertomaan tapauksestaan. Koska tuomio kuitenkin jatkuu
maaliskuuhun 2027 saakka, hän ei voinut matkustaa.
Siinäpä taas muuan tarina kaikessa
karuudessaan. En suotta pilaa lukijan iloa vertaamalla tätä tapausta johonkin
vastaavaan suomalaiseen.
Totean
vain, että elämme aikoja, jolloin tyhmyys marssii yhä ylpeämmin demokratian
perusteita vastaan ja oikeamieliseen laumaan kuulumisen todistelu ja muu
itsevanhurskauttaminen koetaan suurimpina hyveinä ja älyllisesti palkitsevina
suorituksina myös journalistien piirissä.
Siellä sentään Kekkosen kaudellakin esiintyi
aina myös kriittistä ajattelua. Kannattaa miettiä, mitä meidän kannaltamme tarkoittaa
se, että jopa saksalaisissa laatulehdissä esiintyy yhä itsenäistä ajattelua,
kun taas meillä sen sijaan jopa ns. koomikot ja pilapiirtäjät tekevät kaikkensa
osoittaakseen, että valtavirran ideologia on ainoa oikea.
Näinhän Neuvstoliitossakin tehtiin., enkä
sano tätä heittääkseni kevyen hehrjan. Se, joka selailee esimerksiksi
neuvostoajan Krokodil-lehteä, näkee heti yhtäläisyydet meikäläisten ”satiirikkojen”
kanssa.
Mutta tämä kuuluu pintailmiöihin.
Olennaista on, mitä perustavia muutoksia pinnan alla tapahtuu. Die Zeitin
toimittajan sanat Britannian ”maahanmuuttajayhteiskunnasta”(Einwanderungsland)
ja sen yhteensopimattomuudesta sananvapauden kanssa on syytä panna merkille.
Eeinomaisen tärkeä ja osuva ja mitä ajankohtaisin kirjoitus ! KIITOS !
VastaaPoista"mitä järkeä oli panna 12-vuotiaan tytön äiti vuodeksi vankilaan siksi, että hän oli menettänyt malttinsa ja kirjoittanut sosiaalisen mediaan raivokkaan purkauksen."
VastaaPoistaJOS katsotaan, että ko twiitti oli omiaan synnyttämään mellakoita ja tuhopolttoja tuomiossa saattoi hyvinkin olla järkeä: yllytys on juuri sitä, että saadaan joku toinen tekemään vahingollinen teko, vähän kuin möisi bensiiniä henkilölle tietoisena, että se on tarkoitettu polttopullon tekoon. Tuomio toki oli ankara, mutta niin on Englannin parlamentti säätänyt. Voi myös ajatella jälkikommentin "nyt oli vallassa kommunistinen diktatuurihallitus, jonka alaisuudessa sananvapaus on vain vasemmistolla" osoittavan, ettei hänellä ollut niin puhtaat jauhot pussissa.
Voihan sitä kaikenlaista miettiä. Käytettävissä olevien tietojen mukaan asia ei tosiaankaan ollut noin ja tuomareillakin on harkintavaltaa. Ei heitä.muuten mihinkään tarvittaisi.
PoistaMutta nyt jaluttiin pelotella eli toisin sanoen hallita terrorilla. Suunta on selvä.
""Eläköön keisari Frans Joosef!""
Poista"elämme aikoja, jolloin tyhmyys marssii yhä ylpeämmin demokratian perusteita vastaan ja oikeamieliseen laumaan kuulumisen todistelu ja muu itsevanhurskauttaminen koetaan suurimpina hyveinä ja älyllisesti palkitsevina suorituksina myös journalistien piirissä."
VastaaPoistaTuollaisia aikoja elämme, emmekä pääse ajastamme pois. Suomi on aina ollut yhden totuuden maa: 1970-luvulla ajettiin ihan vakavasti rauhanlakia, jolla Neuvostoliiton kritisointi olisi kriminalisoitua.
Ensi vuonna on kuitenkin vaalit, joissa ajan suuntaa voi muuttaa. Tämän hetkiset merkit vain eivät näytä viittaavan siihen suuntaan, pikemminkin päin vastoin.
Eurooppalainen vasemmisto vihaa länsimaista ja kristillistä elämänmuotoa niin paljon, että se suosii islamisaatiota vaikka se polkee naisten asemaa, ja tietenkin myös sukupuolivähemmistön oikeuksia, mutta antikristillisyys on niin voimakasta, että se sallii jopa islamisaation kauhistuksen! Ei näytä hyvältä.
PoistaTotuus on arvotekijöiden summa, ei fakta.
VastaaPoistaKun puhutaan sananvapaudesta, se on aina ollut suuntautuneisuutta. Hitlerin aikaan Saksassa se oli natsistista, Stalinin aikaan Neuvostoliitossa se oli silloista kommunismia. Keskiajalla oli noitavainoinen kirkko. Suomi, Kekkosen aikaan, oli "vahvasti neuvostomyönteinen", nyt mamumyönteinen. Sananvapauden puiteet ovat aina olleet rajalliset.
Oliko natsien 17miljoonaa suurempi paha kuin neukkujen yli 20miljoonaa?
Leirien ruokavaliot, Saksassa ja Neuvostoliitossa, olivat kuitenkin samaa kasvisruokaa: perunankuoria, nokkosta ja parhaimmillaan voikukan juuria.
Kuten tuolla naapurissa totesin: Homo brutus ei ajattele.
Sananvapauden kysymys on mielestäni ikuinen, taisteluhaaste äärettömyydelle ja ikuisuudelle.
👍
PoistaSananvapauteen liittyy sanansija. Ennen interneettiä ei taviksella oikein ollut sanansijaa, ääni jäi huutavan huudoksi korvessa. Nyt on sanansija, josta yksittäinen mökellys voi päätyä suureen julkisuuteen. Tästä tulee ongelmia.
VastaaPoistaSuuren osan ongelmista poistaisi viivevahvistus: kun jotain pläjäyttää muiden nähtäville, se vaatisi kirjoittajalta vahvistuksen yhden tunnin päästä, sitten vasta julkaistaisi.
Samoin ongelmia vähentäisi alkolukko: promilleissa ei voisi naputella, tai muissa aineissa. Tietysti ikäraja olisi hyödyksi, ja oman nimen käyttöpakko.
Eli tämäkin onkelmatiikka kovasti helpottaa ihan insinöörikonsteilla, iliman vilosohvioita.
Mutta kyllä tappamis- ja kurmoottamispuheista jotakin seurausta saa tulla, vaikkapa pari päiväsakkoa.
Viivevahvistuksessa iskit suoraan ytimeen, pitäisi aina harkita vuorokausi
Poista- olenko todella tätä mieltä
- jos, niin voisiko asian sanoa vähemmän kärkevästi, mutta analyyttisemmin.
"""" -- Kunnon sotamies Svejk
VastaaPoistaKun yhteisö monikulttuuristumisen seurauksena väistämättömästi kriisiytyy, kieli taantuu reaktiiviseksi -- tietyt reagenssit toimivat triggereinä, jotka laukaisevat juristeristisenkin tuhoamistarpeen -- ja ajattelu muuttuu tunnustukselliseksi. Yhteisen kielimaailman julkisella käsitepinnalla vain valitut ilmaisut saavat sensorien ja inkvisition hyväksynnän, ja kaikki mikä laukaisee torjunnan, antaa oikeaoppisille sensoreille -- ja heidän tukijaryhmilleen, mielistelijöille -- legitiimit valtuudet käydä rankkoihin tuhoamistoimiin.
Jos ymmärtäisimme mielemme syvätasoja ja temppuja, joita alitajuntamme meille tekee, olisimme edes auttavasti epäileviä oman oikeassa olemisemme suhteen. Mutta kysymys näissä mielenmekanismeissa ei ole yksilöistä, vaan yhteisötekijöistä, joita meidän on lähtökohtaisesti vaikeaa ellei mahdotonta ymmärtää, koska kielemme ja ajattelumme ovat syntyneet ja kehittyneet yksilökokemuksen maailmassa.
Eurooppalainen jurusteria teki mammuttimaisen virheliikeen tuomitessaan natsijohtajat kuolemanrangaistuksiin -- se oli tyypillinen historiallinen "hyvä teko", josta oli pahimpia mahdollisia seurauksia. Se oli todellinen "lopullinen ratkaisu" joka urasi aivoissamme yksilöolennon irti ja totaalisesti erilelen yhteisöolennosta. Kuitenkin koko totalitarismiin taantumisen ilmiö oli lajityypillinen yhteisöilmiö, joka nyt sai juristeristisen luvan jäädä kokonaan käsittelemättä ja selvittämättä, kun kaikki tapahtuminen rutistettiin rusinankokoiseksi ryhmäksi "pahoja natsisyyllisiä", joiden hirttämisen piti hävittää paha maailmasta.
Niinpä meidän tarvitsee sitten yhä ammentaa miltei päivittäin tiedotusvälineistämme natsisaappaiden marssia ja Hitlerin katarttisia puheita -- vain siksi, että oma pahuuden projektiomme pysyisi hengissä, voimissaan ja varsinkin aiheuttamatta mitään itsekritiikkiä tai tiedollista halua miettiä mistä yhteisöilmiöissä pohjimmiltaan on kyse. Ja juuri tähän edelleen elävään "natsien pirullisimpaan perintöön" -- siihen, että yhä olemme noituneet ymmärryksemme noilla samoilla reagensseilla -- kaatuu myös kaikki kriittinen suhtautuminen monikulttuurisuuden yhteiskuntiamme tuhoaviin vaikutuksiin.
"Rasisti" on yhä maaginen reagenssi, taikasana, jonka sisältöjen analysointi on mitä kipein tabu.
Ja, kyllä, on totta vaikka tahattomalta parodialta vaikuttaakin, että juuri juristeristit ovat ihan ykkösluokan oikeaoppisia normimoralisteja, jotka oman "sivistyspääomansa" varassa kokevat ihan oikeasti "velvollisuudekseen" tuomita ankariin rangaistuksiin oman aikamme kauheat "rasistit". Toki tämä individualistinen, yhteisöilmiöistä mitään ymmärtämätön normimoralismi ja -oralismi levittäytyvät läpi koko taantuvan yhteisömme totalitarismiksi sementoituvien käsitepintojen, ja samoja reagensseja tunnustavat myös journalistit ja konformistiset poliitikot. Ja, kyllä, juuri "intellektuellit" ovat aina todellisissa, oikeissa kriisitilanteissa olleet pelokkaimpia puolustamaan sananvapautta. Sanomisen ja ajattelun vapaus tuhotaan nimenomaan korkeasti ihannoitujen hyve-ideologioiden nimissä. Niin se on aina historiassa tapahtunut.
"Näinhän Neuvstoliitossakin tehtiin"
VastaaPoistaNäinhän Neuvstoliitossakin tehtiin, mutta kuitenkin asiasta toiseen. Venäläistä filosofiaa edustavat kolme hiusta päässä.
Ensimmäisenä, punaisena "hiuksena" on bysanttilaisen herran, keisari Iivana Julman synnyttämä credo "Moskova on kolmas Rooma ja neljättä ei pidä tuleman." Toisin sanoen Moskovan piti olla koko maailman herra. Moskova onnistui siinä, koska "venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat Karl Marxia käsillään vuosina 1843-1844 ja synnyttivät Kommunistisen puolueen manifestin vuonna 1848.
Toisena, "mustana" hiuksena on Vladimir Iljitsh Lenin ja Neuvostoliitto. Lenin jatkoi edellä mainittua työtä eli Kommunistisen puolueen manifestin käskyjä maailmansodista. Toisen maailmansodan jälkeen Moskovasta tuli maailman sosialistisen järjestelmän omistaja, mutta se ei kestänyt kauan, koska järjestelmän jäsenet heittivät kommunismin roskaan.
Kolmantena, "valkoisena" hiuksena ovat valko-venäläiset, ukrainalaiset ja venäläiset sekä Putin. He ovat siis kaikki venäläisiä ja siksi heidän pitää olla Moskovan siipien alla! Ja oksat pois!
Oikeusvaltio on eri asia kuin juristivaltio. Hyvässä tapauksessa ne voivat olla hyvinkin lähellä toisiaan. Sellaisessa tapauksessa juristit noudattavat niitä Olaus Petrin ohjeita, joiden mukaan "Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sentähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enään ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä" ja "Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan". Juristivaltiossa lakeja ja niiden tulkintoja voidaan käyttää mielivallan välineinä. Juristin tehtävänä on mielivallan kätkeminen lakipykälien ja niiden tulkintojen taakse. Kun syyllinen on päätetty, syyte ja pykälät kyllä löytyvät. Kun etuoikeutettu ryhmä on onnistunut saamaan riittävän tukevan otteen vallasta, rikolliseksi voidaan tuomita mikä tahansa sellainen asia, jonka he katsovat etujensa vastaiseksi tai pelkästään epämiellyttäviksi.
VastaaPoistaInkvisitio ryhtyi tutkimaan noituutta juuri sen vuoksi, että maallinen noitahysteria oli lähtenyt täysin lapasesta ja oli juurikin hysteriaa. Suurimman osan noituudesta syytettyjä inkvisitio vapautti.
VastaaPoistaOlen jo vuosia vihjaillut, että Euroopan vaarallisin otus on ns. hyvä ihminen. Masentavinta on, että näitä hyviä ihmisiä löytyy joka puolueesta. Oikeistossa heitä kutsutaan sivistysporvareiksi, mikä on imartelua, sillä he ovat yksinkertaisesti sellaista lullukkaväkeä, ettei heillä ole edes omaa väärää mielipidettä. No joka tapauksessa fasismia pukkaa ja luulenpa, että tälläkin kerralla ei siitä pälkähästä päästä ilman Amerikan apua.
VastaaPoistaTämä "väite" muuttuu väitteeksi vasta sitten, kun todistukseksi tulevat objektiiviset ilmiöt.
PoistaMikään mielipide ei ole niin hyvä, ettei sitä saisi kritisoida.
VastaaPoistaMutta ovatko kaikki mielipiteet niin hyviä, että niitä voisi kritisoida missä tahansa ja vaikka huutamalla? Jotkut sanatkin voivat olla huutamista, vaikka ne kuiskataan.
Normaalin aikaihmisen on kestettävä aatteidensa arvostelu, huudettiin tai ei. Ja poliitikon on kestettävä jopa henkilöön käyvät solvaukset.
Poista