Asento!
Armeijoissa,
kuten tunnettua, on komentosanoja, joilla on omassa ympäristössään oma, aivan tietyllä tavalla ymmärretty merkityksensä.
Niinpä, kun
miehet komennetaan seisomaan hiljaa paikallaan, se tapahtuu maassamme komennolla
”asento!”. Silloin on seisottava jalat yhdessä ja kädet tiukasti sivuilla,
suoraan eteenpäin tuijottaen.
Sana
sellaisenaan ei yleiskielessä kuitenkaan merkitse mitään erityistä poseerausta.
Itse asiassa mahdollisia ”asentoja” on loputtomasti. Google kertoo jopa niiden
numeroinnista, on 69:ää, 77ää jne. En ole viitsinyt katsoa, mitä ne ovat.
Armeijoissa ei
kuitenkaan ole tapana viisastella ja käskyn saatuaan on viisainta jähmettyä
juuri sellaiseen asentoon, kuin on aiemmin määrätty. Sotajoukkoja ei ole
tarkoitettu filosofien, esimerkiksi peripateetikkojen harjoituskentiksi. Niillä
on oma, hyvin rajattu tehtävänsä, välinearvonsa, joka ei liity hengen vapauden
vaalimiseen.
Sulkeisharjoituksissa
ihminen totutetaan toimimaan vaistomaisesti tietyllä tavalla aina
komentosanojen mukaan. Kyseessä on olennaisesti samanlainen dresseeraus
kuin koirillakin.
Hyvin harjoitetun
joukon liikkeet myös miellyttävät silmää yhtä lailla, olivatpa kyseessä koirat
tai ihmiset. Kyseessä on eräänlainen tahdon riemuvoitto, nimenomaan kouluttajan
tahdon. Luopuessaan henkilökohtaisesta vapaudestaan ihmisestä tulee koneen osa,
mikä on tavallaan kaunista ja tavallaan pelottavaa. Se voi tarjota niin sanotun
totalitaarisen elämyksen, sulautumisen joukkoon.
Pelottavaa sen
on ajateltu olevan nimenomaan vastapuolelle. Omat sen sijaan saavat osakseen
ihailua: eiköhän viedä kohta naapuria tukka suorana!
Kiinnostavaa on
komentosanojen erilaisuus eri kielissä. Suomen ”Asento!” on englanniksi ”At
attention!” saksaksi ”Habt acht! (vrt. Achtung)”, ja ruotsiksi ”Giv akt!”.
Ranskaksi se on ”À vos gardes!”
Kaikissa näissä
tapauksissa kyse on varuillaan olosta, määräys huomion terästämisestä.
Suomeksi
komentosana ”Huomio!” on olemassa erikseen samoin venäjässä (”Vnimanije”).
Silloin on todennäköisesti odotettavissa lisää käskyjä tai uutisia, jotka ovat
selkeitä ja ymmärrettäviä eivätkä tarkoitettuja itse kunkin analysoitaviksi ja
keskusteltaviksi. ”Huomio!”, karjaistaan myös puhelimeen ”haloon” sijasta.
Tämä kaikkihan
on yleisesti tunnettua. Tässä yhteydessä minua jäi kuitenkin kiinnostamaan venäläinen
(ja ukrainalainen) termi, joka on tuossa kansainvälisessä ”asentojen” joukossa
poikkeava, jos on kyllä tuo suomalainenkin.
Venäjäksi ja
ukrainaksi komentosanaa ”Asento!” vastaa nimittäin sana ”Smirno!”, joka on jäänyt
suomalaiseenkin kielenkäyttöön elämään ns. vanhan väen ajoilta. Se
muistetaan muodossa ”smirnaa” (siellä sitä sitten seisottiin smirnaassa…).
Niinhän se lausutaankin: smírna, jossa a-kirjan saattaa jäädä pidentyneenä
kaikumaan, vaikka paino onkin edellisellä tavulla.
Kiinnostava on
sanan etymologia. Sieltähän pilkistää kaikille tuttu ”mir”, joka tarkoittaa
sekä maailmaa että rauhaa. Tässä jälkimmäinen merkitys on tietenkin kyseessä.
Mutta millaista rauhaa on asennossa seisovan sotamiehen rauha? Mitä siihen
kuuluu?
Siihen kuuluu
olla hievahtamatta ja tuijottaa eteenpäin, ellei toisin määrätä. Itse asiassa
kyseessä onkin nöyrtyminen, ”smirenije”. Samasta asiasta on pohjimmiltaan kyse
silloin, kun levoton mielisairaalan potilas pannaan pakkopaitaan (ven.
smiritenaja rubaška).
Nöyryys on
nimenomaan ortodokseilla aivan keskeinen kristillinen hyve. Muistamme, miten
Dostojevskikin sitä korosti: ”Nöyrry, ylpeä ihminen!”.
Mutta uskonnollinen
nöyryys lähtee sydämestä, se merkitsee oman tahdon vapaaehtoista alistumista
Jumalan tahdolle. Näin olen ainakin asian ymmärtänyt. Adjektiivi smirennyi
viittaa nöyrään ja hiljaiseen käytökseen.
Pakkopaidan ja
sotamiehen asennon nöyryys sen sijaan on pakotettua, suomeksi voitaisiin kai
puhua nöyryyttämisestä.
No, joka
tapauksessa asennon (smirno!) vastakohta eli vaihtoehto onsuomeksi ”Lepo!”,
joka ilmaistaan komentosanalla” volno!” Kyseessä on vapauteen (volnost)
liittyvä sana, jonka taustalta häämöttää ”volja”, joka tarkoittaa sekä vapautta
mielensä mukaisen toiminnan merkityksessä, eli sen rajoittamattomuutta, että
tahtoa.
Ja prišol dat
vam volju, julisti kapinoitsija Pugatšov: tulin tuomaan teille vapuden.”
Volja” on nähty myös nimenomaan tuon Puškinin tarkoittaman ”mielettömän ja
sääälimättömän” venäläisen kapinan tunnuksena. Sana ”svoboda” sen sijaan viittaa
ainakin periaatteessa järjestäytyneempään, lainalaiseen vapauteen.
No sotamiehen vapausasteet
myös sen jälkeen, kun ”lepo” on julistettu, ovat vähäiset, eikä niitä kannata
ymmärtää liian laajasti.
Silloin sentään saa nojata enemmän toiseen jalkaansa
ja siirtää saappaita hieman erilleen. Onhan se vapautta sekin. Kaikki on
suhteellista.
Minulle oli vaikeaa totella noita nöyryyttäviä käskyjä, mutta vielä vaikeampaa oli karjua niitä aliupseeerikoulussa omille kavereilleen. Kapteeni loppupuhuttelussaan totesikin, etten ole oikein hyvää sotilasainesta, josta olin samaa mieltä hänen kanssaan.
VastaaPoistaEt tainnut ymmärtää korkeinta ideaa, jossa päätarkoitus ei ollut nöyryytys vaan saada joukko miehiä toimimaan toimimaan viivytyksettä ja käskyjä henkisesti arvioimatta kun tuon joukon tehtävän täyttäminen sitä edellyttää. Sotatilanteessa tuo voi olla elämän ja kuoleman kysymys, jos esimerkiksi käsky tarkoittaa suojautumista. Varusmiespalveluksessa harjoiteltiin nimenomaa tuota sotaa varten, vaikka tuo seikka tahtoi 1960-80-luvuilla unohtua. Toki intissa oli tuolloin osin samasta syystä johtuen myös simputusta ja muuta esimiesaseman väärinkäyttöä.
PoistaMonikulttuurisempaa komentosanailua harrasti J P Kusela (yksi Loirin hahmoista) aloittaessaan laulua Mackie Messer: " . . .Achtung everybody! Hände hoch! Vollen sie! " . . .
VastaaPoistaAika vaikeahan tuota sotaporukkaa olisi liikutella, jos ei olisi etukäteen mitään sääntöjä. Kaikki menisivät omasta halustaan mihin sattuu. Voisi olla aika hankala sotia. Suksisulkiset ja polkupyöräsulkeiset olivat kaikkein hauskimpia tuolla armeijassa. Eikä se sotaväki tietenkään mitään pelkkää sulkeista ollut, vaikka se ulkopuoliselta voi siltä näyttää. Tulikohan se sulkeiset sana siitä määrittelystä sulkeinen järjestys?
VastaaPoistaJokin kasarmisielu saa kyllä sulkeiskentällä täyttymyksensä. Kehityksen huipentumana KZ Konzentrations Lager eli keskitysleiri, huipun huippuna Vernichtungs Lager eli tuhoamisleiri.
VastaaPoistaMuutamia amerikkalaisia laivasto-sotafilmejä katsoessa näyttää siellä "huomiota" kovaäänisten kautta vaativan ilmaus: "hear this". Kuulostaa jotenkin toverilliselta.
VastaaPoista"Sotajoukkoja ei ole tarkoitettu filosofien, esimerkiksi peripateetikkojen harjoituskentiksi. Niillä on oma, hyvin rajattu tehtävänsä, välinearvonsa, joka ei liity hengen vapauden vaalimiseen."
VastaaPoistaSanoisin, että riippuu aivan siitä, minkä arvojen puolesta sotajoukko toimii. Jos demokratian, vapauden ja oikeusvaltion, voisi jopa runollisesti sanoa, että jotkut luopuvat vapaudestaan, jotta toiset voisivat olla vapaita.
Toki muistamme, että myös Sokrates toimi sotilaana ja sai ķiitosta siitäkin.
PoistaHyvä sentään, ettei jäänyt kapiaiseksi.
"Luopuessaan henkilökohtaisesta vapaudestaan ihmisestä tulee koneen osa, mikä on tavallaan kaunista ja tavallaan pelottavaa."
VastaaPoistaTämä oli jotenkin hienosti sanottu.
Tuohon Dostojevskiin: Lukiessani Karamazovin veljekset, aikoinaan, olin pitkään hämilläni, ehkä todeten, en tiedä tästä elämästä yhtään mitään.
VastaaPoistaSota, sotilaat, armeijat, uhat, aseet, niistä on tullut ehkä yleisin median puheenaihe viime vuosina, syy on toki selvä, Putinin virheellinen ja kaikin tavoin rikollinen päätös hyökätä Ukrainaan.
VastaaPoistaUskottavin asiantuntija tv:ssä näinä aikoina on sotilas, upseeri, uskomme että hän jos joku tietää.
Päivittäin saamme lukea, tänäänkin kahteen kertaan, että kolmas maailmansota on oikeastaan jo alkanut. Militarisoimisemme viedään aina vain pidemmälle. No, uhka on todellinen, Venäjä, vaikka ei ehkä ihan välitön sillä tavalla kuin se todetaan. Itse uskaltaisin ostaa talo Imatralta milloin vain.
Voi olla että tulkitset väärin, mutta olen huomaavani jo intoa ja innostusta sille, että jotakin alkaisi todella jo tapahtua. Että saataisiin jotakin muuta kuin loputonta spekulaatiota. Mutta entä jos "rohkeimmat" eivät saakaan sotaansa?
Millainen henkinen pettymys ? sitten tuleekin monelle, jos Trump todellakin saa jonkinlaisen rauhan aikaan.
kr
Mikä ihmeen Kolmasmaailmansota? Eihän kyse ole kuin Venäjälle kalliiksi käyneestä sotaretkestä Ukrainaan. Joka toivottavasti lopulta hautaa Venäjän ajatuksen "lähiulkomaista" eli rajanaapureista jotka eivät olisi oikeasti itsenäisiä.
PoistaKieltämättä tunnelmissa on jotain saman kuin ennen I maailmansotaa. Jos Trump saa aikaan kunniallisen rauhan, me viisaimmat osaamme kyllä kantaa "pettymyksemme" miehekkäästi.
PoistaMistä me tiedämme tunnelman vuodelta 1913 tai -14..?
PoistaVoimme korkeintaan kuvitella sen tai lukea jonkun yksittäisen tunnelmoitsijan muistelun siitä.
No mistä me tiedämme tämänkään päivän tunnelmia? On myös aikalaislähteitä, lehdistöä, päiväkirjoja.
PoistaNiinpä niin . Aikansa media sekä päiväkirjat, aikalaislähteet.
VastaaPoistaEn aivan loppuun asti pohtinut ennen kommentoimista.