sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Pölkkypäisyys tuottaa paljon onnettomuutta (Suvorov).

 

Niin kaunista on sovinto veljesten keskuudessa

 

Vanhassa virsikirjassa oli joskus tuon otsikon mukainen virsi. Kun lapsena luulin, että kyse oli väitelauseesta eikä kehottavan esikuvan nostamisesta, minua aina nauratti, kun muistelin paria tuntemaani veljestä, jotka eivät muuta tehneet kuin tappelivat keskenään.

Toki yleensä edellytetään, että veljesten täytyy pitää yhtä ja olla toisilleen solidaarisia. Kainin ja Abelin välinen suhde on jyrkästi tuomittava ja käsitettävä poikkeukseksi, jollaista esimerkiksi Ranskan suuren vallankumouksen tunnuksessa ei oteta edes huomioon: fraternité on vertaiseksi asettumista ja tunnustamista, veljeilyä, joka lopettaa sodat ja väkivallan.

Ruotsin kuningas Oskar II, joka oli myös Norjan kuningas vuosina 1872-1905, laski joskus liikkeelle rahan, jossa oli hänen tunnuslauseensa ”brödrafolkets väl”, joka kaiketi viittasi Ruotsin ja Norjan veljeyteen.

Ruotsin ja Tanskan veljeydestä sen sijaan on harvemmin puhuttu, vaikka Tanskan ja Norjan veljeys on sitäkin helpommin ymmärrettävissä -kuuluivathan nuo maat ja kansat yhteen vielä paljon kauemmin kuin Ruotsi ja Norja.

Ruotsin ja Tanskan suhteelle oli sen sijaan vuosisatojen ajan ominaista perivihollisuus sanan aidossa merkityksessä. Viha oli katkeraa ja purkautui sukupolvesta toiseen verisiin sotiin. Pakkoruotsalaistetut Skoone, Blekinge ja Hallanti yrittivät nekin kapinoida, mutta turhaan.

Vaan mikäpä olisi pohjoismaiden ollut elää yhdessä ja samassa valtakunnassa, voimansa yhdistäen ja saaden synergiaetuja toistensa etevyydestä eri aloilla: Norjan merenkulku ja kalastus, Tanskan maatalous ja Ruotsin malmivarat ja insinööritaito olisivat yhdessä tuottaneet sellaisen paketin, että sen turvin olisi jo voinut eurooppalaisessa politiikassakin puhua suulla suuremmalla.

Mitkä asiat noita maita oikeastaan edes erottivat? Tanskassa ja Norjassa puhuttiin käytännössä samaa kieltä, jota myös ruotsalaisten oli helppo ymmärtää tai ainakin teeskennellä ymmärtävänsä. Kielellä oli oma nimensäkin: skandinaviska. Ruotsalaisten puheet tanskan kielestä pelkkänä kurkkutautina voi jättää omaan arvoonsa. Ero on kuitenkin paljon pienempi kuin venäjän ja ukrainan välinen ero.

Katolinen ja sittemmin luterilainen usko on ollut kaikille yhteistä ja aika pitkälle samanlaiset olivat myös luonnonolot ja niiden mukainen elämäntapa ainakin maiden eteläosissa.

Ja tosiaan, kyllähän nämä maat liittyivätkin yhteen. Kalmarin unioni 1397-1523 vei veljekset saman vallan piiriin yli vuosisadaksi ja se valtahan ulottui myös tänne Pohjanlahden itäpuolelle saakka.

Mutta unionit ovat unioneja, keskus on keskus ja periferia on periferiaa. Tanska nousi unionissa johtavaan asemaan ja etenkin Rotsia kaihersi sen perifeerinen asema ja niin sanoakseni puuttuva subsidiariteetti. Vapaussodallahan moisesta tyranniasta oli erottava.

Niinpä nuo olennaisissa kysymyksissä niin samankaltaiset veljeskansat ovat sitten olleet enimmäkseen erillään ja etenkin Ruotsi(-Suomi) ja Tanska-Norja tapelleet verissä päin keskenään. Pelkästä veljellisestä nahistelusta ei enää kannata puhua.

Kuitenkin maat ovat säilyttäneet paljon yhteistä. Jokainen toki tietää, että kansanluonteissa on aika selviäkin eroja ja että ruotsalaisen ja tanskalaisen mentaliteetin erottaa jo heti rajalla ensimmäisen yksilön kohdatessaan. Kenen hyväksi ero on, on makuasia.

Mutta tunnettu World Values Survey (ks. Vihavainen: Haun wvs tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) sijoittaa kaikki pohjoismaat ja muutkin Euroopan protestanttiset maat sangen lähelle toisiaan arvojen maailmankartalla. Tämä perustuu laajaan ja pitkäaikaiseen tutkimukseen eikä mihinkään mututuntumaan.

Meillä Pohjolassa, minne Suomikin kuuluu, ehkäpä hieman poikapuolen oikeuksin, ollaan niin ikään maallistuneita, suvaitsevia ja individualistisia. Arvojen maailmankartalla sijaitsemme aivan maailman toisella laidalla kuin islamilainen maailma tai Afrikka. Myös Euroopan ortodoksiseen osaan meiltä on henkisesti pitkä matka.

Samuel Huntignton, jota edistysmieliset tutkijat vielä taannoin halusivat pitää vain epätieteellisenä taantumusmiehenä, osui sangen hyvin maaliin piirtäessään kulttuuripiirien rajoja.

Ortodoksinen kulttuuri oli Huntingtonin mukaan oma kulttuurialueensa ja sen ja läntisen Euroopan välinen raja oli selkeä. WVS:n tulokset vahvistavat tätä johtopäätöstä. Venäjä ja Puola ovat rajanaapureita, mutta arvokartalla ne ovat aika kaukana toisistaan. Niin ovat myös Venäjä ja Suomi, mutta niiden välinen etäisyys on vielä suurempi.

Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta Venäjä ja Ukraina sijaitsevat tulla kartalla aivan toistensa lähellä ja samaan joukkoon kuuluvat myös Valkovenäjä ja Serbia. Slovenia ja Tšekki ovat Puolan ja Kroatian tavoin myös selvästi erillään Venäjästä, omassa katolisen Euroopan ryhmässään.

Tässä näkyy se ongelma, joka vainosi jo 1800-luvun panslavisteja: läntiset slaaviveljet olivat jo siinä määrin eurooppalaisuuden turmelemia, että niiden liittäminen Venäjään voisi olla kulttuurinen katastrofi Venäjälle itselleen.

Mutta toisin oli ja on Ukrainan ja Valkovenäjän laita. Valkovenäjällä kieli on jo hyvän aikaa sitten vaihtunut venäjäksi, kuten se Skoonessa vaihtui tanskasta ruotsiksi, mutta Ukrainan kanssa oli ja on toisin. Tiettyjen perustavien elämänarvojen suhteen se kuitenkin on hyvin lähellä Venäjää, mutta kieli ja poliittinen tahto ovat toiset.

Kun Ruotsi ja Tanska joutuivat vuosisataiseen valloitussotien ja revanssisotien kierteeseen, alkoi puhe veljeskansoista niiden kohdalla tuntua lähinnä rienaukselta. Kainin ja Abelin veljeyshän tietenkin myös on muuan veljeyden klassinen muoto, mutta se ei tässä auttanut asiaa.

On totta, että Venäjä on kohdellut Ukrainaa suunnilleen yhtä pahoin kuin Englanti aikoinaan Irlantia. Niinpä yhteinen kieli ei tee näistä kansoista suinkaan veljeksiä, vaikka Pohjois-Irlannissa brittiläisyys onkin saanut vankan suosion.

On pääteltävissä, että Venäjän ja Ukrainan suhteellinen kulttuurinen ja kielellinenkin läheisyys joutuu yhä enemmän taka-alalle sitä mukaa kuin niiden välisen sodan ruumisvuoret kasvavat ja kasvattavat maiden välistä kuilua. Sodan jälkivaikutus saattaa olla hyvinkin pitkäaikainen, vaikka rauha pian solmittaisiin ja veljeily alkaisi. Perivihollisuuskin voi syntyä, veljesten välille, kuten Ruotsin ja Tanskan esimerkki osoittaa.

 Näiden kahden maan välisessä historiassa kyseessä on uusi vaihe, vaikka toki jo Pietari Suuri kuritti ankarasti mazepalaisia. Silloin voimasuhteet olivat kuitenkin liian epätasaiset, että riitaa olisi voinut kauan ylläpitää. Lyödyn oli vain alistuttava.

Toki Ukrainalla on ihan oikeasti jo perinteisesti ollut tiettyjä läntisyyden elementtejä, joita Venäjältä puuttuu. Olennaisempaa sovinnon tai sen puuttumisen kannalta on kuitenkin poliittinen tahto ja ehkä vielä sitäkin olennaisempaa on sodan oma logiikka. Kukaan ei voinut ennalta arvata tällaisen näännytyssodan puhkeamista, kaikkein vähiten sen ylimielinen ja todellisuudesta irtautunut aloittaja, jonka päämääränä oli veljesten jälleenyhdistäminen.

On kummallista ajatella, että vielä aivan hiljattain venäläiset ja ukrainalaiset pitivät keskinäisiä suhteitaan hyvinkin läheisinä ja lämpiminä ja hyvin monet halusivat, ettei maiden välillä edes olisi normaaleja itsenäisten valtioiden rajamuodollisuuksia ( ks. Vihavainen: Haun suuri hurahdus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Nyt on sovinto veljesten väliltä poissa. Sikäli kuin olen veljesriitoja seurannut, ne usein jatkuvat aivan irrationaalisesti hautaan saakka, vaikka alkuperäinen riidanaihe olisi jo aikoja sitten menettänyt merkityksensä. Riita synnyttää lisää riitaa ja hyökkäykset revanssipyrkimyksiä.

Täällä Pohjolassa sentään on opittu tyytymään status quohon (post bellum) vaikka se aikoinaan koettiinkin huutavaksi vääryydeksi. Ajattelen nyt lähinnä Skoonea ja Karjalaakin. Se on joskus hedelmällinen asenne.

22 kommenttia:

  1. "Ruotsin ja Tanskan suhteelle oli sen sijaan vuosisatojen ajan ominaista perivihollisuus sanan aidossa merkityksessä. Viha oli katkeraa ja purkautui sukupolvesta toiseen verisiin sotiin. Pakkoruotsalaistetut Skoone, Blekinge ja Hallanti yrittivät nekin kapinoida, mutta turhaan."

    Tuo Skoonen, Blekingen ja Hallandin anneksointi lienee eräitä harvoja, jotka ovat onnistuneet myös pitemmällä tähtäimellä. No, tietysti erityisempää etnistä eroa (melko lähisukuista kieltä lukuunottamatta) ruotsalaisten ja tanskalaisten välillä ei taida juuri olla, ja valtauskontokin oli jo tuohon aikaan sama. Toisaalta erityisempiä separatistisia pyrkimyksiäkään ei ole ainakaan tilanteen vakiinnuttua juuri esiintynyt.

    Sinänsä huvittavaa, että Skoonen murteen sanotaan muistuttavan tanskaa. No ei pelkästään muistuta, vaan sitähän se käytännössä on. Eli nykyisen Ruotsin alueella siis asustelee melkoinen joukko etnisiä tanskalaisia. Eräänlainen hyvä esimerkki onnistuneesta integraatiosta siis, jos näin halutaan sanoa.

    Vaan kun ympäri käydään, niin yhteen tullaan. Nähtäväksi jää, tullaanko kenties jo lähitulevaisuudessa näkemään esim. tanskalaisia poliiseja tai jopa sotilaitakin ruotsalaisessa katukuvassa, kutenka äskettäin jo ehdoteltiin ruotsalaisten itsensä taholta, kun paikoitellen ne omat järjestyksenvalvonnan keinot ja resurssit meinasivat osoittautua hieman riittämättömiksi... Sepä vasta olisikin pohjoismaista yhteistyötä se, vaikkei ehkä ihan kaikkein toivottavimmin vastaantulevassa asiayhteydessä. Jokin Kristian II epäilemättä hykertelisi tilannetta...

    -J.Edgar-

    PS: Tähän lienee livahtanut krjotsvihre, pitäisi olla 1872 - 1905.

    "Ruotsin kuningas Oskar II, joka oli myös Norjan kuningas vuosina 1814-1905"

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oskar_II





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Katolinen ja sittemmin luterilainen usko on ollut kaikille yhteistä ja aika pitkälle samanlaiset olivat myös luonnonolot ja niiden mukainen elämäntapa ainakin maiden eteläosissa."

      Kielirajat on omiaan, mutta mitä lueskelin joskus muistaakseni Erkki Itkosen kielikirjaa niin tutkitusti oli havaittu että uskonnoillakin oli tällaisia ominaisuuksia. Tasamaalla elävät eivät olleet toistensa kanssa tekemisissä uskonnollisten erojen johdosta, kun taas vuoristossa elävät saattoivat olla hyvinkin vaikea kulkuisten paikkojen kautta toistensa kautta tekemisissä.

      Vaikka itse jollain tasolla uskon, niin kaippa juuri sen tähden ymmärrän ettei kaikki usko samoin. Jotenkin vaikka tuo että tulisi mennä ripittäytymään kuulostaa omaan korvaan turhalta, toisaalta en kyllä ymmärrä psykologisia palvelunakaan. Kai siinä on se kun sen historiaa lueskellut niin huomaa ne käsivaihteisto miten se psyykemääritellään, eikä se sitten koskaan ole naisille sama. Tragikoomisimpia taitavat olla ne missä nainen on loppuun kulutettu yhteisön johdosta työmäärällä ja sen johdosta mielenvikainen kun pistää hanttiin. Semmoista feminismiä sieltä.
      Enkä kyllä taas ymmärtäne lestadiolaisten protestantis työ tehnee vapaaksi näkemystä. Miten se työ siinä määritellään, yhteisöllisesti näyttää umpikypärät kannattajilleen. Vähän kuin amissien juttu. Mikään ei kehity ja ne omat näkemykset on ainoat oikeat.
      Siihen kun iskee päihdepolitiikan ja islamin niin tavallinen syntinen voikin ottaa popparit esiin jos sallitaan ilmaisu. Sitä kun kuuluu johonkin kollektiivin, mutta jos ei ymmärrä toisten kollektiivisia toiminta edellytyksiä jotka pohjaa uskoon, historiaan ja tapa kulttuuriin, niin sitä näin ollen on ulkopuolinen ja teoriassa tuomittu kadotukseen. Voi sitten ottaa sen lasin viiniä, kun ei ole uskonnollista rajoitetta niin miksi ei? Valtion lait kun eivät tuota kiellä. Kunhan sen käyttö pysyy kohtuudessa.

      Poista
  2. Anonyymi 26. marraskuuta 2023 klo 11.27:
    ”… heitettyä samaan roskakoriin kuin Minsk II- sopimus…”.

    Niinhän siinä kävi, ja USA:n painostamana. Sopimus olisi ollut järkevä ja kohtuullinen: Ukraina olisi tarjonnut maan itäisille osilleen rajoitetun itsehallinnon. Peruste oli selvä: kansallisuuksien erot muuhun Ukrainaan nähden. Ukrainaahan ei ole valtiona ollut olemassa ennen Neuvostoliiton hajoamista. Kuten muistamme, Kosovossa länsi pakotti asiat paljon pidemmälle.

    Vihavainen: ”… ylimielinen ja todellisuudesta irtautunut aloittaja, jonka päämääränä oli veljesten jälleenyhdistäminen…”.

    Alan kohta uskoa, että Vihavainen tosiaan on näin heikosti informoitu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tosiaan nyt pääsi lipsahtamaan. Piti kirjoittamani "järkevä ja todellisuudentajuinen naapuri, jonka päämääränä oli molemminpuolisesti hyödyllinen kompromissiratkaisu" päätti hoitaa asian kivuttomimmalla mahdollisella tavalla

      Poista

    2. Voisin aivan hyvin allekirjoittaa virkkeen: ”kukaan ei voinut ennalta arvata tällaisen näännytyssodan puhkeamista, kaikkein vähiten sen ylimielinen ja todellisuudesta irtautunut aloittaja.”

      Jos viitsii lukea muitakin lehtiä kuin Hesaria, tämäkin tuntuu todennäköiseltä: ”Viimeisen parin viikon aikana on ilmestynyt vahvistavaa tietoa siitä, miten Istanbulin sopimusluonnos saatiin heitettyä samaan roskakoriin kuin Minsk II- sopimus.”

      Olivatko britit ja jenkit todellisuudessa kiinni vai siitä irtaantuneita? Onko heidän sotaisuutensa viime vuosikymmeniä ollut jotenkin jalompaa? Entä heidän ylimielisyytensä?

      En ole asiantuntija ja yritän hillitä omaa tarvettani olla joka helvetin asiasta jotakin mieltä, mutta Zygarin Putinin sisäpiiri tuntui aikoinaan vakuuttavalta kuvaukselta Putinin yrityksistä alussa suuntautua länteen. Saatan olla väärässä, ja Zygarkin taisi paeta Ukrainaan.

      Tätä blogia on ollut mukava lukea, koska se tarjoaa maallikolle kiehtovia näkökulmia Venäjään ja muuhunkin.

      Blogiin liittyvä keskustelu on usein samanlaista eli yhtä surkeaa kuin aina ja kaikkialla: kuka on syyllinen jne.

      Putin varmasti on yksi syyllisistä, mutta on aika turhauttavaa lukea sodasta aivan kuin se olisi tapahtunut kansainvälispoliittisessa umpiossa. Ei kai se pikkusormen antaminen geopolitiikalle nyt niin kauheaa ole.

      Vrt. Gaza. Kaikilla näyttää olevan hillitön halu mudostaa tilanteesta Mielipide. Kuka on oikeassa? Kaikki tämäkin paskapuhe alkaa väsyttää: oikeassa on lopulta se taho joka joskus ratkaisee tilanteen.

      Sama pätee Ukrainaan. Ilman länsimaita se konflikti ei ratkea. Vaikka Putinin aloitti sen, ehkä se ei olisi edes alkanut ilman länsimaita. Ehkä joskus ilmestyy joitakin riippumattomia tutkimuksia Maidanistakin.

      Sekä Gazassa että Ukrainassa ”oikeassa” on lopulta se joka löytää ratkaisun tilanteeseen eikä vain Mielipidettä, kuka teki enemmän väärin.

      Vaikka eläisin ns. tervaskannoksi, en taida kummankaan ratkaisua nähdä.

      Michael Herr, Vietnamin tuntija, saattoi olla oikeassa: sotia ei käytäisi, jos ne eivät jotakin tyydytystä ihmisille tuottaisi.

      Ei ole vaikea havaita tätä tyydytystä, elämän ja kuoleman merkityksellistymistä, myös Suomessa. Tyydytyksen ilmenemismuodot tietysti ovat moninaiset, usein vastakkaiset.

      Kai kymmeniä tuhansia kaatuneita tarvitaan aina välillä todistamaan, että itse olemme elossa ja vieläpä oikeasssa.

      Nyt, kaikkien sopimuksien jälkeen, olemme jopa Voiman
      oikealla puolella. Ja nyt oma mielipiteeni: sopimustilanne voi joko pelastaa meidät tai tuhota meidät täysin. En tiedä kuin että KAIKKIEN suurvaltojen toimintalogiikka on aivan omanlajistaan.

      Se että sopimus on osa henkistä tuhoamme, on eri asia, eikä siinä suhteessa ehkä kovin paljon tuhottavaa enää ole. Nuorempaa väkeä asia tuskin edes surettaa.

      - QQ -

      Poista
    3. Eivätpä täyttäneet kapinallistasavallatkaan so. Venäjä omaa osaansa sopimuksesta eli luovuttaneet valtakunnanrajaa takaisin Ukrainan viranomaisten haltuun.

      Poista
    4. Anonyymi klo 17.32, Kiitos tiedosta. - QQ -

      Poista
    5. "Sopimus olisi ollut järkevä ja kohtuullinen: Ukraina olisi tarjonnut maan itäisille osilleen rajoitetun itsehallinnon."

      "Kohtuullinen" itsehallinto olisi suonut separatistialueiden vähemmistölle ikuisen veto-oikeuden liittyykö koko Ukraina EU ja NATO:on ts rajoittanut sen suvereniteettiä. Sitä "kohtuullisuuttahan" Putin tarjosi Ruotsille ja Suomelle joulukuussa 2021.

      Poista
    6. "Sekä Gazassa että Ukrainassa ”oikeassa” on lopulta se joka löytää ratkaisun tilanteeseen"

      Stalinin sanoin tykistö ratkaisee. Johtopäätös: jolla on eniten tykkejä ja niihin ammuksia on aina oikeassa.

      Poista
    7. ”… "Kohtuullinen" itsehallinto olisi suonut separatistialueiden vähemmistölle ikuisen veto-oikeuden liittyykö koko Ukraina EU ja NATO:on…”.

      Tähän ehdotukseenhan jo liittyi tuo ehto, että Natoon ei tule liittyä, mutta länsimaat takaavat Ukrainan turvallisuuden sotilaallisesti. Ero on siis siinä, että Nato ei olisi saanut tuoda ydinaseitaan Ukrainaan.

      Niinistö sanoi aikanaan Suomen kohdalta Nato-asiassa jotain sellaista, että Suomella on oikeus itse päättää.

      Ongelma on se, että kansainvälisissä sota-asioissa ei ole sellaista käsitettä kuin oikeus. Vuonna 1962 USA ei antanut Kuuballe sellaista oikeutta, että sinne olisi sijoitettu NL:n ydinaseita. USA olisi kiistänyt tämän ”oikeuden” omin asein ja hyökkäyksellä Kuubaan.

      Poista
    8. "Stalinin sanoin tykistö ratkaisee." Jep. Näitä sarkastisia viisauksia historian alaviitteet vilisevät, ja kunnon sitaattihan on älyn loistelias korvike. Itsekin taisin tuossa juuri siteerata Jukka Virtasta. Tykeistä tuli mieleen, että ryysyisiksi lammaspaimeniksi mielletyt agfaanit ovat heittäneet maastaan kolmekin suurvaltaa (=enemmän tykkejä) ja kieltäytyneet samalla sekä sosialistisesta että kapitalistisesta modernisaatiosta. Ei sellainen porukka ihan turha sakki voine olla? Siis ainakaan tykkimittarilla? Kiinnostukseni heräsi juuri.
      - QQ -

      Poista
  3. Venäjältähän kuulemma rauhantahtoa löytyy nyt, kun niin rakas Novorossija on vallattu. Ukrainalla on vakavan valinnan paikka, tyytyäkö status quoon vai jatkaako taistelua lopullisen moraalisen voiton puolesta.

    Tosin niin kauan kuin Venäjä vaatii Ukrainan pysymistä läntisen talous- ja puolustusyhteistyön ulkopuolella, tappelu jatkuu. Status quoon ei kuulu isoveli-pikkuveli -suhde. Niinpä en myöskään Suomen ja Neuvostoliiton kohdalla puhuisi ainakaan puhtaasta status quosta. Enemmän lienee ollut kyse siitä, että "lyödyn oli vain alistuttava".

    Venäjällä on liiaksi totuttu status quoihin, joissa heidän itsensä ei tarvitse joustaa tasapuolisesti. Syynä on Venäjän naapurien pienuus Kiinaa lukuun ottamatta; sen takia Venäjällä pelkästään sitä, ettei maa käytä hyväkseen vahvimman oikeutta, pidetään jonkinlaisena myönnytyksenä. Sellainen asenne on pidemmän päälle saanut naapurit hakemaan turvaa lännestä.

    Toivottavasti Venäjä oppii Ukrainan kohdalla toimimaan toisin. Esteenä valitettavasti on Venäjän autoritaarinen perinne: riittämättömästi voitokas diktaattori ei ansaitse jumalallista asemaansa. Jumalat kun eivät tee kompromisseja pikkuveljien toiveiden mukaan.

    VastaaPoista
  4. En kyllä lähtisi Ruotsin kanssa yhdentymään.
    Toki kunhan nyt saamme edelleen auki olevan rajan kautta, tosiallisesti se on auki vaikka on kiinni, maahamme uutta väestöä, niin sitten se on kai enää se ja sama.

    Viro alkaakin olla parempi miehen malli meille.
    Mutta emme ota mallia.

    VastaaPoista
  5. "Viro alkaakin olla parempi miehen malli meille."

    Virossahan on ollut julkista kirjoitteluakin siitä, että kun keinotekoinen valtioliitto (EU) romahtaa omaan mahdottomuuteensa ja Yhdysvalloissa halu Euroopan puolustamiseen vähitellen haalistuu, voisi olla mahdollisuus valtioliittoon Suomen kanssa.

    Loppujen lopuksi Suomi ei ole virolaisille mikään vieras paikka ja 20% virolaisista joko työskentelee Suomessa tai on ainakin joskus ollut täällä töissä. Ja onhan Viro mm. öljyntuottaja, joka saattaa olla globalisaation jälkeisessä maailmassa kova juttu. Ei Viron palakivi toki mikään vientituote olisi, mutta kyllä sillä pidettäisiin Viron ja Suomen ilmavoimat, laivastot ja armeijat taistelukentillä polttoaineissa.

    Virohan on hyötynyt Suomesta suuresti mm. saamalla erinomaisen kummin asevoimilleen. Valuuttaa on myös virannut palkkatuloina Viroon. Viro on myös voinut ulkoistaa työttömänsä ja tyytymättömänsä Suomen työmarkkinoille.

    Asiaa myös helpottaa se, että kumpikin kansa on ulkoisten valloittajien hyväksikäyttöalue. Suurvaltojen ja entisten suurvaltojen kanssa on aina sellainen tietty kitka.

    Erona on toki se, että virolaisten käsitys historiasta on realistisempi. Suomessa taas ruotsalaisten yliherruus kuvataan hyvänä juttuna. Vähän samaan tapaan kuin vankiloissa seksuaaliseen orjuuteen alistetut alkavat kuvitella olevansa homoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieti vähän kenen yliherruus täällä olisi ollut ilman ruotsalaisia.

      Poista
    2. Tuo on tuollaista parittajan puhetta.

      Jostain kumman syystä virolaiset tai vaikka puolalaiset eivät näitä entisiä herroja mielistele ja vaadi opettelemaan saksaa tai venäjää. Puhumattakaan siitä, että noille vähemmistölle suotaisiin etuoikeuksia.

      Poista
    3. Ainoa vähemmistö, jolle pitää antaa etuokeuksia on maamme englanninkieliset?

      Poista
  6. 2021 haikaili tuollaista eikä ollut kuin vasta 2014 kun venäjä hyökkäsi... ei mikään fiksu tyyppi vai olisiko vaan ihan paskaa puhunut kuten siellä päin on tapana..

    VastaaPoista
  7. Tämän esseen perusteella voinee tehdä johtopäätös, että kaikki venäläiset, jotka kuolevat/menettävät henkensä siirtyvätkin Mars-jumalan paratiisiin.

    VastaaPoista
  8. "Ruotsin ja Tanskan suhteelle oli sen sijaan vuosisatojen ajan ominaista perivihollisuus sanan aidossa merkityksessä. ...Mitkä asiat noita maita oikeastaan edes erottivat? Tanskassa ja Norjassa puhuttiin käytännössä samaa kieltä, jota myös ruotsalaisten oli helppo ymmärtää tai ainakin teeskennellä ymmärtävänsä."

    Itse asiassa historian mielenkiintoisimpiä kysymyksiä on, miten noista perinteisistä verivihollisista on tullut sopuisa perhe. Samanlainen kysymys on miten väkivaltaisista viikingeistä (ks saagat) on kehittynyt mmaailman vähävlkivaltaisimpia yhteiskuntia, ainakaan genetiikka ei asiaa selitä. Olisiko tuossa jopa nähtävä toivoa ihmiskunnan kehityksestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, Ruotsi on kyllä ampuma-aserikoksissa ja seksuaaliväkivallassa Euroopan väkivaltaisin maan kaikissa tilastoissa kuten hyvin tiedetään ja joka nykyään myös jopa valtamediassa julkaistaan - jos jätetään sotatoimialueet pois.

      Poista
  9. Kuulemma venäjän presidentinvaaleihin on saatu haastaja.

    Tulevaisuus näyttä millaiseen kiipeliin hän joutuu, onko edessä istuminen turmässä tai yleinen putoaminen akkunasta.

    Sota ei ota loppuakseen ja vainajien määrä nousee.


    .

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.