Barcelonan oopperan tienoilta

 

Espanjalainen triangeli

 

Ignacio Agustí, Mariona. Suomentanut Maija Westerlund. WSOY 1961, 324 s.

 

Ignacio Agustí (1913-1974) oli kotimaassaan suhteellisen kuuluisa espanjalainen kirjailija. Wikipediassa häntä koskeva artikkeli on espanjan lisäksi katalaaniksi, esperantoksi, galegoksi italiaksi, puolaksi, sloveeniksi ja tšekiksi. Englanniksi tai saksaksi sitä ei ole, eikä tietenkään suomeksi.

Kielivalikoima on sinänsä kiinnostava, kuten myös se, ettei kukaan ole esimerkiksi viitsinyt koneella käännättää jotakin varianttia englanniksi. Kaikki versiothan ovat yleensä erilaisia, joskin käännöksiäkin ja nimenomaa englannista tai sen kautta näyttäisi tuossa hakemistossa paljon olevan.

Voinemme siis lähteä siitä, ettei Ignacio ollut varsinainen kulttikirjailija ainakaan kotimaansa ulkopuolella. Siellä sen sijaan erityisesti tämä käsillä olevan kirja, Marion (Mariona Rebull, 1943) näyttää koetun varsin merkittävänä ja siitä on oma wikipedia-artikkelinsakin. se on myös englanniksi.

Kyseessä on lähihistoriaan, 1800-luvun loppupuolelle sijoittuva roimaani, joka tapahtuu lähinnä Barcelonassa ja päättyy tunnettuun anarkistien attentaattiin, pommiräjähdykseen Barcelonan oopperassa vuonna 1893. Silloin kaksikymmentä ihmistä kuoli ja monet loukkaantuivat.

Väkivaltainen anarkismi oli muuan tuon ajan, sanoisiko, muoti-ilmiöistä Välimeren maailmassa, kuten se oli jo jonkin verran aiemmin ollut Venäjällä, jossa uusi huippu koettiin 1900-luvun alussa.

Anarkistiryhmien tarkoituksena näyttäisi olleen luoda pelon ilmapiiriä ja jollakin sekavalla logiikalla edesauttaa ihanneyhteiskunnan toteutumista. Terrorismi sai aikaan ainakin Venäjällä ennen muuta liberaalien uudistusten peruuntumisen.

Anarkistien aatemaailma toki oli usein herttaisen rakkausvoittoista, mikä ilmenee vaikkapa seuraavasta laulusta, jonka voi kai tarvittaessa käännättää koneella: Bing-videot ; myös Vihavainen: Haun lugano tulokset .

Mutta, muistakaamme, sellaistahan se oli bolševikkienkin oppi. Lenin tokaisi ”Valtiossa ja vallankumouksessa”, että heillä oli sama päämäärä anarkistien kanssa, valtion hävittäminen. Vain keinot olivat toiset.

No, tässä kirjassa ei anarkismiin sinänsä juuri puututa. Se ilmenee vain teollisuusmiesten uhkailuna. Yksi päähenkilö on näet alemmista kansanluokista lähtenyt nousukas, joka perustaa menestyvän kutomotehtaan ja pääsee siten ”piireihin”, joissa hänet havaitaan kelvolliseksi myös naimaan avnhan aristokraatin tytär, Mariona. Tässä mainittakoon ohimennen, että ”naimisella” tarkoitettiin suomen kielessä vain ja ainoastaan avioliiton solmimista vielä 1900-luvun alussa. ”Halaamiset” olivat sitten erikseen.

Mariona elää vuosisadan lopun Kataloniassa etuoikeutettua elämää. Häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja tekee kaiken tahtonsa mukaan. Mutta kun yksi asia on huonosti, on koko onnellisuus mennyttä: oikeasti hän huomaakin lempivänsä teollisuusmiehen entistä koulukaveria, joka sitä paitsi on oikea aristokraatti.

Uutta ”Nukkekodin” Nooraa sankarittaresta ei itse asiassa tule, vaikka hän jo henkisesti on valmis hylkäämään kaiken ja syöksymään rakkauden perässä minne tahansa. Oikeata romantiikkaa siis ja olisiko jotakin edistyksellistäkin.

Intohimothan siinä sitten leiskuvat, vaikka fyysinen lähentyminen jää yleensä oopperan aition mahdollistamiin rajoihin, mutta onhan tuossa kaikessa jo ihmishenkikin vaakalaudalla, onko enemmänkin? Kauhea totuus tunkee esille.

Itse lemmentarinasta ei sen enempää, luultavasti se on ollut lukijoista kiinnostava. Minusta kiinnostavampia ovat melko seikkaperäiset kuvaukset tuon ajan Espanjasta, kansan ja herrasväen tavoista, eri seutujen (erityisesti Andalusia) erikoispiirteistä ja muusta semmoisesta.

Papiston, viinin ja juhlien rooli tuon ajan yhteiskunnassa ei tietenkään kuulunut kirjoittajan omaan kokemuspiiriin, vaikka onkin luultavaa, ettei muutos siellä ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa yhtä suuri kuin Suomessa. Suurta murrosta edustivat joka tapauksessa jo kutomotehtaat ja jopa itse oopperakin.

Paitsi rakkausdraama, kirja on myös kertomus Katalonian modernisaation alkutaipaleesta, vaikka ei esitäkään kehitystarinaa, vaan ainoastaan muutaman vuoden mittaisen laatukuvan.

.