Ich auch, ich
auch!
Oswald
Spenglerin ”Untergangin” vanhassa laitoksessa on kronologinen lista asioista,
jotka länsimaisessa kulttuurissa esiintyvät ensi kertaa. Ne kertovat uuden
ihmistyypin ilmaantumisesta sivilisaation rappeutumisvaiheessa.
Valitettavasti
tuo lista puuttuu siitä halvasta kansanpainoksesta, jonka joskus ostin Berliinistä.
Kyse on siis
Spenglerin tarkoittamasta maailmanhistorian morfologiasta sen yhdessä kehitysvaiheessa.
Filosofi tutkii sitä kuin geologi kalliota tai biologi toukkaa. Tässä ei
arvoteta, vaan tarkkaillaan kehityskulkuja, jotka toisissa sivilisaatioissa on jo
aiemmin käyty läpi. Todetaan vain asiat ja merkitään ne muistiin.
Mitä naisen asemaan
tulee, Spengler panee merkille sen uuden kehitysvaiheen, jota osoittaa Ibsenin ”Nukkekodin”
ilmestyminen ja sen saama suuri suosio. Eihän tuo avuton narsismin kuvaus
sellaisenaan ollut suurta taidetta, mutta se oli tärkeä oire aikakauden tilasta.
Symptomi.
Muita merkkitapahtumia
tuolla janalla muistan olleen ainakin GB. Shaw’n näytelmän ”Major Barbara”.
Kaiketi siinä pyhän ja profaanin suhde esitetään innovatiivisella tavalla.
Kirjailijat ja
muut taiteilijat ovat viimeisten parin sadan vuoden aikana kilpailleet siitä,
kuka ensimmäisenä tekee mitäkin uutta ja uskallettua. Muistan, että James Joycen
”Ulysseksessa” esitettiin ensi kerran ihmisen jokapäiväiset huussissa tekemät toimitukset.
Feikkiorgasmin kuulemma taas kuvasi ensimmäisenä joku suomalainen. Voinko
muistaa oikein?
No, nyt on
naisen orgasmia esittävä kappale (laulu ja liikehdintä) tullut puheenaiheeksi,
kun maamme lähettää sellaisen ns. euroviisuihin. Kappaleella on kuuleman mukaan
ideologinen sanoma ja se voimaannuttaa nuoria naisia, joiden orgasmia on harvemmin
lavalla suoranaisesti edes esitetty. Näin olen ymmärtänyt.
Lisäksi esittäjä
kuuluu olevan ns. jauhopiireissä jonkinlainen ”drag-ringin” mother, mikä on
aika kova juttu, jos nyt taas olen asiasta mitään ymmärtänyt, ulkopuolinen kuin
olen.
Laulun sanoma
lienee suunnilleen tämä: siis sulla on oikeus orgasmiin, vaikka olisit aika
vaatimattoman näköinen ja jo reilusti yli kakskymment. Kun se tulee, niin huuda
vaan reippaasti: ”Ich komme, ich komme”. Muuten saattaisi asia jäädä vaikka
huomaamatta.
Kun sanot sen
saksaksi, se todistaa lisäksi laajasta yleissivistyksestäsi. Enkkuu ny on pakko
jokaisen joka tapauksessa osata.
Totean, ettei
tuossa mitään vikaa ole. Päin vastoin, siinä mennään kulttuurimme nykyisen
vaiheen ytimeen. Spengler voisi olla asiasta lievästi kiinnostunut, jos vielä
eläisi.
Missä sitten on
kulttuurimme ydin? Se on juuri nautinnossa ja kyvyssä nauttia.
Muistan, miten
16 vuoden filosofisessa iässä vuonna 1964 jouduin lukemaan Dostojevskin ”Rikoksen
ja rangaistuksen” ja selittämään itselleni ja muille, miksi se oli paha asia,
että Raskolnikov tappoi sen koronkiskurieukon ja hänen höperön sisarensa.
Murhaajahan itse todisteli, että se oli hyvä asia ja oikein tehty.
Olin jo lukenut
Bertrand Russelliin ”Filosofiaa jokamiehelle” (Unpopular essays) ja oppinut,
että niin sanottu hyvä tässä maailmassa on yhtä kuin halujen tyydytys. Niinpä
aineessani totesin, että Raskolnikov teki väärin lopettaessaan koronkiskurieukon
ja hänen sisarensa mahdollisuudet enempään halujen tyydytykseen, minkä elämän
jatkuminen olisi mahdollistanut.
Ehkäpä se oli vastaansanomatonta,
ehkä ei. Mieleen vain tunki epäilys siitä, oliko noiden vanhojen akkojen
halujen tyydyttäminen nyt niin merkittävä asia. Raskolnikovin käytössä rahat
tulivat tosi tarpeeseen ja hänellä varmaan löytyi todellisia, voimakkaita
haluja ja tarpeita, joita tyydyttää.
Tässä tultiinkin
aikakautemme peruskysymyksen äärelle. Ihmisiä mitataan ja on paremman
puutteessa pakko mitata ennen muuta heidän nauttimiskykynsä mukaan. Jos se ovat
suuri, on henkilö arvokas, jos se on pieni ja ehkä koko elämäkin vaivaista
kituuttamista ja kärsimystä, niin henkilön arvo menee jo negatiiviseksi.
Tätä harvemmin
sanotaan ääneen, mutta näemme sen joka päivä ympärillämme. Nuorten,
pariutumisikäisten haluja ja himoja ja niiden toteuttamista ylistetään ja
kuvataan, mutta kuka todella kiinnostuu vanhojen ihmisten kopuloinnista tai
edes pokuloinnista ja niiden kuvaamisesta?
Sitä pidetään yksinkertaisesti naurettavana ja
jopa pahana(!) asiana. Oletko itse nauranut tai ainakin hymähtänyt lauseelle ”Dirty
old men need love too”?
Vai vielä
sellaista muka tarvitsevat. Piikki vain ja pois tieltä ja rahat niille, jotka
pystyvät niitä kiäyttämään.
Moni nuori kuvittelee,
ettei vanhuksilla edes enää ole seksuaalista elämää ja jos on, on se yhtä
tyhjän kanssa ja pelkkää kuvittelua, mikä tässä tapauksessa ei kuulu
todellisuuteen.
Tsat, tsat. Vanhat
tietävät erinomaisesti millaista se oli silloin nuorena ja millaista se on nyt,
mutta nuoret eivät edes aavista, millaista se on vanhana.
Sen verran voin
kertoa, että vanhana sydän hakkaa vimmatusti ja henki meinaa loppua. Joskushan
se noissa hommissa loppuukin. Panetteko paremmaksi?
Kun tämä on
sanottu, onkin edessä kysymys, mitä tuolle aliarvostukselle olisi tehtävä,
sillä onhan se epäkohta ja sitä paitsi eräänlaista rasismia: iällistettyjä
vähätellään systemaattisesti. Englanniksi puhutaankin ”ageismista”. Sen
kääntäminen ikärasismiksi on hullunkurista, mutta ei sen hullunkurisempaa kuin
muutkaan muodikkaat käsitteet.
Platon aikoinaan
hahmotteli vanhojen miesten kuoron, jossa ilmeisesti tavoiteltiin myös
dionyysista hurmiota. Siteeraan vanhaa blogiani:
”Platon
teoksessaan Lait, pohti sitä, ettei alle kahdeksantoistavuotiaille
pojille saisi lainkaan sallia viinin juomista, sillä nuorillahan luonteenlaatu
on herkästi leimahtava eikä tulta pidä saattaa tulen yhteyteen enempää ruumissa
kuin sielussakaan ennen kuin nämä ovat kykeneviä työhön ja vakaviin
ponnistuksiin.
Tämän jälkeen
voisi viiniä nautiskella kohtuullisesti kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka,
mutta humaltumisesta ja liiallisesta juomisesta nuoren miehen olisi
ehdottomasti pysyteltävä erillään.
Neljänkymmenen
ikäisenä mies voisi yhteisillä juhla-aterioilla kutsua jumalia,
erityisesti Dionysosta mukaan nauttimaan tästä ikämiesten virkistävästä
rituaalista. Juuri Dionysoshan on sen lahjoittanut ihmisille synkän vanhuuden
keventäjäksi ja nuorentavaksi lääkkeeksi. (Suom. Marja Itkonen-Kaila).
Mutatis
mutandis: ihan sama se on seksinkin kanssa.
Niinpä nuokin asiat
olivat siunaus aivan erityisesti vanhoille ja viisaille, vaikka ne muille ja
eritoten nuorille saattoivat olla kirous ja väärinkäytön kohde.
Mutta etenkin
vanhoilla ihmisillä ainakin viinistä oli selviä hyötyjä. Asiahan oli niin,
etteivät vanhat miehet yli kuusikymmenvuotiaina enää osanneet laulaa eivätkä
myöskään kehdanneet niin julkisesti tehdä.
Tämä oli suuri
vahinko ottaen huomioon musiikin suuren kasvatuksellisen roolin ja sen, että
vanhat miehet aivan ilmeisesti olivat kaikista viisaimpia. Heidän
potentiaalinsa oli siis saatava käyttöön ja tässä oli viinillä tärkeä roolinsa.
Iäkkäiden
laulajien oli hallittava musiikin lait ja ikäisilleen sopivia lauluja
laulamalla he itse kokisivat nautintoa ja opastaisivat samalla nuoria
mieltymään hyviin tapoihin. Huomautan tässä, että seksin vastaavaa merkitystäkään
ei pidä väheksyä.
Platonin suunnitelmissa
oli Dionysos-kuoro, joka asianmukaisesti esiintyisi jonkinmoisessa
hiprakassa. Sen johdosta itse kukin kokisi olonsa kevenevän ja tulisi hilpeäksi
ja suorapuheiseksi, mutta mahdollisesti ja jopissakin tapauksissa myös
remuavaksi.
Niinpä
lainsäätäjän olisi syytä säätää juominkeja koskevat lait, jotka saisivat aikaan
sen, että liian itsevarmaksi, rohkeaksi ja häpeämättömäksi käynyt juhlija
palautettaisiin järjestykseen.
Tuollaista
väärää rohkeutta vastaan lakien on kyettävä oikeuden nimissä lähettämään
parhainta pelontunnetta, sitä jumalallista pelkoa, jota olemme nimittäneet
häveliäisyydeksi ja häpeäksi.
Niiden osaksi,
jotka eivät suostuisi tottelemaan tiettyjä, tehtävään valittuja ja raittiina
pysytteleviä miehiä ja yli kuusikymmenvuotiaita Dionysoksen päälliköitä,
pitäisi siitä koitua yhtä suuri ja suurempikin häpeä kuin sille, joka ei
(sodassa) tottele Areksen päälliköitä, ehdotti dialogissa esiintyvä Ateenalainen,
joka ilmeisesti edusti itsensä Platonin mielipidettä.
Tuossa nyt siis
oli idea, jonka esitti, ei kukaan vähempi kuin antiikin viisaista suurin.
Suomalaisessa
kirjallisuudessa löytyy ”taistelevan humanistin”, Lauri Viljasen runo ”Evoe”.
Sana (euoi) viittaa siihen euforiseen huutoon, jota Dionysosta palvovat
mainadit huusivat jumalallisessa tilassaan. Siteeraan ulkomuistista:
”Ja me tanssimme
riemuisasti,
ja huudamme ”Evoe!”
Nykyaikaan sovellettuna ajattelen, että
pitäisi perustaa vanhojen (yli 75) miesten kuoro, joka tanssisi ja laulaisi ja
tavallaan keskustelisi ajan hengen mukaisesti
naisoletetun motherin kanssa ja vastaisi riemuisasti: ”Ich auch! Ich auch!”.
Sattuneesta
syystä juuri saksankieli sopii tähän yhteyteen ja englanti taas ei. Vai miltä
kuulostaisi, jos ukkojen kuoro laulaisikin ”Me too! Me too!”
Und wir tanzen und rufen jauchzend: "Ich auch und ich auch und ich auch!"
VastaaPoista"pitäisi perustaa vanhojen (yli 75) miesten kuoro, joka tanssisi ja laulaisi ja tavallaan keskustelisi ajan hengen mukaisesti naisoletetun motherin kanssa ja vastaisi riemuisasti: ”Ich auch! Ich auch!”."
VastaaPoistaBravo!
"Ihmisiä mitataan ja on paremman puutteessa pakko mitata ennen muuta heidän nauttimiskykynsä mukaan. Jos se ovat suuri, on henkilö arvokas, jos se on pieni ja ehkä koko elämäkin vaivaista kituuttamista ja kärsimystä, niin henkilön arvo menee jo negatiiviseksi."
VastaaPoistaJa mikä ikäävintä Riikka Purrakin on soten priorisointipuheillaan liittynyt tuohon kuoroon. Toisaltaan eihän se ole ihme: jo 1930-luvun keskusteltiin "elämänarvoisesta" elämästä ja yksilön arvosta kansakunnalle ja vedettiin T-4-ohjelmassa asianmukaiset johtopäätökset. Nyt tuo sama keskustelu käydän sotekustannusten nimissä. Noin tahtoo aina käydä kun luovutaan luovuttamattoman ihmisarvon ajatuksesta perustuipa se klassiseen filosofiaan (esim I.Kant) tai uskontoon.
Luovuttamattoman ihmisarvon ajatuksesta ei luovuta. Käytäntöä vain on pakko muuttaa, koska länsimaissa on tultu ennennäkemättömään tilanteeseen: yli 80 ja 90 -vuotiaiden väestöosuus kasvaa.
PoistaVanhoina hyvinä aikoinakaan tämmöiseen ei olisi ollut varaa.
Ylipäänsä ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista on päästy vouhottamaan vain rikkaimmissa maissa, toisen maailmansodan jälkeen.
Mutta ajatuksesta ei luovuta. Ajatuksilla ei hoivakuluja kateta.
""Vanhat ovat kiihkeämpiä rakastajia kuin nuoret, koska vanhat rakastavat heikkoudellaan, joka on kasvamassa, kun taas nuoret rakastavat voimillaan, jotka ovat vähenemään päin."" -- Honore de Balzac
VastaaPoistaMitä noihin Euroviisuihin tulee, niissä mielestäni näyttäytyy koko länsimaisen kulttuuriperinnön rapautuminen ja perikato. Suttuisen murrosiän kipuilut ja ikuiseksi venytetty parinmuodostusvaihe ovat nyt tänä kulttuurisen narsismin aikana vahvimmin julki tyrkytettyä ja vetoavinta estraditaidetta.
Primitivismi on palannut musiikissa suosioon. Jumputijumputi rummuttaminen tahdistaa sydämet ja kiljuvat naiset kiertävät nyt nuotion loimun sijasta hirmuisen valotekniikan viidakossa. Tatuointeja on ehkä enemmänkin kuin alkulaumojen villeillä.
Jokin paradoksi siinä on. Eurooppalainen perinne ja erityisesti uuden ajan kulttuuri ja tiedollinen ajattelu, joka toi muutamassa vuosisadassa maailmaan ja ihmisen elinehtoihin ihmisen lajihistoriassa aivan ainutlaatuisen muutoksen, ovat nyt sitten häviämässä. Uuden ajan tyylikaudet, joiden henki ilmeni kaikilla elämänaloilla ja kaikissa taiteissa, katoavat tajunnastamme, ja taannumme taas ihmisyyden symbioottisimpiin tuntoihin.
Me 40-luvulla syntyneet olemme elämässämme nähneet maailmassa muutoksen jokllaista mikään aikaisempi sukupolvi ei ole ollut todistamassa. Ikääntyneimmät meistä näkevät nyt myös kokonaisen kulttuurikauden astuvan hautaansa. Meistä kukaan ei huuda että "Ich komme!", vaan on ehkä enneminkin hiljaa mielissään siitä, että saa mennä.
Pysyteltäköön ajan hengessä. Euroviisut muunnettiin oikean musiikin kilvoittelusta wokemökellysvestivaaliksi. On ovela veto lähettää sinne tytöntyllerön lepsoilu-pläjäys.
PoistaTrumpismin myötä euroviisuilu muuttuu muuksi, mutta vielä tänä vuonna sateenkaareilu loppurutinoissansa päätyy Suomi-tytön voittoon. Melkein vedon lyön.
Viimeksi voitettiin, kun esiintymään lähetettiin hirviöpoika. Nyt voitetaan -tytöllä.
Platonia monet pitävät Totalitarismin isänä. Noissa lainauksissa, vaikutti hyvin suvaitsevana.
VastaaPoistaTotalitarismin isäksi katsominen liittyi tämän valtio-oppiin, joka lähti hallitsevasta filosofiluokasta, jota sotilaat puolustivat, kun taas kansan osaksi jäi tuotanto. Yhdennäköisyys esimerkiksi neuvostojärjestelmään on ilmeinen. Aristoteles eritteli neutraalimmin olemassaolevia järjestelmiä yksinvalta-harvainvalta-demokratia-pohjalta ja löysi niistä kaikista hyvän ja huonon version.
PoistaJo Mika Waltari huomasi tuon eron Platonin ja Aristoteleen välillä.
"Valtio" on nimenomaan utopia. "Lait"liityyvät todellisiin valtioihin
PoistaFilosofit eivät kuitenkaan kykene olemaan hallitseva luokka. Useinmiten se on ollut soturieliitti aina Roomasta Japaniin. Neuvostoliitossa puolue oli silovikkien yläpuolella. Putinin Venäjällä palvelijat ottivat herran paikan.
PoistaNeuvostoliitto oli sotilastiktatuuri. Kremlin ukkolauman valtiotoimet olivat riippuvaisia sotavoimien hyväksynnästä. Ammattisotilaiden eduista huolehdittiin ensin, ja heitä oli luvuttomasti.
PoistaValtiovallan käytteleminen on aina teatteria, ulkovaltoihin päin ja omaan kansaakin kohden, kaikissa maissa.
Eivätpä enää Euroviisut kiinnosta. Tulihan niitä katseltua yli 40 vuotta. Suomen edustaja on tänä vuonna överiksi heittäytyvä tyrkky. Se on niin vanhanaikaista. Trans”mies” tai vastaava on nykyaikaa. Yök!
VastaaPoistaEmansipaatio yms.
VastaaPoistaKuten tunnettua, islamilaiset vihaavat juutalaisia, koska heidän mielestään juutalaiset ovat ilkeitä ja koska heidän serkkunsa perustikin oman uskonnon eikä halunnut liittyä koko porukkaan. Väkevimmät islamilaiset jopa haluavat, että juutalaisten paikka on olla meren pohjassa.
Ryssä on vähän viekkaampi kuin islamilaiset. Neukun kirjoittamattomana sääntönä oli sääntö: jos keskustelussa on mukana venäläinen, niin pitää käyttää venäjän kieltä. Oman kielen käyttö oli siis pahuutta, vaikka oma asia ei kuulunutkaan venäläiselle.
Tämä ei riittänyt. Jos ei-venäläinen mies halusi sivistyä paremmaksi kuin traktoristi taikka muu raataja ja oli menestynyt hyvin, niin KGB järjesti hänelle venäjänkielisen vaimon. (Näin minuakin yritettiin naittaa parikolme kertaa.) Näin perheissä puhuttiin venäjää ja lapsetkin vastaavasti.
Poikkeuksena oli 1920-luku, jolloin Leninin säännöllä kansallisuudet saivat oman pikkuitsenäisyyden. Jotkut bolshevikit olivat vihaisia Leninille, mutta tämä väitti: ”Ei se mitään, kyllä aikanaan me saamme kaikki takaisin.” Stalin toteutti Leninin tehtävän. 1930-luvulla kaikkien kansojen kulttuurisivistyneistö oli tuhottu.
Ja väkevimmat juutalaiset haluavat, että muslimien paikka on olla Euroopassa.
PoistaEn ymmärrä, miten Venäjän kielipolitiikka liittyy mitenkään juutalaisten ja muslimien väleihin.
Sekopäisyytenä.
PoistaKupletintekijä Jaakko Teppo oli sitä mieltä, että henkinen orgasmi on paras, ja fyysinen on vain niitä varten, jotka eivät älyä muuten lopettaa...
VastaaPoistaOsuva lainaus Lauri Viljaselta, hänen runostaan ”Evoe!” kokoelmasta Tähtikeinu (1926). Ja jos vaikka vähän kontekstia:
VastaaPoistaRunon ensi-ilmestyminen oli Uuden Suomen Vappunumerossa 2.5.1926, taiteilija Eric Vasströmin asianmukaisen paanisen kuvaston kehystämänä. Sen voi lukea Kansalliskirjaston digitoimasta Uusi Suomi -lehden Vapun Sunnuntailiitteestä: 01.05.1926 Uusi Suomi no 99 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto:
”EVOE!
Kevätilmoissa ylitse pääni/ soi musiikki levoton/ kuin kultaisten rumpujen ääni - / vai Paninko huilu se on?/
Miten uniset ihmiset kulkee/ yhä mustina, harmaina niin!/ Suku huomisen heidät sulkee/ ikipäiviksi luostariin//
Dionysoksen kautta ja Panin -/ kevytmieliset veikkoni mun:/ Nyt iloisen karavaanin/ me laitamme kulkuhun://
Pan soittaa: Kevät on tullut:/ sävel ilmoissa humisee./ Me tanssimme niin kuin hulut/ ja huudamme: Evoe!”
- Siinäpä sitä huilua ja huminaa, ja harmajat, uniset kulkijat – luostariin!
Nyt vappuna tulee 99 vuotta tuosta taistelevan humanistin kevätviisusta!
ps.
Muistan miten 1966 Okon Kirjakaupan helmikuun alennusmyynnistä ostin melkein hurmiossa kaksi piukeeta muovikassillista ale-kirjoja, myös runoutta. Tunsin toki Lauri Viljasen, olin lukenut häntä jo ennestään. Nyt kassissa oli myös tuo ”Tähtikeinu”, komeine kansikuvineen.
Se on hieno runo. Löytyisikö viime vuosikymmeniltä jotakin vastaavaa?
PoistaLuin eilen iltasella loppuun suomalaisen naispuolisen kulttuurihistorioitsijan kirjan, joka kertoi suomalaismatkaajien kokemuksista 1700-luvun lopun ja 1800-luvun Euroopassa. Frans Michael Franzénin seikkailuista kerrotaan paljon muun ohella, että Amsterdamissa hän vieraili myös jonkinlaisissa "huoratanssiaisissa". Siellä tuo tuleva Härnösandin piispa oli nähnyt "iljettävän ukon nojaavan polveaan nuoreen tyttöön". Lähteeksi on merkitty vuonna 1977 julkaistu Franzénin "Resedagbok 1795 - 1796".
VastaaPoistaLukija ei saa tietää, mitä epiteettiä Frazén alun perin käytti tuosta "ukosta". Mutta vaikka ruotsinkielinen alkuteksti vastaisikin tarkasti suomen "iljettävää", kirjan kirjoittanut kulttuurihistorioitsija on joka tapauksessa sijoittanut sen tekstiinsä ilman lainausmerkkejä. Lukijan (subjektiivinen?) johtopäätös: Vanha "ukko" on kaikissa tapauksissa, per definitionem, "iljettävä". Siis vaikka ei koskaan olisi edes fantasioinut nojaavansa polveaan nuoreen, keski-ikäiseen tai vanhaan tyttöön (tai tekevänsä jotain vielä pahempaa).
"Ich auch!"
Minkä niminen kirja? Kiitos jo etukäteen tiedosta.
PoistaLuulisi, että kirjan nimi löytyisi vaivattomasti hakukoneella. Tällainen vanha - - ukko tuppaa olemaan epäluuloinen. No, tässäpä tämä:
PoistaPikisaaresta Pariisiin. Suomalaismatkaajien kokemuksia 1800-luvun Euroopasta. Gaudeamus 2020.
Iltapäivälehdessä just luin, että myös Vihreiden Fatima Diarra kiroilee ihan vitusti jossain videolla. Sitten somejulkkis Nuorgam näyttää meille ihan tavallista persettä...?!
VastaaPoista