Miltä nyt näyttää ja miksi?

 

Natseja ja kommareita

 

Tässä on jo muutaman vuoden ajan saanut somesta lukea ihmisiä nimiteltävän ketä natseiksi, ketä kommareiksi.

Mitä natseihin tulee, on ilmiö erityisen kummallinen, kun ottaa huomioon, ettei tällaisella ideologialla tai sitä edustavalla puolueella ole maassamme koskaan ollut mitään poliittista merkitystä.

Jopa jatkosodan aikana, jolloin maamme oli Saksan kanssa läheisessä sotilaallisessa yhteistyössä, olivat meikäläiset natsit niin mitätön tekijä, että lähettiläs von Blücher nimenomaisesti kielsi alaisiaan viljelemästä suhteita Suomen natseihin. Kaikki asiat oli hoidettava normaalien eduskuntapuolueiden kautta.

Ellei joku sattuisi muistamaan, suurin puolue oli tietenkin sosialidemokraatit, jonka helmassa kyllä asusteli myös kommunisteja. Äärioikeistoa ainoana edustavalla IKL:llä oli vain vaatimattomat kahdeksan kansanedustajaa -neljä prosenttia... Sitä paitsi sekään ei ollut mikään natsipuolue, vaikka siellä fasismia ihailtiinkin.

Mistä ihmeestä sitten mahtaa johtua, että niin monet somekirjoittelijat näkevät juuri nyt natseja joka puolella. Eihän niitä kuviteltu maassamme olevan edes Kekkosen kaudella, vaikka äärioikeiston nimityksellä leimattiinkin pari normaalia pohjoismaista demokratiaa kannattavaa kansanedustajaa.

Olen ollut sitä mieltä, että kyseessä ei ole mitään muuta kuin haukkumasana, jolla tarkoitetaan vain niitä. jotka edustavat toisenlaisia poliittisia tavoitteita kuin nuo haukkujat itse. Eihän kukaan voi vakavasti ottaa sellaista ajatusta, että maassamme olisi diktatuurin perustamista ajava puolue, jonka ohjelmaan kuuluisi vastustajien eliminointi kaikin keinoin, saati nyt jonkin massamurhia edellyttävän puhdistuksen tekeminen maamme väestössä.

En minä vieläkään usko, että mikään puolue sellaista ohjelmaa ajaisi. Kyseessä on vain sana, jolla halutaan leimata ne, jotka haluavat toisenlaista politiikkaa.  Vielä taistolaisaikoina haukkumasanaksi kelpasi porvari. Neutraalimmin saatettiin puhua ei-sosialisteista. Tuokin termi sisälsi jo itse asiassa ajatuksen siitä, että vain sosialismi oli normaali ja säädyllisten ihmisten kannattama aate ja suhtautuminen siihen määritteli sitten poliittiset toimijat.

Nyt ei porvari enää sitten kelpaakaan, saati nyt ei-sosialisti. Niinpä on kumpujen yöstä vedetty vanha termi, jolla ainakin on riittävän huono kaiku. On toki mahdollista, että tyhmimmät termin käyttäjät todella uskovat siihen, mitä puhuvat, tiettyjä viitteitä siihen on olemassa.

Entäpä sitten kommarit? Niitähän tässä maassa on ollut pilvin pimein ja joku viimeinen tuota uskoa tunnustava mohikaani löytyy yhä ihan virallisista papereista.

Kuitenkin ihminen voi toki ihan hyvin olla mielettömän utopian toteuttamiseen sitoutunut vastuuton tolvana ilman, että asialla olisi varsinaisesti kommunismin kanssa mitään tekemistä.

Toki tässä tapauksessa näyttää haukkumasana kuvaa paremmin sen kohdetta kuin natsittelu omaansa. Paitsi, että nämä uudet kommarit ovat useimmiten niiden entisten kommarien selviä poliittisia perillisiä ja usein jopa samoja henkilöitä, on heille myös läheistä totalitaarinen ajattelu.

He katsovat edustavansa arvoja, joita ei saa asettaa kyseenalaisiksi ja pyrkivät siksi kriminalisoimaan tietyt perinteiset puhumisen tavat aina pyhiä uskonnollisia tekstejä myöten, mikäli kyseessä on kristinusko. Muiden uskontojen piirissä esiintyvien tapojen suvaitsemisella sen sijaan ei ole mitään rajaa.

Tässä on tietenkin kyseessä yritys muuttaa yhteiskuntaa ja sen instituutioita radikaalisti ja vieläpä valtiovallan tuella. Rakenteellinen yhteys kommunismiin on selvä, vaikka sukulaisuudesta sanoudutaankin irti. Toki väkivaltaisesta vallankumouksesta ei näy nykyään enää puhuttavan.

Pois se minusta ja muista demokratian kannattajista, että tällaiset ideologiat kiellettäisiin lain voimalla. Sitä ei näiden uusien kommarien kohdalla ole tainnut kukaan yrittääkään. Toiseen suuntaan on kyllä oltu kovin aktiivisia, kuten todistavat tietyt oikeusjutut, joita ei tässä tarvitse kertailla.

Pelkkä termien käyttöhän ei ketään pahenna. Ei haukku haavaa tee, sanottiin aikoinaan. Ikävä kyllä, tämäkin demokraattisen mielenlaadun tärkeä elementti näyttää monilta nykyään puuttuvan. Kaikenkarvaiset mielensäpahoittajat ja aivan erityisesti toisten puolesta mielensä pahoittavat kiiruhtavat haastamaan poliittisia vastustajiaan oikeuteen heti, kun se edes jotenkin käsitteitä venyttäen näyttää mahdolliselta.

Tämä ei ole tervettä kehitystä. Näyttää siltä, että Amerikkaa liian orjallisesti tuijottavat ja ihannoivat massat löytävät sieltä mallin käytökselleen.

Ei kannattaisi. Tässä maassa demokratialla on selvästi parempi historia ja myös olosuhteet ovat meillä aivan toisenlaiset kuin Amerikassa. Omia perinteitä on syytä kunnioittaa tässäkin asiassa ja erityisesti juuri nyt kun demokratian vanhat mallimaat Ranska ja USA ovat kaikkea muuta kuin kadehdittavassa tilassa.

Niin, että lopettakaa nyt se turha nimittely, ei se asioita miksikään muuta.

Vai muuttaako? Tässäpä juuri tänään muuan maineikas iltapäivälehtemme kertoi, että maamme uusi hallitus on suuren saksalaisen lehden mukaan todellinen kauhukabinetti, siellä on kaikenlaista natsismilla jotenkin saastutettua ainesta ja joukossa ilmeisesti on myös tuon aatteen totisia kannattajia. Mistäpä lienee lehti käsityksensä saanut…?

Iltapäivälehti huomauttaa, että Saksa on suurin kauppakumppanimme, niinpä tuo katastrofihallitus saanee pian lähteä, joutuu lukija päättelemään. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt omilla sivuillaan todellisuudentajuisesti selostamaan, mistä on kyse, lehti näyttääkin tekevän kaikkensa, että maatamme vahingoittavat mielettömät huhut otettaisiin tosissaan ja kansan vaaleissa ilmaisemalla tahdolla voitaisiin pyyhkiä lattiaa.

Kas, tällaisia intellektuelleja meillä nykyisin lehdissämme ahertaa. Samassa lehdessä esitellään vielä väestönvaihtoteoriaa, johon eräät ministerin kuulemma ovat viitanneet…

Tässähän tulee elävästi mieleen se, miten neuvostoaikoina sai venäläisistä lehdistä alvariinsa lukea, miten Suomen edistykselliset voimat tuomitsivat jyrkästi ja jopa suurella suuttumuksella taantumuksen yritykset ajaa Suomea länteen ja sen taloudelliseen ja poliittiseen yhteyteen.

Niin, että eipä väheksytä lehdistön valtaa. Moskovalaisiin lehtijuttuihin kiinnitti harva aikoinaan huomiota, enhän lopultakin kertoivat vain siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että massamme oli niin sanotusti porvarillinen enemmistö ja sen politiikka sen mukaista.

Nyt tilanne taitaakin olla pahempi: edesvastuuttomat toimittajat rakentelevat tahallaan juttuja jonkinlaisesta natsi-Suomesta ja ulkomaiset kollegat uskovat ne sen kummemmin pohtimatta, eihän heillä ole edes mahdollisuutta tuntea maatamme niin hyvin, että pystyisivät itse muodostamaan asioista realistisen kuvan.