Profanovin oodeja
Odi profanum vulgus et arceo
Favete linguis
(Horatius)
Suomessakin erään dosentin seurassa
vieraillut Aleksandr Prohanov, venäläinen nationalistikirjailija ja yksi ns. Izborskin klubin kantavista voimista kirjoitti
Argumenty i fakty-lehdessä
tammikuussa 2015 Suuren isänmaallisen sodan historiografiasta pienen
artikkelin, joka kaikessa lakonisuudessaan kertoo olennaisen siitä, miten venäläinen
äärioikeisto nyt haluaisi tuon sodan historiaa kirjoitettavan.
Otsikolla ”Unohtuiko voitto?”
kirjailija tuohtuneena muistuttaa mieleen, miten Ukrainan pääministeri
Jatsenjuk oli sanonut Neuvostoliiton tunkeutuneen sodan aikana Ukrainaan ja
fasistiseen Saksaan ja miten puolalaiset olivat ”unohtaneet” kutsua Putinin
Auschwitzin vapauttamisen juhlaan, vaikka sen olivat vapauttaneet juuri
neuvostojoukot. Tämä tällainen kertoi valmiudesta kirjoittaa Venäjään
kohdistuvan vihan takia uusiksi koko historia.
Prohanovin mielestä venäläiset
suhtautuivat kummallisesti siihen, miten esimerkiksi Baltiassa puhutaan niin
sanotusta miehityksestä. Venäläiset vain
valittavat naapurien lyhyttä muistia ja odottavat, että amnesia menisi ohi ja
että vapautuksen tuoneita naapureita ruvettaisiin taas suutelemaan, kuten
heidän ansionsa oikeasti edelyttävät.
Eivät ne aio tulla järkiinsä. Länsi
oli nyt riistänyt Venäjän vaikutuspiiristä sekä Baltian että Puolan ja yritti
samaa Ukrainassa. Lepertely ”kiittämättömistä” naapureista oli unohdettava.
Näistä naapureista oli tullut osa aggressiivista, russofobista sivilisaatiota.
Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Ukrainassa Venäjä ei ainoastaan
vapauttanut sitä fasisteista vuonna 1943, vaan loi koko Ukrainan valtion ja
myös Puola sai olemassaolostaan kiittää Leniniä ja neuvostovaltaa… Entäpä Baltian maat, nämä Hoffmanin
kertomusten ”pikkuruiset Zachesit” –nekin syntyivät ”kirotun” neuvostovallan
ansiosta täräyttää Prohanov varsin hämmästyttävästi.
Hyökkäykset Suuren isänmaallisen
sodan historiaa vastaan olivat itse asiassa hyökkäyksiä neuvostovaltaa vastaan.
Sen koko historiassa kaikkine Gulageineen ja kollektivisointeineen on keskeinen
asia kuitenkin voitto vuonna 1945. Traagista on, että monet Venäjälläkin
katsovat, ettei Neuvostoliiton hajoaminen ollut onnettomuus, vaan päinvastoin
myönteinen asia. Sellaiset ihmiset eivät mitenkään poikkea puolalaisista,
ukrainalaisista ja balteista!
Venäläisten onnettomuuksien
lähteenä oli heidän oma ideologinen löperyytensä. He tarvitsivat nyt itse uutta
näkökulmaa voittoonsa ja koko neuvostokauteen. Kas tällainen se Prohanovin
mielestä on:
”Hitler oli saatana ja saatanaa ei voinut voittaa toinen saatana. Sen
voi voittaa vain Kristus. Ne kolmekymmentä miljoonaa (sic!) ihmistä, jotka kaatuivat
sodan rintamilla olivat kollektiivinen Kristuksen uhri. Karbyšev, Talalihin,
Gastello, Matrosov, 28 panfilovilaista –nuo kaikki ovat neuvostopyhimyksiä,
marttyyrejä, jotka eivät kaatuneet vain synnyinmaan ja Stalinin puolesta, vaan
Kristuksen puolesta.
Tämän
muistaen meidän on kuljettava tulevaisuuteen rakentaen koko XXI vuosisadan
elämämme Voiton filosofialle eikä vaivauduttava kiinnittämään huomiota
poliittisten kääpiöiden hyökkäilyihin.”
Kirjoitus on tietenkin kiintoisa
psykopatologiselta kannalta. Puuttumatta siihen, että klassiset
neuvostopropagandan sankarit saavat taas kerran kunnian tulla koko kansan
taistelun symboleiksi tai siihen, että sodassa Neuvostoliiton puolella
väitetään rintamalla kaatuneen (eikä
vain kaiken kaikkiaan tuhoutuneen) 30 miljoonaa (eikä Putinin esittämät 25
miljoonaa) henkeä, on artikkelin varsinainen helmi tietenkin siinä, että Stalin
ja hänen johdollaan koko neuvostokansa tekivät Kristuksen työtä. Itse asiassa
venäläiset (eikä puolalaiset) olivatkin kansojen Kristus.
Tulevaisuuden rakentaminen
tällaisen makaaberin filosofian perustalle, erottautuen jyrkästi ”russofobisesta”
lännestä näyttää kirjoittajalle väikkyvän ylevänä kohtalona, jonka
jumalallisista korkeuksista katsoen pahaisten pikkukansojen omat vähäiset
näkemykset eivät ansaitse edes huomiota.
Kyseessä siis on vanha kunnon
kansallisbolševismi siinä mielessä kuin Mihail Agurski sen aikoinaan esitti,
mutta vahvistettuna uskonnollisella mystiikalla, joka ei kaihda Stalinin
esittämistä Jumalan välikappaleena (voisiko Herralle muka mikään olla
mahdotonta?).
Idea ei sinänsä ole suinkaan uusi,
mutta nyt se näyttää jälleen tunkevan esille ennen tuntemattomalla voimalla,
koska valtio tukee senkaltaisia näkemyksiä ja vastustaa kiivaasti Stalinin ja
Hitlerin rinnastamista toisiinsa rikollisina diktaattoreina. Tästä on vain
askel Stalinin jumalointiin ja täyteen maineenpalautukseen.
Prohanov, Dugin ja muu Izborskin
klubin väki kaikkine pesrkärpäsineen ei tietenkään ole samaa kuin virallinen
Venäjä. Herättää kuitenkin tiettyjä ajatuksia, kun huomaa, miten suopeita ja huomaavaisia
viralliset tahot ovat olleet näille höyrypäille, jotka kuvittelevat voivansa
tehdä vaikka Stalinista Jeesuksen, jos niin päättävät. Tässä heijastuu kovin
ikävänä kaikessa alastomuudessaan nihilistinen asenne totuuteen: historian
kuvitellaan loputtomasti taipuvan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden suuntaan.
Vaikka eiväthän venäläiset tässä yksin asialla ole.
Nyt tarvittaisiin uutta Solženitsyniä,
mutta vanhakin taitaa olla jäänyt varjoon ajan mittelöissä. Aleksandr Isajevitš
ei kelpaa oikein kenellekään: liberaaleille hän ei ole kyllin radikaali, vaan
haisee jopa slavofiilisyydelle.
Nationalistisille taantumuksellisille hän taas on liian liberaali ja
sitä paitsi armoton antistalinisti. Eipä
siis ihme, ettei 1900-luvun vaikuttavimmalle kirjailijalle ole vieläkään pystytetty
patsasta. Kuka sen pystyttäisi?
Kun nyt sattuu, että Prohanovin ajatukset
kuulostavat kovasti profanaatiolta, otan vapauden yrittää asian johdosta pientä
epigrammia:
Prohanov, Profanov!
Stultitiae dicens,
peccavis sacrilegiis.
Cave! Non licere bovi
constat, quod semper
Iovi, Optimo Maximo licet et placuit!
Kyseinen klubi on osa sihen kuuluven yritystä restauroida vanha tsaristinen venäjä. Väittävät ettei ettei vime vuosisadalla siellä tapahtunut muuta positiivista kuin suuri isänmaallinen sota ja Stalin. Onhan slafoviileillä pitkät historialliset juuret aivan Pietari suuren vastustajista alkaen. Toivottavati heidän ja dekabistien kamppailu on reilua ja rehellistä. Kyllä balttienkin tulisi otaa jotain terapiaa menneisyyden haavojen hoitoon ja hyväksyä historian tuottamat väestösuhteet annettuina asioina, tällöin sikäläisten yhteiskuntien eheys voidaan turvata. Täytyy myös muistaa maailmalla yleistyvän yhteiskuntien yleinen kultuurisota. Yhdysvalloissakin konservatiivit ja liberaalit kansalaiset ovat tuskin puheväleissä, pyrkivät kuulema parveilemaan kaltaistensa aalueelle elelemään.
VastaaPoista"Voiton filosofialle"
VastaaPoistaОбсуждаем Стратегию развития воспитания в Российской Федерации / 17.04.2015
Завершается общественное обсуждение программы «Патриотическое воспитание граждан РФ на 2016-2020 годы» …
В середине апреля 2015 года Министерство образования и науки России вынесло на общественное обсуждение программу «Патриотическое воспитание граждан РФ на 2016-2020 годы», разработанную Росмолодёжью при участии ряда федеральных и региональных органов исполнительной власти и общественных организаций, сообщил «Русской народной линии» сайт profiok.com.
...На реализацию программы авторы документа запрашивают финансирование в объёме 1,85 млрд рублей, 178 млн рублей из которых планируется привлечь из внебюджетных источников (остальное из бюджета). На выполнение мероприятий предыдущей программы, которая заканчивается в 2015 году, из бюджета было потрачено 591 млн рублей. То есть на ближайшие пять лет, по мнению разработчиков, потребуется почти втрое больше средств.
... в результате реализации мероприятий программы в два раза вырастет число организаторов патриотического воспитания, в полтора – количество патриотических музеев, на 8% увеличится доля российских граждан, гордящихся своей страной, на 10% – число призывников в ряды Вооружённых сил России.
Patrioottinen kasvatus saa tästä lähtien kolminkertaisen määrän rahaa ja odotuksetkin ovat suuret: patrioottien määrä kasvaa 8%...
"Kirjoitus on tietenkin kiintoisa psykopatologiselta kannalta."
VastaaPoistaMielestäni koko Venäjän historiaa, erityisesti 1900-luvun historiaa pitäisi tutkia jo psykopatologiselta kannalta. Vaikka tunnustamattomille ongelmille ei ole vielä olemassa kieltä eikä asiaankuuluvia kategorioita, ne on silti luotava. Kysymyshän ei ole menneisyydestä vain, tulevaisuudesta kylläkin.
"Eivät aikakaudet ole veljeksiä ja jokaisen ominaispiirteet on tunnettava, jotta niitä voisi ymmärtää. Toki pysyviä asioita on. Niitä ovat juuri edellä mainitut pelko, hölmöys, lahjottavuus ja niin edelleen. Mutta eivät ne yksin maailman kohtaloa ratkaise eivätkä ne voi estää totuuden löytymistä.
VastaaPoistaUskon ja tässä voi kyllä olla annos hyväuskoisuutta, että totuus löytää aina joskus tien voittajaksi. On mielestäni sattuvasti sanottu, ettei se ole mikään suuri miekkaa heilutteleva sankari, joka lakaisee viholliset kumoon, vaan pieni ja vaatimattoman näköinen mies. Se on uurastaja, joka viimein kapuaa hiljenneen taistelukentän jäänteiden päälle ja kertoo, miten asiat olivat kaikessa karussa banaalisuudessaan.
Saattaa olla, että totuuden aika tulee vasta sadan vuoden kuluttua tai myöhemmin, kun poliittiset intohimot ovat laantuneet, kuten vuoden 1918 käsittelyssä on tapahtunut, mutta kyllä se sieltä tulee. Mielellämme me kaikki varmaan näkisimme sen jo tässä ja nyt, mutta hätäily ei yleensä asiassa auta."
Isosti meuhkataan Maximin puolesta, mutta kun siellä viimepyhänä 19.pnä esitettiin Iivana Julma balettina ei pienempäänkään saliin kokoontunut väkeä kuin harvakseltaan. Esitys tuli suorana Bolshoista. Esitys oli komeata neuvostotaidetta.
VastaaPoistaIloitsin siellä vähästäkin sivistymisestäni. Kouluputkelta sentään pelastuneella älyn- ja hengenhalun hipulla surfaten. Sellaisen löytyminen valistajakunnan juuriharjapyykin jäljiltä on aika kumma. Useampi tuosta pienestä yleisöstä ei kuulemastaan ja näkemästään paljoa tajunnut. Muu ei maistu kuin mauttomuus. Koskee jo ruokaakin tämä korkeakoulutus.
Iivanalla oli ristinmerkki paidanrinnuksessa eli että sillä asialla oltiin. Militääripajarit elikkä hajoitusvoimat tuhottiin Kremlin sipulikirkkojen sädehtiä yli kristillisten monarkkien maiden myös itä Euroopassa. Ja kirkastusta riittikin aina byssy-grielsien alttaripyllystelyihin saakka. Sitten Putin tiukensi pajarien eli oligarkkien heittämistä Lontoon huveihinsa, ja työmaitten palauttamisprojektiaan ihmisten omistaa työpaikkansa. Siis omistaa työpaikkansa mitä kansanvaltafaktaa Juha Siltala Suomessa piti esillä -kunnes kaikki oli myyty monikulttuurisissa pöydissä Kämpissä ja Strandissa, Ihalaisen seinänaapuri. Ihalaisen rahoilla, Ilmarinen Varma, asiat toimitettiinkin.
Maltanpa nyt. Niin se Iivana Julma baletti oli häikäisevä historian suoruudessa. Vastuunkantajaksi syntyneen tragedia oli tehty 1950-luvulla ja oli selvä viittaus myös Stalinin ja sotilaittensa nujerruskamppailuun Laatokalta Volgalle. Ja nyt moskovalaisyleisö -jota kamera näytti ja mikrofoni kaiutti- veti yhteyksiä finanssikapitalismiksi verhoutuneen pahan kitkemiseen. Asiaan ollaan havahduttu jo lännessäkin.
Suomessa vähän jälkijunassa. Ainakin alkuun pusataan vielä rosvohallitusta siirtää loputkin firmat kombinoituina itsetehdyn-"rahan" ns.repon (on pankkikelpoista) pääomasijoittajille. Projekti kulkee nimellä "Tusina miljardista kasvu orientoituvaa vientiyritystä". Ei onnistu -enää.
Kansainvälinen lehdistö eilen kirjoitti kummastellen Juha Sipilästä suomalaisena yritysvaltaajana (Nokiakeksijä Lauri Kuokkasen osaamisperintö Amerikaan ja muuta) sekä oligarkkina. Eivät sentään tienneet että omaisuudet eivät enää näy verotilastoissa (IL 4.11. 2014). Ja miksikö?, siitä Kauppalehdessä 30.10. 2014 Sipilän serkku veroprofessori (=suomeksi alansa asiantuntija,höh) Heikki Niskakangas kertoo. Ulkomaalaisen vakuutusyhtiön kanssa tehdään kapitalisaatiosopimuksia, joilla vakuutusyhtiö varjelee omaisuutta verottajan ulottumattomissa.
Näistä Suomesta tavatuista konsteista mainitsi Nordean Hans Dahlborg muistelmissaan. He puolestaan toivat meille pitkät asuntolainat. Ne brutalistettiin Aravan lopettamisella, asuntohintojen nousuksi ja korkoriskiksi ostajalle, jonka riskin laukeaminen on kiinni US Fedin lähikuukausina aloittamasta korkojen nostokaudesta. Pelko on keskeisti esillä hallitusneuvotteluissa. Tähän saakkahan on selvitty asuinrakentamista pidättelemällä ja nuorta kansaa nenästä vetämällä.Mikä lieneekään häijyyden sosiologian seuraava piiri.Jukka Sjöstedt. En äänestänyt.
Ei paha.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaValitettavasti Paavo Haavikko on poissa keskuudestamme, häntä kiitän siitä vähäisestä vallan ja talouden ymmärtämisestä, minkäolen omaksunut, oli muuten viisas ja rehellinen persoona. Nykyinen finanssijärjestelmä on pitkälti kuviteellista ja toimii pelkästäään uskon varassa ja sitä media ja ekonomistipiirit uusintavat. Se vähittäisvaranto järjestelmä joka mahdollistaa pankkien rahanluonnin, tavalaan tyhjästä. Yhteiskunnassamme tämänhetken tabu on yksityishenkilöisen pankkitilieillä makuuttamat 80 miljardia euroa, ne ovat siis oikeastaan taakkana rahoituslaitoksille. Yrittäjyys nykymallissa menestyjöiden osalta tarkoitaa toimintaa kuten Sipilä, joka muutti aikaansaannoksensa rahoiksi myymäkkä firmansa kansaiväliselle pääomalle, hänellä ei ollut ilmeisesti kykyä tai halua kasvaa kunnon kapitalistiseksi teollisuus patruunaksi. Kun tämä malli monistetaan ,ei ihme että olemme vaipumassa tytäryhtiötaloudeksi.
Poista"Prohanov, Profanov!"
VastaaPoistaNyt Venäjällä on kohta uusi Stalinin tehdas, eikä mikään vähäpätöinen.
НАРОД ЧУВСТВУЕТ ЦАРЯЩУЮ НЕСПРАВЕДЛИВОСТЬ
Александр Проханов
...В России острая нехватка настоящих лидеров. Лидеров, которые живут ощущением народного блага, народного счастья. Лидеров, которые готовы трудиться не ради собственного богатства, не ради возвышения над своими ближними, а ради того, чтобы сделать народ счастливым, сделать страну прекрасной, обеспеченной, благоденствующей. Таких лидеров, таких богооткровенных сынов отечества крайне мало. А была пора в предвоенные годы, когда Сталин построил такой завод, на котором создавались такие лидеры. Они наводнили заводы, гарнизоны, научные лаборатории, университеты, комсомольские организации. Такие лидеры были повсюду, и они вокруг себя создавали среду, и потом эти лидеры выиграли войну.
Prohanovilla on varmaankin näiden johtajien piirustuksetkin valmiina: богооткровенные сыны отечества.
Prohanov muistuttaa vähän Gogolin Manilovia ja manilovshtshinaa.
Glazjev-Manilov
VastaaPoistaО ПРОДОВОЛЬСТВЕННОЙ БЕЗОПАСНОСТИ РОССИИ
Доклад группы экспертов Изборского клуба под руководством академика РАН С.Ю. Глазьева
...Но, и в этом вся необратимая драма, Россия в истекшем веке потеряла главное — крестьянство. Если на долю крупных крестьянских хозяйств в начале XX столетия в России приходилось более 40% валового сбора зерновых и 50% товарного зерна,.. то в конце столетия крупные хозяйства в виде колхозов и совхозов практически исчезли с лица нашей земли, а фермерские хозяйства, на долю которых в 2001 г. приходилось всего 3,7% общего объёма сельскохозяйственной продукции и всего 2,0% скота не оправдали возлагавшихся на них надежд.
Vaikka talonpoikaiston menetys Venäjällä on Glazjevin mukaan peruuttamaton draama, hän kuitenkin ehdottaa:
...Oбеспечить в ближайшие 10 лет приток в сельские районы России до 15 млн человек трудоспособного и 45 млн общей численности населения.
...Разработать адекватное и превосходящее мировой уровень нормативно-правовое, научно-технологическое, финансовое, информационное и кадровое сопровождение отечественного агропромышленного комплекса с целью перехода к инновационной модели гарантированного обеспечения продовольственной безопасности.
Kymmenen vuoden kuluttua Venäjän elintarviketuotanto on jo maailman huipputasoa!
"Kymmenen vuoden kuluttua Venäjän elintarviketuotanto on jo maailman huipputasoa!"
VastaaPoistaTällainen kehitys olisi myönteistä kehitystä. Jos myös tuotannon laatu olisi parempaa kuin muualla maailmassa. Laadussa olisi parantamisen varaa meilläkin.