torstai 29. helmikuuta 2024

Mitkä kirjat ovat tärkeitä?

 

 

Kirjat tähtäimessä

 

Venäjällä tehtiin takavuosina ihan virallisiakin listoja kirjoista, joita jokaisen pitäisi tuntea tai lukea tai jotka muuten vain kuuluivat venäläisen kulttuurin koodeksiin. (vrt. Vihavainen: Haun venäjän kirjalliset sankarit tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Sellaisille kirjoille on ominaista merkittävä kulttuurinen omaleimaisuus, vaikutusvalta tai yksinkertaisesti tekijän nerokkuus, joka ilmenee vaikkapa uudenlaisen sisällön tai käsittelytavan löytämisessä.

Myös lännessä tällaisia listoja on tehty ja niiden sisältö näyttää kertovan erittäin paljon siitä henkisestä miljööstä, jota vaikkapa joku muodikkaan vasemmiston lehti The Guardian edustaa (vrt. Vihavainen: Haun tärkeät ja suurenmoiset tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)). Toki listoissa on vielä monenlaisia, osa edustaa vielä länsimaisen kulttuurin henkeä.

Kirja voi olla tärkeä monella tavalla. Jotkut ovat poikkeuksellisen hyviä jossakin mielessä, ensimmäisiä lajissaan tai vain poikkeuksellisen suosittuja aikanaan. Mutta tärkeä voi kirja olla myös yksinkertaisesti vain olemalla ennenkuulumattoman törkeä.

 Itse asiassa näyttää siltä, että nykyään jopa suurin osa kirjallisen suuruuden tavoittelijoista on jo kauan pyrkinyt pätemään juuri tämän kautta. Jopa Nobel-komitea, jonka tehtävänä on valita palkinnonsaaja ihanteellista suuntausta edustavien kirjailijoiden joukosta, on joutunut nöyrtymään tämän tosiasian edessä.

Törkeys on tietenkin aikaan ja kulttuuriin sidottu asia ja sen kriteerit muuttuvat nopeasti ja koko ajan. Vielä 1900-luvun alussa kuka tahansa tolvana pääsi loistamaan kirjoittamalla muutaman suorasukaisen lauseen normaalista ja jokapäiväisestä seksistä tai vaikkapa huussissa käynnistä. Ei siihen mitään erityisiä lahjoja vaadittu.

Nehän olivat aivan luonnollisia asioita, mutta eivät olleet kuuluneet kirjallisuuden piirissä käsiteltäviin. Miksi näin oli, on kiinnostava kysymys, josta ei tässä enempää.

Toki todellisen, aikakirjoihin jäävän mestarin tunsi 1900-luvulla vasta siitä, että hän enemmän tai vähemmän tarkoin kuvasi jotakin perversiota. Jo 1920-luvulla Aldous Huxleyn romaanihenkilö huokaili teennäisen kyllästyneenä, ettei Pariisista enää löydy kunnon heteroita noiden kaiken maailman Proustien ja Gide’ien jälkeen.

Mutta se nyt oli vasta alkua. Nykyinen kulttuurinen tilamme on tässä suhteessa kehittynyt edelleen samaan suuntaan ja luultavasti jo lähelle äärimmäisyyttä, kun ihmisiä voidaan vetää oikeuteen siitä, että he ovat julkisesti toistaneet valtauskontomme mukaisen, suoraan Raamatusta otetun arvostelman homoudesta.

Tämähän tarkoittaa yritystä kieltää Raamatun julkinen siteeraaminen ja sisältää erittäin mielenkiintoisen kulttuurisen viestin. Kyseessä ei ole mikään satunnaisen älykääpiön vahinko, vaan vakain tuumin tehty valtiollisen tason operaatio, johon osallistuu koko joukko korkeita virkamiehiä.

Dystopioissa kirjojen kieltäminen on keskeisellä sijalla, kun kulttuuria halutaan ohjata tiettyyn suuntaan. Itse asiassa tunnemme jo koko joukon näitä yrityksiä ihmisen tietoisuuden muuttamiseksi ja uljaan uuden ihmisen rakentamiseksi.

Pohjois-Koreassa tämä jatkuu juuri tälläkin hetkellä voimaperäisenä valtiollisena toimintana. Meillä ollaan vasta prosessin alussa, mutta valtio on jo täälläkin värvätty toimintaan mukaan, vaikka varsinainen, laajamittainen työ toki tehdään vähälahjaisten kulttuuritoimittajien ja typerien mediapersoonien toimesta ja tietenkin hyvässä uskossa, bona fide.

Suuntaus on selvä ja sen päämääräksi voidaan ajatella sellaista täysin oloutettua (vrt. Huxley, Uljas uusi maailma) ihmistä, joka on oppinut luopumaan niin sanottujen arvoarvostelmien (50-lukulainen käsiteuutuus) tekemisestä ja haluaa jättää tämän tehtävän luottamiinsa pätevämpiin ammattilaiskäsiin.

Tiedämme, että tällaisen ihmisen on oltava uskonnoton (poikkeuksena islam, koska suvaitsevaisuus), kosmopoliitti ja antinationalisti (poikkeuksena urheilu, koska jotain elämää suurempaa tarvitaan), seksuaalisesti kaikkiruokainen ja mikäli mahdollista pervo (queer) ja täydellisen suvaitsevainen (non-judgmental) sikäli kuin asia koskee kaikkea poikkeavuutta fetisismistä himomurhaamiseen.

Toisaalta hänen on oltava altis pöyristymään asioista, jotka on julistettu kauheiksi ja ennen muuta ankaran tuomitseva traditionaalisiin arvoihin, vääriin ajatuksiin, sanoihin ja töihin nähden.

Näitä latteuksia nyt on sinänsä turha mainitakaan, eikä niillä älymystön piirissä ketään säikytellä, mutta koska prosessi on niin sanotun kulttuurin vitkan takia alatasolla vielä pahasti kesken, on liikkeellä yhä paljon menneisyyden jäänteitä, perežitki prošlogo, kuten Neuvostoliitossa oli tapana sanoa.

 Menneisyyden jäänteet voidaan ehdollisesti jakaa materiaalisiin ja henkisiin. Materiaalisella puolella voimme nähdä vanhentunutta rakennuskantaa, jossa ruumiillistuvat menneiden yhteiskuntien kehittymättömät arvot ja ihanteet, antiikin temppeleistä goottilaisiin kirkkoihin.

Nykyaikainen teräksen ja lasin Corbusier/ Bauhaus-särmiö on niistä yhtä kaukana kuin Richardsonin Pamela on Henry Millerin teoksista.

Mutta tärkeimpiä jäänteitä ovat kirjat ja niiden tuhoaminen tai eliminointi muulla tavoin on kulttuurimme edistyksen kannalta keskeinen tehtävä.

Kirjastoissamme oli sodan jälkeen vielä kauan ns. myrkkykaappeja, joissa säilytettiin vahingollisia ja vaarallisia kirjoja. Ne ovat taas tarpeen ja saattaa olla, että niiden käyttö on jo aloitettu, alan ihmiset tietävät paremmin.

Kun korkeimman oikeuden tuomio tuosta suuresta raamattuprosessista viimein saadaan, selvinnee, onko mahdollista ja laillista pitää Raamattua yleisesti saatavilla. Suuri ongelma ovat kotiraamatut, mutta luultavasti niiden kerääminen kierrätykseen ekologisiin syihin vetoamalla on helppo tehtävä. Eihän niitä käytännössä kukaan lue.

On kyllä osoittanut aikamoista pelisilmää käydä suoraan juuri Raamatun kimppuun maassa, jonka väestö oli lähes sataprosenttisesti luterilaista vielä sukupolvi sitten. Tässä ehkä näemme suuren strategisen ajatuksen: päälle vaan, kun ne eivät uskalla tätäkään puolustaa, niin ei sitten enää mitään muutakaan.

Mutta Raamattu on vain yksi kiellettävä kirja uuden totalitarismin ajatellussa luettelossa. Mitä siihen kannattaisi ensi sijassa lisätä, mikäli haluaa edistää tuota tuntemaamme asiaa mahdollisimman tehokkaasti?

Itse asiassa kaikki länsimaisen kulttuurin klassikot ovat enemmän tai vähemmän täynnä misogyniaa, homofobiaa, suvaitsemattomuutta, väkivaltaa, nationalismia, rasismia ja kaikkia mahdollisia muitakin vanhentuneita asenteita (mitkäpä asenteet eivät olisi vanhentuneet jo noin 50 vuodessa?). Itse asiassa kaikki 30 vuotta vanhempi kirjallisuus on syytä tuhota ja sitähän kirjastot jo tekevätkin.

Koska kaikkea ei sittenkään ainakaan heti voida tuhota, koska kohde on hajautettu miljooniin koteihin, voitaisiin ehkä ainakin valita tuhoamisessa noudatettavaksi malliksi muutama teos, jossa ideologiamme kannalta epäsuotavat asiat tulevat korostetusti esille, esitetään ihannoidussa tai houkuttelevassa valossa, luonnollisena asiana tai muuten virheellisesti.

Tässä pelkästään muutama suomalainen esimerkki:

Nationalismi: Vänrikki Stoolin tarinat, Tuntematon sotilas

Patriarkaalisuus: Täällä Pohjantähden alla; Kalevala; Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä (missä sisaret?)

Misogynia: Hannu Salama, koko tuotanto; Eino Leino, Helkavirsiä (nainen ylistämällä alistettuna objektina)

Misantropia: Joel Lehtonen, Henkien taistelu, Punainen mies, Sakris Kukkelman

Rasismi: Matti Pulkkinen, Romaanihenkilön kuolema; Tuntematon tekijä, Tiernapojat (m-sana mainittu)

Ageismi: Mika Waltari, koko tuotanto (nuoret sankarit)

Ableismi: Urho Karhumäki, Avoveteen, koko urheilukirjallisuus

No, näitähän on loputtomasti jo pelkästään suomalaisessa kirjallisuudessa. Koko läntisessä maailmassa on kuitenkin jo parin vuosikymmenen ajan tehty valtavaa työtä vahingollisten kirjojen lukemisen estämiseksi tai vähintään niiden sisällön muuttamiseksi.

Kukapa ei olisi kuullut, mitä tapahtuu Amerikassa Twainin, Mitchellin, Beecher-Stowen ja monen muun teoksille. Länsinaapurissa on jyrän alle joutunut ainakin Astrid Lindgren ja lienee muitakin. Meillä toistaiseksi vain maalaismaisesti olla möllötetään suu auki, mutta antaas olla, jahka toimeen, tota, tartutaan.

 

 

 

36 kommenttia:

  1. "kun ihmisiä voidaan vetää oikeuteen siitä, että he ovat julkisesti toistaneet valtauskontomme mukaisen, suoraan Raamatusta otetun arvostelman homoudesta."

    Onhan se selvää: totuus loukkaa ja omatunto soimaa ja tämä aika on loukkaantuneiden aikakausi.

    VastaaPoista
  2. "Tiedämme, että tällaisen ihmisen on oltava uskonnoton (poikkeuksena islam, koska suvaitsevaisuus), kosmopoliitti ja antinationalisti (poikkeuksena urheilu, koska jotain elämää suurempaa tarvitaan), seksuaalisesti kaikkiruokainen ja mikäli mahdollista pervo (queer) ja täydellisen suvaitsevainen (non-judgmental) sikäli kuin asia koskee kaikkea poikkeavuutta fetisismistä himomurhaamiseen.

    Toisaalta hänen on oltava altis pöyristymään asioista, jotka on julistettu kauheiksi ja ennen muuta ankaran tuomitseva traditionaalisiin arvoihin, vääriin ajatuksiin, sanoihin ja töihin nähden."

    Karmea dystopia - ja niin todenoloinen!

    VastaaPoista
  3. Nolottaa aloittaa tällä. Poikaiän vaikuttavia kirjoja olivat ne, joissa oli oli positiivisia sankareita kuten Pertsa ja Kilu. Karl Mayn kirjat muokkasivat myös psyykeäni. Minulle tuli kaksi tytärtä, joten en tiedä, tehdäänkö poikakirjoja enää. Epäilen että ei.

    VastaaPoista
  4. Aikoihin on eletty, kun näin kirkosta eronneena ikiskeptikkona olen uskonut ja toivonut, että kyllä ne tolokun uskovaiset nousevat joukolla sanomaan näille uushihhuleille woketoiviaisille ja sen semmoisille, että nyt riittää. Turha toivo. Maan hiljaiset ovat hiljaisempia kuin maan matoset.

    Tietysti sen lisäksi toivoin poliittisesti, että kyllä Maalaisliittolaiset vanhat jäärät panevat edes pikkuisen hanttiin huulipunahallituksen täystuholinjalle, mutta turhaan toivoin. Hehän ohittivat älyvapaan vasemmiston vasemmalta. Tähän on tultu. Uusi maailmanjärjestys antoi uskovaisille myrkkyä. Ne ei tosin siitä kuolleet, mutta muuttuivat hajuttomiksi ja mauttomiksi zombeiksi. Kun suola muuttuu mauttomaksi, se heitetään pois.

    Pitääkö meidän ikiradikaalien perustaa Suomeen uusi konservatiivinen puolue. Jotain kyllä tarttis tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meillä jo sellainen puolue?

      Poista
    2. On, mutta se on noiden uushihhhuleiden wokejen toimesta demonisoitu alimmasta helvetistä tulleeksi. Tuo demonisointi kertoo tietysti eniten siitä miten paljon woket pelkäävät realismin ja tolkun ääntä koko yhteiskunnan ääri-ideologisoinnin vastapainona.

      Poista
  5. "On kyllä osoittanut aikamoista pelisilmää käydä suoraan juuri Raamatun kimppuun maassa, jonka väestö oli lähes sataprosenttisesti luterilaista vielä sukupolvi sitten."

    Ei se ole niin suuri ihme kuin voisi kuvitella: yliopistojen liberaaliteologia on jo lähes sata vuotta murentanut Raamatun arvovaltaa kirkon opin ehdottomana perustana. Jos katsotaan, ettei siinä ole mitään jumalallista, ihmisjärjen ylittävää sisältöä ts Jumalan sanaa, itse kirja on pelkkää kierrätyskelpoista selloosaa. Siksi erään mediapersoonan TV:ssa tapahtunut Raamatun potkiminen ei herättänyt kirkossa mitään reaktiota, vrt vastaava tempaus Koraanille.

    Ym. on jo pitkään näkynyt modernissa kirkkoarkkitehtuurissa: jokainen Corbusier/ Bauhaus-särmiö matkimisineen julistaa, että Jumala on kuollut.

    Ei olekaan ihme, että pohjoismaiden ja Viron luterilaiset maat ovat kaikkein maalistuneimpia eli uskostaan luopuneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaiset mielipiteet rikastuttavat ajatustenvaihtoa. Uskoville on turha julistaa, mutta täällä julistus on ehkä tarpeen. Hiukan sivuosassa jutussa ja kommenteissa on tuo kirkkoarkkitehtuuri, mutta silti..Katsokaa nyt vaikka Corbun kappelia Notre Dame du Haut Ronchampissa. Tai käykää siellä. Mutta ettehän te käy, kun mielipide on jo selvillä.
      Kyllä se on niin harras ja koskettava ja täynnä pyhää henkeä kuin olla ja voi. Eikä ole laatikko. Eikä nyt edes tarvitse keskustella niistä kaupunkisuunnitelmista.

      Poista
    2. Ei tuo raamatun arvovalta ole murentunut. Se on kirja ja kirjana tuo on aikaan sidoksissa. Mikä raamattu olisi se sopivin? 100 vuotta takaperin löytyy sieltä hallinnollisia oppeja, kun taas nykyisellään enemmän tarinan kerronnallinen. Mitä tapahtui 2000 vuotta sitten jossain kaukana maantieteellisesti Suomesta.

      Tiedä niin liberaaleista opeista? Luterilaisuus on määräytynyt valtion uskonnoksi, sen alle taas linkittyvät erilaiset hiippakunnat, siinä samalla kun toiset kokevat sen kilpailevaksi heidän uskoaan kohtaan. Uskotaan samoin muttei sitten kumminkaan. Yksi Jumala ja Jumala on vain sana suomenkielessä.
      Kun taas lähetyssaarnaajat tuo oman lisänsä kokonaisuuteen. Toinen tulee ja arvostelee, mahdollisesti oman kulttuurinsa opeilla, teit niin tai näin niin koskaan ole hyvä. Syntiseksi sitten sanovat. Miksi sitä ulkopuolista täytyy niin miellyttää? Jos ei kelpaa niin voisi näyttää esimerkkiä ihan itse.

      Poista
    3. Tyypillistä liberaaliteologiaa, sekavasti esitettynä.

      Poista
  6. "Nykyinen kulttuurinen tilamme on tässä suhteessa kehittynyt edelleen samaan suuntaan ja luultavasti jo lähelle äärimmäisyyttä, kun ihmisiä voidaan vetää oikeuteen siitä, että he ovat julkisesti toistaneet valtauskontomme mukaisen, suoraan Raamatusta otetun arvostelman homoudesta.

    Tämähän tarkoittaa yritystä kieltää Raamatun julkinen siteeraaminen ja sisältää erittäin mielenkiintoisen kulttuurisen viestin. Kyseessä ei ole mikään satunnaisen älykääpiön vahinko, vaan vakain tuumin tehty valtiollisen tason operaatio, johon osallistuu koko joukko korkeita virkamiehiä."

    Liekkö ongelma niinkään raamattu, vaan enempi toisten usko. Valtion laki kun ei enään tue näkemystä että homous olisi jotenkin rikollista. Samoin Suomessa on uskonnon vapaus, eli käytännössä sitä saa uskoa vaikka ennustaja eukon tarinoihin jos tahtoo.
    Uskontopolitiikka on sitten asia erikseen ja lähetyssaarnaus omansa.
    Laki kumminkin on sitten kaikille sama, olit sitten luterilainen, katolilainen, ortodoksi, Jehova, lestadiolainen, shia tai sunni muslimi, juutalainen tai ateistille. Eikä kyse sitten ole seksuaalisesta suuntautumisesta tai naisen alistamisesta muuten kuin mahdolisesti taloudellisti työskentelemään markkinoille, kun taas toisen näkökulman mukaan tuon tulisi lisääntyä. Kaikkia ei voi miellyttää.
    Uskon asiat taas ole jotain mistä kannattaisi tapella, Juuti kun nuo ovat uskon asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korneintahan tässä Raamattu ja homous ja tuomioistuin keskustelussa on, että nimenomaan sen uskontokunnan sanomisiin ja tekemisiin, joka oikeasti vihaa ja on väkivaltainen homoja kohtaan, ei kukaan halua puuttua lainkaan. Eli kohtelu ei ole yhdenmukainen, ei edes teon asteen mukaan, vaan nimenomaan päinvastoin.

      Poista
  7. > "TV:ssa tapahtunut Raamatun potkiminen ei herättänyt kirkossa mitään reaktiota"

    Juu, mutta silloin asialla olikin meidän kaikkien rakastama Jari Tervo, joka nyttemmin tunnetaan ennen muuta suoraselkäisenä, menneisyyden kekkoslandian kaikki kauheat, lieroja kihisevät syvänteet putsaavana P. Yrjänänä. (lukuohje: cum maximo grano salis)

    Muutoin voin todeta, siis vakavissani, että tämänkertaista Vihavaisen katsausta lukiessani nauroin paikoin vedet silmissä, kun ruma sana (siis nyttemmin ruma) sanottiin niin kuin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos laitat Raamatun paskapyttyyn, se on Suuri Taideteos, jonka osalta paheksuttavaa on ainoastaan paheksuminen (se kun olisi loukkaus Pyhää Emansipaatiota™ vastaan ja muutenkin tunkkainen tuulahdus pimeältä keskiajalta). Jos laitat sinne buddhalaisten Tripitakan, niin se osoittaa jo vähintään hieman huonoa makua. Jos laitat sinne Koraanin, niin se on kammottava Viharikos™, josta puolestaan seuraa... No eipä tarvinne jatkaa. (Siis en kannata minkään kirjojen nakkelemista pönttöön, siitä kun voi vähintään viemäri tukkeutua. ;)

      -J.Edgar-

      Poista
    2. Tervon "näyttävä" produktio oli tarkoin harkittu julkisuusmanoveri, kuinka suomalaisella tv-kanavalla Raamatun lattiaan heittäminen avasi taas yhden oven eteenpäin tunnettavuuden ja myös mammonan viitoittamalla tiellä. Ei todellakaan tarvita enää vuosikausien lukeneisuutta ja perehtyneisyyttä, tahi melleviä oppiarvoja, kun osaa oikein oivaltaa yhteiskunnan, sanokaamme vallitsevat tuulet! Se on taannut Tervollekin miljonäärin tienestit, ja raha tulee rahan luokse, ja YLE:n projekteja riittää Tervolle näillä näkymin maailman tappiin. Projekteja ei todellekaan löydy jollekin Hankamäelle, joka kirjoittaa ja ennen muuta ajattelee useimmat tervot sun muut suohon. Jari Tervo on lukenut paljon, sitä ei käy kiistäminen, ja se tuntuu riittävän, eli nippelitiedolla pärjää, ja hyvällä muistilla, mutta ajattelijaksi Tervosta ei ole. Hankamäestä taas on.

      Poista
  8. Aldous Huxley potki yhteikuntaa nilkkaan ja suoriutui tehtävässään.
    Minulle, ei uskonnolliselle ihmiselle, raamattu ei ole merkinnyt muuta kuin tarinankerronnan historiaa. Voiko kirja olla pyhä?
    Tuossa hiljattain, luin (uudestaan) Wolfgang Ottin Hait ja pienet kalat, joka, tekstuaalisine puutteinen, käänteineen ei ole aina helposti seurattava, on kuitenkin vaikuttava sukellusvenesotaa kuvaava teos. Vähän kuin Shohei Ookan Tulia tasangolla, kuvaus sodan mielettömyydestä.
    Putin noista tuskin mitään ymmärtää. Jos puhutaan vaikka venäläisestä kirjallisuudesta, niin esim. Karamazovin veljekset tuskin avautuu edes murto-osalle venäläisistä: siinähän ei alleviivata mitään ja tematiikka on taustavaikutteista.
    Kirjallisuudella on sijansa, mutta ehkäpä Putinin on syytä pysytellä edelleen akuankoissa.....

    VastaaPoista
  9. "Tiedämme, että tällaisen ihmisen on oltava uskonnoton (poikkeuksena islam, koska suvaitsevaisuus), kosmopoliitti ja antinationalisti (poikkeuksena urheilu, koska jotain elämää suurempaa tarvitaan), seksuaalisesti kaikkiruokainen ja mikäli mahdollista pervo (queer) ja täydellisen suvaitsevainen (non-judgmental) sikäli kuin asia koskee kaikkea poikkeavuutta fetisismistä himomurhaamiseen.

    Toisaalta hänen on oltava altis pöyristymään asioista, jotka on julistettu kauheiksi ja ennen muuta ankaran tuomitseva traditionaalisiin arvoihin, vääriin ajatuksiin, sanoihin ja töihin nähden.

    Näitä latteuksia nyt on sinänsä turha mainitakaan, eikä niillä älymystön piirissä ketään säikytellä, mutta koska prosessi on niin sanotun kulttuurin vitkan takia alatasolla vielä pahasti kesken, on liikkeellä yhä paljon menneisyyden jäänteitä, perežitki prošlogo, kuten Neuvostoliitossa oli tapana sanoa."


    Siinäpä postmodernin ihmisihanteen kuvaus melkoisen tyhjentävästi. Toki niinkin, että jonkun ihanne voi olla, ja usein onkin, toisen kauhistus.

    On sinänsä kiintoisaa nähdä, yritetäänkö esim. Raamattu todellakin tosiasiallisesti kieltää jollakin aikavälillä. Tai sitten jättää siitä jäljelle jokin perusteellisesti sensuroitu ja muutenkin pahoin runneltu versio, jolla ei ole alkuperäisen kanssa sen enempää sisällöllisesti kuin tulkinnallisestikaan mitään yhteistä. Simäänpistävää kylläkin, että hyökkäykset uskontoa kohtaan kohdistuvat milteipä poikkeuksetta juurikin kristinuskoon (no ortodoksisuus tästä ehkä lievänä poikkeuksena), kaikki muut ja varsinkin se eräs ovat huomattavan rikkumattomasti omaan koskemattomaan Toiseuteensa™ pyhitettyjä. Koska rasismi, yms. Perisynnit. Tosin voi olla sitten niinkin, että ihminen joka kieltäytyy uskomasta Jumalaan, onkin huomattavan altis uskomaan milteipä mihinkä tahansa muuhun. Kumpiko esimerkiksi vaatinee suurempaa uskoa, oppi neitseellisestä syntymästä vaiko usko siihen että sukupuolia on montatuhattamontasataamontakytviis...?

    Kommarimaissahan taisi aikanaan olla käytössä käsite "hiipivä skitsofrenia", jolla tarkoitettiin toisinajattelijoita, jotka olivat osoittaneet epätavallisen suurta vastahakoisuutta virallisen propagandan tyrkyttelemää uljasta tulevaisuusvisiota kohtaan. Tuolla nimikkeellä oli huomattavan helppoa järjestää esim. passitus mielisairaalaan. Joten nähtäväksi jää, tullaanko meilläkin päin näkemään vielä jotakin samantapaista, siis ns. väärinajattelu ei ole pelkästään rikos, vaan suoranaista mielenvikaisuutta. Ainakin nuo alituiset vatkutukset milloin mistäkin "fobioista" viittaisivat kyllä joltisiinkin medikalisaatiopyrkimyksiin. Tosin ainakin tähäksi asti mielenvikaisuus on kylläkin samalla indikoinut syyntakeettomuutta...

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuperäistä raamattua ei ole. Tekstilähteitä on koottu yhteen, kiännetty ja muokattu, sensuroitu, nyky-Suomessakin on käytössä ainakin viisi erilaista raamattua.

      Olisipas jotakin, jos meilläkin toisinajattelusta joutuisi mielisairaalaan. Siis pääsisi. Nykyään on hankalaa päästä laitoshoitoon, vaikka kuinka ahistais.

      Poista
    2. "On sinänsä kiintoisaa nähdä, yritetäänkö esim. Raamattu todellakin tosiasiallisesti kieltää jollakin aikavälillä. "

      Ei sen kielteinen onnistu. Neuvostoliitossa tuota taisivat yrittää. Lopputulos? Edelleen uskovat, kulttuuriopit vain eroaa länteen nähden.
      Jos tuota mielenterveyttä tahtoo pohtia, niin sopii kurkistaa Amerikkaan mitä siitä voi seurata kun kielletään evoluutiota ja koulutus jätetään retuperälle. Koeta siinä sitten aikuiselle ihmiselle kertoa että maapallo ei ole litteä. Uskomukset eivät välttämättä ole pahasta, jos niistä ole haittaa muille.
      Naisena taas et voinne voittaa. Osan herrojen näkökulman mukaan olet sitten mielenvikainen, feministi, noita jne. onhan noita. Miksi edes yrittäisi?

      Poista
    3. No mistäs löytyy esim. alkuperäinen Koraani (jonka ainoa oikea kieli on sitäpaitsi arabia, kaikki muut kieliasut kun ovat vain käännöksen asemassa, eli vähemmän tulkintavoimaisia)? Kaikki teoksethan ovat loppujen lopuksi ihmisten kirjoittamia ja toimittamia. Jotkin lähteet ja tulkinnat, samoin kuin käännösasut nyt kuitenkin ovat vakuuttavampia kuin ne muut tarjotellut. Jälkeenpäin retusoiduista edes puhumatta. Kirjojen kieltämiseen en sinänsä edes ota kummempaa kantaa, mitä nyt että sitäkin on kokeiltu maailman sivu, ja varsin heppoisin tuloksin. Ideaa kun ei voi ampua.

      Ja kyllä kriminaalipotilaiksi luokitelluille aina se laitospaikka löytyy. On vähän niinkun pakkokin. Se siinä vain, että diktatuurimaissa mielisairaaloita ja psykiatrisia diagnooseja (kuten muutakin lääketieteen politisointia) on käytetty alentuneesti syyntakeisten rikoksentekijöiden lisäksi myös ns. väärinajattelijoiden internoimiseen, meillä kai ei ainakaan tiettävästi ole vielä aivan tuohon saakka ennätetty.

      Toki sinänsä valitettavaa, että hoitoon ei sitä tarvitseva välttämättä ajoissa pääse, mutta sitten kun jotain pahaa on jo tapahtunut, koneisto toki käynnistyy. Vähän niin kuin tasoristeykseenkin saadaan ne puomit vasta sen jälkeen, kun joku on jo rusentunut junan alle.

      -J.Edgar-

      Poista
    4. Koraanin tekstien autenttisuuden osalta on olemassa eräs mielenkiintoinen tekijä josta ei yleensä puhuta kovin paljoa missään. Koska tekstit on kirjoitettu paikallisella kirjoitustavalla joskus muinoin, ei ole mitenkään selvää mitä tekstissä edes sanotaan. Kun kirjoituksessa jätetään pois vokaalit ja kaksoiskonsonantit, eikä olla varmoja edes siitä millä kielellä kukin katkelma on kirjoitettu, ei ole selvää edes siitä että mikä sana milloinkin on kirjoitettu. Ja kun ei ole selvää mitä sanaa mikin merkkijono tarkoittaa, on tietysti lauseen sisältökin täysin tulkinnanvarainen.

      Poista
  10. Oman aikamme ilmiö on kulttuurivaikutusten outo irrallisuus -- emme enää hahmota historiallisia jatkuvuuksia tai aikakausien omia ominaispiirteitä. Kirjallisuus ei ehkä niinkään enää ole se hengenviljelyn alue, jolla omaa todellisuuttamme voisi parhaiten kuvata, ja jos kysytään miten sitten muuten, mielestäni esimerkiksi ruotsalainen elokuvaohjaaja Ruben Östlund on filmeissään ollut yksi aikakautemme parhaita tulkkeja.

    Viimeisimmän elokuvansa hän nimesi "Triangle of Sadness", mikä tarkoittaa pientä ilmeliikeiden keskittymää mannekiinin otsassa siinä silmien välissä. Elokuvan tarinassa sitten pannaan kohdalleen kaikki: kapitalismi, kommunismi, feminismi, ikuinen ihmisluonto.

    Olen sen ikäluokan ihminen, joka koki ne 50-60-luvun ajat, jotka huipistuivat länsimaisen nuorison ikäpolvikapinaan, joka puolestaan muodosti kulttuurisen pohjan niille tunnoille ja aatevirtauksille, jotka nykyistä hallintoeliittiä muodottomiksi muuttuneina puhuttelevat. Kapinallinen nuoriso todellakin on nyt olennainen osa hallintoeliittiä, ja valtaosa maailman nykyisestä hulluudesta on tulkittava sen omissa liemissään ylikäyneen ja eltaantuneen ideologisen sopan myrkyiksi, joita kapinan aika ihanteellisiin mieliin jätti.

    Kirjallisuuden perään on turha haikailla -- sitä sensuroi enää tuo hautaansa matkalla oleva sukupolvi. Nykyisillä sukupolvilla ei ole edes niitä kognitiivisia edellytyksiä, joilla kokonaisia kirjoja kirjoitettaisiin tai edes luettaisiin. Se on kuoleva laji. Sääli, tietysti, mutta en tiedä mitään mitä asialle voitaisiin tehdä. Eurooppalais-länsimaalainen sivistys on ollut olemuksellisesti nimenomaan kirjallista, ja kun se tukirakenne menetetään, jäljelle jää tuskin muuta kuin identiteettikriiseissä kärvisteleviä ja kaikenlaisista sairaista absolutismeista varmuutta tavoittelevia narsisteja.

    Yhä pienemmät asiat tulkitaan yhä suuremmiksi, ja kohta tosiaan ollaan wanhan wenäjän tiellä, ja meilläkin syntyy aatteellisia lahkoja joiden tunnustajat tappavat toisiaan koska eivät pääse yhteisymmärrykseen ikään kuin siitä tehdäänkö ristinmerkki kahdella vai kolmella sormella.

    Huonosti menee, mutta odottakaapa huomista. Voi tulla vielä tätkin päivää ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mätä oli pesiytynyt kulttuuriin kuitenkin jo ennen 50-60 lukua. Kirkon maallistumisen on mainittu alkaneen jo paljon aikaisemmin. Ranskan vallankumoushan oli samalla ennennäkemätön hyökkäys kristinuskoa vastaan.

      Yksi lääke olisi tuomarien valitseminen määräajaksi virkoihin yleisellävaalilla. Murtaa sen vallan jota itseriittoinen byrokratia on tottunut käyttämään. Vasemmistolainen oikeustieteenprofessori Kalevi Hölttä pitää kirjassaan Valta ilman valtiota itse itseään täydentävää hallintoa uhkana demokratialle. Voiko demokratiasäänestäjän ulottumattomissa olevaa julkisen valllan käyttäjää. Ei voi.

      Poista
    2. "Yksi lääke olisi tuomarien valitseminen määräajaksi virkoihin yleisellävaalilla. Murtaa sen vallan jota itseriittoinen byrokratia on tottunut käyttämään..Voiko demokratiasäänestäjän ulottumattomissa olevaa julkisen valllan käyttäjää. Ei voi.."

      Ja vastaavasti myös lääkärit pitäisi valita määräaikaisesti: miksi sydänleikkauksia saa tehdä vain joku asiantuntija?

      Vakavasti puhuen byrokratian tehtävä demokratioissa on edustaa asiantuntemusta ja pysyvyyttä. Tuomioisstuinlaitos puolestaan toteuttaa hallitusvalllasta ja lainsäädäntövallasta riippumatonta tuomiovaltaa, joka toteuttaa oikeusvaltiota. Tarkoitus on, että nuo valtioelimet tasapainottavat ja valvovat toisiaan.

      Neuvostoliitossa - ja natsi-saksassa - korostettiin vallan monoliitiisyyttä ts kaikkien valtioelinten tuli suuntautua kohti Puolueen tai Johtajan tahtoa. Ei osoittautunut hyväksi pienenkään ihmisen kannalta, jos koneiston hampaisiin.

      Poista
    3. Tuomarilaitos voi myös edustaa tiettyä ideologiaa, jos sen piiriin pääsee kertymään epäterveen paljon vain tietyn ajatussuunnan edustajia. On esitetty varsin perustellusti, että meillä Suomessa tilanne olisi tällainen. Se, että oikeuslaitos edustaa tiettyä ideologiaa, on kyllä demokratian kannalta erittäin vaarallinen tilanne, kuten olemme saaneet nähdä jopa oikeuskansleritasolla.

      Poista
    4. ”Huonosti menee, mutta odottakaapa huomista. Voi tulla vielä tätäkin päivää ikävä.”

      ”Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”

      Poista
  11. Jotenkin huvittavat nämä oikkoset hengenveljineen, jotka ylivertaisessa viisaudessaan kuittaavat kirjallisuuden olevan vain hautaansa kohti matkalla olevan sukupolven hengenviljelyn asia. Ei kielen, sanojen käyttö viestintään, tiedon tai tunteiden välittämiseen mihinkään katoa - ainakaan niin kauan kuin on viestin lähettäjiä ja niiden vastaanottajia. Mutta koko ajattelu, että nimenomaan te edustaisitte länsimaisen kirjallisen sivistyksen huippua tai jotain viimeistä aaltoa on lähinnä säälittävä. Tokihan te saatte ummettuneine viisauksinenne mennä hautaanne, eikä kukaan jää kaipaamaan.

    VastaaPoista
  12. Ymmärsit nuo ylläolevat hieman väärin, Olavi.
    Katsoisin näiden "ylivertaisessa viisaudessaan" rypevien kommentaattorien olevan niitä, jotka elävät kirjallisuuden maailmassa; enemmän kuin he, jotka telmivät Facebookin, X:n tms. tarjoamassa pintaliitomaailmassa.
    Keskustelua kirjallisuudesta voi toteuttaa monitahoisesti....

    VastaaPoista
  13. Kyseenalaisuutta jos ajattelee, melkein tulee mieleen se, miten potentiaalisen oloisia ihmisiä on päätynyt sellaisten agendojen ja agendistien työkaluksi tavalla, jota aiemmin elänyt tuskin olisi katsonut hyvällä.

    Jos kirjallisuus painottu ajallisesti, taustalla voi olla aitoa tarvetta, ts käsiteltävän arvoiseksi koetaan yleisesti jotain tiettyä, ja ihmisiä orjentoituu tätä kautta tuottamaan aikaan liittyvää kirjallisuuttakin.

    Menneitä ihmisiä, ja tuotettua sisältöä kirjoina jne, voidaan päätyä ottamaan kyseenalaisyhteyksiin. Ilmiön on osa historian ja tapahtuneiden sellaista käyttöä, mistä tiedetään paljon.

    Historia julkisena, on tulkitsija-arvoisen valintaa, enemmän tai vähemmän, eikä tulkitsija aina ole tosi kattavasti liikkeellä, jolloin julkiseksi päätynyt voi asettua olemaan laajemman ihmisjoukon saatavilla, jolloin toteutuu ajanmukaiselle päinvastaista, tai hyvinkin toispuoleista.

    Tällaisen takia ajatellut, että suora-osallistuminen voisi olla joskus tai usein parempaa. Kun jotain löydettävissä, heti voi päätyä prosessiin mm arviointiin, jolloin löydettyjä ja tuotettua voi ajatella talletuksina, jotka kasvavat paremmin tarvittavaa korkoa korolle.

    Kun kontribuutiota ovat askelmaisempia, ne eivät välttämättä jää niin paljoa kansaa jakaviksi myöhemmin, vaikka jakoa voi syntyä ja kallistumaa välittömmin, mutta toisaalta tällaisen korjausta myös, mikäli sananvapaus toimii, tai jokin tätä suurempi kohtuullisuus, jonka varassa mm se käytännön sananvapaus.

    Kirjat ja kunnon omistautumispanokset, voi nähdä toki tavan prosessikontribuutiona, tosin laatua ja syvyyttä enemmän, mikä voi olla hyvä, mikäli prosesseissa riittävästi vääntöä.

    Kun omistautumispanokset menevät siihen myllyyn, joka ei tosiaan mahdollinen haastamaan menneitä ja tapahtumia järkäleisinä, ... voi minusta tätä kautta päätyä mukaan jumia, ja pysähdyksiä, vailla isoa antoisuutta.

    Ajatukset spekulaatiota, ei tutkailemisen jälkeen tehtyjä havaintoja. Jonkin verran näistä on ilmennyt ajattelua.

    VastaaPoista
  14. Räsäsen tapauksessa unohtuu valtakunnansyyttäjän hyökkäys Luther säätiötä kohtaan jolle on vaadittu yhteisösakkoa. Ei tämä ole todellakaan enää tervettä vaan järjestelmässä on jotain pahasti vialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jo hyvin vahvoja totalitarismin piirteitä. On syytä kysyä, mikseivät terveen järjen säilyttäneet ihmiset ole asiasta inahtaneetkaan.
      Oire on sen verran merkittävä, että voi jo ottaa käyttöön termin uuslammasmaisuus, ennen tuntematon sairaalloisen konformismin muoto. Sen tutkiminen olisi kiinnostavaa. Lieneekö apurahoja saatavailla?

      Poista
  15. "Kirjat tähtäimessä"

    Filosofian tähtäimessä voi olla muutakin kuin kirjat. Tämän päivän Venäjän TV-kanavilla, eräällä kanavalla ainaskin, tähtäimessä on filosofinen kysymys: ovatko venäläiset ja ukrainalaiset veljeskansoja. Keskustelu oli hyvin intensiivinen ja äänekäs, ja vertauskohteeksi otettiin jopa puolalaisia.

    Kuten tunnettua, noin lähes kaksikymmentä vuota sitten tärkeä herra Putin aloitti sodan, jonka päämääränä, Putinin tavoitteena oli pelastaa veljeskansa ukrainalaiset Lännen höpötyksiltä ja saastalta, yms. Kas, kun ukrainalaiset pyrkivät jäseniksi NATOon ja Euroopan Unioniin.

    Putinkin oli aikoinaan pyrkinyt NATOon ja Euroopan Unioniin, mutta sai potkut. Sehän oli itsestään selvää, että Putin olisi ruvennut heti perustamaan NATOon ja Euroopan Unioniin omia poliittisia kolhooseja.

    Putinismi edustaa tietysti ryssäläisyyttä. Juuri ryssäläisyyshän kustansi aikoinaan Kommunistisen puolueen manifestin luomisen. Mainittu manifesti menetti kuitenkin voimansa, koska keskiajan proletaarit muuttuivat työväenluokaksi. Teknologia kehittyi, tuotanto kasvoi, tavaranmyynti hyppi ylös ja työläisetkin pääsivät ostamaan itselleen kotitaloja ja autoja, ainaskin USA:ssa.

    Putin vihaa USA:ta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putin vihaa USA:aa, ja myös jokaista länsimaata, olivat ne Natossa tai eivät. Heikko länsi sosialidemokratiassaan vain hyssyttelee, niin kuin heikot vanhemmat hyssyttelevät ja makeilevat kieroon kasvatetulle lapsoselleen, ettei tämä vain suutu!

      Poista
  16. "Kukapa ei olisi kuullut, mitä tapahtuu Amerikassa Twainin, Mitchellin, Beecher-Stowen ja monen muun teoksille." Ongelmahan onkin nimenomaan siinä ettei valtaosa Suomalaisista tiedä näistä asioista yhtään mitään, eikä sen enempää mitä "woke" edes on ja miten se vaikuttaa asioihin..

    VastaaPoista
  17. Kirpputorilta tarttui mukaan Marianne Alopaeusin kirja "Ruotsin pauloissa". Kirja on julkaistu 1984 ja kertoo ruotsalaisesta yhteiskunnasta 60-luvulta 80-luvun alkuun. Yllätyin kuinka siinä kuvataan samoja ongelmia mitä Suomessa on alkanut ilmetä 2000 luvulla. Tapetille voi nostaa auktoriteettinsa kadottaneet vanhemmat ja koulu jossa ei opita edes kirjoittamaan.

    Materialismia tarjotaan selitykseksi. Mutta maailmalla on myös hyvin korkean elintason maita. Kuten vaikka Japani jossa lapset eivät taatusti haistattele opettajille. Sen perusteella mitä tuosta kulttuurista olen lukenut.

    Ruotsissa oli jo tuolloin sama itsesensuuri ja väärinajattelijoiden vaientaminen. Ruotsalaisten mainitaan olevan myös alamaisempia kuin suomalaisten. Kun maa ei ole sotinut 200v ovat vallanpitäjät aina olleet oikeassa.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kirja. Lukusuositus.

      Ajk

      Poista

Kirjoita nimellä.