Sana on sitten vapaa

Sana on vapaa

Jazz-johtaja sai potkut eheyttämispuheistaan otsikoi päivän hesari. Kyseessähän oli siis Pori-Jazzin johtajaksi valittu henkilö, joka kuuluu sanoneen, ettei homoutta ole olemassakaan, homoja vain.

Myönnän, etten taida ihan pysyä argumentaation perässä tässä ilmeisen tärkeässä asiassa. Johtaja oli nyt ainakin suhtautunut skeptisesti ns. essentialismiin ainakin homoseksuaalisuuden kohdalla, missä näin ei älyllisen eliittimme mielestä näköjään sitten saa tehdä, vaikka asenne on aivan oikea ja jopa välttämätön kaikkialla muualla.

Tulkitsen lehden artikkelin eli siis lukemani perusteella, että yllätys, siis potkut olivat tuolle sanojalle melkoinen sokki.

Kyseessähän oli kognitiivinen väite, jollaiset voivat olla joko oikeita tai vääriä. Lisäksi asia kuuluu ns. reaalitodellisuuden piiriin, josta meillä on vain empiiristä tietoa, ei mitään lopullista totuutta. Asiaan syvemmin perehtymättä pidän selvänä, että joukkoon ainakin kuuluu suuri määrä erilaisia poikkeamia.

Mikäli johtaja olisi sanonut, että hänen mielestään kaksi kertaa kaksi on viisi, olisin pitänyt luonnollisena sitä, että hänen kykyjään hoitaa vaativaa tehtävää olisi saatettu epäillä. Siitä huolimatta olisin pitänyt potkujen antamista moisen lausunnon perusteella oikeusmurhana ja mielivaltaisena hyökkäyksenä sananvapautta vastaan.

Olihan meillä aikoinaankin jopa kommunisteja valtion viroissa siitä huolimatta, että he aivan ilmeisesti uskoivat tulevaan kommunistiseen yhteiskuntaan.

Pori-Jazzin taholta kerrotaan, etteivät he tietenkään voi kieltää keneltäkään mielipiteenvapautta, mutta voivat miettiä, millaisella mielipiteellä varustettuja ihmisiä heillä on palveluksessaan.

Kannattaapa tosiaan miettiä, millaisilla mielipiteillä ja muilla henkisillä ominaisuuksilla siellä Pori-Jazzin piirissä ollaan varustettuja… Tarkennuksena nimittäin vielä sanotaan ”Emme voi siunata minkäänlaista syrjintää tai ihmisarvoa loukkaavaa käyttäytymistä organisaation näkyvässä tehtävässä olevalta henkilöltä”.

Sus siunatkoon! Tämän tason typeryyttä ei uskoisi kenenkään kehtaavan antaa painettavaksi. Ei tämä vielä muutama vuosi sitten olisi ollutkaan mahdollista.

Kauhean skandaalin puheillaan aiheuttanut ja siitä potkut saanut johtaja on ymmärrettävästi ihmeissään ja kertoo, ettei tullut edes ajatelleeksi, että sanat olisivat ”satuttaneet” jotakuta.

Enpä kyllä minäkään usko, että olisivat, ainakaan ketään normaalilla järjenjuoksulla varustettua. Sen sijaan ymmärrän mainiosti, että se farisealainen typeristö, joka meillä nykyään pyrkii hoitamaan älyllisen eliitin virkaa, reagoi riemuissaan väitteeseen, jonka uskoo tietävänsä paremmin ja jota jonkinlaisella kierolla logiikalla voisi pitää jotakin henkilöä loukkaavana.

Tämän lajin toiminnastahan tämä joukko kiksinsä saa ja siitä ylpeilee.

Haluan kuitenkin nyt ajatella ihan vakavasti tuota loukkaantumisen mahdollisuutta. Puuttumatta tässä siihen, ettei kenelläkään ole oikeutta vaatia maailman muuttamista sellaiseksi, ettei mikään voisi aiheuttaa heille loukkaantumista, otan siis hypoteesina tosissani ajatuksen, että joku tuosta puheesta tosiaan loukkaantui.

Kukaties kyseessä olikin tuon johtajan taholta jonkinlainen taisteleva ohjelmanjulistus, jossa vaadittiin kaikkia uskomaan tuohon eheytymisen mahdollisuuteen. Tästä lehti ei kylläkään tiennyt mitään. Vai oliko kyseessä vastaus haastattelijan kysymykseen tai ääneen ajattelu? Olisipa kiinnostavaa tietää. Näillä asioilla kun nyt kerta kaikkiaan on merkitystä.

Mutta entäpä ne homot? Mitäpä sitten, jos homot tosiaan voisivatkin eheytyä, siis tulla heteroiksi? Olisiko homous siinä tapauksessa hirveän tai ainakin vähän noloa, kun se taas synnynnäisenä ja lähtemättömänä ominaisuutena ei sitä ole, vaan sen sijaan asia, josta kuuluu ylpeillä?

On pakko myöntää, etten näe tässä mitään logiikkaa. Homous on, mitä on ja siihen itse kukin suhtautuu kuten haluaa, aivan riippumatta siitä, onko se hankittua vai ei. Jos se nyt kuitenkin on jonkun mielestä itse asiassa hirveän nolo asia, käy ymmärrettäväksi, että sitä voi sietää ja suvaita ainoastaan ja vain, mikäli asiaa ei voi auttaa, kun se kerran on synnynnäinen ja pysyvä.

Sitäkös Pori-Jazzin tiedemiehet tässä nyt tarkoittavat? Jos asia on näin, niin eipä siinä sitten muuta kuin suvaitaan ja säälitellään niitä, jotka ovat auttamattomasti homoja ja tulevat sellaisiksi jäämään. Mutta hävetkää nyt ainakin suvaitsemattomuuttanne.

Mutta miten sentään on mahdollista, että työnantaja on tässä tapauksessa aivan avoimesti ryhtynyt mielipidevainoon. Puheet siitä, että työnantaja voi palkata ihan sellaisia mielipiteitä edustavan henkilön, kuin haluaa, eivät taatusti petä edes käräjäoikeuden tuomaria. Sitä paitsi kyse ei enää olekaan palkkaamisesta, vaan erottamisesta ja nimenomaan erottamisesta mielipiteiden takia.

Jollakin tavoin vastaava asiahan tapahtui Lapin Kansan päätoimittajaa valitessa. Asia oli silloin kuitenkin toinen. Silloin potkut sai henkilö, joka tietojeni mukaan oli salannut vai oliko peräti valehdellut sukupuolisen suuntautumisensa. Kysymys oli silloin siitä eikä mielipiteestä.

Tuomiohan siitä sittenjin tuli ja niin täytyy paljon suuremmalla syyllä tulla tästäkin tapauksesta, sillä nyt on kyse mielipiteenvapaudesta.

Lapin Kansan päätoimittaja epäilemättä kärsi, vai miten sen nyt sanoisin, synnynnäisestä tai ainakin pysyvästä hankitusta ominaisuudesta, mutta niin saattaa olla myös Pori-Jazzin johtajan kanssa. Saattaa nimittäin olla niin, että hän on saanut kotikasvatuksensa takia tai muusta syystä vastustamattoman taipumuksen puhua aina totta, vaikka ei kaikkia miellyttäisikään.

Tällaisen henkilön erottaminen lehdestä olisi kai jotenkin ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää. Kun miehen toimiala kuitenkaan ei ole mielipiteidensä levittäminen, vaan musiikkitapahtuman järjestäminen, on erityisen sietämätöntä ja häpeämätöntä, että häneen kohdistetaan vainoa yhden julkilausutun tosiasiaväitteen takia, olipa se sitten tosi tai epätosi.

Täytyy toivoa, että tästä sukeutuu ennakkotapaus, jossa määrätään sellaiset vahingonkorvaukset, että farisealainen etujoukko sen hyvin muistaa vielä kauan ja ymmärtää, mitä avoimessa yhteiskunnassa sopii tehdä ja mitä ei.