maanantai 3. heinäkuuta 2023

Koirapillejä ja silmäniskuja...

 

Poliittiset kaksinaamaiset

 

Vuosina 1937 ja 1938 suoritettiin Neuvostoliitossa suuret puhdistukset. Kyseessä ei ollut vain puolueeseen pesiytyneen epäluotettavan aineksen hävittämisestä juurineen, kuten termi kuului, vaan myös tiettyjä epäluotettavia sosiaalisia perinteitä, henkilöhistoriaa ja kansallisuuksia (mm. suomalaiset) edustavien henkilöiden tuhoamisesta. Normaali metodi oli kustannustehokas niskalaukaus.

Vuonna 1938 ilmestynyt NKP(b):n historian lyhyt oppikurssi, joka ilmestyi miljoonapainoksina ja jota jopa väitettiin maailmanhistorian eniten painetuksi kirjaksi, kertoi tarinan: puolueen vastustajat olivat rappeutuneet poliittisiksi kaksinaamaisiksi, jotka eivät enää kaihtaneet terroriakaan, toveri Kirovin katalasta murhasta alkaen.

NKVD:n mielipidetarkkailu paljasti, etteivät monet Neuvostoliitossa tosiasiassa uskoneet, että vuonna 1936 oli siirrytty uuteen yhteiskuntajärjestelmään, sosialismiin, vaan jopa vertasivat sitä fasismiin. Tämä merkitsi sitä, että he vähintäänkin objektiivisesti kannattivat trotskilaisuutta.

Poliittiset kaksinaamaiset eivät avoimesti voineet tuoda esille kantaansa, vaan ylistivät sanoissa toveri Stalinin edustamaa puolueen yleislinjaa,mutta  käytännössä he pyrkivät kaikin tavoin vahingoittamaan sitä: he olivat rappeutuneet poliittisiksi kaksinaamaisiksi.

Ainoa tapa taistella heitä vastaan oli tuhota heidät armottomasti, ”juurittaa” paha pois uudesta yksimielisestä onnelasta, jossa asiat tapahtuivat, kuten kirjoitettu oli…

Nuo kaksinaamaiset oli mahdollista paljastaa, sillä he antoivat mielipiteistään salaisia merkkejä, jotka heidän tukijansa tunnistivat. Nykytermein kyse oli koirapillistä ja silmäniskuista erääseen tiettyyn suuntaan.

Vuonna 1937 ja sen jälkeen tuo suunta oli trotskilaisuus, joka yhdisti kaiken nykyiseen politiikkaan kohdistuvan arvostelun, nyt kyseessä on äärioikeistolaisuus.

Mitä nuo rikolliset ideologiat itse asiassa saarnasivat, ei ollut tiedotusvälineiden mielestä kiinnostavaa, sellaisten ideologioiden esittelyhän olisi suurella varmuudella myös johtanut samalle matkalle noiden kansanvihollisten kanssa. Tärkeätä olikin vain uskoa siihen, että kyseessä oli todellinen asia ja kaikkeen edistykselliseen kohdistuva kuolemanvaara.

Tässä ei valitettavasti nyt tarvitse suinkaan esittää mitään keinotekoista rinnastusta. Kaikesta suhteellisuudentajusta irronnut journalismi ja sitä ruokkiva, täysin naurettavalle tasolle luisunut ”tutkimus” esittää normaalin parlamentaarisen puolueen todellisuudessa pyrkivän saatanalliseen diktatuuriin ja demokratian hävittämiseen.

Siksi se on, mikäli mahdollista, tuhottava demokratian ulkopuolisin voimin, esimerkiksi vihjailemalla, valehtelemalla ja kollegoiden kansainväliseen vetoapuun turvautumalla. Nythän ei noita niskalaukauksia voi käyttää.

Poliittisista kaksinaamaisista on tullut joskus kirjoitettuakin. Asia on täysin ajankohtainen:

 

orstai 17. maaliskuuta 2022

Puhdistuksia

 

Puhdistautuminen itikoista (ötököistä)

 

Kuten naapurimaan Johtaja äskettäisessä puheessaan totesi, on kovin luonnollista ja välttämätöntäkin, että kansa puhdistaa itsensä erilaisista kansallispettureista, jotka sylkäistään suusta kuin sinne vahingossa lentäneet ötökät, moška..

Kyseessä on siis puhdistus, jollaisia noina nykyään taas niin maineikkaina Stalinin aikoina myös tehtiin. Yli kaiken oli Neuvostoliiton historiassa tietenkin vuoden 1937 puhdistus, jolloin koko kansa haravoitiin ja sen seassa piileskelevät kaksinaamaiset ja muut petturit likvidoitiin. Likvidoinnissa välineenä oli yksinkertaisesti pistooli/revolveri ja metodina niskalaukaus.

Ei ole liioittelua sanoa, että Venäjällä on nyt jo jonkin aikaa ollut olemassa suoranainen puolivirallinen teoria russofobiasta. Sen syitä ei ole vaivauduttu sen enempää etsimään, se nyt vain on olemassa ja kohdistuu venäläisyyteen sinänsä (ks. tarkemmin kirjaani Ryssäviha, Minerva 2013). Sitä voidaan verrata vaikkapa antisemitismiin. Myös Putin teki hiljattain tämän rinnastuksen

Yllättävää kyllä, tämä moraalinen ja intellektuaalinen synti on sangen laajalle levinnyt myös Venäjän sisällä ja jopa etnisten venäläisten keskuudessa.  Juuri tämä joukko muodostaa sen viidennen kolonnan, josta Putin puhui. Kyseessä ovat Venäjän ja venäläisyyden vastustajat. Putin käyttää termiä kansallispetturi, joka vastannee kutakuinkin vanhaa termiä kansan vihollinen.

Neuvostoaikana olisi puhuttu myös neuvostovastaisista aineksista ja erityisesti Stalinin aikana puolueen yleislinjan vastustajista, mikäli kyseessä olivat korkean tason toimihenkilöt.

Nämä vastustajat toimivat tietenkin salaa, eivätkä aina ja joka päivä harjoittaneet tuholaisuutta, mutta aina he olivat siihen valmiita ja heitä oli pesiytynyt koko yhteiskuntaan ja jopa puolueeseen sen korkeimpia tasoja myöten, totesi itse Stalin vuonna 1937.

Tällä porukalla oli kurjaakin kurjemmat tavoitteet: he yrittivät hajottaa Neuvostoliiton ja myydä sen osat naapurivaltioille ja suurimpana kataluutena kaikista he halusivat palauttaa kapitalismin. Mutta valpas neuvostovalta ehti ensin ja murskasi heidät:

Nämä valkokaartilais-kääpiöt, joiden voimaa saattoi verrata vain pahaisen ötökän (kovzjak) voimaan, luulivat jo olevansa maassa herroja, mutta unohtivat, että neuvostokansan tarvitsi vain liikauttaa sormeaan, ettei heistä jäisi jäljelle mitään. Neuvosto-oikeus tuomitsi buharinilais-trotskilaiset hirviöt kuolemaan ja NKVD pani tuomion täytäntöön.

 

     Täydellisemmin venäjäksiЭти белогвардейские пигмеи, силу которых можно было бы приравнять всего

лишь силе ничтожной козявки, видимо, считали себя -- для потехи -- хозяевами

страны  и воображали,  что они в  самом деле могут раздавать  и продавать на

сторону Украину, Белоруссию, Приморье.

     Эти  белогвардейские козявки  забыли,  что  хозяином  Советской  страны

является  Советский народ, а господа  рыковы, бухарины,  зиновьевы, каменевы

являются  всего лишь -- временно состоящими на службе у государства, которое

в любую минуту может выкинуть их из своих канцелярий, как ненужный хлам.

     Эти  ничтожные  лакеи  фашистов  забыли, что  стоит  Советскому  народу

шевельнуть пальцем, чтобы от них не осталось и следа.

     Советский суд приговорил бухаринско-троцкистских извергов к расстрелу.

     НКВД привел приговор в исполнение.

    

Näin herttaisesti esitettiin asia kirjassa nimeltä VKP(b):n historia. Lyhyt oppikurssi. Keskuskomitean vahvistama v. 1938. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen oppikirja eikä muuten sitä otsikon edellyttämää ”pitkää oppikurssia” koskaan ilmestynytkään…

Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin miljoonapainoksina ilmestynyt uuden neuvostoälymystön käsikirja, jota kaikkien oli metodisesti opiskeltava opintopiireissä. Itse Stalin oli tehnyt paljon työtä tämän kirjan parissa ja osittain sen kirjoittanutkin. Kirjaa voidaan merkitykseltään ja rooliltaan verrata puheenjohtaja Maon ns. punaiseen kirjaan. Jopa sotilaan, jotka heittivät kaiken turhan repuistaan, ottivat tämän kirjan mukaansa talvisodan rintamalle.

Mitä siis oli tehtävä noille iljettäville höntiäisille, jotka toisin kuin eläinkuntaan sijoittuvat kollegansa, vaaransivat koko valtion olemassaolon?

Tällaiselle tuhohyönteisille oli olemassa vain yksi menetelmä: ne oli viimeistä piirtoa myöten juurittava sosialismin maasta, kuten Stalin totesi keskuskomitean täysistunnossa 3.3.1937. Mutta miten tämä asia käytännössä organisoitaisiin ja kaaderit mobilisoitaisiin?

Suuressa puhdistuksessa käytetty mekanismi kannattaa panna merkille. Ei suinkaan riittänyt, että korkea johtoporras jakeli Olympokseltaan käsin ötökkämyrkkyä ja esitti määräyksiä. Koko yhteiskunta oli mobilisoitava, ettei yksikään pääsisi karkuun. Totalitaarisen yhteiskunnan olemukseen kuului jo entuudestaan pyrkimys mobilisoida itse kansa työskentelemään, hm. yhteiseksi hyväksi.

Kuten kulakkien likvidoinnissa kylän köyhät oli mobilisoitu varakkaampia veljiään vastaan lupaamalle heille se omaisuus, jonka karkotetut kulakit jättivät jälkeensä, mobilisoitiin vuonna 1937 paikalliset johtajat kaikissa portaissa taistelemaan esimiehiään vastaan.

Keväällä samana vuonna oli kaikilla tasoilla johtajille itse Stalinin määräyksestä nimitetty varamiehet, jotta nuo edelliset saattaisivat osallistua marxismi-leninismin opiskeluun, kuten asia virallisesti motivoitiin. Varamiehet, johtajien uusi sukupolvi kaikilla tasoilla, oli nyt olemassa ja pian osoittautui, että se oli valmis nousemaan edeltäjiensä paikalle.

Tämä tapahtui antamalla heidät ilmi jostakin. Mistä syytettiin, ei ollut niin tärkeää, ainahan jotakin löytyi, vaikkapa sitten asioita, joita aikoinaan oli nimenomaan käsketty tekemään. Esimerkkinä vaikkapa suomen kielen käyttöön otto Itä-Karjalassa.

 

Nyt alkoi valtava kansanomainen toimeliaisuus. Johtajat vaihtuivat tuhkatiheään kaikissa portaissa ja entiset lensivät historian roskakoriin kuin murskatut ötökät ikään. Aleksandr Zinovjev on liioitellen väittänyt, että kansan tavaton into ilmiantaa toisiaan oli niin ylitsevuotavaa, että vallanpitäjien oli viimein pantava sille stoppi. Koko kansa olisi muuten tappanut itsensä keskinäisessä ilmiantamisen ja kiipimisen orgiassa.

No, tämähän on jo historiaa. Joka tapauksessa meillä on nyt siis taas pian edessä suuri kaaderien puhdistus naapurimaassa. Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, miten ötökkäjahti suoritetaan.

On kiinnostavaa katsoa, riittääkö siinä pelkkä kompetenttien elinten suorittama työ, vai mobilisoidaanko itse kansa stalinismin perinteiden mukaisesti toimintaan. Olisiko se edes mahdollista?

Vielä vuosi sitten olisin sanonut, että ei se ole, eihän Venäjä mikään totalitaarinen valtio ole, vaikka autoritaarinen onkin.

Nyt en olisi asiasta enää niin varma. Sodan ja isänmaallisen hurmoksen luoma ilmapiiri muistuttaa kovasti totalitaarista, mutta ehkä se sentään on vain ohimenevä oire maan sairaudesta.

Mutta voivathan taudin yleensä pahentuakin. Venäjä nurkkaan ahdistettuna voi alkaa yhä enemmän käyttäytyä kuin rotta vastaavassa tilanteessa (tämän vertauksen olen lainannut Putinilta). Kukapa tiennee, mitä tässä on edessä. Näyttää ainakin siltä, että Johtajalla on kansan vankka tuki ja epäilemättä kansalla on puhdistusasioissa monenlaista ns. hiljaista tietoa, jota valta saattaisi mielellään hankkia itselleen.

Uusi, puhdistettu ja sataprosenttisesti putinistinen eliitti saattaisi hyvinkin olla asia, josta Suuri Puhdistaja on kiinnostunut.

 

No, Venäjä nyt on Venäjä.

Pitipä nyt kuitenkin vielä sekin nähdä, että tässä alussa mainitussa meikäläisessä ns. laatulehdessä aletaan etsiä sanojen (väestönvaihto!) piilomerkityksiä, kaivaa vuosikymmenten takaisia esiintymisiä, joissa jotakin sanaa on käytetty ja vaatia anteeksipyyntöjä normaalien poliittisten mielipiteiden takia.

Kuten aikoinaan trotskilaisuus, joka stalinistisessa mielikuvituksessa yhdisti niin vasemmisto- kuin oikeisto-opposition, on äärioikeistolaisuus se termi, joka paljastettuihin poliittisiin kaksinaamaisiin liitetään. He eivät tunnusta mitään, vähättelevät asioita ja yrittävät jatkaa maamme politiikassa ja jopa hallituksessa saakka.

Mutta mihin he pyrkivät? Millainen heidän ajatusmaailmansa oikeasti on? miten se suhteutuu heidän puolueensa ohjelmaan? Onko tuo ohjelma vain peitto fasistisen tuhoamisohjelman edessä? Kannattaisiko edes yrittää ottaa selville, millaisia tavotteita noilla tiettyjä sanoja käyttäneillä ihmisillä on? mOvatyko ne kiellettyjä ja jos niin miksi. Ja niin edelleen…

Mutta tämä ei ole kiinnostanut huippujournalisteja pennin vertaa. Kyseessä eivät ole vain ja ainoastaan kesäduunia tekevät keltanokkaiset tomppelit ja surkimukset. Sen sijaan nuo sananvapauden ritarit ovat äärimmäisen kiinnostuneita sanoista ja kuvista. Eikö ymmärrys riitä ajattelun analysointiin vai miksi siihen ei kohdistu mitään kiinnostusta?

Mikä lopultakin tekee mahdolliseksi tällaisen ulkoparlamentaarisen politikoinnin keskellä näennäisesti rauhallista yhteiskuntaa ja normaalisti toimivia demokraattisia instituutioita? Miten on mahdollista, että tuollaista totalitaarista toimintaa, joka kuuluu totalitarismin pahimpiin kausiin, edes voidaan ottaa vakavasti keskellä pohjoismaisen demokratian idylliä?

Tämä on vakava kysymys, johon en halua antaa suoralta kädeltä ainakaan tyhjentäväksi pyrkivää vastausta. Selvää joka tapauksessa on, ettei poliittinen kulttuuri, jossa tällaista tapahtuu, ole terve. Ensimmäisenä on peiliin katsomisen paikka tiedotusvälineillä, joiden käytös on ollut täysin ala-arvoista ja normaalia demokratiaa halveksivaa.

Milloin kuulemme edes vertaisryhmältä kritiikkiä, ellei lehden sisällä kyetä itsekritiikkiin? Missä nyt on paljon puhuttu uudiskäsite sananvastuu? Mitähän se oikein edes tarkoittaa? Juuri tätä…?

18 kommenttia:

  1. Onhan se nyt niin kerta kaikkisen kauheeta mitä joku politikko on tullut joskus yli 10 vuotta sitten sanoneeksi ja kirjoittaneeksi. Tottakai se vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon nämä ikivanhat asiat.

    Toimittajat ovat täysin oikeassa ihan omasta kokemuksestaan. Jos ja kun toimittaja on kerran jäänyt kiinni myymälävarkaudesta, niin tällainen toimittaja on jatkossakin aina myymälävaras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tottakai se vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon nämä ikivanhat asiat."

      Totta kai koska, koska kyse on arvoista: kerran natsi aina natsi. Mediahan sanoi sen suoraan, "Junnilan kommentit eivät tipu tyhjästä", ts kaikkia hänen nykyisiä ja tulevia tekojaan arvioidaan tuon menneen synnin valossa. Kun tutkimaan aletaan, syyt kyllä löydetään (Stalin: ei ole syyttömiä, on vain huonosti tutkittuja.).

      Nykykokemus ei vielä kerro, voiko tuosta väitetystä natsismista millään määrällä vapautua. Keskiaikaisesta kerettiläisoikeudenkäynneistä tai Kiinan kulttuurivallankumouksen aikaista kritiikin ja itsekritiikin kokouksiksta voisi löytyä esikuvia. Suomen historiassa Väinö Leskinen onnistui vapautumaan neuvostovastaisuudesta.

      Poista
  2. Sananvastuu ja maalittaminen, joista edellisen hallituskokoonpanon aikana ulistiin itkunsekaisella äänellä, tunnutaan unohtaneen tyystin, koska toisilla nyt vaan on eri oikeudet kuin toisilla.

    VastaaPoista
  3. "Tämä on vakava kysymys, johon en halua antaa suoralta kädeltä ainakaan tyhjentäväksi pyrkivää vastausta. "

    Jospa minä sitten yrittäisin: vanhan intressiperusteisen politiikan - jossa kompromissit olivat mahdollisia - on korvannut vihervasemmistolaisten globalistien ja kansallismielisen oikeiston ns arvoperusteinen politiikka, jossa kompromissit eivät ole mahdollisia ("luovuttamattomat ihmisoikeudet"), mikä on johtanut totaaliseen kulttuurisotaan. Sotahan on rajoittamatonta ja siinä kaikki keinot ovat sallittuja kaiken pahuuden heijastumana nähdyn vihollisen tuhoamiseksi. Mediakaan ei ei puolueeton tiedonvälittäjä vaan yksi merkittävä rintama, jonka työntekijät ovat puolensa valinneet. Blogistin arkistosta löytyy epäilemättä sattuva analogia neuvostolehdistöltä odotetusta roolista.

    VastaaPoista
  4. Arvoisa professori, olipa mielenkiintoinen ja todella taidokas kirjoitus. Hienosti toitte esiin stalinismin kautta lehdistömme törkeän toiminnan, jossa se jahtaa viattomia ja puhtoisia persuja, ja varsinkin heidän ministereitään.
    Pitää kuitenkin muistaa, että ns. vapaa lehdistö on demokratian rakkikoira, jota tarvitaan.
    Onneksi meillä on, ainakin vielä toistaiseksi, kohtuullinen vapaus esittää mielipiteitä, jopa hallitsijoitamme vastustavia!½

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut vallan vahtikoira, joka ärhentelee kaikille sen kriitikoille. Nyt se toimii opposition palvelijana. Onhan se tavallaan johdonmukaista...

      Poista
    2. "Vallan vahtikoiran" käytös niin iki-ihkua vasemmistohallitusta kohtaan oli valkopesevää ja ihannoivaa. Kaikki selitettiin parhain päin - ei poikkipuolista sanaa.

      Mutta tämä uusi hallitus tulee saamaan tuutin täydeltä epä-älyllistä huutoa niskaansa niin HS:sta kuin Ylestäkin, tekipä se mitä tahansa.

      Erittäin, erittäin surullista moinen median alennustila.

      Kova ja analyyttinen kritiikki asiasta on ok, mutta hullaantuminen pesukarhukravatista on jo jotakin aivan ylimaallista.

      Poista
    3. Eipä tuo median alennustila huolettanut sinua yhtään edellisen hallituksen aikaan, olit epä-älyllisessä kuorossa innolla mukana.

      Poista
    4. Mihinkähän tämä kova argumentti nyt liittyikään?

      Poista
    5. Omaan ideologiseen sokeuteesi.

      Poista
    6. Täysin vailla empiiristä sisältöä olevat "puheenvuorot" olen myös sallinut, koska on tavallaan kiinnostavaa nähdä myös vallitsevasta tyhmyydestä konkreettisia esimerkkejä. Koska tämä puoli alkaa olla jo hyvin hoidettu, julkaistaan tästä lähtien vain puheenvuoroja jotka sisältävät edes jonkinlaisen argumenton, hyvän tai huonon.

      Poista
  5. Tämä nykyinen surkea ja suorastaan vauhko vihan lietsonta ja täikammalla etsiminen vuosikymmeniä sitten sanotuista lauseista ja yksittäisistä sanoista, on ehdottomasti oire sairaasta ja kieroon kasvaneesta yhteiskunnasta. Kieroon kasvaminen alkoi YYA-ajasta Kekkosen myötä Koiviston ja Halosen toimin aina "rokkistaramaisen kansanvilltisijä" Marinin ylivertaisuuden hehkutukseen!

    Demareiden liian pitkä hegemonia on jättänyt jälkensä. Siinä missä esim. vaikkapa Ruotsissa tai Tanskassa demarit ovat kohtuullisen maltillisia, Suomessa puolue on ollut merkittävästi marxilaisempi, joka kyllä näkyy kaikessa, kuten siinäkin että perusduunarit ovat liuenneet muualle, ja se närästää niin paljon, että Marin kehtasi Persuja syyttää jopa avoimen rasistisiseksi puolueeksi!

    Viha-vasemmiston piirissä osataan villitsemisen taito. Kuitenkin he tietävät sen, että ihmisten ja yhden puolueen pilkkaaminen ei vielä riitä, vaan he tarvitsevat lisärekryyttejä taistelulleen, ja mikä olisikaan parempi keino saada lisäpainoa muualta, eli otetaanpa keinovalikoimaan EU-vastaisuus, ja kas näin viha-vasemmisto saa vahvan voiman kokoomuksen suunnalta! Eikä sillä vielä hyvä, jopa KD on eksytetty nyt tähän outoon kelkkaan?

    En pidä enää ihmeenä, että eräänä päivänä EU-vastaisuus kirjataan Suomen lakiin! 70-luvun alussa I. C. Björklund hengenheimolaisineen vaativat Neuvostovastaisuuden lisättäväksi lakiin, ja siis rangaistavaksi teoksi, joten ei mitään uuttaa auringon alla! No, ennen kuin ollaan niin pitkällä, vaikkaanpa että puolueissa, varsinkin kokoomuksessa tehdään puhdistus. Eiköhän Wille Rydmanin juttukin ole siitä oire?

    Persujen vihaaminen on mediassa ja somessa täysin sallittua, jopa suotavaa. Kuka kuvittelee, että se keino on kansakunnalle hyväksi, varsinkin näin pienelle kansakunnalle? Jossakin USA:ssa kansakunta on niin jakautunut, että se jo haitaa normaalia elämää. Asian tunnustavat jo yhä useammat. Vanha totuus on se, että kaikki hyvä ja huono tulee USA:sta Ruotsin kautta Suomeen 20 vuoden viiveellä ja siltähän tuo näyttää!



    VastaaPoista
  6. Varoitus! Ei herkille! YouTubessa pyörii vanhoja tv-mainoksia. Yksi niistä mainostaa tehokasta ainetta nimeltä Kärpästuho. Havainnollistetaan kärpäspoloisten joukkotuhonta Kärpästuholla. Järkyttävää! Kerrassaan! Ihan tulee natsit mieleen...

    VastaaPoista
  7. Pohdin asiaa podcastissa. https://open.spotify.com/episode/1cKYFPMcLa1xTeR2g8B1mP?si=hvTOye-wQbaQaP0wY6wtHQ

    VastaaPoista
  8. Ennen natsien valtaantuloa Neuvostoliitolla ja Waiimarin tasavallalla oli laajat sotilalliset yhteydet.
    Saksan armeija kiersi rauhansopimuksen pakotteita, juuri Neuvostoliiton kautta ja avulla.
    Natsit sittemmin omien tavoitteidensa edesauttamiseksi ryhtyivät levittämään itselleen edullista propakandaa Neuvostoliiton kyvykkäimmistä sotilashenkilöistä,saaden vainoharhaisuuteen taipuvaisen Stalinin ryhtymään toimenpiteisiin, joka heikensi ratkaisevasi puna-armeijaa.
    Onneksemme juuri ennen talvisotaa.

    VastaaPoista
  9. Karavaani kukee, koirat haukkuu.

    VastaaPoista
  10. Sille on nimikin: syvä valtio (engl. Deep state).

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.