Ajan
sietämätön tytär
Knut Hamsun, Ruohottuneilla
poluilla. Suomentanut Olli Virtanen. Kiuas 2022, 241 s.
Norja oli aikoinaan
kirjallisuuden suurvalta. Ibsen kuului koko länsimaisen kirjallisuuden
ehdottomaan kärkeen, kuten myös Björnson ja sitten Hamsun. Kaksi viimemainittua
saivat Nobelin palkinnonkin. Kun tähän lisätään, että samaan joukkoon
saatettiin ulkomailla lukea myös ainakin ruotsalaiset Strindbergeineen
kaikkineen, hekin kun kuuluivat samaan valtioon, olikin mahtava joukko jo
koossa.
Jopa toisessa
kirjallisessa suurvallassa, Venäjällä alkoi todellinen Ruotsi/Skandinaviavillitys.
Anton Tšehov
kirjoitti kirjeessään Olga Knipperille kuvitelleensa henkilön, joka opiskeli
ruotsia voidakseen lukea Ibseniä alkukielellä. No, sitten hän huomasi, että
Ibsen oli mitätön kirjailija…
Niin tai näin,
myös Ibsen oli historiallisesti tavattoman tärkeä kirjailija ja ainahan
ruotsistakin jotakin iloa ja hyötyä ihmiselle on. Sen avulla voi muun muassa
oppia ymmärtämään kirjoitettua tanskaa ja norjaa, kuten usein on syystä
huomautettu. Itse en kadu lainkaan ruotsin parissa viettämiäni vuosia, vaikka lukemani
norjan- ja tanskankieliset kirjat ovat kovin harvassa. Hamsunia olen kuitenkin
lukenut käännöksenä.
Kuten voi
ymmärtää, nobelisti Hamsun kuului Norjan kansallissankareihin. Sitäkin suurempi
oli pahennus, kun hän kääntyi kannattamaan saksalaisia, jotka valloittivat
Norjan vuonna 1940 ja perustivat verisen diktatuurin, johon kotimainen Quislingin
nukkehallitus nojasi. Verrattuna Tanskan vastaavaan, Norjan vastarintaliike oli
todellinen ja vakava vaihtoehto patriooteille ja myös uhka miehittäjälle.
Hamsun ei kuitenkaan
kannattanut vastarintaa ja se tulkittiin valloittajan tukemiseksi. Itse asiassa
hän ottikin vakavasti saksalaisten puheet siitä, että Norjasta ja nimenomaan
itsenäisestä Norjasta tulisi muuan johtava germaaninen valtio uudessa
Euroopassa.
Tässä nyt
käsillä olevassa, arestissa kirjoittamassaan hajanaisessa kirjassa, joka jäi
hänen viimeisekseen, kirjailija esittää muutamia sangen kiinnostavia ja kovia
väitteitä.
Ensinnäkään hän
ei tuntenut itseään lainkaan höperöksi ja tuskin sitä olikaan, vaikka oli jo vanha
ja huonokuuloinen. Hän vakuutti, ettei koskaan ollut tukenut miehittäjää, jonka
hirmuteoista koti- ja ulkomailla hän sitä paitsi ei tiennyt yhtään mitään. Tai
tiesi hän sen, että kuolemantuomio uhkasi monia norjalaisia, jotka olivat osallistuneet
vastarintaliikkeeseen.
Hamsun kertoo viettäneensä
miehitysvuodet etupäässä kirjoittelemalla kirjeitä ja sähkeitä, joiden
tarkoituksena oli pelastaa viattomien ihmisten henki. Ne oli osoitettu
suurimmille potentaateille, aina Hitleriä myöten ja luultavasti ne myös olivat
jotakin vaikuttaneet. Sopi siis kaivella arkistoja.
Natsihallinnon
vastustaminen sen sijaan oli Hamsunin mielestä pelkkää mielettömyyttä, jolla ei
voinut olla muita seurauksia, kuin onnettomuuksia sekä Norjalle että itse
noille vastarintamiehille.
Tilanne oli siis
analoginen sen kanssa, mitä tapahtui Suomessa sortokausien aikana ja
erityisesti maailmansodan aikana. Jääkäriliike oli tietenkin valtiopetoksellista
ja oli odotettavissa, että koko Suomi saisi maksaa siitä kalliisti. Niinpä sitä
eivät vastustaneet vain Paasikiven ja Ståhlbergin kaltaiset miehet vaan monet
muutkin Venäjän ikuiseen mahtiin ja ympärysvaltojen voimaan uskovat.
Jotkut menivät
jopa niin pitkälle, että kehottivat suomalaisia nuoria miehiä liittymään
vapaaehtoisina Venäjän armeijaan. Tämähän oli myös Mannerheimin kanta ja niitä muutamaa
sataa nuorta miestä, jotka tekivät työtä käskettyä, nimitettiinkin Mannerheimin
jääkäreiksi.
Kuten tiedämme,
Mannerheim ei missään vaiheessa joutunut syytettyjen penkille epäiltynä
yhteistoiminnasta sortajan kanssa. Suomessahan sortovallan kukistuminen meni
toisin kuin Norjassa. Suomea sortanut Venäjä lyötiin ja hajosi ensimmäisessä
maailmansodassa, mutta muut ympärysvallatsen sijaan eivät. Niihin oli vielä aikanaan
pakko tukeutua.
Myös Mannerheimin
vihollinen, Saksa, lyötiin, mutta vasta Venäjän jälkeen. Niinpä kenraalimme sai
mahdollisuuden siirtyä Venäjän romahdettua aina voittajan puolelle, ensin
Suomen valkoisten ja samalla pakostikin myös Saksan ja sen jälkeen
ympärysvaltojen. Ympäri käydään, yhteen tullaan. Suomen valtionhoitajaksi
päästyään hän yritti päästä taas auttamaan Venäjää ja perustamaan sen kanssa
hyviä suhteita.
Hamsunin tarina
oli yksinkertaisempi ja vailla noin kirjavia käänteitä. Saksalaismiehitystä hän
näköjään piti väliaikaisena, mutta maalleen valoisaa tulevaisuutta lupaavana
asiana, jota ei kannattanut sabotoida. Hitleriä hän ihaili suuresti.
Hamsunin
puolustuspuhe on osa tätä kirjaa ja onhan se kaunopuheinen patriootin selostus
toimistaan. Selvää tietenkin on, etteivät asiat tule kunnolla valaistuiksi, jos
niistä esitetään vain yhden asianosaisen näkemys. Myös syyttäjän näkökohdat ja
oikeuden päätös olisivat kiinnostavia.
Samalla voi miettiä,
millaisia oikeudenkäyntejä Suomessa olisi voitu pitää, mikäli asiat olisivat
menneet toisin. Ellei kansalaissotaa olisi ollut, mutta Suomi olisi silti päässyt
itsenäiseksi valtioksi, olisivat sankarit ja konnat olleet toiset, kuin ne
sitten olivat. Toisenlainen olisi tilanne ollut myös silloin, jos Venäjä olisi
voittanut Saksan maailmansodassa, jos punaiset olisivat voittaneet kansalaissodassa,
tai jos puna-armeija, Venäjän valkoiset, Saksa tai Britannia olisivat vallannut
Suomen ilman kansalaissotaa.
On sanottu, että
totuus on ajan tytär, veritas filia temporis. Näinhän se taitaa olla.
Myös sellaiset asiat kuin sankaruus ja petos ovat, kuten tunnettua, hyvin
suuressa määrin ajoituskysymyksiä.
Mainittakoon,
että Norjan kirjailijoiden ja kääntäjien yhdistys, josta en sen enempää tiedä,
valitsi vuonna 2017 tämän kirjan parhaaksi toisen maailmansodan jälkeen
ilmestyneeksi non-fiktiiviseksi teokseksi.
Timo Hännikäisen
johdanto kirjaan on hyödyllinen.
"Myös sellaiset asiat kuin sankaruus ja petos ovat, kuten tunnettua, hyvin suuressa määrin ajoituskysymyksiä."
VastaaPoistaMiks valtiopetos harvoin onnistuu?
Kas kun niin käy, on nimi muu.
Josephine Teyn kirja oli lukukokemus, ja tuo lause siitä jäi lentoon. Totuus on todellakin ajan tytär.
VastaaPoistaAsiat eivät ole koskaan selviä silloin kun ne tapahtuvat, ja jälkikäteen niiden päälle liimattu tulkinta sijoittuu sitten ihan eri laatuisiin tajunnallisiin raameihin kuin mikään mikä aktuaalisesti on meneillään. Eipä ollut Konsta pahasti väärässä kun sanoi, että jälkiviisaus on makein viisauden laji.
Toista maailmansotaa koskien ollaan natsien harjoittaman joukkotuhonnan paljastuttua menetetty trauman takia sekin vähä viisaus, jota totalitarismiin taantumisesta olisi ehkä voitu saada. Joukkotuhonnan paljastuminen aiheutti shokin, jota ei kaikesta aiheenkäsittelystä huolimatta ole toistaiseksi onnistuttu neutraloimaan.
Se valtava sokean ja sumeaksi jääneen humanismin aalto, joka sai ilmauksensa esimerkiksi YK:n Ihmisoikeuksien Yleismaailmallisessa Julistuksessa, jossa muotoilut fokusoituivat nimenomaan yksilöön, riivaa yhä maailmaa. Toki on ollut niitäkin, jotka tohtivat lähestyä totalitarismia yhteisöllisenä taantumailmiönä, jossa yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet näyttelevät ratkaiseva roolia -- mutta nämä näkökulmat eivät koskaan saavuttaneet mitään sellaista asemaa, johon "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" moraalisen leimaamisen kyvyssään nousivat.
Nyt meillä on sitten yhä maailma, jossa esimerkiksi inhimillisen kehityksen ja kehittymättömyyden tosiasioista ei pystytä puhumaan. Ja tämä maailma on tekemässä -- Murrayn sanoin -- "outoa itsemurhaa".
Meillä on edelleen vallalla sama sokeus, joka salli Saksan sotaeskalaation, koska kukaan ei ymmärtänyt, ettei sosiopsyykkisellä taantumalla ole itsessään mekanismeja, jotka muodostaisivat negatiivisia eskalaatioaskelmia. Taantuma voi vain syvetä -- ja koska taantuman keulakuvaksi säännönmukaisesti nousee narsisti, väkivallan kierre jatkuu niin pitkälle kuin sen on käytännössä mahdollista jatkua. Vaikka Putin Venäjällä toistaa yksi yhteen Hitlerin narsistista uhriajattelua, juuri kenenkään hälytyskellot eivät tätä nimenomaista piirrettä hänen hyökkäyssotansa tragediassa korosta.
Tismalleen.
PoistaPari sanaa puun takaa.
Poista"Asiat eivät ole koskaan selviä silloin kun ne tapahtuvat, ja jälkikäteen niiden päälle liimattu tulkinta sijoittuu sitten ihan eri laatuisiin tajunnallisiin raameihin kuin mikään mikä aktuaalisesti on meneillään. Eipä ollut Konsta pahasti väärässä kun sanoi, että jälkiviisaus on makein viisauden laji."
Kun katsoo mitä tahansa ihmiskuntaa kohdannutta menestystä tai onnettomuutta, niin siitä on aina etukäteen annettu joillekin tietoa tai vihiä.
Kristikansaan kuuluvat eivät voi mennä sen taakse, ettei olisi kerrottu tai varoitettu tulevista tapahtumista.
"Toista maailmansotaa koskien ollaan natsien harjoittaman joukkotuhonnan paljastuttua menetetty trauman takia sekin vähä viisaus, jota totalitarismiin taantumisesta olisi ehkä voitu saada. Joukkotuhonnan paljastuminen aiheutti shokin, jota ei kaikesta aiheenkäsittelystä huolimatta ole toistaiseksi onnistuttu neutraloimaan."
Historioitsija kaiketi noin yleensä katsoo eri näkökulmasta tapahtumia kuin niin sanotut tavalliset ihmiset.
Minä väitän, että natsien valtaantulo tapahtui sallimuksesta. Alkusyy sille löytyy Saksan hengellisyyden historiasta: saksalaisten luopumuksesta.
Natsien sallittiin päästä valtaan. Minä en tarkastele ihmisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä taantumisten kautta. Ne eivät riitä selitykseksi, koska kyse on kansojen kohtaloista, joita eivät hallitse psykologiset ihmismielen lainalaisuudet.
En tiedä, aiheuttiko joukkotuhonnan paljastuminen oikeasti shokkia. Natsit tappoivat juutalaisten lisäksi miljoonia muita ihmisiä, joita niin harvoin halutaan muistaa. Ilmeisesti nuo muistamattomat olivat niitä ali-ihmisiä.
"Meillä on edelleen vallalla sama sokeus, joka salli Saksan sotaeskalaation, koska kukaan ei ymmärtänyt, ettei sosiopsyykkisellä taantumalla ole itsessään mekanismeja, jotka muodostaisivat negatiivisia eskalaatioaskelmia. Taantuma voi vain syvetä -- ja koska taantuman keulakuvaksi säännönmukaisesti nousee narsisti, väkivallan kierre jatkuu niin pitkälle kuin sen on käytännössä mahdollista jatkua. Vaikka Putin Venäjällä toistaa yksi yhteen Hitlerin narsistista uhriajattelua, juuri kenenkään hälytyskellot eivät tätä nimenomaista piirrettä hänen hyökkäyssotansa tragediassa korosta."
Putin ei ole Hitler. Ja yksi yhteen -yhteyden rakentaminen Putinin ja Hitlerin (uhri)ajattelun välille on kyllä aika heikolla pohjalla. kun miettii mitä yksi yhteen -vastaavuus sanatarkasti tarkoittaa. Sanoilla voi aina yrittää operoida, mutta sanat eivät koskaan kykene kuvaamaan todellisuutta yksi yhteen -operaatiolla.
Vaikka Putin ei ole Hitler tai edes hänen kuvansa, niin Putinin on sallittu epävakauttaa (huonoa suomea) Eurooppaa eurooppalaisten ihmisten pahuuden takia.
Kun ihmisiä syytetään ilmaston muutoksesta (mutta ei kaiketi kuitenkaan ilmastonmuutoksesta), niin miksi sitten ihmisiä, muitakin kuin vain venäläisiä, ei saisi syyttää myös Ukrainan sodasta?
Korona, Ukrainan sota, energiakriisi ja muut kriisit ovat sallittuja.
M
"Josephine Teyn kirja oli lukukokemus"
PoistaMelkein yhtä hyvä kuin Robert Gravesin Claudius jumala. Pani miettimään, että tuon miehen natsit olisivat tarvinneet puolustusasianajajakseen Nurnbergissä.
Sanotaanko vaikka näin, että vastarintaliikkeen jäseniä on aina yhtä paljon kuin Woodstockissa tai Kultsan Jimi Hendrix -konsertissa käyneitä. Varsinaisia sankareita varsinkin Ranskassa nämä naistenhiustenleikkaajat ja vastaavaa kävi myös Norjassa.
VastaaPoistaNiijoo. Natsien vainot eivät suoranaisesti liity sotaan, nehän alkoivat jo vuosia ennen sotatapahtumia ja jatkuivat sitten kyllä sodan aikana, mutta vainot eivät olleen sodan syy eivätkä seuraus. Vaikka tiedustelutietoa asiasta oli niin eipä liittoutuneiden vastatoimet kovin ponnekkaita olleet.
Vierivä kivi ei kerää kastiketta.
VastaaPoista"Anton Tšehov kirjoitti kirjeessään Olga Knipperille kuvitelleensa henkilön, joka opiskeli ruotsia voidakseen lukea Ibseniä alkukielellä. No, sitten hän huomasi, että Ibsen oli mitätön kirjailija…" Eikö se huomannut, että Ibsen oli norjalainen?
VastaaPoistaNo mitäs muuta??? Toki
PoistaNorja kuului Ruotsille
Mannerheim ja Saksa eivät olleet vihollisia. Mannerheim oli vain suuri mies, joka osasi ajallaan ajaa maansa kysymystä: pelastaa kansa. Tätä K. Hamsun halusi. Hieno mies. Ja myös toinen suuri mies Hamsunin ajalta, Sven Hedin. Molemmat kunnioittivat Hitleriä ja kansallissosialismia. He eivät halunneet brittiläistä tai neuvostoimperialismia ovelleen.
VastaaPoistaItse asiassa Hitler kunnioitti molempia. Se ei vähennä Hamsunista ja Hedinistä. Ja hänen sitoutumisestaan Hitleriin Hamsunia kohdeltiin huonosti demokraattien ja voittaneiden liittolaisten (oikeiden rikollisten) toimesta ja sairaus, joka sai Norjan paskiaisen: demokratia.
Mitä minä tiedän, herra Vihavainen, mistä te. Kerro mielipiteesi Pat Buchananin kannasta toiseen maailmansotaan. Koska tiedetään hyvin, että Pat Buchanan ei pidä paljoa kiinni ortodoksisesta historiografiasta.