tiistai 2. heinäkuuta 2024

Nykyajan ilmiöitä

 

Raakalaisuuden apoteoosi

 

Kun nyt taas kuulemma jo olemme pitkästä aikaa sodassa (kiitos siitä niille, joille se kuuluu), kannattaa palauttaa mieleen, mitä totaalinen sota tarkoittaa.

Jo Carl von Clausewitz teoretisoi, että väkivalta sodassa on rajoittamatonta (vrt. Vihavainen: Haun clausewitz tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Uusihan tuo idea ei ollut, kuten jokainen Vanhan Testamenttinsa lukenut voi todeta.

Tässä nyt joka tapauksessa uusinta aiheesta, joka valitettavasti tuntuu tulevan vain ajankohtaisemmaksi, hirmuista sanoakin.
Muuten, olen sitä mieltä, että noita nyt jo aloitettuja rauhanpyrkimyksiä olisi syytä suuresti tehostaa.

 

 

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Kehityksen hedelmiä

 

Ilmestyskirjan ratsastajat

 

Rolf-Dieter Müller, Der Bombenkrieg 1939-1945. Unter Mitarbeit von Florian Huber und Johannes Eglau. Ch. Links Verlag., Berlin 2004, 271 s.

 

Kesä on mökkikirjastojen aikaa. Toinen toistaan paremmat kirjat putkahtavat esille ja luettavaksi vaikka niistä ei kiireisempinä aikoina ole huomannut muuta kuin tylsältä näyttävän selkämyksen.

Tämä pienen venekirjastoni teos osoittautui helmeksi, vaikka olin vuosikaudet onnistunut välttämään sen lukemista, kun itse aihepiiri oli vaikuttanut niin tympeältä. Onhan pommitussodan ympärille syntynyt valtava kasvillisuus väkivaltapornoa, jollaisesta kauniina kesäpäivinä pysyy mieluummin kauempana.

Ennakkoluulot olivat turhia. Tämä on ammattitaitoisen tutkijan työtä ja siinä kuvataan asiantuntevasti sitä, miten pommitussodan ideat syntyivät ja kehittyivät ja miten lopulta päädyttiin niihin holokausteihin, jotka sitten toteutuivat Saksassa ja Japanissa.

Tässä, kuten muuallakin, sotilaspiireissä ja siviilienkin keskuudessa ennen sotaa vallinneet kuvitelmat ja aikomukset poikkesivat huomattavasti siitä todellisuudesta, joka syntyi niitä sovellettaessa.

Ei sillä, että sotateoreetikot olisivat periaatteesta häikäilleet avutonta siviiliväestöä vastaan hyökkäämisessä. Totaalista sotaa suunnittelevilla upseereilla ei useinkaan ollut mitään skruupeleita käytettäviin keinoihin nähden.

Itse asiassa kaikki suurvallat ja jotkut pienemmätkin valmistautuivat ennen toista maailmansotaa ja myös sen aikana tekemään massiivisia kaasuiskuja lehtokoneista käsin.  Tarpeeksi suurina niiden kuviteltiin voivan ratkaista koko sodan. Alan erityiseksi guruksi nousi italialainen Giuliano Douhet.

Tosiasiassa myrkkykaasuja tuotettiinkin valtavia määriä ja etenkin saksalaiset näyttävät saavuttaneen -sanoisinko- edistystä tällä alalla tuottaessaan varastoon valtavia määriä uutta hermokaasua, tabunia.

Kaasupommit ja -kranaatit valettiin sittemmin sementtiin ja upotettiin mereen. Myös matalassa Itämeressä noita upotuspaikkoja oli vanhoihin merikarttoihin merkitty paljon. Nyt sellaisia ei näytä enää olevan, mistä asia sitten johtuneekaan? Onko nuo aineet todella nostettu ylös ja viety ongelmajätteisiin? Minne ne olisivat edes mahtuneet?

Toisen maailmansodan alkaessa käytettävissä olleiden lentokoneiden kuljetuskyky oli joka tapauksessa aivan liian vaatimaton suurten pommitusoffensiivien suorittamiseksi. Saksalaisetkin käyttivät vielä Puolan sotaretkellä myös Junkers-matkustajakoneita apupommittajina. Tähtääminen, kuten suunnistuskin olivat primitiivisellä tasolla. Radioyhteyksiä koneissa ei yleensä ollut, tutkasta puhumatta.

Parilla sadalla tai edes tuhannella kevyellä koneella ei liioin voinut tai kannattanut suorittaa terroripommituksia, ainakaan kaukana kotimaasta. Niin sanotut mattopommitukset tulivatkin kuvaan vasta verrattain myöhäisessä vaiheessa.

Itse asiassa tietyn alueen töydelliseen tuhoamiseen pyrkivät pommitukset aloittivat englantilaiset eivätkä saksalaiset, väittää kirjoittaja varsin vakuuttavasti. Englantilainen propaganda vatkasi saksalaisten väitettyjä tämän alan suorituksia toistamalla ketjua Guernica, Wielun, Rotterdam, joihin sitten lisättiin yhä uusia kohteita.

Tosiasiassa Hitler pidättäytyi pitkään terroripommituksista ja aivan erityisesti Englannin kohdalla, koska halusi välttää sodan eskaloitumista ja elätteli toiveita Englannin kanssa tehtävästä sovinnosta ja yhteistyöstä muita valtioita vastaan.

Saksalaisten pommi-iskut Englantiin oli tähdätty ennen muuta sotilaallisiin kohteisiin ja tämä koski myös muun muassa Coventryä, joka nostettiin englantilaisten puolella esimerkiksi saksalaisten mielettömästä raakuudesta.

Kun saksalaiset aloittivat terrorihyökkäykset, tapahtuivat ne aina kostona englantilaisten vastaavista, mikä muistettiin propagandassa kertoa. Niitä ei siis suoritettu, ellei toinen osapuoli antanut aihetta. Tämä ei tietenkään koskenut puhtaasti sotilaallisia maaleja.

Kuten tunnettua, saksalaisilla ei todellisuudessa ollut kykyäkään suuriin mattopommituksiin. Heidän parhaat koneensa olivat pieniä ja soveltuivat maa-armeijan auttamiseen, eikä kunnollista kaukotoimintapommittajaa saatu koskaan valmiiksi.

Niinpä saksalaiset joutuivat yhä suuremmassa määrin turvautumaan defensiiviin pommitussodassa. Siihen sijoitetut resurssit olivatkin valtavia. Esimerkiksi Berliiniä varustettiin valtavilla Flak- eli ilmatorjuntatorneilla (Fliegerabwehrkanone). Tuhansiin torneihin ympäri maata kului 5 miljoonaa kuutiometriä betonia.

Luftwaffe rakennutti enemmän it-tykkejä (noin 60000) kuin hävittäjiä ja it-tykin ammuksia tuotettiin kaksi kertaa enemmän kuin kenttätykistön.  Ehkä noin miljoona miestä työskenteli it-tykistössä ja lisäksi tulivat sadat tuhannet siviilit aputyövoimana.

Sillä alumiinimäärällä, joka ammuksiin tarvittiin, olisi voinut rakentaa 40000 hävittäjää, kertoo kirjoittaja.

Yhtä alasammuttua konetta kohti tarvittiin 16000 kranaattia, mutta kolmasosa koko määrästä tuli sentään ilmatorjunnan osalle.

Liittoutuneiden pommitussotaa voi nimittää täysin kyyniseksi ja raakalaismaiseksi, eivätkä edes puheet siitä, että Hitler olisi koko homman aloittanut, pidä paikkaansa. Helppoja ja tulenarkoja ja samalla mahdollisimman heikosti suojattuja kaupunkeja pyrkivät aluksi liittoutuneet tuhoamaan tulimyrskyllä. Lyypekin vanha kaupunki oli ensimmäisiä esimerkkejä ja jatkoa seurasi hamaan Dresdeniin saakka. Saksalaisten kosto jäi vaatimattomaksi.

Kirjoittaja ei kuitenkaan leimaa terroripommituksiakaan mielettömiksi, vaan toteaa, että niillä oli kuitenkin peräti korkeampi tarkoitus, joka oli pyrkimys sodan lyhentämiseen. Sitä paitsi Neuvostoliitto maksoi koko ajan verellä omaa osuuttaan, eivätkä länsiliittoutuneet voineet, saarron ohella, tehdä mitään muutakaan sen taakkaa keventääkseen.

Mattopommitusta (Flächenbombardement) pidetään nykyään rikollisena terroritoimena, mutta sillä oli kuitenkin ajan oloissa oma mielekkyytensä. Aikoinaan sitä ei ollut edes kielletty.

Kun koneiden suunnistus oli niin alkeellista, ettei suurin osa hyökkäävistä koneista useinkaan kyennyt löytämään edes suurkaupunkia ja ne usein joutuivat ilmatorjunnan takia välttämään sen ylle lentämistä, ei korkealla vaakalennossa etenevien koneiden osumatarkkuudesta voinut puhuakaan.

Kirjoittaja ymmärtää myös sitä argumenttia, että samalla, kun tuhottiin teollisuutta, oli hyödyllistä tuhota myös työläisten kodit ja toki myös heidät itsekin.

Sodan loppuvaiheessa pommituksilla oli myös merkittävää vaikutusta vihollisen sinänsä uskomattoman sitkeää varusteluteollisuutta vastaan. Oleellinen rooli oli polttoainetta jalostavien laitosten hävittämisellä ja kulkuyhteyksien tuhoamisella. Ihmisten moraali sen sijaan kesti hämmästyttävästi.

Hitlerin viimeinen kostoisku tapahtui rakettiaseilla, eikä hermokaasuilla, mihin hän kyllä oli valmistautunut. Vihollisen ilmaherruus oli kasvanut niin täydelliseksi, etteivät edes suihkuhävittäjien saattamat puskuhyökkääjät saaneet aikaan paljon mitään. Myös V-1 robotit oppi puolustaja tuhoamaan lähes laidastaan, mutta V-2 oli jo kovempi pala.

Raketteja ja robottikoneita ammuttiin yli 3000 kappaletta ja niiden uhrina kuoli yli 15000 henkeä liki 50000:n haavoittuessa. Yli 37000 taloa tuhoutui ja 1,5 miljoonaa vaurioitui.

Mutta tämä nyt oli pelkkää kostoa (Vergeltung), kuten aseiden nimetkin kertoivat). Mitään strategista hyötyä ei siitä kannattanut edes odottaa.

Kaiken kaikkiaan pommitussota vei toisessa maailmansodassa noin 1,5 miljoonan ihmisen hengen. Isossa Britanniassa kuoli sen uhrina noin 60000 henkeä ja lisäksi menehtyi 160000 liittoutuneiden lentäjää.

Onko tuo nyt sitten niin paljon, jos tuossa sodassa yhteensä kuoli yli 50 miljoonaa henkeä?

Lukujen vertailu on kuitenkin helppohintainen tapa lähestyä historiaa.

Ovatko sitten esimerkiksi natsien suorittamat joukkomurhat itse asiassa niin kovin mainittavia tapahtumia? Entäpä ne tuhannet ja taas tuhannet teloitukset, joita kaikki osapuolet suorittivat?

Pommitussodassa tappaminen on aika lailla erilaista kuin montun reunalla teloittaminen tai edes  kaasuttaminen. Tekijän ja uhrin etäisyys kasvaa hyvin suureksi ja joku pommittaja-Harris, on kukaties saattanut nukkua yönsä ihan hyvin huolimatta siitä, että hänen omallatunnollaan oli tuhansia ja taas tuhansia aseettomia kelpo kansalaisia, vauvasta vaariin. Sitä paitsi nämä uhrit kärsivät usein aivan tavattoman pirullisen ja tuskallisen kuoleman liekeissä ja raunioissa.

Tämän kirjan kirjoittaja ei näitä asioita pahemmin pohdi. Hän on sotahistorian ammattimies ja tutkii aikansa ajattelua. Se on myös hyvin kiinnostava näkökulma sekin. Pommitussota ei alkanut, saati eskaloitunut läheskään niin suoraviivaisesti kuin asia yleensä esitettään.

Sitä paitsi pahimmat mahdolliset variantit taisivat sittenkin jäädä toteutumatta, vaikka juuri niihin oli jo ennen sotaa hyvin vakavasti valmistauduttu.

 

43 kommenttia:

  1. Mattopommituksia taisi Yhdysvalalt käyttää viellä kovastiki Vietnamissa, Jostalin luin että Vietnamiin olisi kylvetty yhtäpaljon pommeja kuin toisessa maailmansodassa ?

    -jpt-

    VastaaPoista
  2. Vietnamin sota oli sijaissota. Usan vihollinen oli sielläkin cccp.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA on aina taistellut olemattomien mörköjen kanssa.
      Ikävä kyllä muut ovat saaneet kärsiä.

      Poista
    2. Olematon mörkö hyökkää Ukrainassa. Tuhot ovat valtavia.

      Poista
    3. Niinpä, jonkinlainen USA:n proxy-sota se tuokin.

      Poista
  3. Jos Venäjän taktiikka olisi ollut miehittää kaikki suomalaiset "statutspositiot", kuten yliopiston tutkijat venäjämielisillä ja ostaa/lahjoa suomalainen lehdistö kirjoittamaan mahdollisimman suomalaisvastaista viestintää ja käyttää kaikkia ei-sotilaallisia kiusanteon välineitä, jos Venäjän vaatimuksiin ei suostuttaisi, niin olisiko tuo sotatila vai ei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka Toveri – kenraali, kansanedustaja, europarlamentin jäsen: ”Suomi on sodassa”.

      Poista
    2. Viron pääministeri Kaja Kallas on nousemassa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi. Kallas katsoo, että Venäjä olisi jaettava osiin. Suomen ulkoministeri, Elina Valtonen, on vaatinut suomalaisten sotilaiden lähettämistä Ukrainaan.

      ”Onko Suomi sodassa?”

      Ei tästä nyt vallan pitkä matkaa sotaan ole. Tulkintakysymys, kuten Pekka Toveri sanoo.

      Poista
    3. No, matka rajoittamattoman väkivallan käyttöön on vielä pitkä ja toivottavasti sellaiseksi jääkin.
      Jos se Venäjän pilkkominen otetaan päiväjärjestykseen, niin sitten asia muuttuu kokonaan.

      Poista
    4. "Pekka Toveri – kenraali, kansanedustaja, europarlamentin jäsen: 'Suomi on sodassa'.Kallas katsoo, että Venäjä olisi jaettava osiin. Suomen ulkoministeri, Elina Valtonen, on vaatinut suomalaisten sotilaiden lähettämistä Ukrainaan."

      Kieltämmättä on pakosta tullut mieleen, onko noilla kaikilla - tähän asti viisaina pitäminäni - iso pyörä heittänyt ja ovatko he ajautuneet sotapsyykoosin. Niin ikävää kuin se onkin Ukrainaan on saatava järkevä rauha ja Putininkin Venäjän kanssa on pystyttävä elämään - edes kylmässä sodassa.

      Poista
    5. Tuota Venäjän pilkkomista kai ovat eniten esillä pitäneet venäläiset. Katsoin joskus vuosituhannen vaihteesta dokumentin Venäjästä, jossa venäläiset itse sanoivat, että maan pahin realistinen skenaario on sen hajoaminen sisältä päin. Tuo uhka tulee Venäjän sisältä, ei ulkoa.

      Poista
    6. Suomi ei ole sodassa ( vielä ) mutta selvästi jotkut suomalaiset ovat jo.

      Poista
    7. “… matka rajoittamattoman väkivallan käyttöön on vielä pitkä …”

      Mitä se on, kun ollaan sodassa? Muinoin, kuin kalpa oli pelottava sota-ase, se oli ilman ihmiskättä vain kuollutta rautaa. Miehet sotivat.

      Aikamme sota-ase ei juuri ihmiskättä kaipaa. Etevimmät dronet lentävät aivan ominensa tekoälyn ja satelliittien opastamana. Samoin ohjukset.

      Kun ulkovallat luovuttavat näitä omia itsenäisiä ihmeaseitaan Ukrainaan, kuka siellä oikein käykään sotaa? Jaa-a. Mitenkähän se Venäjän asian kokee?

      Poista
    8. "No, matka rajoittamattoman väkivallan käyttöön on vielä pitkä ja toivottavasti sellaiseksi jääkin.
      Jos se Venäjän pilkkominen otetaan päiväjärjestykseen, niin sitten asia muuttuu kokonaan." - Jaa a, mitenhän blogisti näkee että tuo onnistus ?

      Poista
    9. Niin tämä muuttuminen? Eiköhän se nyt ole täysin mahdollista.

      Poista
    10. Voi ollamahdollista, tosin epäilen kyllä, mutta onhan sitä ennustettu että Yhdysvallalatki saattaa hajota, ..

      Poista
  4. Oikeustieteilijä Castrenin Ilmasota-väitöskirjassa vuodelta 1938 todettiin siviiliväestön terroripommittamisen olevan vastoin kansainvälistä oikeutta. Huvitti suuresti kun selailin sitä jonkun kirjaston kuolleessa varastossa.

    VastaaPoista
  5. Vihavaisella hyvä tiivistys toisen maailmansodan pommitussodasta, mittaluokka tuli hyvin esiin. Saksan it-puolustuksen koko ja sen imemät valtavat resurssit (miehet ja metalli) minulle uutta tietoa. Ja silti Saksan suurkaupungit maan tasalle. Uskomatonta myös ilmavoimissa kuolleen lentohenkilöstön määrä.

    Ylipäätään toisen maailmansodan sotatoimien mittaluokka on käsittämätön. Se kannattaisi muistaa kun nykysotia verrataan siihen. Toimittajat tähän mm. syyllistyvät kun haluvat kirjoituksiinsa tehoa.
    Ukrainassa rintamalla molemmin puolin kuolee toki paljon miehiä. Mutta jos joku osaa kaivaa, niin kaivakaapa esiin netistä Saksan armeijan toisessa m-sodassa kuukausittain kuolleiden tilastot. Löytyy saksalaisen tutkimuslaitoksen toimesta, mm. wikipediastakin.
    Tammi-helmikuussa 1945 saksalaisia kuoli sama määrä kuin jenkkejä koko sodan aikana kaikilla rintamilla 1941-1945 yhteensä.
    Venäläiset (ukrainalaiset, valkovenäläiset), puolalaiset ja saksalaiset. Heihinhän se sota osui valtavalla tappoprosentilla.
    Yhdeksän kymmenestä rintamalla kuolleesta rintamasotilaasta kuoli itärintamalla.
    Tämä taas joskus pännii kun jenkit ja britit vuosittain paistattelevat kesäkuussa Normandiassa kuin sen suurimman taistelun infernon kokeneina. Hollywood on onnistunut vääristämään myös sodan kuvan ihmisten mielissä. Kyllä se varsinainen inferno oli idässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun käsittäkseni engima salauslaitteen varastivat sodan aikana brittiläiset, vaikka hollywoodissa annettu kuva että yhdysvaltain joukot olis sen muka varastaneet, no vottivathan ne talvisodanki :), mutta engiman murtamisella oli suuri merkitys kanssa sodankulussa..
      Sotillaalisesti toisenmaailmansodan ratkasut käytiin Ukrainan pustilla ..

      Poista
    2. Alunperin sen "varastivat" puolalaiset ja ranskalaiset.

      Poista
  6. Kiitos Blogistille, kaikkein oleellisinta ja tärkeintä on viimeinen toteamuksenne: "Muuten, olen sitä mieltä, että noita nyt jo aloitettuja rauhanpyrkimyksiä olisi syytä suuresti tehostaa,"
    Vain kaikkien yhteiset ja suuret ponnistukset voivat aikaansaada rauhan maailmamme tämänhetkisiin sotiin!

    VastaaPoista
  7. Ukrainassa alkaa rauha sillä hetkellä kun venäjä (pieni kirjain tarkoituksella) vetäytyy vuoden 1991 rajojen taakse.
    Jos kaikki kotiimaan puolustukseen käytetyt resurssit olisivat olleet itärintamalla Joe-setä ei olisi ollut tyytyväinen. Kenties Joe-setä olisi jopa solminut erillisrauhan Saksan kanssa.
    Adolf ja kumppanit väittivät marraskuussa 1918 tapahtuneen kotirintaman tekemän selkäänpuukotuksen.
    Kun kaupungit ovat raunioina ja idässä on kaksi miljoonaa raiskattua naista ja tyttöä, on sitä aika vaikea kääntää voitoksi.

    VastaaPoista
  8. Suomessahan sodan aikana oli ns. rauhanoppositio, johon mukaan valui päättäjä toisensa jälkeen,
    lopulta mukana oli myös omalla pragmatiallaan Mannerheim.
    Ellei olisi ollut, olisimme päätyneet jo 44, tai viimeistään 45 osaksi Neuvostoliittoa, parhaimmassa tapauksessa Viron surkealla asemalla, eli itsenäisyys vietynä, muodollisesti jonkinlaisena osavaltiona ja orjuutettuna.

    Saako nyt olla rauhan puolella? Missä on nyt rauhanoppositio ja keitä siihen kuluu?

    Mitään rauhanoppositiotahan ei tarvittaisi jos Ukraina lännen tuella kykenisi heittämään Venäjän omien rajojensa taakse takaisin, mikä olisi oikeus ja kohtuus ja kaikkein paras ratkaisu.
    Mutta sitä ei nyt näytä tapahtuvan.

    Olen kysynyt aiemminkin: soditaanko nyt 2, 5, 10 vai 20 vuotta?
    Otetaanko peräti eskalaatio ja katsotaan mitä tapahtuu?
    Odotetaanko siihen saakka kun taktisia ydinaseita on pakko käyttää?
    Tai meidän rajan yli 100 000 hybridi-turvapaikanhakijaa jotka jäävät maahan ? Tai 200 000?

    Kyllä jossakin jonkinlainen rauhapyrkimys pitäisi olla menossa ja vireillä. Jos ei ole, niin hyvin outoa. Euroopassahan tämä kysymys on ihan eri tavalla esillä. Meillä kilpaillaan siitä kuka uskaltaa olla sotaisin. Politiikoista johtavat tässä nyt Toveri, Halla-aho ja Ohisalo. Viron valmiutta vaikka kolmanteen maailmansotaan ihaillaan.

    Paras ! vaihtoehto, Venäjän lyöminen rintamalla, ei näytä onnistuvan. Jonkinlainen rauhanpyrkimys luulisi olevan siitä looginen seuraus.

    VastaaPoista
  9. ”Raakalaisuuden apoteoosi palauttaa mieleen, mitä totaalinen sota tarkoittaa.”

    Ryssän sotien aiheuttamat hautausmaat ja kaatuneille pystytetyt muistokunniamerkit rukoilivat jo useita vuosisatoja ja pyysivät Jumalalta pahuuden rankaisemista. Nyt se taitaakin alkaa tapahtumaan. Ryssänmaan johtajiksi tulikin supertyhmyreitä ja supertyperyyksiä. Mihin tahansa he/ne koskettavatkin, niin se muuttuu Ryssänmaan ja kansan onnettomuudeksi vuosikymmeniksi ellei peräti vuosisadoiksi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä alkaa ihan käydä sääliksi Putinia ja venäläisiä.

      Poista
    2. Anonyymi 2. heinäkuuta 2024 klo 13.01:

      ”… Paras ! vaihtoehto, Venäjän lyöminen rintamalla, ei näytä onnistuvan. Jonkinlainen rauhanpyrkimys luulisi olevan siitä looginen seuraus …”

      Järjellä ja tunteella ajateltu – ja oikein.

      Jos firman toimitusjohtaja tekisi ratkaisujaan sillä perusteella, miten asioiden TULISI olla, niin firma olisi konkurssissa ja työntekijät tien päällä leivättöminä.

      Hyvähän täältä katsomosta on huudella kentälle, miten Ukrainan tulee vain kovasti yrittää ja tapattaa miehensä oikean ja pyhän asian puolesta, vaikka onnistumiseen ei ole edellytyksiä.

      Ei läheteä Suomi divisiooniaan Ukrainaan, vaikka tämä meidän vaalea Jeanne d’Arc siihen ulkoministerinä kovasti kannustaa.

      Poista
  10. Kannattaa muistaa, että 2010-luvun alussa, kun Suomella ei ollut aikomustakaan mennä Natoon, niin Venäjä osti valtavasti kiinteistöjä Suomesta strategisista sijainneista varuskuntien vierestä sekä raideliikenteen solmukohdista. Samaan aikaan Johan Bäckmanin johdolla tehtiin asteittain kiihtyvää vihakampanjaa suomalaisista Venäjällä.

    Jos Maidania ei olisi tapahtunut ja Venäjä olisi saanut alunperin Ukrainan itselleen, niin nyt voisi olla sotimassa Suomi Venäjää vastaan ilman NATO:a.

    Järkevässä maailmassa tietenkin Suomen ja Venäjän välit olisivat hyvät eikä asevarustelua tarvittaisi. Mutta sinua ei ehkä kiinnosta konfliktit, mutta sinä saatat olla kiinnostava konflikteille,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. > Venäjä osti valtavasti kiinteistöjä Suomesta…

      Muistatkos tapaus Saariston Helmi? Venäläiset rikkaat ostivat Saaristomereltä saaren ja rakensivat sinne rehvakkaan kämpän ja väsäsivät paikalle oikein helikopterikentän. Se oli iso juttu vuonna 2018, jolloin armeijan iskuryhmä iski paikalle. Suomalaisille oli selvää, että sieltä saaresta käsin ne ryssät valtaavat pienkin Suomen.

      Nyt kuutisen vuotta myöhemmin mitään muuta ei ole tapahtunut, kuin että venäläisiä epäillään vallan veropetoksesta, joskaan mitään tuomiota ei asiasta ole saatu aikaan.

      Kannattaa panna peukalo suuhun ja tyyny pään päälle, jos yöllä pelottaa eikä järki riitä.

      Poista
    2. Veropetoksesta se Al Capnekin nalkkiin saatiin.

      Piää olla kovin naiivi tai sitten ihan jotakin muuta, jos Saariston Helmen kaltaista järeää infraa normaalina huvilarakentamisena pitää.

      Vastaavia tukikohtia on Suomessa runsaasti muitakin.

      Poista
    3. "... jos Saaristo Helmen kaltaista järeää infraa normaalina huvilarakentamisena pitää ..."

      Niin, eihän se ihan keskivertosuomalaisen mökki ole. Mutta maailmalla on ihan toisen varallisuusluokan porukka, sekä idässä että lännessä. Niille tuo on normaalia, ellei jopa pientä.

      Kysymys onkin, mitä kataluuksia nuo mökkiläiset olisivat voineet tehdä Suomen kampittamiseksi? Laittaa kalliolle kanuunan, jolla upottaa laivoja?

      Vai kiikaroida, mitä laivoja väylällä kulkee? Siviilialuksethan näkyvät jo netin MarineTrafic-sivustolla, puhumattakaan sotilaallisista vakoilusatelliiteista. Vai upottaa mereen hydrofonin ja kuunnella sota-aluksia. Eihän sellaista kannattaisi sijoittaa tuollaisen ökymökin rannalle.

      Teet itsesi vähän vakuuttavammaksi, jos onnistut ajattelemaan selvemmin.

      Poista
    4. Loistava tukikohta ja muutamalle speznaz-kompanialle, joiden tehvät ovat syvemmällä rannikolla ja mantereella. Satama isoillekin aluksille plus piensukellusveneille. Erinomainen paikka ammuskella meritorujuntaohjuksilla kaikkea, mikä merellä läheisillä sisääntuloväylillä liikkuu. Helikopterikenttä nopeaan joukkojen siirtoon. Tiedustelun tukipiste, tottakai.

      Majoitustilat suuret ja kasarmityyppiset - ei mitään ökyrikkaisen luksus-sveettejä.

      Ja kolme miljoonaa eruoa käteistä kaapissa tuliaisiksi yhteistomintamiehille mantereella.

      Saarston Helmi on vain yksi tukikohta. Vastaavia on löytynyt useita muitakin. Pienmpiä tukipisteitä kriittisen infran vieressä on joka puolella maata.

      Tuon kaiken tiesit, niin uskon, ja silti väännät. Herää kysymys, mikä on motiivisi. Sekö sama kuin aiemmissa vastaavissa selityksissä? Rahasta vai aatteesta?

      Poista
  11. Tavallisen pulliaisen pitää olla virallisen totuuden uskovainen, koska ei tiedä mikä se oikea totuus asioista on. Turvallisinta on kai olla epäilemättä, koska yhden totuuden epäileminen johtaa monen muunkin totuuden epäilemiseen ja silloin ollaan heikoilla. Netissä niitä totuuksia on pilvin pimein ja harvan pää kestää niihin kaikkiin tutustumista.

    VastaaPoista
  12. ”… selvityksiä EU:n ja USA:n osuudesta Maidanin tapahtumiin …”

    Noista tapahtumista on viedä uudempiakin tutkimuksia, mutta ei erityisen paljon uutta tietoa. Jo tuolloin 2014 tunnuttiin tietävän minkä puolen sala-ampuja olivat kyseessä, mutta ei siitä silloin(kaan) haluttu nostaa meteliä.

    EU:n ulkopolitiikan johtaja Cathy Ashton ja Viron ulkoministeri keskustelevat puhelimessa:

    "Ja on todella huolestuttavaa, että nyt uusi koalitio [hallitus] ei halua tutkia, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, joten nyt on yhä vahvempi käsitys siitä, että tarkka-ampujien takana ei ollut Janukovitsh, vaan joku uudesta koalitiosta."

    Translated with DeepL.com

    VastaaPoista
  13. "Jos Maidania ei olisi tapahtunut..."

    Ukrainan itsenäistymisen eli Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen Kiovassa oli Moskovan käskyjä toteuttavia presidenttejä. Loppujen lopuksi syttyi Maidan eli järisyttävä protesti prsedentti Janukovitshia vastaan. Maidan oli siis Ukrainan sisäinen asia.

    Janukvitshin ollessa vielä vallassa Ryssän tuhannet sotilaat, ilman minkään armeijan tunnutmerkkejä, valloittivat Krimin. Krimiin vähäinen ukrainalainen sotilasjoukko päätti olla ilman verenvuodatusta.

    Janukovitshin piti tulla Duumaan eli parlamenttiin selvittämään tilannetta. Presidentti Janukovitsh sen sijaan karkasi Moskovaan. Sen pituinen tarina se on. Ukraina sai heti uuden presidentn.

    Ryssän mahalaukussa suurimpana elementtinä on vihapussi, joka käynnisti sodan, jota koko maailma pitää agressorina. Poikkeuksena eli sodan kannattajina ovat ainoastaan Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Iran, Syyriä ja ehkä Kiinakin ja vielä yksi joku muu.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi 2. heinäkuuta 2024 klo 18.35 pöyhytti tässä Kaja Kallaksen puheita, mutta Putinista hänen "on vähän vaikea keksiä myönteistä sanottavaa". Siis ihan vähän, eli herran tekisi mieli ylistää Putinia. Sillä viisistä logiikkaa siis.

    Kas, kun Anonyymi 2. heinäkuuta 2024 klo 18.35 ei kertakaikkiaan näe Ukrainan sotaa. Mainittu herra ei näe myöskään sitä, että Putinia odotetaan Haagiin.

    Anonyymi 2. heinäkuuta 2024 klo 18.35 on siis supererikoinen herra.

    VastaaPoista
  15. "Venäjän lyöminen rintamalla"

    Venäjän lyöminen rintamalla ei riitä, koska Ryssä tuhoaa ukrainalaisia kaupunkeja, ihmisille ja teollisuudelle tärkeitä kohteita ja vaikka mitä muuta. Länsi antoi Ukrainalle paljon aseita, mutta ohjeena oli, että aseita sai käyttää vain rintamilla. Nyt tilanne on täysin erilainen. Ukraina sai luvan tuhota Venäjän alueella sotilaallisisia kohteita ja niihin liittyviä organisaatioita.

    Nykyisessä tilanteessa rauhasta voi vain haaveilla lapsellisesti. Realiteetti vaatii, että putinilainen kamarilja, joka Maidanin takia käynnisti superverisen sodan niin lapsellisesti, katoaa!!!

    VastaaPoista
  16. Anonyymi 2. heinäkuuta 2024 klo 22.58:

    "... Venäjän lyöminen rintamalla ei riitä ... realiteetti vaatii, että putinilainen kamarilja katoaa ..."

    Olen kuullut, että sinulla on kavereina niitä avaruusolioita vähän kauempaa universumista. Eikös ne voisi säteilyttää ryssät hevon kuuseen, vai mitä vaihtoehtoa olet itse ajattelut ryssien hävittämiseksi?

    VastaaPoista
  17. "ajattelut ryssien hävittämiseksi"

    Aika kasvattaa ryssät venäläisiksi. Kuten tunnettua, venäläiset ovat ihmisiä, jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat nitä, jotka tuhoavat muden kansojen kulttuuria. Otto Wille Kuusinen sai Kremliltä tehtävän runnella proletaariseksi Kalevala-eepos. Työ oli tehty.

    Putinilaisen kamariljan viholliset eli sivistyneet venäläiset joutuivat pakenemaan Venäjältä. Putinilainen kamarilja perusti vuosikymmenien aikana lukuisia terroriorganisaatioita, myös salaisia. Aika siis odottaa kansalaissotaa Venäjällä. Voiko aikaa pukata nopeammaksi?


    VastaaPoista
  18. "realiteetti vaatii, että putinilainen kamarilja katoaa ..."

    Ja millähän realistisella tavalla se käy päinsä eskaloitumatta ydinsodaksi. Länsikin paheksui Stalinia, sitten kuviot muuttuivat 1941 ja hänen kanssaan ryhdyttiin tekemään yhteistyötä. Stalinin kanssa Suomikin joutui rauhat tekemään. Kas kun rauhat tavataan tehdä vihollisen eikä ystävän kanssa.

    VastaaPoista
  19. "Aika siis odottaa kansalaissotaa Venäjällä."

    Pitää siis odottaa kansalaissotaa Venäjällä. Kansalaissotia Venäjällä on ollut ennenkin. Dekabristien "sota" oli lyhkänen ja tallottiin verisesti, mutta se kasvatti tulevia taistelijoita vuosikymmenien aikana. Dekabristit vaativat keisarilta lopettaa Venäjän alueiden kasvattamista jatkuvilla sodilla. Oli jo korkea aika ruveta nauttimaan elämästä.

    Vuosien 1917-1918 kansalaisodassa keisarin armeijan ammattiupseereita oli sekä valkoisilla että punaisilla.
    Punaisilla enemmän.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.