maanantai 18. marraskuuta 2024

Uuden elämänmuodon pioneerit

 

Yhteisen elämän veljet ja sisaret

 

Teuvo Peltoniemi, Paratiisia rakentamassa. Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa. SKS kirjat, 2024, 459 s.

 

Utopia tarkoittaa sananmukaisesti paikkaa, jota ei ole. Jo Platon lähti siitä, ettei täydellistä valtiota voinut luoda ja nimitti siksi sitä kuvailevaa teostaan Utopiaksi. Siihen voitiin sitten epätäydellistä todellisuutta verrata.

Sen sijaan mikään ei estänyt pyrkimästä niin lähelle täydellisyyttä kuin mahdollista. Sitä paitsi esimerkiksi Lenin, jota kauan haluttiin lukea ns. suuriin ajattelijoihin, uskoi vailla sen kummempia todisteita, että ihmisluontoa oli erittäin helppo muovata erittäin paljon ja että kommunistinen yhteiskuntakin olisi sen takia mahdollinen.

Kun bolševikkipuolue muutti nimensä kommunistiseksi, kuvastui uudessa nimessä uudenlainen ja entistä paljon pitemmälle menevä yhteisyys kommuunin muodossa. Kommuunithan olivat yhtä suurta perhettä, joissa kaikki oli järjestetty kollektiiviselle kannalle, niin tuotanto kuin kulutuskin (vrt.  Vihavainen: Haun kommuuni tulokset).

Mitä seksuaalisuhteisiin tulee, otaksuivat käytännössä kaikki utopistisosialistit, että myös ne järjestettäisiin kommuuneissa uudella tavalla. Se kuului jopa keskeisiin opinkappaleisiin (vrt. Vihavainen: Haun tšernyševski tulokset).

Käytännössä Neuvostoliiton kommunistit tyytyivät maksimaalisesti vapauttamaan sukupuolielämän, ajan oloissa hyvin radikaalilla tavalla. Kommuunejakin perustettiin, mutta niiden osuus tuotannosta jäi aivan vähäiseksi.

Tultuaan valtaan Stalin kirosi koko kommuunin aatteen ja nimitti sitä antimarxilaiseksi pikkuporvarilliseksi tuholaisuudeksi. Jo maatalouden täyskollektivisoinnin alkuvaiheessa jäljellä olevat kommuunit lopetettiin harvoin poikkeuksin. Myös seksielämä palautettiin reaalisosialismin kehittyessä vanhoihin puritaanisiin kaavoihin jo 1930-luvulla.

Neuvostoliitto oli loppuunsa saakka valtaan päässyt utopia (Utopija u vlasti), kuten historioitsijat Mihail Geller ja Aleksandr Nekritš sitä nimittivät. Ajan myötä sen utooppinen aines vain oli saanut  yhä maanläheisemmät tulkinnat ja usein säilynyt vain puheen (uuspuheen) tasolla. Käytännössä elettiin yksinkertaisesti komentoyhteiskunnassa ja komentotaloudessa.

Todellisessa utopiassa kaikki sen sijaan todella vastasi ihmisen syvimpiä tarpeita ja vapautti hänet kaikesta pakkovallasta. Sellaisia olivat kommuunit, joita pienet ja suuremmatkin ryhmät perustivat maailmaan tuhansia, etenkin 1800-luvulta lähtien.

Suomalaisia utopiayhteisöjä on Peltoniemi löytänyt kaksikymmentä. Mukana oli sekä sosialistisia, uskonnollisia, suomalaisnationalistisia että luontoon paluuta harrastavia yhteisöjä. Joukko oli siis sangen heterogeeninen eikä kaikkia voi suinkaan mitata samalla mitalla. Myös utooppisuuden ja yhteisöllisyyden aste vaihteli.

Varhaisin suomalainen utopia näyttää olleen yltiöpietisten maanpakoretki ympäri Eurooppaa 1700-luvun alkupoliskolla. Samalle vuosisadalle ajoittuu myös toinen uskonnollinen yhteisö Uusi Jerusalem Sierra Leonessa. Se oli sidoksissa swedenborgilaiseen mystiikkaan ja sen perustaja harrasti myös alkemiaa.

Suomalaisia utopiayhteisöjä oli kaikissa maanosissa. Aasiaan syntyi tunnettu kapteeni Höökin johtama yhdyskunta Vladivostokiin ja Matti Kurikka perusti yhteisöjään peräti kahdelle mantereelle, sekä Australiaan että Kanadaan. Sointula (vrt. Vihavainen: Haun sointula tulokset) lieneekin suomalaisista tämän alan yrityksistä tunnetuin.

Pohjois-Amerikassa yhteisöjä oli useita ja myös Paraguayhin ja Brasiliaan perustetut yhteisöt tunnetaan yleisesti ainakin nimeltä (Colonia Finlandesa, Penedo). Vähemmän tunnettu sen sijaan on domnikaaniseen tasavaltaan erustettu Viljavakka (Villa Vásquez), josta yllättäen tuli yksi menestyneimpiä.

Perustajat olivat kauttaaltaan sivistyneistöä, mutta jäseniksi tuli ihmisiä kaikista yhteiskuntauokista. Maanviljelijöitä oli kuitenkin vähän, mikä oli suuri puute, koska yhteisöt yleensä elivät maanviljelyksestä tai ainakin yrittivät elää.

Huomattavan paljon oli Etelä-Amerikkaan siirtyneiden siirtolaisten joukossa vegetariaaneja ja rokotuksen vastustajia. Paradoksaalisesti rokotus oli kuitenkin maahan saapumisen ehtona.

Teoksessa on paljon pikantteja yksityiskohtia kolonioiden elämästä. Koska ne yleensä olivat varsin eristyneitä ympäristöstään, ei kieltäkään opittu ja esimeriksi Dominikaanisessa tasavallassa saivat paikalliset vaimot opetella puhumaan Kiteen murretta, kun miehet eivät oppineet heidän kieltään.

Ajan mittaa kieli toki opittiin ainakin jo seuraavassa sukupolvessa, sikäli kuin yhteisö ei olut jo ennen sitä hajonnut, kuten usein kävi. Keskinäiset riidat olivat yleisin syy yhteisöstä lähtemiseen. Heikot elinolot vallitsivat lähes kaikissa yhteisöissä.

Yhdessätoista koloniassa sovellettiin yhteisasumista yhteisruokailua ja samapalkkaisuutta. Itsekannattavuus oli tavoitteena eikä tukea muualta yleensä saatukaan. Siten ajatus näistä kolonioista suomalaisen kolonialismin ilmentymiä on sangen huvittava, mutta ajallemme tyypillisesti niitä on yritetty tutkia myös siltä kannalta.

Mitä tulee kolonialismiin määriteltynä pyrkimykseksi elää vieraan ympäristön kustannuksella omia arvojaan noudattaen ja levittäen, kannattaa sen tutkijoiden etsiä esimerkkejä paljon lähempää.

Kiintoisasti siirtolaisten joukossa oli henkilöitä, joita veri veti yhä uudelleen noihin yteisöihin ja jotka siirtyivät yhdestä hajonneesta toiseen.

Kiinnostusta utopistisiin kokeiluihin näyttää esiintyneen myös suvuittain. Ainakin sulkavalaisen Paul Collanin vaimonsa Eva Ingmanin kanssa mainitaan valmistautuneen lähtemään kapteeni Höökin mukaan Amurinmaahan, mutta jääneen rannalle avioliittokuulutusten myöhästyttyä. Joka tapauksessa Collanin pojanpoika Clas oli sitten se henkilö, joka löysi amerikansuomalaiselle Kylväjä (Sejatel) kommuunille paikan Donin varrelta ja asettui sinne.

Ellen erehdy, ovat kyseiset Collanit peräisin Sulkavan Linkolan hovista, jonka mukaan Kaarlo Linkola, Helsingin yliopiston rehtori sitten muutti nimensäkin. Hänen pojastaan Pentti Linkolasta tuli sitten eräänlaisen yhden hengen utopian rakentaja Päijänteelle, jonka kalakanta ei oisi kestänyt kovinkaan monta samanlaista ekologia.

Kaiken kaikkiaan kirja on sangen viihdyttävää lukemista, vaikka sivuuttaakin aivan lyhyesti yleensä sen ideologian, joita kulloinkin harjoitettiin ja johon uskottiin. Se on kyllä puute, sillä juuri usko uudenlaiseen elämänjärjestykseen lienee aina ollut keskeisellä sijalla noissa yhteisöissä. Harvemmin niihin pelkän leivän ja helpon elämän toivossa mentiin ja jos mentiin, saatiin aina pettyä.

17 kommenttia:

  1. Viidenneksi viimeinen kappale on hyvä. Sanoisin suorastaan: sapienti sat.

    VastaaPoista
  2. Wokettajista tai BLM-kuukkereista ja suvakeista ei tosin olisi eläjiksi, jos ottaisivat irtioton...länsimaisesta yhteiskunnasta. Tuskin Virheän puolueen äänestäjistäkään.

    VastaaPoista
  3. Kyllähän ihminen muuttuu, mutta mihin suuntaan.Luulen että kaikkien aatteiden kellokkaiden ongelma on, että he uskovat heidän seuraajiensa muuttuvan samaan suuntaan kuin hänkin ja sen varmistamiseksi laaditaan ja paljon sääntöjä, joista osa dogmatisoituu aika nopeasti. Siitä se sitten alkaa, väärinajattelijoita ensin opastetaan, sitten rangaistaan tai erotetaan ja jos sekään ei auta niin kyllä keinoja löytyy, niin kuin hyvin tiedämme.

    VastaaPoista
  4. ”Sitä paitsi esimerkiksi Lenin, jota kauan haluttiin lukea ns. suuriin ajattelijoihin, uskoi vailla sen kummempia todisteita, että ihmisluontoa oli erittäin helppo muovata erittäin paljon ja että kommunistinen yhteiskuntakin olisi sen takia mahdollinen”.

    Tuo osaltaan kertoo myös sen, että sosialismi on luonteeltaan uskonnollinen ideologia, vaikka tieteellisestä sosialismista puhutaan. Tieteelliselle ajattelulle on ominaista se, että pyritään etsimään tosiasiat ja rakentamaan ratkaisut niiden varaan. Jos sitten osoittautuu, että todellisuus ei vastaa teoriaa, teoriaa korjataan. Uskonnollisessa ajattelussa asia menee niin päin, että jos ideologia vaatii olettamaan todellisuudesta joitakin asioita, niitä sitten pidetään ilman muuta tosina. Ja jos tosiasiat eivät vastaa teoriaa, sitä pahempi tosiasioille.

    Tieteelliseen ajatteluun kuuluu myös se, että teorian toimivuus pyritään varmistamaan pienimuotoisilla kokeilla ennen kuin sitä ryhdytään soveltamaan laajassa mittakaavassa. Ja juuri sellaisia kokeita nämä utopiayhteiskunnat oikeastaan olivat. Mutta opittiinko niistä jotakin? Joissakin yksittäistapauksissa, kyseisen yhdyskunnan piirissä, tiettävästi opittiin. Muistaakseni Sointulasta saatiin aivan toimiva yhteisö, kun utopistiset piirteet heitettiin ulos ja yhdyskunta rakennettiin käytännöllisten osuustoiminnallisten periaatteiden varaan. Useimmiten kuitenkin tuloksena oli se, että yhdyskunta romahti ja muut oppivat, että eivät nuo ajatukset käytännössä toimi. Varsinainen suuri ajatusharha tietenkin oli se, että kun nämä utopiayhteiskunnat osoittivat, että ideologia ei toimi käytännössä, se ei estänyt yrittämästä ideologian soveltamista koko suuren Venäjän maan mittakaavassa ja katastrofihan siitä tuli. Mutta onko siitä vieläkään opittu mitään, kun saman ideologian kannattajia ja fraasien toistelijoita taas parveilee ympäriinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ihmisluontoa oli erittäin helppo muovata erittäin paljon"

      Sanoisin pikemminkin, että Leninin ja muiden kommunistien ajattelu perustui siihen (virheelliseen) ajatukseen, että alarakenne (tuotantotapa) väistämättä määrää ylärakenteen (kultuurin, arvot tms). Tuolla logiikalla tuotantotavan muuttaminen sosialistiseksi väistämättä muuttaa ihmisluonnon "neuvostoihmiseksi". Kun teoria ei käytännössä toiminut - eikä loputtomiin voitu selittää vanhan yhteiskunnan jäänteillä - oli hätä käteen...

      Poista
  5. "Ajan myötä sen utooppinen aines vain oli saanut yhä maanläheisemmät tulkinnat ja usein säilynyt vain puheen (uuspuheen) tasolla. "

    Enpä ole elegantimpaa kommunismin l.kypsän sosialismin kuvausta pitkään aikaan lukenutkaan.

    VastaaPoista
  6. Luultavasti Ruotsi 70- ja 80-luvulla oli niin lähellä utopiaa kuin mitä tässä maailmassa on koskaan voinut olla. Näin ovat monet kokemusasiantuntijat todistaneet.

    Fatta piti huolta jos kiinnosti muu kuin työelämä, esim. -taide. Maahanmuutto-ongelmaa ei vielä ollut vaikka maahanmuuttajia jo oli, mutta ne silloiset hoitivat hommat hyvin. Suomalaiset, jugot ja italiaanot.
    Pääomia oli kansallisvarallisuuteen kertynyt historiasta ja paljon. Ei muuta kuin innovoimaan Volvoja ja Ikeoita ja muita.
    Ainoa miinus oli korkeiden tulojen kohdalla todella korkea veroprosentti, mutta hyvin rikkaat siellä silti pärjäsivät.
    Ravuista ja snapseista ei pitänyt tinkiä paremmissakaan piireissä.
    Palme oli nyt mitä oli, mutta se oli kaikki enemmän vain puhetta.

    Utopian suunnaksi tässä maailmassa kävisikin siis hyvin Ruotsin esim. 1975 olosuhteet. Tai poliittisen liikkeen.
    Ja olen ihan tosissani.
    Gorbahan vahvisti myös kapitalistisen sosialismin ylivoiman Ruotsin vierailullaan rehellisenä miehenä.

    kr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei muuta kuin innovoimaan Volvoja ja Ikeoita ja muita."

      Läntisen kansankodin ja jonkinlaisen mallimaan teollinen vallankumous ei kestä kuitenkaan kriittistä tarkastelua. Ilmastonmuutoksen jyllätessä voimme katsoa kapitalistisen sosialismin tuotoksia Ruotsissa. Yle Areenasta löytyvä ranskalainen dokumentti "Totuus Ikeasta" valottaa firman kyseenalaisia "globaaleja toimintamalleja", joihin kuuluvat sen alihankkijoiden räikeät ympäristörikokset -kuten aarniometsien avohakkuut, puujätteen hoitamatta jättäminen, kemiallisten aineiden maahan dumppaus yms. Useat luonnonsuojelujärjestöt käyvät oikeutta alinhankkijamaissa Ikeaa vastaan. Firma välttää vastuunsa vetoamalla kyseisten maiden alkeelliseen lainsäädäntöön, joissa on paljon porsaanreikiä kansainvälisten lakien väistämiselle. Yhtiö on harjoittanut täysin kyseenalaista puuteollisuutta jo Kampradin alkuajoilta 60-luvulta asti. On itsekin tullut käytyä ostoksilla kyseisessä puljussa, mutta boikottiin menee. Suosin mieluummin kotimaista ja eettisemmin tuotettua pienteollisuutta harvakseltaan. En muutenkaan ymmärrä sesonkisisustamista vuoden välein jonkun ihmisen muotioikkujen perässä vaan suosin pitkäjänteisiä valintoja, jotka kestävät aikaa ja kulutusta. Ikean laadusta ei voi sanoa kumpaakaan. Volvo ei polttomoottorimyyjänä taida olla sieltä vihreimmästä päästä sekään.

      En lyttäisi suoralta kädeltä minkäälaisia utopioita, joiden tavoite on elinkelpoinen planeetta. Tulevaisuuden Innovaatiot keskittyvät vihreään teknologiaan eikä kulutushysterian maksimointiin. Tarvitsisimme siinä tapauksessa neljä uutta planeettaa hyväksikäyttöön ja tietenkin sen jälkeen lisää taataksemme jatkuvan talouskasvun maailman. Ehei, vaikka monien täytyykin ajatella niin, koska epämiellyttävä totuus ei kestä heidän silmissään päivänvaloa. Kohta on joku black week- höpökampanja tulossa. Tulevaisuudessa se voidaan nimetä black winteriksi, kun lumikin on Hesassa pelkkä muisto.

      Poista
    2. "Utopian suunnaksi tässä maailmassa kävisikin siis hyvin Ruotsin esim. 1975 olosuhteet. Tai poliittisen liikkeen."

      Olisiko se enintä, mihin vajavainen ihmisolio pystyy, vaikka olen toisaalta rajattomasta kulutuksesta samaa mieltä kuin Öö. Eikä Ikean kuluttaminen ole edes hauskaa, vaikkakin jossain elämänvaiheessa välttämätöntä.

      Poista
    3. Kaikki tarvittavat huonekalut on jo tuotettu maailmaan moniksi vuosikymmeniksi ja ne löytyvät sieltä kirppareilta, secondhand-myymälöistä. Oikeastaan kaikki huonekalutehtaat voisi lopettaa vuosiksi eteenpäin ja säästää nekin puut hiilinieluiksi tulevia vaikeita aikoja varten. Omat opiskelijavanhempani saivat/ostivat ensikotiinsa mööbelit kavereilta, sukulaisilta ja omilta vanhemmiltaan ja osa niistä on edelleen käytössä. Ei Ikeaa tarvita juuri mihinkään. Jos joku uusi paistinlasta täytyy ostaa, niin ei siihen tarvitse valjastaa koko maailman resursseja kulutushysterian vallassa.

      Hyvää Älä osta mitään-päivää 29.11 jo nyt.

      Poista
    4. Olen herrat eri mieltä. Ikeaa tarvitaan juuri köyhien ihmisten perustarpeiden täyttämiseen.

      Varakkaathan aina mielellään sanovat ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Eivät tiedä. Kuulostaa kivalta kyllä, periaate, niitä on mukava jaella.
      Mutta köyhä ei voi valita aina ostavansa laatua, koska ei ole rahaa.
      Öö olet varmaan mieltä että kirppikseltä voi hakea. Totta. Mutta ei kaikkea.
      Meidän perheessä melkein kaikki huonekalut Ikeasta. Ei ole laatua, on lastua ja levyä. Mutta ihan sama. Oli halpaa: pystyi ostamaan.

      Herrat ja snobit pröystäilkööt "hyvällä puullaan". Siitähän on laulukin. Loirin Hyvää puuta. Kuunnelkaapa se Tubesta tähän.


      k r

      Poista
    5. Sekä Öö että Ano 19.11. ovat tavallaan, omasta näkökulmastaan oikeassa; ja koska en ole Sanna Marin en halua valita puoltani.

      (Riittääkö niitä kirppareita sittenkään ihan kaikille?)

      Poista
  7. Elokuvasta Ikitie saa käsityksen, että cccpeen karjalassa oli ameriikansuomalaisilla ja muilla suomalaisilla utopia-olosuhteet: itsemääräämistä, talouden menestystä, kulttuuria, urheilua . . . Mutta vain lyhyen aikaa, muutama vuosi. Eli ulkoinen voima nitistää utopian, myös.

    Kolonialismista: Suomen valtion virallinen linja on kolonialistinen: on tehty lista maista, joiden parasta ryövoimaa pyritään riistämään röihin tänne. Ei välitetä lainkaan siitä, että kukas sitten hoitaa filippiiniläiset, siellä kaukana, poissa silmistä.

    VastaaPoista
  8. "Kolonialismista: Suomen valtion virallinen linja on kolonialistinen: on tehty lista maista, joiden parasta ryövoimaa pyritään riistämään röihin tänne. Ei välitetä lainkaan siitä, että kukas sitten hoitaa filippiiniläiset, siellä kaukana, poissa silmistä."

    Juuri tuo! Vasemmiston ja elinkeinoelämän halu haalia tänne ihmisiä töihin minimipalkalla "hoitamaan vanhuksiamme" tms. on säädytöntä hyväksikäyttöä, niin esimerkiksi tuossa esimerkissä Filippiineillä kuin myös Suomessa, koska eloa täällä luvassa on suurimmalle osalle tulijoista vain palkkaköyhyydessä.

    Koko ajatus että väestömme, tai Euroopan, pitäisi kasvaa ja kasvaa jotta "hoitovaje" saadaan kampattua on myöskin tolkuton.
    1800 euron palkalla töitä tekevä ei myöskään veroja oikeastaan maksa eikä myöskään kykene pitämään yllä asuntovarallisuutta. Pitää se kyllä yllä talouskasvua, rajattua toki: riistävän työnantajan oman talousvarallisuuden kasvua.

    Mutta tosiaan, mitä nämä hajoavat perheet tuottavat kehittyneissä maissa, kun tyttäret ja pojat lähtevät esim. EU:n orjamarkkinoille, on jo moraalikysymys.
    Selitäpä tämä vasemmistolle tai elinkeinoelämälle, ja nyt onkin sitten kyse "eri asiasta" jossa kolonialismista ei olekaan kyse.

    k r

    VastaaPoista
  9. ”bolševikkipuolue muutti nimensä kommunistiseksi”

    Nykyviisauden nykylogiikka

    Vladimir Vladimirovitsh Putin (myös Vladimir Stepanovitsh Putin, myös Govnjuk Darmidontshovitsh Putin, jne.) omistaa naaman, jollaisia Venäjällä on vaikka muille jakaa. Jotkut väittivät, että Putin, siis oikea Putin, on naamaltaan vepsäläinen eli suomalais-ugrilainen. Hyj olkoon! Hyj!

    Joka tapauksessa Vladimir Vladimirovitsh Putin, yms. Kremlissä, päästivät ihan taannoin pöksyynsä uutta vetelää logiikkaansa: ukrainalaisilla ei voi olla samanlaisia oikeuksia kuin ryssäläisillä, koska ukrainalaisilla ei ole ydinaseita.

    Venäjä ylpeilee sillä, että se on tuhatvuotinen sivilisaatio, koska se on bysanttilainen sivilisaatio. (Penkokaatte kirjallisuutta ja nettiä.) Bysanttilainen Neuvostoliitto luhistui/hajosi/menehtyi/kuoli. Mutta bysanttilaisuuteen kuuluu taistella viimeiseen henkeen asti. Kas, kun taisteluhenkiä voi ostaa ulkomailtakin. Putin osti niitä! Länsi reagoi siihen heti: Ukraina voi käyttää uudentyyppisiä aseita. Putinin vastaukseksi siihen löytyi vain se, että Länsi toimii epäreilusti.



    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.