Euroopan outo
kohtalo
Yuri Slezkine, Why
”The West”? New York Review of Books, December 18, 2025
The New York
Review of Books (NYRB) on ollut yksi maailman parhaina pidettyjä kulttuurilehtiä
tai ainakin vaikutusvaltaisimpia.
Sen kirjoittajissa
ja aihepiireissä näkyy vahvasti New Yorkin juutalaisten vaikutus ja jos tästä
maailmasta etsitään merkittäviä intellektuelleja, nousee tämä miljöö ehdottomasti
keskiöön.
Tosin tätäkin
lehteä ravisteli skandaali jokunen vuosi sitten, kun ansiokas päätoimittaja Ian
Buruma sai potkut, joiden syynä näytti olevan poliittinen korrektius.
Intellektuellien lehdelle moinen häpeä on sanoin kuivaamaton ja sen ilmeinen
syy yritettiin kiivaasti kieltää. (ks. Vihavainen: Haun nyrb
tulokset ).
Joka tapauksessa
näyttää siltä, että se todella kiinnostava kirjoittajajoukko, joka menneinä
vuosikymmeninä aina kansoitti NYRB:n sivut, olisi kovasti harventunut. Protestin
Buruman polesta esittivät muun muassa Neal Ascherson, Anne Applebaum, Orlando
Figes, Mark Lilla, Avishai Margalit, George Soros ja monia muita.
Itse tilasin
lehteä 1970-luulta lähtien kai kolmisen vuosikymmentä, kunnes kyllästyin ja pidin
kymmenen vuoden tauon. Nyt se on taas parin vuoden ajan kolahdellut
postiluukusta ja on siinä joka numerossa aina join artikkeli, joka on lukemisen
arvoinen.
Yuri Slezkinestä
olen ennenkin kirjoittanut. Hän on alun perin Venäjän juutalaisia ja on kirjoittanut
kiinnostavia kirjoja sekä Venäjästä että juutalaisista (The Jewish Century, vrt.
esim. Vihavainen:
Haun slezkine tulokset).
”Slezkine” on
tietenkin nimen ”Sljozkin” (Слезкин)
ranskalainen muoto, jollainen venäläisten passeissa aina oli vielä 1990-luvulle
saakka. Nyttemminhän on siirrytty englantilaiseen translitterointiin.
Luulen, että sekä
juutalaisuus, että menneisyys Moskovan valtionyliopiston, MGU:n professorina
edesauttavat sitä hänen tärkeää ominaisuuttaan, ettei hän piittaa pätkääkään
kaiken maailman poliittisista korrektiuksista, viaan pystyy katsomaan
aikakausien muotipelleilyjä yulkokohtaisesti.
Hänen
kirjoituksensa otsikossa kysytään, miksi oli/on olemassa käsite ”länsi/läntisyys”?
Hän antaa siihen vastauksenkin heti -se johtuu Venäjästä.
Kirjoittajan
varsinaisena aiheena on tässä esseessä erään Georgios Varouzakisin kirja ”The
West: The History of an Idea”, ja ymmärrän, että tämä Venähjän ottaminen
selittäjäksi on myös tuon kirjan kirjoittajan kanta.
1700-luvun lopulle
tultaessa latinalaisesta kristikunnasta oli tullut ”Eurooppa”, joka ulottui
Pietariin saakka, mutta useimmat eurooppalaiset eivät katsoneet, että Venäjä
kuuluisi heidän joukkoonsa.
Rooman imperiumin
hajottua se jakaantui itäiseen ja läntiseen osaan. Bysanttilaiset nimittivät
itseään ”roomalaisiksi”, vaikka muut käyttivät heistä nimitystä ”kreikkalaiset”.
Läntisessä osassa taas asuivat ”latinalaiset” tai frankit.
Siihen aikaan
Eurooppa jakaantui pohjoisen ja etelään, mutta ei itään ja länteen. Itää ei
laskettu kuuluvaksi Eurooppaan, eikä ”länsimaalaisuutta” tarvittu. Venäjä ei
voi myöskään laskea aidosti polveutuvansa Bysantista samassa mielessä kuin länsi
Rooomasta.
Asiat alkoivat
muuttua vuoden 1812 ns. ”Isänmaallisen soodan” aikana. Sen tuloksena ja vähän
aiemminkin Venäjään liitettiin läntisiä alueita Varsovan herttuakunta ja Suomi.
Jo Suuressa Pohjan sodassa oli liitetty hyvin paljon Venäjälle virkamiehiä ja ”läntisyyttä”
tuottanut Baltia, jota kirjoittaja ei mainitse.
Muuten,
kuriositeettina todettakoon, että tässä artikkelissa mainitaan Kalevala
kaksikin kertaa, muun muassa siinä ominaisuudessa, että se innoitti
Longfellowta yrittämään amerikkalaisen eepoksen, Hiawathan, luomista.
Kirjoittaja ja
kirjailija käsittelevät laajasti eri auktoriteettien näkemyksiä Venäjästä ja
Lännestä. Merkittäviä ajattelijoita tässä suhteessa olivat paitsi markiisi de
Custine, myös esimerkiksi Auguste Comte ja Friedrich Nietzsche. Jälkimmäisen Venäjä-pohdintoja
olen itsekin tällä palstalla sivunnut (ks. Vihavainen: Haun
nietzsche tulokset ).
Joka tapauksessa
eurooppalaisuuden ja erityisesti läntisyyden historia on kiinnostava ja jopa
aika dramaattinen. Välillähän Saksakin näytti siitä irtautuvan ja lähestyvän
slavofiilisiä ajatuksia omasta ”ei-läntisyydestään”, kuten jopa Thomas Mann
teki.
Toisen
maailmansodan jälkeen ”läntisyydestä” tuli ”liberaali sivilisaatio”, joka pyrki
olemaan universaalinen, ”vapaa maailma”, vailla traditio n irrationaalista
kuormaa
Samalla
eurooppalaisuudessa alkoi vaikuttaa korroosio, joka tuhosi sen omia arvoja
universaalin liberalismin nimissä. Kylmässä sodassa Euroopasta tuli ”kaikki
miinus Venäjä” ja se alkoi käydä sotaa omaa traditiotaan vastaan.
Venäjä vaikutti
taustalla olemalla samaan aikaan sekä iso ja ruma että selvästi läheinen. Yhtä
kaikki, nyt amerikkalaiset yliopistot luopuivat kristillisen ja antiikkisen
perinnöin opettamisesta ja alkoivat esittivät historiaa amerikkalaiset
liberalismin esihistoriana.
Kulttuurin
vastainen kapina tuli jopa opetuksen/kasvatuksen ortodoksiaksi ja ensimmäistä
kertaa historiassa suorastaan koko maailmakin jaettiin kahtia: miehiin ja
naisiin.
Sen sijaan, että kommunismin romahdus olisi
yhdistänyt maailman arvojen suhteen ja erityinen ”länsi” olisi käynyt
tarpeettomaksi, tuo yhteisö yritti olla näkemättä nationalismia, joka edelleen
vallitsi Itä-Euroopassa ja nousi muuallakin kavahdettuna ”äärioikeistolaisena
populismina”.
Muun muassa J.D.
Vance on nyt ehdottanut Euroopalle paluuta ”lännen” perusideoihin, kuten kristinuskoon,
tosin kertomatta, mitä asia merkitsisi käytännössä.
Kristityt ovat
nyt joka tapauksessa joidenkin mielestä Euroopassa dissidenrin asemassa. Heitä
on jopa verrattu niihin uuden totalitarismin vastaisiin kapinallisiin,
jollaisia Solženitsyn puolusti kuuluisassa vuoden 1974 puheessaan.
Eurooppaa uhkaa
perinteisesti kaksi asiaa: Venäjä ulkoa ja rappio sisältä. USA:n johto
keskittyi aikoinaan tukemaan eurooppalaisia ensin mainitun vastustamisessa,
mutta on siis nyt keskittynyt jälkimmäiseen.
Poliittinen korrektius voidaan nähdä myös perspektiivitotuutena: Venäjällä tuo "pravda" on kovaäänistä julistusta, nyt putinin nimeen, josta poikkeaminen tietää ikkunasta putoamista: Tosiasioiden kanssa sillä ei tokikaan ole mitään tekemistä.
VastaaPoistaSyytön ei toki ole myöskään USA. Sota-aikana tuo sopiva valhe oli kaikkien käytössä. Hyvänä esimerkkinä on suursankari Colin P. Kelly, joka Filippiinien merellä, joulukuun 10/1940 saavutti sankarikuoleman. Ilmataisteluiden päätteeksi hän päätyi itsemurhaiskuun taistelulaiva Harunan kannelle, upottaen sen. Kelly sai tästä "urotyöstä" Kongressin kunniamitalin.
Todistettavasti Haruna oli tuolloin toisella puolella Etelä-Kiinanmerta. Tämä asia tunnustettiin USA:ssa viisikymmentäluvun lopulla.
USA otti Pearl Harbourissa niin paljon osumaa, että mainosmiehet piti päästää irti.
PoistaJuuri näin.
Poista10/1940 USA ei ollut sodassa Japania vastaan. Pearl Harbouriin oli vielä yli vuosi.
PoistaJoo, vuoden huti/typo... No se on aika vähän;)
PoistaYuri Lezkinen nimi on juuri sen verran vilahdellut tajuntani rajamailla, että tunnistan nimen, mutta en juurikaan hänen ajatuksiaan, joten kiitos tästä johdannosta.
VastaaPoista- Sitten tein hieman hazardin tempun ja pyysin aina niin avuliasta AI:ta kertomaan nimeltämainitusta venäläisestä kirjailijasta ja ajattelijasta, etenkin ajattelijana ja aikakautemme kuvaajana.
Vastus kuului:
"Yuri Slezkine on venäläissyntyinen amerikkalainen historioitsija ja kirjailija, joka tunnetaan provokatiivisista tulkinnoistaan Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta sekä 1900-luvun yhteiskunnallisista mullistuksista. Häntä pidetään merkittävänä aikakautemme kuvaajana, joka analysoi modernia aikaa laajan kulttuurisen ja vertailevan historian näkökulmasta.
Ajattelijana:
Slezkine erottuu ajattelijana, koska hän käyttää usein vertikaalista, laajaa perspektiiviä ja vertaa historiallisia ilmiöitä, jotka saattavat ensi silmäyksellä vaikuttaa toisistaan riippumattomilta.
Millenaristinen kultti -teesi:
Erityisesti teoksessaan The House of Government (2017) hän esittää bolshevismin eräänlaisena apokalyptisena, millenaristisena kulttina, jonka jäsenet uskoivat uuden maailman välittömään ja täydelliseen saapumiseen.
Hän vertaa bolshevikkeja uskonnollisiin fanaatikkoihin, kuten 1500-luvun anabaptisteihin, ja korostaa heidän uskoonsa perustuvaa omistautumistaan vanhan maailman tuhoamiseen.
"Apollonilaiset" ja "merkuurilaiset" kansat:
Teoksessaan The Jewish Century (2004) hän jakaa kansat metaforisesti "apollonilaisiin" (paikallaan pysyviin, maanviljelijöihin) ja "merkuurilaisiin" (liikkuviin, kauppaa ja palveluksia harjoittaviin). Hän väittää modernin ajan olevan "juutalainen vuosisata", koska juutalaiset, tyypillisinä merkuurilaisina, menestyivät erityisesti 1900-luvun länsimaissa ja Neuvostoliitossa, missä perinteiset apollonilaiset rakenteet murtuivat.
Kritiikki länsimaisesta konsensuksesta:
Viimeaikaisissa kirjoituksissaan Slezkine on myös kritisoinut nyky-Lännen tilaa, mukaan lukien sensuuria ja "yhdenmukaisten ihmisten" yhteiskunnan syntyä, sekä Lännen tarvetta ulkoiselle viholliselle (kuten Venäjälle) sisäisen epävarmuuden keskellä.
Aikakautemme kuvaajana:
Slezkine kuvaa aikakauttamme ennen kaikkea mullistusten, uskonnollista intohimoa muistuttavien ideologioiden ja niiden väistämättömän rappeutumisen aikakautena.
Neuvostoliiton tarina:
Hänen pääteoksensa, yli tuhannen sivun laajuinen The House of Government, on eeppinen saaga Venäjän vallankumouksesta ja sen johtajista, jotka asuivat Moskovan kuuluisassa "Hallituksen talossa". Se on mikrohistoriallinen tutkimus, joka henkilökohtaisten tarinoiden ja kohtaloiden kautta kuvaa koko Neuvostoliiton elinkaaren: syntymän, kukoistuksen ja tuhon Stalinin vainoissa.
Modernisaation antropologia:
Hän analysoi, kuinka modernisaatio ja vallankumoukset ovat usein radikaaleja, utopistisia kokeiluja, jotka pyrkivät luomaan uuden ihmisen ja uuden maailman, mutta päätyvät lopulta toistamaan vanhoja sosiaalisia kuvioita tai romahtavat omaan mahdottomuuteensa.
Kulttuurinen murros:
Slezkine näkee 1900-luvun ja nykyajan jatkuvana murroksena, jossa perinteiset kansalliset ja uskonnolliset kaanonit ja yhteiset viitekehykset murenevat, jättäen jälkeensä pirstaleisen ja epävarman maailman.
Yuri Slezkine on siis ajattelija, joka haastaa perinteiset historialliset selitykset ja tarjoaa uusia, usein kiistanalaisia, kulttuurihistoriallisia viitekehyksiä ymmärtääksemme 1900-luvun suuria tragedioita ja nykymaailman monimutkaisuutta."
>Slezkine-esittely tässä oli mielenkiintoinen, mutta toisaalta pettymys: eikö AI:lla ole lähempää käsitystä hänen viimeaikaisesta maailmanmenosta, nimemomaan "aikakautemme kuvaajana"? Muutenkaan en kykene arvioimaan yleiskuvaa tarkemmin, miten hyvin tuo kone pystyi ikäänkuin pähkinöimään Slezkine-olennaisuudet?
Mitähän tekoälyä käytit? Grok jatkaa nykyaikaan, tosin englanniksi, mutta eiköhän selainten käännösohjelmat tämän suomenna:
PoistaMore recently, he contributed a review essay titled "Why 'The West'?" in The New York Review of Books (December 18, 2025), discussing the concept of Western civilization in the context of historical and contemporary divisions. In 2025, he also participated in a conversation with historians Sheila Fitzpatrick and Ronald Suny about their careers in Soviet studies.
youtube.com
Views on Current Events Slezkine has commented on the Russo-Ukrainian War, arguing that Russia is distancing itself from Western civilization, exacerbated by the conflict and the West's failure to integrate Russia into European security structures.
en.wikipedia.org
He describes Western unity as partly reliant on demonizing Russia and critiques aspects of Ukrainian nationalism, Baltic "ethnocracies," and Israel's policies as "racist" with apartheid elements.
en.wikipedia.org
He has family ties to Israel, including relatives affected by the October 7, 2023, attacks.
en.wikipedia.org
Additionally, he has critiqued Western censorship as pervasive, stemming from private sectors and creating a conformist society with taboos on topics like family, sexuality, and race.
en.wikipedia.org
- nn -