Uudet kaanonit tulevat
Hiljattain kierteli nettiä uutinen,
jonka mukaan Isossa Britanniassa vanha kantakansallisuus jää vähemmistöksi jo
vuonna 2060. Vai oliko niin, ettei se silloin enää ole enemmistö, vaikka
lieneekin suurin etninen ryhmä.
Tässä ei liene mitään yllättävää
sille, joka aikoinaan sai kansakoulussa oppia aritmetiikkaa. Aritmetiikka
taitaa kuitenkin ns. edistyksellisten piirissä kuulua valetieteiden
kategoriaan, onhan siellä opinkappaleena, että ”väestönvaihto” on uusfasistinen
salaliittoteoria eikä mitään sellaista voi tapahtua.
Muistelen kerrotun, että tämä
teoria lanseerattiin vuonna 2011. Sattumoisin olin itse kyllä kirjoittanut
asiasta jo vuonna 2009 kirjasani ”Länsimaiden tuho” ja käyttänyt jopa tuota
termiä. En tiedä, miten asian selittäisin.
Englantilaiset ja kaiketi myös
skotit ja walesilaiset ovat valintansa tehneet. Jos he eivät halua lisääntyä ja
sen sijaan palkitsevat ne, jotka lisääntyvät heidän maassaan heidän puolestaan,
ei asian vääjäämättömistä seurauksista ole syytä valittaa. Sitä saa, mitä
tilaa.
Yhdistynyt kuningaskuntahan ei tässä
ole mikään erityistapaus. Sama on suuntaus kaikissa Länsi-Euroopan maissa ja
myös Pohjolassa, meilläkin. Eipä tilanne edes Venäjällä näytä juuri sen
paremmalta. Itä-Eurooppa potkii vastaan, mutta sen tilanne alkaa jo näyttää epätoivoiselta.
Kun näin kerran tulee tapahtumaan,
on syytä jo hyvissä ajoin varautua siihen, mitä uusi vähemmistöasema tulee
vaikuttamaan vanhan kansakansallisuuden ja sen kulttuurin aseman kannalta.
Vanhastaan Euroopan maissa on erilaisilla
vähemmistöillä ollut hyvin vahva juridinen suoja, joka on estänyt niiden
sortamisen enemmistön toimesta. Meillä komea esimerkki tästä on ruotsinkielen
asema kansalliskielenä.
Siihen ei kukaan ole uskaltanut
koskea ja on luultavaa, että se säilyy silloinkin, kun sharia-laki on säädetty
maassamme hallitsevaksi säännöksi. Toki myös erilaisilla muillakin
vähemmistöillä saattaa vielä sadan vuoden kuluttua yhä olla oikeutensa. Näinhän
on ollut milteipä kautta historian esimerkiksi vanhan Turkin valtakunnan
alueella. Tätä ovat aiheesta kirjoittaneet muistaneet aina ihastella.
Mutta ei maailmassa mikään ole
ikuista. Jossakin vaiheessa uskonnolliset enemmistöt näyttävät yleensä
menettävän kärsivällisyytensä ja lopettavan sellaisten ryhmien erioikeudet,
jotka evät jaa enemmistön käsityksiä siitä, mikä tässä maailmassa on pyhää ja oikeata.
Väestölliset muutokset ovat vain
yksi osa suurta historiallista prosessia, joka nyt on muuttamassa länsimaista kulttuuria.
Yhtä suuri merkitys on myös perinteisen uskonnollisuuden rapautumisella ja islamin
tulolla sen tilalle.
Aktiivisesti uskontoa
harjoittavista kansalaisista on monessa Euroopan maassa jo enemmistö muslimeja.
Perinteisen kristilliset uskontunnutukset, joiden takana oli vielä muutama
vuosikymmen sitten suuri enemmistö, jopa yli 90 prosenttia, kuten Suomessa,
alkavat jo joutua vähemmistöasemaan.
Tässähän ei ole mitään uutisarvoista,
mutta asiaan liittyy myös koko eurooppalaisten kulttuuristen kaanonien muutos.
Joskus 1960-luvulla oli sivistyneen ihmisen syytä osata muutamaa eurooppalaisia
kieltä ja tuntea maanosamme kirjallisuuden suuret klassikot kustakin maasta,
erityisesti tietenkin omasta.
Sama koski säveltaiteen klassikoita
ja muitakin kulttuurin aloja. Tarustosta oli hallittava ainakin muonaisten
Kreikan ja Rooman suuret myytit sekä Raamattu. Muuten ei edes klassisesta
taiteesta ymmärtänyt mitään.
Kuten jokainen käsittää, tilanne
muuttuu perusteellisesti, kun maan kansalaisista suurella ja ennen pitkää
suurimmalla osalla on toisenlainen mytologia takanaan. Silloin sivistyksen
kulmakivenä on arabian kieli, koska Koraani on pyhässä muodossaan olemassa vain
arabiaksi.
Sen kritisoiminen ei ole
mahdollista, toisin kuin sen häpäiseminen ja herjaaminen. Sen ja vuosisatojen
saatossa kertyneiden hadithien pohjalta kritisoidaan ja tuomitaan sen sijaan kaikkia muita ilmiöitä ja ihmisiä. Toki
sunnalaisten ja shiialaisten tulkinnat ovat erilaisia, mutta esimerkiksi
arvovaltaisista fatwoista eli laintulkinnoista ei ole valitusoikeutta.
On luultavaa, että sitä, mikä länsimaisessa
kulttuurissa on aidosti uskonnollista, tullaan kauimmin suvaitsemaan uuden enemmistön
piirissä. Kuten tunnettua, ateisteja kohtaan islam on kaikissa muodoissaan sen
sijaan leppymättömän ankara.
Lähtisin siitä, että esimerkiksi
suvivirsi, parine mainintoineen Jumalasta (Allah) kuuluu ilman muuta siihen
kulttuuriin, joka meidän jälkeemme jää vaikuttamaan näille seuduille.
Ateistiset ja rienaavat ainekset hävitetään sen sijaan juuriaan myöten.
Olisi kiinnostavaa nähdä, muistuttaako
tulevaisuuden Suomi kulttuuriltaan enemmän nykyistä Turkkia, Irania vai Saudi-Arabiaa.
Viimemainittu on vahvoilla. Ainakin Ruotsissa ovat upporikkaat salafistit rakentamassa
nyt kiireellä monia uusia moskeijoita.
Helsingin suurmoskeija torpattiin
toistaiseksi, mutta nousee suurella varmuudella takaisin ajankohtaisuuteen. Sen
minareetit tulevat näkymään kauas Harmajan taakse Kruunusiltojen pylonin
vierellä.
Mutta mitä niin sanotun sivistyneen
ihmisen on tulevaisuudesa tiedettävä ollakseen sivistynyt? Koraanin ulkoa oppiminen
on kaikkia koskeva ihanne, mutta sen saavuttaneeteli hafizit jäävät pakostakin
pieneksi vähemmistöksi. Mutta entäpä tavallinen kansalainen?
Saksa on muuan esimerkki sellaisesta
uudesta kulttuurin kaanonista, joka on kehittymässä ja joka jossakin muodossaan
on predestinoitu syrjäyttämään nykyisen, kuolleiden valkoisten miesten jäljiltä
jääneen kulttuurin. Tässä muuan vanhempi kirjoitus asiasta:
torstai 23. elokuuta 2018
Kaanon
Die Zeitissa muuan
Thomas Kerstan on havainnut, että nykyisen maailman muutoksessa on yhä
vaikeampaa ymmärtää, mitä tietoja vähintäänkin tarvitaan maailmaan
orientoitumiseksi ja sen kohtuulliseksi ymmärtämiseksi.
Onkin selvää, että esimerkiksi
Saksassa, jonka asukkaista suuri osa on varttunut itäisessä Anatoliassa, eikä
ole paljoakaan kosketuksissa asuinmaansa kulttuuriin, täytyy ihmisryhmien
välillä olla suuria ongelmia yhteisen henkisen tilan löytämisessä. Lukutaitoakin
uussaksalaisilla on usein niukasti.
Kuitenkin tällaista yhteistä
henkistä tilaa on menneisyydessä pidetty enemmän tai vähemmän
välttämättömänä. Kansankokonaisuudesta ei kai ainakaan
Saksassa kukaan uskalla puhua, mutta siitä huolimatta uudet prosessit ovat
huolestuttavia.
Kun suuri joukko ihmisiä muuttaa
kulttuurin kehityksen kannalta maailman primitiivisimmistä maista (World
Values Surveyn objektiivisessa mielessä) kaikkein kehittyneimpiin, on
kulttuurinen katkos odotettavissa ja luultavasti jopa väistämätön.
Sen myötä seuraa yhteiskunnan
fragmentoituminen, jos muuttajia on tarpeeksi. Mitään hyvää tällaisesta ei
taida odottaa kukaan. Niinpä jopa ns. edistyksellisillä tahoilla halutaan, että
kaikki sentään enemmän tai vähemmän ymmärtäisivät toisiaan ja mieluummin
enemmän. Mutta mitä tämä saattaisi merkitä käytännössä?
Kulttuuriset kaanonit ovat itse
asiassa olleet muodissa jo hyvän aikaa. Millainen olisi se kulttuurinen minimi,
joka jokaisen kansalaisen olisi asuinmaansa kulttuurista opittava? Saksassa
täytyy tietenkin osata jotakin muuta kuin vaikkapa Suomessa, vaikka on
luultavaa, että sekä meidän että heidän kaanoneissaan on paljon yhteistä
ainesta.
Tuntuu selvältä, että vaa’assa ei
kovinkaan paljon tekniikan tai edes informaatioteknologian osaaminen. Lähes
kaikilla aloilla toimeen tuleminen edellyttää myös niiden tiettyä
minimiosaamista, mutta se taitaa löytyä kantapään kautta. Jos jotakin teknistä
taitoa todella tarvitaan, se myös opetellaan.
Kulttuuriperinnön suhteen asiat
ovat toisin. Toki ihmiset oppivat ennen pitkää ymmärtämään sanojen
konnotaatioita ja saavat jonkinlaisen käsityksen myös sellaisten käsitteiden
merkityksestä, joiden alkuperästä heillä ei ole mitään aavistusta. Varsinainen
kulttuurinen kompetenssi edellyttää kuitenkin enemmän. On tunnettava tarinoita,
käsitteitä ja taideteoksia.
Kulttuuriset kaanonit ovat
pakostakin mielivaltaisia ja moninkertaisesti lyhyempiä kuin on ihmisen
todellinen perustiedon tarve. Kerstan on laatinut omansa Wilhelm von
Humboldtin aikoinaan suorittaman kategorisoinnin pohjalta, mistä johtuen esimerkiksi
kirjallisuus ja taide kuuluvat osittain yhteen, kun taas filosofia on niistä
erillään. Luonnontiede ja tekniikka muodostaa oman osionsa.
Kirjoittaja kertoo, että
kulttuurisen kaanonin tunteminen erotti aikoinaan barbaarit sivistyneistä
kansoista ja siis vaikutti ihmisiä erottavasti. Itse hän, omassa yritelmässään,
joka tietenkin on mielivaltainen, on sen sijaan pyrkinyt löytämään niitä aineksia,
jotka yhdistävät ihmisryhmiä
Hupaisaa kyllä, mukaan on tullut
myös kategoria tietokonepelit, joita kuitenkin mainitaan vain yksi.
Kuten arvata saattaa, tällaiseen
kaanoniin täytyy kuulua länsimaisen kulttuurin ytimestä ainakin kristinuskon ja
kreikkalaisen taruston perusaineksia. Raamattu, sekä Ilias
ja Odysseia ovatkin mukana populaarien tiivistelmien muodossa, minkä
voi tyydytyksellä todeta. A propos, onko meillä kunnollisia
lyhennelmiä näistä?
Kerstanin kaanon tekee kuitenkin
aika omituisen vaikutuksen sikäli, että siellä on yllättävän paljon selvästi
köykäistä tavaraa ja päiväperhoja, joiden tunteminen saattaa juuri nyt auttaa
tiettyjen piirien diskurssin ymmärtämistä, mutta korotettuna kulttuurin
tuhatvuotiseen kaanoniin tekee oudon vaikutuksen.
Luultavasti saksalaisia ja
turkkilaisia yhdistää ainakin jossain mkäärin kaanoniin päässeiden Beatlesien
ja Rolling Stonesien tuntemus, mutta kun ajatellaan klassista kulttuurin määritelmää
ihmiskunnan parhaimpien suoritusten summana, tekee kyllä mieli
ajatella, että tässä on taas todiste siitä, että länsimaisen kulttuurin
kulminaatiopiste kuului siihen menneeseen aikaan, jolloin kukaan ei olisi edes
vahingossa asettanut Ringo Starria Bachin rinnalle.
Nyt on aivan ilmeistä, että tässä
mennään yhä enemmän vähemmistöjen ja tyhmimpien enemmistöjen ehdoilla. Jos on
löydettävä kaikille tai edes mahdollisimman monille saavutettavissa oleva Gemeingut,
ei tasolla voi olla paljon väliä, sikäli kuin vaaditaan asian tuntemista eikä
vain sen tietämistä.
Olen ainakin itse puolestani
yllättynyt löytäessäni luettelosta vaikkapa sellaisen kirjan kuin Wer
ist wir? Deutschland und seine Muslime. En tunne kirjaa, mutta on vaikea
uskoa sen ilman muuta kuuluvan tulevaisuuden suurten klassikkojen joukkoon ja
antavan lukijalleen jotakin vielä muutaman vuosikymmenen, saati vuosisadan
kuluttua.
Toki tuon kirjan lukemisesta voi
kenties olla kaikille hyötyä. Sama luultavasti koskee esimerkiksi Thilo
Sarrazinin aika tukevaa kirjaa Deutschland schafft sich ab (ja,
wir schaffen das, sanoi Merkel). Mutta mitä tekemistä näillä sinänsä
hyödyllisillä kirjoilla on klassikkojen valikoiman, kulttuurin kaanonin kanssa?
Koska asia joka tapauksessa on
ilmeisen nykytärkeä, kyseli Zeit erinäisten merkittävien
henkilöiden mielipiteitä Kerstanin kaanonista. Muuan tällainen, epäilemättä
kategoriaan representative men, luettu henkilö oli nuori
turkkilaisen rapin alalla kunnostautunut nainen, joka käytti
taiteilijanimeä Bitch.
Nuo, niin sanoakseni bitchiläiset mielipiteet
olivat kovin helposti arvattavissa. Kaanoniin olisi saatava suuri määrä tietoa
rotusorrosta ja muista ei-värillisten rikoksista, paljon feminismiä,
intersektionaalisuutta ja herkistymistä. Metoolla tulisi myös
olla klassikkoasema jollakin tavalla…
Naurattaahan tämä tällainen, mutta
eiköhän kyseessä ole siitä huolimatta vakava kehityskulku, joka tapahtuu meidän
silmissämme. Idiotismin nostaminen klassismin rinnalle tasa-arvoiseksi asiaksi
on vielä uutta, mutta näyttää uuden sukupolven mielestä jo koettavan
välttämättömyydeksi. Siinä siis kulttuurin uusi sine qua non.
Saksalaisista on tosiaan tullut
naurettavia, mutta enpä usko, että siinä olisi tämänkin historian koko
merkitys. Kulttuurin käsittäminen uudella tavalla on myös meillä jo
todellisuutta.
Jeremy Bentham sanoi aikoinaan,
että nappikuopan (pushpin) pelaaminen on parempaa kuin runous, mikäli se
tuottaa enemmän mielihyvää.
Tämä oli aikoinaan rienaava väite,
mutta sellaiset sentään vielä siihen aikaan sallittiin filosofeille. Taidamme
pian olla siinä jamassa, ettei Benthamin perusnäkemysten kritisointia sallita
enempää filosofeille kuin muillekaan. Erilaiset räppärit ovat nyt
tasa-arvoisina sanelemassa, mitä kulttuurin tulee olla. Mikäli he vaikkapa
loukkaantuvat jonkin klassikon johdosta (kuollut, valkoinen mies tms.),
ei valitusoikeutta ole.
Sivumennen sanoen myös Kerstan oli
kovin pahoillaan siitä, että hänen luettelossaan kuolleilla valkoisilla
miehillä oli aivan hallitseva asema, mutta puolustautui sillä, ettei muu ollut
vielä mitenkään mahdollista. Tulevaisuudessa, tuolla uljaassa uudessa
maailmassa tulee kaikki varsin pian olemaan toisin…
Tästä kaanonista olisi paljonkin
puhuttavaa, mutta olkoon. Rupesin miettimään, millainen voisi olla vastaava
suomalainen kaanon. Se voisi myös olla hyvin tarpeellinen.
Mielenkiintoisinta tässä on, että jäävuori on selvästi näkyvissä ja monikin osoittaa sitä sormellaan, mutta kai se orkesteri soittaa niin kovaa ja mukaansatempaavasti, että ollaan niin kuin ei kuultaisikaan. Mutta ilman optimismia elämä olisi kurjaa, joten uskon zen viisauteen, mikä menee ylös, tulee myös alas. Ehkä emme tarvitsisi enempää kuin sadun oikeasti vilpittömän lapsen joka näki, ettei keisarilla ollut vaatteilla. Koululaitos kyllä tekee parhaansa, että saisimme vain Greta Thunbergin kaltaisia tuhoa julistavia lapsia, mutta jossain kotikoulussa voi olla jo kasvamassa kirkassilmäinen ja vilpitön piltti, joka vahingossa pääsee johonkin Ylen massoja kiinnostavaan ohjelmaan sytyttämään uudestaan kipinän massamedian tylsistämissä aivoissa. Katsotaan, elämme vaaran vuosia. Olen jo vuosia sanonut, että Euroopan vaarallisin otus on hyvää tarkoittava ja kiltti ihminen.
VastaaPoistaJos ja kun Vihavaisen kuvaama näkymä toteutuu, mitä abrahamilaisista uskonnoista; juutalaisuus, kristinusko, islam ei Euroopassa enää ole? Ei kovin miellyttävä näkymä.
VastaaPoista"Jossakin vaiheessa uskonnolliset enemmistöt näyttävät yleensä menettävän kärsivällisyytensä ja lopettavan sellaisten ryhmien erioikeudet, jotka evät jaa enemmistön käsityksiä siitä, mikä tässä maailmassa on pyhää ja oikeata."
VastaaPoistaMiksei näin kävisi myös Suomessa? Suomalainen on sen verran uppiniskainen, omanarvontuntoinen, sisukas, resilientti, epäluuloinenkin, ylpeä maastaan ja historiastaan, että haluaa pitää kiinni luterilaisesta valtauskostaan. Luterilaisuudella tarkoitan tässä paljon muutakin kuin valtauskontoamme sen perinteisessä merkityksessä. Se on kaikki kiinni meistä suomalaisista, kuinka asiamme järjestämme. Uskon, että sadan vuoden päästä Suomessa on edelleen maahanmuuttoa, mutta mitään sharia-lakia tuskin kukaan haluaa tänne. Ajattelen, että näin ajattelee valtaosa suomalaisista. Muslimeita minulla ei ole mitään vastaan kunhan elävät meidän maamme lakien mukaisesti ja mitä olen huomioinut, mikseivät eläisi ja elävätkin. Rakastan vaan enemmän omia juuriani, maamme historiaa, sen perinteitä, arvoja, kulttuuria, kieltä, valtiota ja koko maata kuin itselleni vieraampaa kulttuuria. Suomalaisuus on paljon laajempi käsite kuin vaaleahiuksinen sinisilmäisyys. Se on sivistystä, uuden oppimista maailmasta ja vanhan säilyttämistä. Ehkä vanhan säilyttämisestä voimme oppia muiltakin, sillä meillä tuhottu edistyksen nimessä esimerkiksi paljon vanhaa ja kaunista arkkitehtuuria uuden tilalta. Hassua kyllä, voimme oppia maahanmuuttajiltakin sitä, kuinka säilyttää omat juuremme. Näin on käynyt itselleni.
Helsinkiin riittää islam-keskus ja pari pientä moskeijaakin ilmeisesti löytyy ja se on tarpeeksi. Me tässä maassa päätämme siitä, millaisen maan haluamme luoda jatkossa. On hyvä olla realisti, muttei jatkuvasti pelotella muita. On hyvä kertoa siitä, millaisen Suomen haluaa rakentaa: mitä haetaan, mihin pyritään ja millä tavoin. Ei sen pohtimista, mitä ei haluta, mitkä ovat esteet ja uhat tai miten ei pitäisi toimia. Tämä on asenteena Suomelle ratkaiseva kysymys. Ei sitä aina jaksa tämän maan mentaliteettia, jossa tuntuu ettei mistään saa innostua, ja kaikki mitä tekee on väärin. Sellainen kulttuuri tukahduttaa itse itsensä. En ole törmännyt tällaiseen kansalliseen itseruoskintaan muualla. Meillä media "herkuttelee" sillä, miten suomalaiset tekevät asiansa väärin. Vain idiootti sahaa omaa oksaansa ja sillä asenteella pääseekin ties millaiseen kansalliseen alennustilaan. Voimaa, ryhtiä, ajattelua, sivistystä, omanarvontuntoa, nöyryyttä, lempeyttä. Niitä tarvitaan sekä uusia Marineita ja Kekkosia. Juttelin erään hänen kanssaan 60-luvulla työskennelleen kanssa tällä viikolla ja sivusimme aihetta. Kysäisin, että millainen se Kekkonen oli? Kuten tiedetään, hän oli hyvin älykäs, vaikuttava ihmisenä, erittäin taitava neuvottelija ja karismaattinen virassaan. Sitä lienee suomalaisuus edustavimmillaan ja uskon, että maastamme löytyy sadankin vuoden päästä sellaisia ihmisiä. Minulle ei ole väliä henkilön tukanvärillä tai onko tukkaa laisinkaan. Suomalaisuus ei ole ulkonäöstä kiinni vaan aivan muista asioista.
Ruotsalaisten ja suomalaisten mentaliteetissa merkittävin ero on se, että ruotsalaiset ajattelevat ettei mistään synny vaikeuksia (sotaa), ja suomalaiset taas ajattelevat, että kaikesta syttyy se sota. Ehkä totuus piilee näiden vastakkaisten visioiden keskimaastossa. Suomalaiset voivat ottaa oppia ruotsalaisten neuvottelutaidoista, diskuteeraamisesta ja optimismista. Ruotsalaiset voivat ottaa oppia suomalaisten Venäjä-tietoudesta sekä realistisesta tarinastamme. Kaikki ei aina mene kuin Strömsössä. Sekin on otettava huomioon, muttei silti kannata vaipua pessimismiin vaan pysyä realistisen optimistisena.
Kulttuurinen kaanon kuuluu kansalliseen sivistykseen, joten mitä on tämä suomalaisuus? Se on hyvä olla meille itsellemme selvänä ennen muualta tulevan maahanmuuttajan integroimista maahamme. Sibelius, Topelius, sauna ja rauha, siinä on erään kaanonin alku maahantulijalle, josta on hyvä aloittaa kulttuuriimme tutustuminen. En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei arvostaisi kyseisiä instituurtioita enkä oikeastaan välitä tavata.
Voi käydä niin, että kun riittävästi maahanmuuttoa toisista kulttuureista saadaan, ja sellaisista maista, joissa syntyvyys on aivan eri tasoa kuin suomalaisilla, sinulta ei joskus enää kysytä, mitä sinä pidät tärkeänä, vaan silloin muut kuin suomalaiset päättävät. Ei tarvitse kuin seurata jotain Razmyaria eduskunnassa, kun näkee, minkä verran muualta tulleet antavat arvoa suomalaisille näkemyksille siitä, mikä on suomalaisille hyvä. Vaikka olisi perheineen nauttinut suomalaisten myöntämästä turvapaikasta.
Poista"Vaikka olisi perheineen nauttinut suomalaisten myöntämästä turvapaikasta."
PoistaMaahanmuuttoa on monen sorttista. Tänne töihin tullut, maahamme asumaan juurtunut ja perheensä perustanut tyyppi on nauttinut ihan muusta kuin suomalaisten myöntämästä turvapaikasta. Me olemme nauttineet hänestä ja nautimme.
En minä ainakaan Razmyarista nauti, jos rehellisiä ollaan.
PoistaEn ihmettele miksi isänmaallinen kristitty amerikkalainen republikaani kysyy itseltään mitä puolustamista on punavihreässä Euroopassa? En eurooppalaisena itsekään osaa vastata miksi minun pitäisi vaadittaessa taistella kristiuskon hylänneiden ihmisten vuoksi. Punavihreiden ja kokoomuksen 15 minuutin betonigetto ja eläminen julkisen liikenteen vankina ei ole sen arvoista.
VastaaPoistaTässä taannoin yksi työtoveri kehui ettei kastanut lastaan. Ajattelin vain hyvä tietää koska en halua omien lapsien saavan ateistien lapsilta vaikutteita yhtään sen enempää kuin koulun kehitysmaamamuilta. äiden käsityksen mukaanhan Suomikin on kuin yhteislaidun josta mamut saavat vapaasti tulla ottamaan osansa. Kysehän on pohjimmiltaan koko kansan tai joskus jääkauden jälkeen tänne asettuneen heimon olemassa olon kieltämisestä. Helsinkiläiselle punavihreälle ja kokoomuslaisellekin nigerialainenkin on yhtä läheinen kuin suomalainen . Museoissa käydessä olen laittanut merkille ettei mamuja näy kuin ilmaispäivinä. Vähäisestä otannasta olen laittanut merkille näistäkin lähinnä vain kristillisistä maista tulleiden vaikuttavan edes jossain määrin kiinnostuneilta.
On tosin kiinnostus tahtonut olla itselläkin usein vähissä näiden Ateneumin loputtomien naistaiteilja näyttelyiden myötä. Toisaalta onhan niissä todistettu töiden olevan parhaimmillaan yhtä hyviä kuin miestenkin. Ensimmäisen ja Toisenmaailmansodan tapahtumat mursivat eurooppalaisen akateemisen henkisen selkärangan. Aivan kuin niissä nyt olisi ollut muuta ihmeellistä kuin uusien aseiden mahdollistama hävityksen määrä. Oli se tosin alkanut lahota jo ateismin myötäkin. Minusta ateismista voi puhua osin länsimaisen kulttuurin vastaisuutenakin. Se on hyökkäys kulttuurin ydintä vastaan. Moraalin rappiota kun usko itseen katoaa. On huvittavaa minkä erityisaseman islam on länsimaissa saanut vaikka kyse on pakanoista. Koko sanaa islam ei pitäisi edes mainita vaan korvata se sanalla pakana.
"Muistelen kerrotun, että tämä teoria lanseerattiin vuonna 2011. Sattumoisin olin itse kyllä kirjoittanut asiasta jo vuonna 2009 kirjasani ”Länsimaiden tuho” ja käyttänyt jopa tuota termiä. En tiedä, miten asian selittäisin."
VastaaPoistaEhdotus: blogisti on ollut aikaansa edellä.
(Omalla tavallaan karmeinta viimeaikaisissa blogeissa "uusintoineen" on ollut sen havaitseminen, miten ajan merkit ovat niin etukäteen olleet viisaan tarkkailijan havaittavissa. Pelottavaa...)
Huvittavinta tässä väestön vaihdossa on se, että ketkä kaikkein innokkaimmin ovat hamuamassa siirtolaisia, turvapaikanhakijoita, paperittomia tänne Suomeen, eli ns. älykkösuvakkinaiset, niin eikö ne tajua, kun väestönvaihtoa on tapahtunut riittävästi ja sharia-laki on saanut vahvan aseman, näillä suvakeilla ei ole enää käytännössä mitään oikeuksia. Pride-kulkueet ovat varmasti historiaa, jos niitä ei johdatella suoraan korkealta katolta alas. Onkohan tässäkin kysymys siitä vanhasta Spede-sketseissä mainitusta naisen logiikasta. Hauskaa saattaa olla sen moraaliposeerauksen aikana, mutta onko lopputulosta ajateltu tosissaan oikein koskaan.
VastaaPoista"Mutta mitä niin sanotun sivistyneen ihmisen on tulevaisuudesa tiedettävä ollakseen sivistynyt? Koraanin ulkoa oppiminen on kaikkia koskeva ihanne, mutta sen saavuttaneeteli hafizit jäävät pakostakin pieneksi vähemmistöksi."
VastaaPoistaMika Waltarilla oli tähänkin vastaus Mikael Hamissaan, kun tämän veriveli Antt, isittemmin Anttaria pyysi uskonoppinutta opettamaan häntä:
"Hah, totta puhuen ymmärrykseni on heikonlainen eikä kannettu vesi kaivossa pysy enkä halua oppia sen enempää kuin mitä nipin napin riittää, jotten häpäise itseäni hartaudenharjoituksissa, koska maassa on elettävä maan tavalla enkä täältä poiskaan pääse."
Suomen ruotsinkieliset eivät oikeasti ole vähemmistö vaan lailla säädetty yhdenvertainen väestöryhmä suomenkielisten kanssa. Siksi meillä on kaksikieliset tuotetselosteet ja säädökset kummallakin kielellä. Ruotsinkielisten asema ei muutu vaikka joku toinen ryhmä ohittaa lukumäärässä ruotsinkielisten määrän. En pidätä hengitystäni odotettaessa venäjänkielisten saavan saman aseman. Heitä on kuitenkin asunut maassa vähintään autonomian alun jälkeen. Pari turahdusta tuli lokakuun vallankaappauksen ja Kronstadtin kapinan jälkeen ja lisäturahdus itäkarjalaisten kansannousun myötä. Määrät eivät silloisessa maailmassa olleet mitättömiä ja venäjänkielinen kryptokulttuuri on elänyt siitä saakka. Neuvostovenäläisten invaasio taas on tuonut maahan epätoivottua porukkaa, jonka isovenäläinen sovininismi neuvostoajan peruna elää ja voi hyvin. Tshuhnaa kusetaan aina ja ns. inkeriläiset valtaosaltaan ovat täysin venäläistyneitä ja tekevät 5. kolonnan duunia russofiilisten sosialidemokraattien kanssa.
VastaaPoista"Kun suuri joukko ihmisiä muuttaa kulttuurin kehityksen kannalta maailman primitiivisimmistä maista (World Values Surveyn objektiivisessa mielessä) kaikkein kehittyneimpiin, on kulttuurinen katkos odotettavissa ja luultavasti jopa väistämätön."
VastaaPoistaNoinhan Euroopassa kävi jo kerran aikaisemminkin kun raahat ja karkeat germaanit valtasivat 300-400 luvuilla Rooman valtakunta; kulttuurin romahdus oli selvä 500-700-luvuilla, mutta sitten seurasi ns karolingirenesanssi ja aikaa voittaen varhaisrenesanssi ja Euroopan kulttuurin huippu 1500-1800-luvuilla ennen 1914 alkanutta Euroopan kollektiivista itsemurhaa.
Uskon, että jos blogissa ennustetun mukaisesti islam valtaa Euroopan, se aikaa voittaen kehittää oman (korkea-) kulttuurin, joka poikkeaa nykyisestä yhtä paljon kuin em eurooppalainen kulttuuri antiikin kulttuurista. Kun lukee esim Tuhatta ja yhtä yötä, voi havaita, että korkeakulttuuri mikä korkeakulttuuri, luutut soivat ja viini virtasi.
Kannattaa muistaa, että tämä kehitys on meillä Suomessa suuren valtaenemmistön hyväksymää kehitystä.
VastaaPoistaMikä se ps:n kannatus nyt onkaan, 10 prossaa.
Parin kuvittellisen soppalautasen hinnasta sekin kannatus oli myynnissä ja tekee myös kauppansa.
Tärkeä kirjoitus meneillään olevasta kehityksestä. Suomi on tässä kuviossa vasta siirtymässä ala-asteelle kun Hollanti on jo lukio- ellei peräti yliopistotasolla. Lahjakas Pim Fortuyn (proffa hänkin) uskalsi keskustella kasvavasta ongelmasta, mutta maksoi siitä hengellään vuonna 2002: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ilmari/234005-demokraatin-demonisoinnin-kauhea-lopputulos/
VastaaPoistaVihavainen, onko ajatuksesi muuttunu asian suhteen sitten 2009? Nythän esim. Etelä-Amerikan syntyvyys on Eurooppaakin alempana, Kolumbiassa ja Chilessä taitaa olla alle yhden.
VastaaPoistaGlobaali ilmiö kyseessä. Oikeisto on voinut itse asiassa aiheuttaa ilmiötä enemmän kuin vasemmisto. Talouskasvuhaukat, työn perässä muuttaminen, työurien nostaminen jalustalle jne. voivat olla katalyyttejä demografiselle tuhoutumiselle. Venäjällähän sanottiin sodan alussa, että länsimainen talousmalli vie kansakunnan demografiseen tuhoon ja sitä tulee siksi vastustaa. Neuvostoliitossa taisi 80-luvulla olla selvästi korkeampi syntyvyys kuin Euroopassa.
Entä jos väestön katoaminen olisikin sattumaa ja sitä itse asiassa ajaisi oikeisto/sivistysporvarit?
Juuri noin. Vasemmiston väestöideologisuus + oikeiston halu saada liikuteltavaa matalapalkkatyövoimaa rajattomasti tuottavat juuri tätä rajattomuutta.
PoistaSeuravassa hallituksessamme sdp + kok on tälle taas pitkästä aikaa paalupaikka. Tosin tämä on mahdollista koska suomalaiset noin äänestävät. Kaipa siis saamme vain mitä tilaamme.
Ei hätiä. Afrikan vöestö lisääntyy vielä pari miljardia.
PoistaKun tulevaisuutta miettii jotenkin sitä muistelee kaiholla aikoja jolloin suurimmat uhkakuvat olivat happosateet ja mahdolliset YYA-konsultaatiot.
PoistaNiinpä.
PoistaMiten poliittiset ideologiat ylipäätänsä syntyvät? Mitä on esim. nykyinen oikeistolaisuus ja miten se on syntynyt? Onko se syntynyt jonkun ajatusprosessin seurauksena vai onko iso osa siitä olemassa vain siksi, että sen nykyiset ajatukset olivat kokoelma ajatuksia, mitä Neuvostoliitto vastusti. Miksi oikeistolaisuudessa on viime vuosikymmeninä painotettu matalia veroja, suuria tuloeroja, liberalismia, avoimia rajoja ja samaan aikaan korostettu suurta maanpuolustustahtoa? Eikä moni noista arvoista ole samaan aikaan toteutettuna ristiriidassa toistensa kanssa? Toisaalta halutaan atomisoida valtio ja aiheuttaa suuret tuloerot ja samanaikaisesti pauhataan suuresta maanpuolustuksen tahdosta valtiota kohtaan, jota ei ole.
VastaaPoistaMikä olisi tärkeä tietää?
VastaaPoistaSe, että ihmisjärjellä on monia muotoja, ja myös se erityinen järjen muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut aikojen varrella vaihteleva.
Se, että ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laumaeläin, ja että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Ihmisen alkulaumoja orientoinut "valta" on miljoonan vuoden mittaan jalostunut yksilön kokemukselliseksi "tahdoksi", joka kuitenkin yhä edelleenkin on erityistä regressoivaa metodia, hypnoosia, käyttäen palautettavissa alkuperäiseen kollektiiviseen muotoonsa, jolloin hämmästykseksemme huomaamme, että yksilöllinen "tahto" voikin siirtyä henkilöltä toiselle.
Se, että oman aikamme sokea individualismi ja sokea empatia ovat oman, eurooppalaisella uudella ajalla syntyneen ja kehittyneen ajattelulaadun tutteita -- että kaikki ne tajunnalliset premissit, joiden varaan kaikki maailmaa muutaman viime vuosisadan mittaan muuttanut "tiedollinen" edistys on rakentunut, ovat ihmisen historiassa jotain aivan ainutlaatuista -- vain yhden kulttuurin yhdessä tietyssä vaiheessa aivan tiettyjen kulttuurikognitiivisten ehtojen vallitessa tuottamaa aivan erityistä "järjen" laatua, joka ei tule säilymään eikä selviytymään kokonaan erilaatuisten kulttuurien kansainvaelluksessa -- se romahtaisi jo "sisältäkäsin" omaan "opillisuuteena", yliyleistävien yleiskäsitteiden luomiin tiedollisiin harhoihin, mutta tuon sisäisen romahduksen täydellistää ja tekee aivan toivottomaksi maailmassa liikkeelle klähtenyt kehittymättömien kulttuurien kansainvaellus.
Siis mitäkö pitäisi tietää? Aluksi vaikka nämä ihmisyyttä koskevat perustavanlaatuiset tosiasiat. Mistään "ismitiedosta" meille ei ole mitään apua. Väestönvaihdon päivittäinen eteneminen ei opeta meille mitään -- siihen sopeudutaan kuin sammakko ikiomaan keittokattilaansa. Mitä hirveimpiin hirveyksiinkin totutaan -- sellainen ihminen on. Taantuminen ja raaistuminen muuttuvat arkipäiväksi, ja siitäkin ehkä tulemme puhumaan näennäisellä järjellämme -- kuin siinäkin olisi kysymys jostain päämäärärationaalisesta ja "ismeinä" ilmenevästä ilmiöstä.