Pitkä tie onnelaan
Ne meistä, jotka
ovat tarpeeksi vanhoja, muistavat vielä erinomaisesti sen ajan, jolloin
kulutustavaroita oli niukasti saatavilla. Siihen aikaan myös yhteiskunnan apuun
turvauduttiin vasta silloin, kun oli todella hätä kädessä. Moni eli silloin
todella köyhästi, mutta asiaan kuului, että niitä köyhiä monilapsisisia
perheitä, jotka alkoivat saada verrattain suuria lapsilisiä, katsottiin kovin
karsaasti. Jokaisen oli määrä elää omillaan, noin periaatteessa.
1950-luku oli
suuren niukkuuden aikaa, etenkin nykyhetkestä päin katsottuna, mutta ei
välttämättä onnetonta aikaa. Itse asiassa silloin mentiin aikamoista vauhtia
kohti parempaa elämää ja juuri se vaikutti paljon aikakauden tunnelmaan.
Ja ehkäpä jotkut
asiat olivat paremmin kuin nykyään? Työhaluisille riitti yleensä mielekästä
tekemistä, asunto ei ollut hinnan kiroissa ja unelma omasta talosta oli hyvin
reaalista todellisuutta yhä useammille.
Tuo paljon
puhuttu ”elintaso” taisi juuri silloin tulla ihmisten jokapäiväiseen
puheenparteen. Muutos mökeistä ja hökkeleistä taloihin, joissa oli nykyakan mukavuudet
sähköstä viemäröintiin, keskuslämmitys, kaasu- tai sähköliesi, ja jopa
pesukone. Kaikki tämä oli jo vanhaa ja tuttua rikkaille, mutta ei vielä
enemmistölle. Vasta nyt alkoi tulla normaaliksi tavoitteeksi, että radio kuuluu
jokaiselle siinä kuin sanomalehti, että puhelin ei ole ylellisyyttä, että itse
kullakin on oikeus ajaa omalla moottoripelillä töihin, olipa se sitten mopedi,
moottoripyörä tai peräti auto.
Televisioantennit
eli ”konkurssiharavat” ilmestyivät viimeistään 1960-luvun alussa joka töllin
katolle ja asettivat kansalle uuden ”normaalin”. ”Suomisen perhe” oli ollut
selvästi keskiluokkaisen urbaanin vähemmistön maailma, sen valistuneen,
kirjakieltä puhuvan kansanosan, jollaiseksi muutkin haluttiin kasvattaa eikä
suinkaan vailla menestystä. Nyt kodin kuvaruudulle ilmestyi Amerikka, tuo uusi
normaali tai ainakin unelma.
Elintarvikkeiden,
asumisen ja vastaavien perustarpeiden tultua tyydytetyiksi saatettiin aluksi
ajatella, että onnela itse asiassa oli jo saavutettu. Jäljellä oli enää ihmisen
moraalinen täydellistäminen. Rahan lisäämisellä ei enää järkevästi ajatellen
ollut paljon saavutettavissa. Vain moraalisesti epäilyttävät helppoheikit
yrittivät myydä ihmisille yhä enemmän tarpeetonta tavaraa ja synnyttää heissä
uusia tarpeita, joiden tyydyttäminen ei vastannut mitään normaaleja ja
kohtuullisia pyrkimyksiä.
Mutta sitten hyödykkeiden
tuotanto vasta todella räjähti ja hinnat putosivat. Yhä useammasta tuntui yhä
välttämättömämmältä hankkia yhä enemmän sitä monenkirjavaa tavaraa ja palvelusta
jota oli saatavilla. Suurin osa tästä uudesta onnesta kuului sellaisten
asioiden joukkoon, josta ei koskaan ennen kukaan ollut haaveillut ja jota
useassa tapauksessa ei koskaan edes ollutkaan.
Ulkomaanmatkat,
kodinkoneet, vapaa-ajan tavarat ja palvelut, uudet ruokailutavat ja
raaka-aineet loivat kokonaan uuden maailman, jonka puuttumista ei kukaan ollut
edes aavistanut. Yhä useammasta entisestä ylellisyydestä tuli välttämättömyys.
Sana ”tarpeeton”
alkoi jäädä pois käytöstä. Myyntimiehen titteli lakkasi kuulostamasta
naurettavalta ja niistä, joita ennen oli halveksittu huijareina, tuli aikakauden
sankareita. Jossakin vaiheessa, kuin huomaamatta, kunnian kruunu siirtyi
tuottajalta kuluttajalle. Saarijärven Paavo ja koko tuo mennyt maailma menetti
arvonsa viimeistään silloin, kun pellot pantiin pakettiin. Se oli moraalinen
vallankumous, joka sattui samaan aikaan, kun keskiolut alkoi virrata vapaasti
maaseudulle ja väki tungeksi Super Caravelleihin kokeakseen etelän eksotiikan
ja huuman.
1970-luvun Suomi
ei enää ollut entinen petun ja virsien maa, pikemminkin päinvastoin. Elintason
räjähdysmainen kasvu nähtiin supermarkettien ilmaantumisena ja loputtoman
kuluttamisen nostamisena maan todellliseksi uususkonnoksi. Kulttuurivallankumous
alkoi 1960-luvulla ja tunkeutui syvälle yhteiskuntaan seuraavalla
vuosikymmenellä suurten ikäluokkien nuorekkaalla johdolla. Se näytti hullunkuriselta
ja oli sitä, mutta se oli totista totta.
Samaan aikaan
itärajan takana elettiin toisessa maailmassa. Talonpoikainen Venäjä oli ollut
niukkuuden ja kohtuuden maa, kuten kaikki kaltaisensa. ”Proletaarinen”
vallankumous syöksi sen kurjuuteen ja miljoonien nälkäkuolemaan, mutta hallitus
muisti sentään koko ajan ylistää sitä yltäkylläisyyden yhteiskuntaa, joka
saavutettaisiin, kunhan kaikki ensi sen hyväksi uhrautuisivat tarpeellisessa
määrin.
Käytännössä kävi
niin, että Neuvostoliiton elintaso jäi tavattoman matalaksi aina 1960-luvulle
saakka. Siinä vaiheessa muistettiin myös kuluttajalle jo vuosikymmeniä annetut
lupaukset ja yltäkylläisyys näyttikin jo pian häämöttävän.
Kommunismin
rakentamisen ohjelma, joka aloitettiin vuonna 1961 ja luvattiin juhlallisesti saattaa
loppuun vuoteen 1980 mennessä, oli otakin ainutlaatuista. Nyt ihminen
lopultakin vapautettaisiin niukkuudesta. Vuonna 1980 Neuvostoliitto olisi
paljon vauraampi maa kuin Yhdysvallat ja sitä paitsi vauraus koskisi kaikkia. Jokainen
saisi poimia maallista hyvää tarpeittensa mukaan, kaikki olisi ilmaista ja
riittäisi kaikille.
Kyseessä oli
perustajaisien sata vuotta aiemmin hahmottelema idea, jossa ei ollut mitään
järkeä. Sitä siinä ei ollut 1900-luvulla eikä varmaankaan edes 1800-luvulla. Se
perustui rationaaliseen ja humanistiseen ihmiskuvaan, jossa luultiin
aineellisten tarpeiden olevan hyvin yksinkertaisia ja helposti tyydytettäviä,
ei suinkaan loputtomia ja alati kasvavia. Ihmistä ei tunnettu lainkaan.
Typerän
kuluttamisen sijasta luultiin ihmisen haluavan käyttää lyhyen elinaikansa
tavoitellakseen hyvää elämää toteuttamalla ja kehittämällä omaa
persoonallisuuttaan ja lahjojaan. Kulttuurista hyvää voitiin toki lisätä
rajattomasti, kun siihen annettiin mahdollisuudet. Kukapa olisi voinut luulla,
että kansa sen sijaan haluaisikin juopotella, laiskotella, katsoa
roskaviihdettä ja harrastaa seksiä ja mässäystä?
Kommunismin
rakentamisen ohjelma, johon liittyi USA:n ohittaminen elintasossa jo vuoteen
1970 mennessä, floppasi lähes välittömästi ja painettiin villaisella syvään
unohdukseen. Oikeasti aineellisen elintason nousu takkusi Neuvostoliitossa myös
pahoin ja jopa neuvostovallan tarunomaisina huolettomina ”pysähtyneisyyden”
vuosina se oli omalla tavallaan korkealla vain tietyillä laajan imperiumin
alueilla. Makkaran puute ei suinkaan ollut ainoa riesa, vaikka siitä tulikin koko
epäonnistumisen symboli. Myös asuinolot olivat kansan enemmistöllä
primitiiviset koko neuvostovallan ajan, vaikka asiaa ei välttämättä havainnut,
kun vieraili moskovalaisissa ja leningradilaisissa kodeissa. Ne olivat
etuoikeutetuilla alueilla.
Itse asiassa
juuri samaan aikaan kun Neuvostoliitto epäonnistui julistamassaan
elintasokilpailussa ja jämähti sinänsä siedettävälle kohtuullisen toimeentulon
tasolle, räjähti kulutus lännessä, johon alkoi nousta kulutushelvettejä kuin
sieniä sateella. Kukaan ei koskaan ollut unelmoinut sellaisesta tavaramäärästä
ja miksi olisi? Nyt keskivertokansalainen alkoi ostella tavaraa pelkän
ostamisen vuoksi.
On turha
sanoakaan, että nyt Neuvostoliitto ja jopa sen satelliitit alkoivat jäädä
huimasti jälkeen lännestä sikäli kun asia koski kulutusta. Elintaso, joka
sentään oli hyvä verrattuna viimeisen sadan vuoden toistuviin nälkäkatastrofeihin,
ei enää tuntunut kohtuulliselta jos sitä vertasi lännen ostosbulimiaan. Venäjä
ei koskaan ollut elänyt näin hyvin rahassa mitaten, mutta suhteellisesti
tilanne näytti yhä surkeammalta.
Kurjuuden syvin
kuoppa koettiin sitten Jeltsinin aikana, jolloin maahan saapui yllin kyllin
ostettavaa, mutta rahaa oli vain niillä, jotka olivat sitä rosvonneet.
Suhteellinen deprivaatio on todellista sekin ja sitä paitsi absoluuttistakin
kurjuutta alkoi taas löytyä.
Tilanne muuttui
vasta Putinin myötä. Vuoden 1998 konkurssi ja jättiläisdevalvaatio loivat
osaltaan pohjaa nousulle, jota alkoi nopeasti siivittää maailmanlaajuinen
hiilivetyjen hinnan nousu.
Se, joka ei
tunne sekä 1980-90-lukujen Venäjää että Putinin Venäjää, ei ymmärrä, millainen
ero niiden välillä on ja mitä se merkitsee.
Meidän oma
aineellinen yltäkylläisyytemme, jota ei ehkä tee mieli samaistaa varsinaiseen
hyvinvointiin, on hyvin nuorta perua ja suuret ikäluokat muistavat ja jopa ymmärtävät
tämän vielä hyvin. Se kuitenkin rakennettiin usean vuosikymmenen myötä ja ajan
mittaan siihen totuttiin ja alettiin pitää sitä ikuisuusasiana ja kansallemme
jo ammoin määrättynä.
Venäjällä sen
sijaan oli totuttu aina ajattelemaan tuotannon ja tuottajan eikä kuluttajan ja
kulutuksen termein, aina hamaan Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.
Vasta silloin,
kommunistisen ideologian romahdettua ryminällä yhden ainoan vuoden kuluessa
vuonna 1991, murtautuivat sisään niin kulutusideologia kuin kulutustavarat.
Niukkuus ja kärsimys tulevaisuuden hyväksi eivät olleetkaan sankaruutta, vaan
hölmöyttä. Tämä ideologian ja siihen uskoneiden lankeemus oli suuri ja
äkillinen.
Meillä sama oli
tapahtunut parisen kymmentä vuotta aiemmin, myös suhteellisen äkkiä ja
varoittamatta. Mutta valtavalla Venäjällä prosessi oli sentään paljon rajumpi
ja raaempi. Stahanovin perillisten sopeutuminen uuteen aikakauteen saattoi olla
vieläkin vaikeampi kuin oli Saarijärven Paavon perillisten.
Joka tapauksessa
myös venäläisten enemmistö (aivan oikein, enemmistö) sai vasta 2000-luvun hurjan
talouskasvun aikana maistaa maailmanhistorian uuden kulutustavaroiden massatuotannon
hedelmiä, ei sen aiemmin. Tämä oli kuin lahja taivaasta ja se annettiin
kansalle Putinin aikana. Se oli uutta koko maan historiassa, kuten se oli ollut
uutta muidenkin maiden historiassa hieman aiemmin. Mutta ne olivat saaneet sen
vähemmän dramaattisesti.
Ehkä ei ole
ihme, että kovin paljon kunniaa tästä uudesta yltäkylläisyydestä tuli sen pienikokoisen
entisen KGB-miehen kontolle, joka tuota maata samaan aikaan hallitsi. Olisi
ollut todellinen ihme ellei näin olisi käynyt.
Pitkä kirjoitus, mutta pihvi ei tullut esiin.
VastaaPoistaNo minusta tuntuikin, että jotain unohtui. Mutta aina silloin tällöin kannattaa ajatella ja aikaansa miettiä, ainakin jos on mihin verrata.
PoistaLuetun ymmärtäminen on aina haasteellista.
PoistaMutta jotakin siihen suuntaan, että Putinin aika on on ollut venäläisille uskomatonta vaurastumisen ja elintason nousun aikaa. Se takaa Putinille kannatuksen, joka kestää kohtalaisen hyvin myös talouden notkahdusta ??
Tämähän yksi osa sitä venäläistä totuutta, jota naiivi länsi ei ymmärrä. Luullaan, että Maidan on Punaisella torilla heti, kun pari oligarkkia pannaan boikottiin ja Saudi-Arabia dumppaa öljyä.
Voi olla, että siihen vaaditaan enemmän. Venäläiset kun ovat tottuneet siihen, että nousun jälkeen tulee taas takapakkia. Se on normaalia.
Onhan pitkässä pihviä: ironinen Suomen rinnastus Venäjään. Suuri kulttuurinen kuilu kulkeekin Suomen sisällä.
PoistaRooma, citta aperta, on avoin kaupunki jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on ”kansallista” toisin sanoen ”natsionalist”; teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä.
Tuskin missään tsaarin ja Jumalan liiton raskas taakka oli painanut kansan hartioita niin kuin vanhalla Venäjällä. Siitä sikisi vallankumous. Sitä nämä rauhansanalaiset pelkäävät täällä.
Toinen puoli Putinin aikakauden aikaansaann0sta on uuden venäjäläisyyden sekä myös itse venäläisen identiteetin ylösnousemus.Venäjäläisyys ilmeisemmin ideana on samanlainen yleisidentiteetin käsite, kuin vaikkapa yhdysvaltalaisuus. Netistä löytyy musikkivideo nimeltä Rosija ilmentää tämän hyvin. Venäläisyyden henkseksi ylösrakennukseksi olaan nostamassa ortodoksista uskoa ja vahvaa valtaa lisättynä rahvaanomaisuuteen. Panslavismi on ukrainan tapahtumien ilmeisesti hiipumassa, kun viellä geenitutkimukset osoittavat venäläisten olevan genettisesti valtaosin suomalaisugrilaista verenperintöä. Kokonaisuutena olemme isojen asioiden äärellä Länsimaisten liberaalien odottamaa talouden tuhoa viivytää kelluvan ruplan turvaama jousto, näillä pakotteilla tai öljynhinnan manipunaatiolla ei saada aikaan muuta kuin kiukunpunaa olikargin kasvoille.
PoistaSeuraaa tiedoksi anto. Ville Iivarinen järjestää kirjansa julkkarit tä ke klo 16.30 Gaudeamus kahvilassa Kaisa-talossa entisen Pukevan eli Jaarlin tyyssijan kohdalla. Kirjan nimi on Raha. Jassoo.
VastaaPoistaJaarlihan se sitä rahaa teki, Iivarinen puhuu.
Nyt kuitenkin Jaarli oli second hand mies eli keräsi käytettyä rahaa. Iivarinen on tuliterän perässä ja selvittää rahan syntyä. Mitä eroa on synnyllä ja tekemisellä eli Iivarisen ja Jaarlin fokuksilla ? Semanttinen ero. Rahantekeminen ei tarkoita valmistamista vaan valmiille menemistä, rahan hankkimista tienaamista puijaamista.
Iivarinen taas on oikeasti rahan olemuksen kimpussa ja sen kuinka sellaista villitystä maailmanahjoista taotaan tai pajoista valmistetaan. Tai kirjoitetaan jos mokoma vaikka kynällä syntyisi. Siitä se syntyykin. Mustetta on, mustepullosta sulkakynällä ja nykyisin näkymätöntä sellaista, mutta yhtä kaikki suihkuaa tulostimen välityksellä näkyväksi.
Villen pääväite kuuluu ettei rahaa ole olemassakaan, on vain velkaa. Se on pätevä huomio asiata. Katariina Suuri oli velkaa paperiruplat. Jos menit perimään ja liehutit seteliä nenänsä alla että väärennös väärennös, niin kaulasi katkaistiin ja paperirupla oli rahaa taas. Robespierre oli kaukaa seurannut näitä katariinoja ja fredrikkejä, matkinut pukunsakin Versaillesista. Ja niinpä Vallankumous rahoitettiin ja vietiin jopa minunkin päähäni. Meni hyvä kyntömies hukkaan, minulta.
Raha on kynää ja talletus pankin velkaa ja talletus syntyy alunperin velanototilanteessa pankin taseen äärellä. Sitten se talletus kulkee vaikka Jaarlille, käytettynä. Hän käytti sen edelleen uskossa että saisi enempi takaisin kuten saikin.
Politiikkaa eli väkipakkoa asiaan liittyy sen verran että ensimmäinen pankki oli Katariinan pojanpojanpojan… Aleksanteri II tekoa. Siinä torilla hän yhäkin vilkuilee syrjäsilmin Nordeaansa ja pohtii aikojen vaihtumista. Katuu kai. Että tulinkin antaneeksi noille 34 sällille luvan valmistaa katteetomia seteleitään ja että päästäisin heidät pälkähästä jos huithampuille lainaisivat tai jos jatkossa omasta siemenestään siittäisivät itselleen kasaavia. Noinhan kävi.
Senaatti oli toimiluvan antanut koska uskoi laitoksesta olevan hyötyä maalle. Ja kun joitakuita rikkaita piti kerätä jotta edes 34 saatiin kokoon, niin eihän ketään olisi tullut ellei Aleksanteri olisi julistanut että pankin omistajat eivät sitten maksa SYPin kupruista muuta kuin osakepääomansa menetyksen. Näillä lähdettiin ja osinkoja kerättiin siihen tahtiin että jos firma olisi keikahtanut ja pääoma menetetty, niin osinkoina olisi keritty vetää sivuun jo moninkertaisesti. Eikä osakepääomaakaan koskaan menetty.
Kerrankin kun oli hilkulla, tunkio nimettiin Arsenaaliksi ihan vain ilosta ilkkua pelastajaansa, veronmaksajaa tai muuta kansallistalkoolaista törttöä. Ruotsi vihdoin pelasti -ja sieltähän kaikki perustajat olivat tulleetkin viikinkipursillaan, yhäkin noita skärgårdkuosisia ja puheenparsisia. Menisin heistä puhumaan pahaa Kansakoulukadulle Klubille mutta kun siellä ei kukaan pureudu Suomen asioihin, pitävät kai sellaista vihapuheena.Jukka Sjöstedt
Minulle ei nyt oikein selvinnyt, moittiko kirjoittaja sitä kirottua Neuvostoliittoa elintason alhaisuudesta vai yltäkylläistä länttä "ostobulimiasta". Ehkäpä kumpaistakin?
VastaaPoistaSatun tietämään erään Suomeen aikanaan emigroituneen akateemisen henkilön, ei ex-kommunistin, joka kyllä kertoo vitsejä siitä, miten kaikki paitsi luonnollisesti Brezhnev olisivat karanneet, jos rajat olisi avattu. Toisaalta hän vakavassa puheessa kertoo, että elämä NL:ssa 1970- tai 1980-luvulla, hänen nuoruudessaan, oli "rauhallista ja (sosiaalisesti?) turvallista.
Miten lieneekään, näitä lukiessa ja kuullessa tulee mieleen, paljonko ihminen sitten tarvitsee. Ja oliko se Tolstoi, joka kysyi: "Paljonko maata ihminen tarvitsee?"
Pahus! Nyt tuli itsellekin sellainen olo, että moitin sitä, mitä ei olisi saanut. En kai vain puolustanut sellaista, mitä ei olisi saanut?
VastaaPoistaTolstoihan se tuota pohdiskeli, aikansa melko vaatimatonta elintasohuumaa kritisoiden.
Ei kai varallisuus ja hyvinvointi pahasta ole. Sitä haettaessa vain päästään huomaamatta aivan muualle kuin olli tarkoitus.
"Ei kai varallisuus ja hyvinvointi pahasta ole. Sitä haettaessa vain päästään huomaamatta aivan muualle kuin oli tarkoitus."
VastaaPoistaEipä tokikaan, ainakaan noin sopivina annoksina. Onhan se toisaalta niinkin, että melkoinen osuus maailman ongelmista johtuu osaltaan ihan silkasta köyhyydestä. Vaan onpa sitten niinkin, että kun varallisuus kasvaa jonkin tietyn, sinänsä toki vaikeasti määriteltävissä olevan tason yli ja ohi, seuraa siitäkin omat ongelmansa. Näkyyhän tämä esim. kaikenlaisen lyhytnäköisen ja jopa hyvinkin infantiilin hedonistisen käyttäytymisen yleistymisessä, mikä sitten voi riittävän pitkään jatkuessaan johtaa myös ko. ihmisyhteisön sosiaalisen koheesion vähittäiseen rapautumiseen, kun tulee yhä enemmän näitä kaikkimullehetitässäjanyt!-tyyppisiä, lähinnä omaan napaansa tuijottavia itsekkäitä "elämästään nautiskelijoita".
Ja jos raha ja varallisuus ovat rajallisia, niin onhan siinä sekin hyvä puoli, että silloin joutuu harkitsemaan omat siirtonsa muutenkin tarkemmin, kun ihan taloudellisetkin seikat asettavat omat pidäkkeensä. Niin yksilö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla siis. Rahassa rypevä, mutta muilta osin pallohukkainen yhteiskunta kun voi sekin toimia varsin lyhytnäköisellä ja oman tulevaisuutensa vaarantavalla tavalla. Eräs esimerkkihän meillä taitaa olla jo tuossa ihan lähinaapurissakin...
J.Edgar
http://brilliantmaps.com/the-genetic-map-of-europe/
VastaaPoistaKiinnostava kartta Euroopan miesten haplotyyppien perusteella määritellyistä geneettisistä yhteyksistä maanosan valtioiden mukaan.
Venäläisissä miehissä lähes neljännes suomalaisugrilaisuutta tämän perusteella, mutta suomalaisissa vain hyvin vähän slaavilaisuutta kasakoista ja laukkuryssistä huolimatta. Virolaiset taas paljon lähempänä venäläisiä kuin suomalaisia, ja kyllähän sen vilkkaampien veljeskansalaisten kanssa asioidessa huomaa. On melko varmaa, että kulttuurinen ero on tässä seurausta geeneistä.
Kartasta myös näkee selvästi, miten suomalaiset ovat aika lailla oma rotunsa Euroopan kartalla eikä suomalainen mies kuulu sen enempää länsi-, itä- kuin pohjois-eurooppalaiseen tyyppiin, vaikka pohjois-germaaninen vaikutus onkin täällä todella vahva.
Doventuresissa, tuli juuri mielenkiintoinen dokkari finanssimaailmasta,tosin sivujuonteena siinä kerrotiin Jeltsinin kauden loppuvaiheen kähminnöistä ja siitä kun Beresovskia yritetiin kansainvälisen finanssimaailman toimesta nostaa maassa valtaan, tarkoituksena ainoastaan velkaannuttamalla venäjän valtio päästä kiini sen valtaviin raakaaine varantoihin. Kun muistetaan että Beresvskihan eläesään kertoi Putinin oleen hänen löytönsä, joten voiko olla niin etttä kyseinen pikkumies olikin kyvykäämpi pelimies ,kuin ne jotka pitivät tätä marionettinään. Historiantutkimus sen aikanaan selvittäköön.
VastaaPoistaLännen teknologian ylivoiman ja etenkin disruption merkitystä aliarvioidaan Neukkulan ja muslimiyhteiskuntien hajoamiselle. 1980-luvun nousukauden ja optimismin moottori oli tietotekniikka, joka 1990-luvulla johti Internetiin. Tämä oli amerikkalaisten hallussa ja tähän eivät diktatuurit voineet sopeutua. Apple, Microsoft, Google, Amazon ym. ovat maailman arvokkaimpien yritysten huipulla ja ne on tyhjästä perustettu. Tämän jälkeen 2010-luvulla Lännen energiamurros (ml. Kiinan solar ja liuske) on romauttanut energian hinnan ja sitä kautta uudelleen Venäjän ja arabimaat. Mikä on Venäjän kilpailukyky tässä skenessä kun luonnonvaroilla on vähenevä merkitys ja etäisyydet on pelkkä haitta. Kuluttajistuminen ei enää tarkoita kirjaimellisesti kulutusta vaan sitä että kansa voimaantuu.
VastaaPoistaTuo termi "Neukkula" on yleensä varma merkki siitä että persoona on imenyt ideologiansa joko Aku Ankasta, Valituista Paloista tai molemmista. Käyttäisit sentään rehellisempää suomalaiskansallista termiä "ryssä". Taidat siis olla ns. Amerikan perseennuolija?
PoistaEhkä tämä pelaa; istun Norwegianin koneessa Roomaan, tuli mieleen Venäjän ja Suomen yhteyksistä valtion ja kirkon yhteyttä symboloiva kaksipäinen kotka Helsingin kauppatorilla.
VastaaPoistaHistorian tutkimus yllättävän usein nostaa takaisin paikalleen sen, minkä ajan henki, median, ja vasemmistoälymystön kanssa usein työntää pirujen sekaan moralismissaan. Näin on käynyt Ronnie Reaganille ja Maggielle, kaksikolle, joka laukaustakaan ampumatta kaatoi sekä Varsovan- että neuvostojen liiton ( kiitos!), ja näin saattaa käydä myös (tässä kohtaa kyllä epäilen jo) George W:lle.
VastaaPoistaVoiko Putinin lisätä tuohon pirujen listaan, joiden jäsenet meidän silmissämme ovat kavalia egomaanikkoja ja niitä todellisesti ovatkin, mutta jotka siinä ohessa, ikään kuin sivutuotteena saavat aikaan jotain mikä ei ollutkaan niin huonoa kuin mitä itsellemme uskottelimme. No, Vladimirin suhteenhaan se riippuu siitä miten hän ja hovinsa hoitavat loppukautensa, saavatko aikaan vielä suurempia katastrofeja vai pitävätkö kaikessa sisäänpäinkääntyneisyydessään "venäläisella tavalla Venäjän tapaan" Venäjän stabiilina ?
Kun me vaadimme venäläisiltä että he eivät saa olla sellaisia kuin ovat, eivätkä ainakaan kannattaa Putinia, niin vaadimmeko me tosissamme että heidänkin tulisi ottaa kannettavakseen Schengenin, Brysselin, Saksan keskuspankin ja Naton systeemit - ja olla niin kuin mekin? Putin taitaa olla viimeinen eurooppalainen vapaa toimija. Se ei kuulu kansainväliseen herraklubiin. Se duunaa mitä haluaa omalakisesti. Ja sillä on rasittavan iso, siis väärä, kannatus. Sekös meitä ottaakin päähän. ( Ja joo, hei jos joku huolestuu, kyllä se sitä vapauttaan käyttää väärin ja reippaasti, ja rikollisesti, en ole mikään pnisti. Mutta en minä silti 100 prosenttia laadullisesti parempana pidä tätä meidän Schengen-systeemiäkään. Sen heikkoudestahan saamme nyt koko ajan näyttöä. Mutta voimme olla huoleti. Talouspommi idässä hoitanee Venäjän uudestaan taas Jeltsinin ajan heikkouden tilaan ja saamme taas nauraa niille vapaasti esim. Pietarissa filmattujen Bond-leffojen kulttuurirasistiseen tyyliin.)
jk
"Ronnie Reaganille ja Maggielle, kaksikolle, joka laukaustakaan ampumatta kaatoi sekä Varsovan- että neuvostojen liiton"
PoistaEi pidä paikkansa! neuvostojen liiton luhistutti sen sisäinen monisysteeminen järjettömyys. Kommunistisen puolueen manifesti (Marx) suunnitteli yksityisomistuksen lopettamista maksimaalisesti, sillä pientalonpojan omaisuus oli porvarillisen omaisuuden lähde. Näin porvareista/kansan vihollisista tuli ehtymätön ilmaisen työvoiman lähde rakentamaan raskasta teollisuutta ja aseteollisuutta. Lähde kuitenkin ehtyi, sillä kolhooseihin jäänyt totaalinen köyhlistö ei jaksanut tehdä töitä. Juuri ennen kuolemaansa Stalin julistikin Nikita Hrushtshevin sanojen mukaan seuraavaa: "Мы просрали нашу Родину!"
Hyvin kohta Venäjästä tuli maailman suurin viljan ostaja. Mutta sekään ei parantanut kokonaistilannetta ja NKP:n pääsihteerit kuolla kupsahtivat toinen toisensa perään. Uudeksi johtajaksi tuli Gorba, joka hoiti Politbyrossa Elintarvikeohjelmia. Hän onnistui näyttämään tilanteen paremmalta keskittämällä elintarvikkeiden tarjonnan Moskovaan, Leningradiin ja pariin muuhun kaupunkiin.
NL:n sisäinen monisysteeminen järjettömyys ei loppunut maatalouteen. Kommunistisen puolueen manifesti julisti myös, että koko maailma tulee kuulumaan proletariaatille, lue: proletariaatin diktatuurille. Moskova on lähes sata vuotta levittänyt kommunistista maailmanvallankumousta. Taisto Sinisalokin oli saanut miljoonia Suomen markkoja käteisenä. Se vaati neuvostokansalta ja koko sosialistiselta leiriltä uhrauksia.
Kun Brezhnev, Andropov, Tshernenko kuolivat peräkanaa toinen toisensa jälkeen, Puola, Tshekkoslovakia, Unkari ja Romania haistoivat vapautumisen ajan koittaneen. Kohta Saksatkin yhdistyivät.
Kansojen pakkosiirtoja, kaansanmurhia, pakollista russifikaatiota harjoittaneessa Neuvostoliitossa tuli Eestin, Latvian, Liettuan, Valkovenäjän, Ukrainan jne. vapautumisvuoro. Moskovalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin julistaa Venäjäkin itsenäiseksi.
NL:n sisäinen monisysteeminen järjettömyys ei loppunut vieläkään tähän. Riittäköön tässä vaiheessa vain yksi sana: KGB.
Toki toki, järjestelmävirhe kaatoi järjestelmän sisältä mutta Reaganin loistava Tähtien sota-harhautus pakotti Moskovan kasvattamaan sot.budjettiaan sellaisiin mittasuhteisiin että se oli iso tekijä järjestelmävirheen lisäksi. Oli muitakin syitä missä länsi auttoi, myös paavilla, Johanneksella oli iso osa, varsinkin Puolassa. Länsi oli 80-luvulla ylivoimaisen houkutteleva idästä katsottuna. Ei muuten ole enää kun Schengen-Länsi, eräänlainen "valelänsi" vuotaa kuin seula.
Poistajk
"Tähtien sota-harhautus pakotti Moskovan"
PoistaTähtien sota-harhautus pelästytti Moskovan, muttei Reagan eikä paavikaan voineet vaikuttaa NL:n talouden perustuksiin. Se oli komentotaloutta.
Izborskin klubin ekonomisti Mihail Hazin kirjoittaa tänään näin:
«Я вам ручаюсь: ни Набиуллина, ни Шувалов, ни Дворкович, ни Силуанов с Кудриным не знают, что такое экономика, — заявил на «Антикризисном клубе» Хазин. — Кудрин — бухгалтер. Кстати, вы когда-нибудь видели, чтобы антикризисным управляющим в бизнесе назначали бухгалтера? А остальные вообще непонятно кто».
"Menen takuuseen siitä, ettei Nabiullina eikä Shuvalov, eikä Dvorkovitsh, eikä Siluanov Kudrinin kanssa eivät tiedä mitä on talous... Kudrin on kirjanpitäjä. Oletteko koskaan nähneet sellaista, että kriisinvastaisten toimien johtoon talouselämässä nimitettäisiin kirjanpitäjä? Loput mainituista ovat taas ties mitä."
Komentotalouden romahduksen jälkeen kukaan Venäjällä ei vieläkään tiedä mitä taloudelle pitää tehdä. Putin yrittää kovasti Syyriassa nostaa öljyn hintaa taas 130 dollariin. Jos ei onnistu niin keksii toisen hyökkäyksen, jne.
Kuulostaa vähän Vihavaisen rappioanalyysiltä. Joko kirjanne materiaalisista tarpeista on valmistunut?
VastaaPoistaKirjoitukseen olisi voinut sisällyttää vielä yksilöidemme kasvavan riippuvuuden aineettomista hyödykkeistä. Tämä ei näy niinkään rahankulutuksessa vaan ajan. Siinä on monen elämä pilalla, kun pistorasiasta loppuu sähkö tai asemasta tuki... vai onko?
Nyt tuli sitten uutinen jota olen pelännyt jo pitemmän aikaa:
VastaaPoista"Merkittävä käännevuosi Suomen väestössä: Syntyneitä vähemmän kuin kuolleita"
http://yle.fi/uutiset/3-9422166
Olemme siirtymässä aikakauteen jolloin:
-maan talous ei kasva ja huoltosuhde heikkenee
-maan luonnollinen väestönkehitys kääntyy negatiiviseksi
-maa poliittisesti ajelehtii kuin ajopuu
-maa on joutunut taantuvan Euroopan periferiaksi
-maan kulttuuri on surkastumassa
Lääkkeeksi tähän todelliseen alennustilaan tarjotaan sitten maahanmuuttoa toisaalta ja täysin lapsellista keinotekoista uusisänmaallista (ei sotakiihkoilua, natottamista).
IMF:n ostovoimapariteetilla tarkistettu BKT-lukema maailman suurimmista talouksista (milj. dollareita):
VastaaPoista1 Kiina 21,269,331
2 USA 18,562,129
3 Intia 8,720,758
4 Japani 4,932,102
5 Saksa 3,979,664
6 Venäjä 3,745,081
7 Brasilia 3,134,247
8 Indonesia 3,027,746
9 Britannia 2,787,748
10 Ranska 2,736,378
Jos irrottaisimme virtuaalitaloudet eri maiden talouksista ja ottaisimme käsittelyyn vain reaalitalouden (mitä se sitten tarkoittaakin, USA:n tapauksessa kiinalaistutkimus arvelee sen osuudeksi enää 28%) muuttuu tilastot vieläkin huonoimmiksi eteenkin länsimaille. Venäjän bkt:sta teollisuus muodosti 36%, Saksan lukema oli 28% mutta muilla OECD-mailla se oli vieläkin matalampi. Kiinalla se oli korkein.
Henkeä kohti laskettu btk-ostovoimapariteettitilasto (2016) tuo esille kiinnostavia yksityiskohtia:
29 Suomi 41 813 (kansainvälistä dollaria)
30 Japani 38 894
32 Etelä-Korea 37 948
45 Viro 29 502
49 Maleesia 27 234
52 Venäjä 26 109
-----------------------
100 Indonesia 11 699
113 El Salvador 8 914
116 Ukraina 8 230
119 Guatemala 7 937
136 Moldova 5 218
Kävikö se Poroshenko Suomesta pummaamassa rahaa pyhään sotaansa? Noita tilastoja on luettava tosin hyvin kriittisesti. Eräät valtiot ovat nousseet korkealla sillä että monikansalliset firmat ovat sinne puskuroineet valtavia summia rahoja. Irlannin btk-lukemissa se näyttelee jopa 25% osuutta.
Mikäli kiinalaistutkimus että USA:n bkt:sta enää 28% on reaalitaloutta tarkoittaisi se henkeä kohden laskettuna 57 294 x 28/100 eli "vain" noin 16 000 dollaria. Samainen kiinalaisanalyysi arvioi ettei USA:n reaalinen bkt (ostovoimalla) ole tosiasiassa kasvanut sitten vuoden 1973. Tarvitseeko edes, voi itse kukin kysyä. Kiinnostavaa sinänsä mutta myös USA:n mediaanitulot eivät oleellisesti ole nousseet tuon öljykriisivuoden 1973 jälkeen. Se mikä nyt kasvaa on virtuaalitalous eli suomeksi sanottuna unelmahötö. Tie menestykseen kulkee talkshown sekä muun paskanpuhumisen ja visioinnin kautta.
VastaaPoista