Tämä on haaste tutkijoille ja
älymystölle
Ari
Helo, Intersektionaalista vai ”valkoista” ylivaltaa? Syrjäytymiskeskustelun
vääristymät Suomessa ja Yhdysvalloissa. Suomalainen metodologiayhdistys/Finnish
Methodology Society 2023, 336 s.
Pari viikkoa
sitten kirjoitin jo tästä erittäin tärkeästä kirjasta ja jäin odottelemaan
lehdistön ja erityisesti hesarin reaktioita (ks. Vihavainen: Haun
ari helo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).
Toki
päivälehtien reagointi tärkeisiinkin kirjoihin saattaa usein tapahtua kuukausien
viiveellä, eikä harvinaista ole, että ne saattavat jäädä kokonaan vaille
huomiota tai sitten ne kuittaa arvostelullaan joku tomppeli, jolla ei ole
mitään käsitystä kirjan merkityksestä.
Jos
ajatellaan vaikkapa hesarin kulttuuriosastoa, se näyttää nykyään olevan viritetty
tuolle kuuluisalle 11-vuotiaan tasolle tullakseen mahdollisimman laajaa lukijakuntaa
kiinnostavaksi. Sitä paitsi sen mielenkiinnon kohteet ovat tulleet yhä naisellisemmiksi
ja seksuaalisuus eri muodoissaan on kaiken ehdoton keskipiste.
Toki
suvunjatkamiseen ja jatkamattomuuteen liittyvät kysymykset kuuluvat ihmiskunnan
keskeisiin, kuten myös ravintokysymykset, olkoonkin, ettei niin sanotulla lifestyle-tasolla
niistä yleensä voi sanoa mitään pintaa syvempää. Tärkeää on näköjään nyt se, miltä
asiat näyttävät, kampauksista ravintolahifistelyyn. Olennaiseksi nousee muoti,
joka taas ei tunne argumentteja, vaan vaatii seuraamista ja noudattamista.
Helon kirja
käsittelee myös erästä muotivirtausta, joka on hyvin nopeasti vallannut
Amerikan kampuksia ja levinnyt meillekin, hämmästyttävää kyllä, ja saanut
tutkijoita pohdiskelemaan oman valkoisuutensa kirousta ja sen oletetusti aiheuttamaa
tiedollista ja moraalista heikkoutta.
Helon kirja
avaa kritiikille niin olennaisia ja ajankohtaisia asioita, että se haastaa
kaikki asianosaiset vastaamaan huutoonsa. Kirjassa ruoditaan sellaisten tahojen
kaikella vakavuudella esittämiä tutkimuksia, analyysejä, suosituksia ja
vaatimuksia kuin suomalaiset viranomaiset, erityisesti THL, yleishyödylliset
yhdistykset kuten Yhteiset lapsemme, koko taannoinen valtioneuvosto julistettuine
ideologioineen, sekä pari professoria ja pari väitöskirjaa.
Helon ote
tässä kirjassa ei ole muodikkaasti pintaliitävä, helppohintaisen lyttäävä tai moralisoimalla
kuittaava. Se on vakavan tieteellinen ja hän analysoi kohta kohdalta esimerkeiksi
ottamiensa tutkimusten metodologiaa. Kohteet ovat sekä amerikkalaisia että
suomalaisia. Metodologiaan erikoistuneena Pohjois-Amerikan aatehistorian dosenttina
hänellä on tehtäväänsä erinomaiset eväät ja hän tuntee hyvin myös Helsingin
yliopiston, joka ei suinkaan jää rauhaan hänen tutkijankatseeltaan.
Kirjan aiheita
ovat sisällysluettelon mukaisesti intersektionaalinen ymmärrys tasa-arvosta,
teoreettisesti käsitetty ”valkoisuus”, valkoisen ylivallan käsiteharha, narratiivisuuden
hylkääminen historiassa, toivottoman maailman sosiologia, näennäistutkimus
suomalaisten valkoisuudesta, sorto, syrjäytyminen ja koulutuksen rakenteet sekä
woke-ilmiö intersektionaalisena tunnepuheena.
Kuten
edellisessä asiaa käsitelleessä bogissa todettiin, kirjoittaja yrittää vakavasti
löytää järjellisiä perusteita sille näennäistutkimukselle, joka eri tapauksissa
pyrkii selvittämään, noudattaako maailma intersektionaalisen pappeuden julistamia
periaatteita vai ei ja lisääkö tuon teorian käyttäminen ymmärrystämme asioista
vai vähentääkö se sitä.
Valitettavasti
koko se mumbo-jumbo, jota jo useissa ja kenties useimmissa läntisissä
yliopistoissa, Helsingin yliopisto mukaan lukien ainakin jonkin verran tuotetaan,
osoittautuu täysin tyhjäksi kuvitelmien jauhamiseksi, joka ei millään tavalla
edistä ymmärrystämme asioista ja niiden synnyn ja häviämisen ehdoista.
Historian sijasta on menty kumartamaan irrationaalisia aivokummituksia.
Intersektionalismi
liitetään kuitenkin lähtökohtana ja argumenttina niin tärkeisiin asioihin, ettei
sen intellektuaalinen kelvottomuus ole yhdentekevä asia. Kyllä esimerkiksi
vähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa on tutkittava, mutta tehtävä se pätevällä
tavalla, että saataisiin kelvollista tietoa päätöksenteon pohjaksi.
Rasismikin on
todellinen ilmiö ja sen sijaan, että sitä lähestyttäisiin ilmoitukseen perustuen,
sen merkitystä ja ilmaantumisen ehtoja on tutkittava ankaran tieteellisesti.
Intersektionalismi
on halunnut haastaa länsimaisen tieteellisen perinteen ja liberaalin
yhteiskuntafilosofian eräänlaisella irrationaaliseen ja järjen tuolla puolella
olevaan synnynnäiseen ilmoitukseen perustuvalla tunteella. Sen historiattomuus
on suorastaan metodista ja se haluaa olla immuuni ulkopuoliselle kritiikille
kuten kaikki totalitaariset ideologiat.
Koko tuo muoti
on kotoisin Amerikasta, jonka historia on Eurooppaan ja erityisesti Suomeen
verrattuna aivan toisenlainen. Siitä huolimatta voidaan havaita, että muotitietoiset
yliopistosopulit ovat joukoittain rynnänneet sen tunnusten alle, syistä, jotka
eivät ainakaan liity sen korkeaan intellektuaaliseen tasoon.
Historian
valitettava taantuminen suomalaisessakin kouluopetuksessa lienee yksi niistä tekijöistä,
jotka ovat mahdollistaneet tuon ideologian hämmästyttävän suosion myös meillä.
Toki muodikkuus on asia, jolta eivät edes professorit ole turvassa, kuten
suomalaisetkin esimerkit osoittavat.
Helo koskettelee
myös Suomen taannoista yliopistouudistusta, joka teki meikäläisistä alan instituutioista
yhä amerikkalaisempia ja yhä enemmän liikelaitosta muistuttavia. Todellisille
tutkimusansioille voidaan eri syistä yhä useammin antaa palttua ja jatkaa
ideologisella linjalla, mikäli se on edullisempaa.
Kehitys näyttää meilläkin menevän yhä enemmän
siihen suuntaan, joka suosii intersektionalismin tapaisia anti-intellektuaalisia
muoteja. Tällä menolla tyhmentymistä ei voi estää, kirjoittaja toteaa. Tästä
asiasta hän tarjoaa konkreettisia esimerkkejä.
Uusi,
muodikas ajattelu tuottaa myös meillä -tietenkin englanniksi- nyt sellaisia
opuksia kuin Finnishness, Whiteness and Coloniality. Ed. by Josephine
Hoegaerts, Tuire Liimatainen, Laura Hekanaho& Elisabeth Peterson. Helsinki
University Press 2022.
Helo on tutkinut kohta kohdalta tuon kirjan
artikkelit, joissa Suomesta on aivan kritiikittömästi tehty eräänlainen pikku
Amerikka. Molemmissa on kaiken selittävänä tekijänä historiasta riippumaton valkoisuus,
vai pitäisikö sanoa whiteness.
Muuten,
Yhdysvalloissa suositellaan nykyään, että esimerkiksi Black tai Indigenous
people kirjoitetaan suurella alkukirjaimella, mutta white people sen
sijaan pienellä…
Yliopistojen
ideana on aina ollut vapaa tieteenharjoitus, on uskallettava käyttää
järkeään: Sapere aude, sanoi aikoinaan Immanuel Kant.
Nykyään sen
sijaan intersektionalismiin vahvasti nojaava woke-ajattelu pyrkii suojaamaan
opiskelijaa kaikelta väärältä tiedolta ja tarjoamaan turvallisen tilan
niille, jotka eivät syystä tai toisesta kestä ajattelunsa perusteiden haastamista
ja kriittistä analyysiä.
Siis
turvallinen tila yliopistossa? Turvssa miltä? Kritiikiltä? Vääriltä
mielipiteiltä?
Ylliopiston perinteisen
idean kannalta koko ajatus on kauhistuttava. Ellei tutkija ja opiskelija, jonka
tehtävänä on oppia ymmärtämään, mitä tutkiminen merkitsee ja mihin tietomme ja
luulomme perustuvat, voi koetella käsityksiään ja tuloksiaan muita näkemyksiä
vastaan, eivät ne enää ole paljon arvoiset.
Keskiajallakin
oli väitöksissä mukana usein paholaisen asianajaja, advocatus diaboli,
jonka tehtävänä oli yrittää etsiä argumentaation heikkouksia. Olemmeko
taantumassa jo myöhäiskeskiajan henkisestä rohkeudesta yhä syvemmälle siihen
aikakauteen, jota täydellä syyllä nimitettiin pimeäksi?
Virassa
olevien yliopiston opettajien on syytä ottaa tämä Helon kirja pakolliseksi
kurssikirjaksi. Sen pohjalta voidaan esimerkiksi järjestää seminaareja, joissa
sen johtopäätökset pyritään kumoamaan ja selvitetään, millä ehdoilla sellainen
olisi mahdollista.
Pallo on nyt
paitsi lehdistöllä, myös yliopistoilla, ainakin niiden yhteiskuntatieteellisillä
ja humanistisilla osastoilla. Kaipa nyt ainakin nimeltä mainitut tutkijat
reagoivat Helon haasteeseen ja tekevät sen normaaleja metodologisia
periaatteita noudattaen.
"Alkaako tyhmeneminen yliopistoista?"
VastaaPoistaSe on silkkaa totuuden totta siinä tapauksessa, jos professorit ovat taistolaisia yms., koska studentit tajuavat heti, että tottelemattomuus johtaa ei-mihinkään.
"taistolaisia"
PoistaTaistolaisten kansainvälinen internationalismi on bolshevikkien luomaa. Nykypäivän taistolaiset ihailevat koko sydämellään mitä Putin lausuu ja halajaa.
"Kyllä esimerkiksi vähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa on tutkittava, mutta tehtävä se pätevällä tavalla, että saataisiin kelvollista tietoa päätöksenteon pohjaksi.
VastaaPoistaRasismikin on todellinen ilmiö ja sen sijaan, että sitä lähestyttäisiin ilmoitukseen perustuen, sen merkitystä ja ilmaantumisen ehtoja on tutkittava ankaran tieteellisesti."
Taidatkos paremmin ja tyhjentävimmin sanoa!
Nykyinen woke ideologinen tutkimus ja oikeudenkäyttöhän lähtee siitä että valkoisiin ei voi kertakaikkiaan kohdistua rasismia. Ei vain voi, mahdotonta, sitä ei oteta edes keskusteluun, että moinen olisi mahdollista. Samoin muuta kuin valkoisten muihin kohdistamaa rasismia ei ole olemassakaan, eikä näiden muiden ryhmien keskinäistä rasismia. Ja valkoiset ovat aina enemmistö, vaikka eivät ole millään mittapuulla maailmassa enemmistö, eikä edes paikallinen enemmistö missään muualla kuin toistaiseksi suurimmassa osassa ns. länsimaita. Samoin kristityt ovat tämän ideologian mukaan aina enemmistö, vaikka heitä koskee sama kuin valkoisuutta, eivät ole enemmistö maailmassa eivätkä kuin hyvin harvoissa paikoissa edes paikallisesti. Mutta nämä ovat woken ja intersektionalismin kiveen hakattuja totuuksia, ja heidän kaikkien "tutkimustensa" (yleensä ääneen lausumattomia) oletusarvoisia lähtökohtia. Samoin vain valkoiset ja kristityt voivat syyllistyä tähän ns. vihapuheeseen, "rodullistetut" (mitä se nyt sitten oikein tarkoittaakin) eivät koskaan. Siitä on julkisuudessa jopa nettipoliisin kanta että näin on.
PoistaNuo asiat eivät saa vaikkapa yliopistomaailmassa kenenkään hälytyskelloja soimaan, vaan jos ne edes mainitsee, on rasisti ja natsi ja ulkopuolella sillä siunaaman hetkellä.
Ei tyhmistyminen ala yliopistoista, se on alkanut siellä jo aikaa sitten ja nyt ollaan jo sellaisissa sfääreissä että älykkäälle ihmiselle tuottaa kognitiivista tuskaa opiskella moisissa laitoksissa. Valitettavasti se on pakko, koska muuten pääsee vain yhteiskunnan portaiden alapäähän niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti.
Evoluutionaalisesti jos tuota katsoo niin on valkoisia, tummia ja keltaisia ihmisiä. Kaikissa näistä on 2 sukupuolta. Sitten taas jos tuota katsoo liberalissa näkemyksessä niin toiset soveltaa sen seksuaalisuuteen, vähän kuin 60-luku ja e-pillerin kehitys, mutta sitten tulikin pelotteeksi aids ja se olikin homojen sairaus...
PoistaJos taas tuota katsoo kristinuskon näkemyksestä niin katolilaisuus on lännessä ja ortodoksisuus idässä. Teoriassahan näillä on sama jumalia mutta kun hallinto on taas sit kumminkin hieman eri. Ja sitten jos taas Suomea tutkailee niin teoria sekularisaatiosta on siinä, mutta kun niitä seurakuntia on suht monia. Luterilaisuus on ollut tuo valtion uskonto, sitten löytyy lestadiolaisuutta, jehovan todistajat levittävät jumalan sanaa, on mikrobeja jne. Nämä teoreettisesti kaik uskoo samoin. 1 Jumalaan. Kulttuurikäytänteet taas voi erota. Olettaisi että oleellisin näkemys jollain tasolla on tuo avioliittonäkemys, ettei se kosketa vähemmistöjä vaan vain miestä ja naista. Valtion laki ei kumminkaan päde tämän näkemyksen kanssa. Kun taas osassa tuo selibaatissa eläminen on keskeinen pyhä vihkimys ja sen nojalla ohjataan perheellisiä. Ja on sitten eri variaatioissa kuinka ehkäisy on syntiä ja riippuen seurakunnasta. Vähän sama kuin joissain näkemyksissä veren antaminen on synnillistä. (Potilas kuolkoon. Jos vanhemmat kieltävät lapseltaan verensiirron, niin käsittääkseni lapsi kumminkin hoidetaan kuntoon. Ei näillä syntikäsitteillä väliin ole mitään tekemistä järjen käytäntöjen kanssa, vaan enempi sosiologisesti suggestion ja tunnepuoleen vaikuttavina ilmiöinä.)
Kun siihen taas otetaan vielä juutalaiset sekä muslimit näkemyksineen, voikin todeta että he kyllä ovat vähemmistö.
Globaalimmassa politiikassa osa kristityistä koe mitään ongelmaa muslimien kanssa jne. Kyse on 1 jumala uskonnoista, kun taas osa suomalaisista ei pidä venäläisistä tai osa ei pidä ruotsalaisista, jolloin kyse ei ole uskonnosta, vaan kielialueesta.
Jos nyt jostain ei satu pitämään niin sitten siitä ei pidä, mutta demokratiassa on syytä tulla asioiden kanssa toimeen. Valtaosa kumminkin elää ihmisiksi, oli ne lähtökohdat mitkä hyvänsä.
Lajihistorian perspektiivissä nykyiset käsityksemme tositiedosta palautuvat yhteisölliseen "valtaan" josta yksilöllinen "tahto" vuosimiljoonien mittaan jalostui omaksi kokemukselliseksi tosiasiakseen.
VastaaPoistaEurooppalaisen uuden ajan inividualismin vahvistuttua sokeuden asteelle meidän on nyt mahdollista muodostaa "tiedollisia" ajatuksia pelkän käsitteellistyksen varassa. "Yhteiskuntaa ei ole olemassa", sanoi Margaret Thatcher. Se menee aika kauas irti siitä tosiasiasta, että oikeasti "yksilö" on se jota ei ole olemassakaan.
Imisen psyyken syvimmär kerrokset ovat lajiolennolle ominaisella tavalla "kollektiivisia", ja yhä edelleen yksilöllinen "tahto" on erityistä regressoivaa metodia -- hypnoosia -- käyttäen palautettavissa kollektiiviseen alkumuotoonsa, jolloin yllättäen huomaamme, että "tahto" voikin siirtyä henkilöltä toiselle. Eikä tuo "hypnoosi" sunkaan ole mikään ihmispsyyken kummallinen kuriositeetti, vaan nimenomaan normaaleihin tajunnallisiin rakenteisiin palautuva ilmiö.
Uudella ajalla on eurooppalainen ajattelu tuottanut visuaalisen mieltämisen ja erityisen tajunnallisen työjaon -- niin sanotun kartesiolaisen paradigman -- pohjalle rakentunutta tositietoa, jolla on saavutettu todellisuudenhallintaa, jolle historiassa ei ole vertaa. Positivismin pohjalle rakentuvat metodologiat toimivat hyvin nimenomaan luonnontieteissä, mutta ihmistieteillä on positivismin suhteen ongelmia. Thatcher oli saanut luonnontieteellisen koulutuksen, ja hänen ajattelussaan merismi oli niin vahvaa, että hän saattoi hyvinkin uskoa tuohon omaan tokaisuunsa.
Eurooppalainen uusi aika olisi se seuraava ajanjakso, jota voitaisiin tarkastella jos mieli mmärtää miksi akateeminen maailma on nyt nyrjähtänyt järjen raiteilta. Yksi hyvä kysymys koskisi sitä, missä määrin missään tiedonalalla on otettu edistysaskelia akateemisen maailman sisällä. Esimerkiksi kartesiolaisen paradigman täydellistäneet nerontyöt -- Einsteinin suhteellisuusteoriat, Freudin uusi ihmiskäsitys, ja Wittgensteinin tiedonfolosofia, joka selvitti kielen, ajattelun ja totuuden suhteita -- missä määrin nekin tulivat varsinaisen akateemisen maailman ulkopuolelta.
Onko siinä, että akateeminen tiedonharrastus vertautuu lähinnä teokraattisten vata-asemien varjelemiseen, sinänsä mitään historiallisesti uutta. Onko siinä, että akateemiset filosofimmekin näyttävät nyt tulevan teologisesta tiedekunnasta, mitään sinänsä ihmeellistä. Käsiterealismi on vain kasvanut nyt sellaisiin mittoihin, että terve maallikkojärkikin sille nauraa.
Erinomainen kirjoitus aivan keskeisestä ja suuresta teemasta.
VastaaPoistaEi kiinnosta Hesaria, ei Yleä, mikä on tietysti täysin ymmärrettävää. Ei sovi angendaan, ei aatteeseen.
On ennenkin osattu höperehtää: Joensuun yliopistossa 90-luvulla mellastivat postmodernit yhteiskuntatutkijat ja yksi lehtori. Jälki oli kamalaa puppugeneraattoripaperia, vaikkei tekoälystä ollut vielä tietoakaan. Nykytilanne on kuulemma vielä hullumpi.
VastaaPoistaLeikkuriin.
Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta, joskin aihe on kamala. Olen itse tehnyt työni monella kentällä, yliopistossa vain silloin tällöin. Jo joskus 1980-luvulla jouduin pulaan jotakin lisensiaattityötä arvioidessa, että missä mielessä tätä voi pitää tutkimuksena, siinä kun siteerattiin tietyn keskustelun eri kirjoituksia arvioimatta taas niiden perustelluutta, ja vedettiin niistä synteesi, jonka tarkoituksena ei ollut sanoa, mikä on tämän keskustelun yhteenveto, vaan katsoa se tutkimuksekseksi itse kohdeasiasta.
VastaaPoistaNo, olipa tämän esimerkin osuvuus mikä tahansa, niin käsittääkseni puolivillaisilla ja pseudotutkimuksilla on saatu pätevyyksiä ja virkoja, joista taas tuolla muodollisella ja “asiallisella” pätevyydellä arvioidaan uusia tutkimuksia ja näin uusinnetaan lajia. Ja tässä sitä ollaan: nuo ideologiat ehkä ovat noiden pseudotutkimusten metatasoa, ideologiaa joka on itse “tutkimusta” kantava ja määrittelevä kehys, tutkittavuuden yläpuolella.
Ihan muistinvaraisesti Parkinsonin ajatus organisaation turmeltumisesta. Ytimessä on henkilö. joka on kyvytön ja kateellinen (tietysti hänellä täytyy olla jotakin, jolla hän on päässyt keskeiseen asemaan: röyhkeyttä, suosijoita tms). Nyt hän rupeaa savustamaan parempiaan ulos ja hankkimaan huonompiaan sisään. Olen itse havainnut suuren tiedekunnan kymmenkunnassa vuodessa joutuneen alennustilaan tällaiseksi tulkitsemani prosessin mukaan: dekaaniksi nousi ns. pätemättömyyden tasolleen ehkä aiemmin päteväkin henkilö, joka tuolla tavoin “puhdisti” tiedekunnan, ja hänen jälkeensä nousu taas kesti pitkään.
Ja jos olennaiset alueet koko yliopistolaitoksesta ovat ajautuneet tai ajautumasta vastaavanlaiseen kurjuuteen, niin vaikea löytää vastalääkettä. Kuvittelisi ja toivoisi tietysti, että joskus ja jossakin toipuminen lähtisi käyntiin, kun sentään on niin valtavasti tutkimuksellista ja kulttuurista pohjaa.
Saako sitä toipumista käyntiin mikään muu kuin se että rahoittaja toteaa että nyt ei enää olla tolkun poluilla ja lopettaa rahan syytämisen? valtio rahoittajana on siitä ongelmallinen että jos ideologia on levinnyt, rahoitusta ei katkaista ideologisuskonnollisita syistä. Yksityinen rahoitus on tässä suhteessa ongelmattomampaa koska rahoitus loppuu kun uskovaiset vähenee eli rikkaita hörhöjä on aina rajallinen määrä.
Poista"rikkaita hörhöjä on aina rajallinen määrä."
PoistaSitäkin paremmalla syyllä kun hörhöilemälle ei pääse rikkaaksi, usein rikkaasta köyhäksi, jos ote lipsuu...
Antiikissa kylpylät eivät olleet ensisijaisesti huvittelua varten, vaan niiden primääri tehtävä oli varmistaa vanhenpien kunnioitettu vanhemmuus ja kunniallinen edes meno. Nykypäivä kaikkialla läsnäoleva seksismi suojakumineen ei ole mitään muuta kuin yksilöiden iljettävää omahyväisyyttä, missä kansakunnan tai edes lajin jatkuminen ei ole millään tavoin tärkeää. Mitä enemmän korostetaan oletettua sukupuolta sitä lähempänä on ihmisen sukupuutto.
VastaaPoistaEipä otsikon kirjaa taida monestakaan kirjastosta löytyä. Parista yritin katsella.
VastaaPoistaKirjoitan muuten parhaillaan kirjaa naisista ja 30-vuotisesta sodasta, ja intersektionaalinen lähestymistapa on siinä hankkeessa tutkijan kannalta aika hyödyllinen ja uutta ymmärrystä tuottava metodi. Ylipäätään ajattelen, että erilaiset tutkimusmetodit ovat meille historiantutkijoille enemmänkin työkalupakki kuin mikään identiteettipoliittinen uskontunnustus. Toistaiseksi kukaan ei ole myöskään vielä pakottanut minulle mitään omia lukulistojaan, mutta ehkä tästäkin vapaudesta päästään vielä eroon.
VastaaPoistaVoihan täysin mielikuvitukseen perustuva viitekehys tuoda jotain "uutta ymmärrystä", mutta tuskin se mitään validia tietoa tuo, koska lähtökohdat ovat, öh, mielikuvitukselliset.
PoistaPim. Lue heti neurovelho ja perään metri sensuroimattomia aku ankkoja, katumusharjoitukseksi jostain synnistäsi lue yksi naisten lehti kannesta kanteen. Pim.
PoistaVoihan heuristisena välineenä käyttää mitä tahansa. Sitten kun niillä aletaan selittää kaikki, ollaan jo toisessa tilanteessa.
Poista"erilaiset tutkimusmetodit ovat meille historiantutkijoille enemmänkin työkalupakki kuin mikään identiteettipoliittinen uskontunnustus."
PoistaTuossahan on selkeä määrittely tieteen ja pseudotieteen välillä: tiede loppuu kun kyseenalaistamaton dogmatismi ts ajattelun perusteiden kritiikin kielto alkaa. Blogin kärki ymmärrykseni mukaan kohdistui juuri tuohon pseudotieteeseen:
"woke-ajattelu pyrkii suojaamaan opiskelijaa kaikelta väärältä tiedolta ja tarjoamaan turvallisen tilan niille, jotka eivät syystä tai toisesta kestä ajattelunsa perusteiden haastamista ja kriittistä analyysiä.
Siis turvallinen tila yliopistossa? Turvssa miltä? Kritiikiltä? Vääriltä mielipiteiltä?"
"lue yksi naisten lehti kannesta kanteen. "
PoistaKova rangaistus, eikö sentään ruoskinta tai piikkipanta riittäisi?
Tuo intersektionaalinen feminismi typistää ihmisen rotunsa, etnisyytensä tai sukupuolensa edustajaksi hierarkioineen, ja on siten täysin kansallissosialismiin verrattavissa oleva rotuoppi. Olisin varsin varovainen tulevaisuutta ajatellen että haluaisinko tunnustautua rasistiksi ihan käyttämällä selvästi sellaisia metodeja työssäni.
PoistaTähän on alle ilmaantunut koko joukko väärinkäsityksiä, joten selvennän hiukan: en ole tällä kommentilla kyselemässä yhtään keneltäkään mitään tutkimuslupia, siksi sellaisia on minulle aivan turha esitellä.
Poista"Heuristinen väline" on määritelmällisesti sama kuin tutkimusmetodi. Historiantutkijan on yleensä hyvä käyttää jotain sellaista, ellei sitten halua kirjoittaa historiaa vain jaarittelevana pakinana. Siitäkin kyllä monet pitävät.
PoistaKas vain, että kaikki onkin nyt pelkkää heuristiikkaa. Ovatpa asiat muuttuneet.
PoistaAjatus siitä, että historiantutkimuksen ytimessä pitäisi olla jokin tutkimusongelma, ei ole Suomessa vielä vallannut kaikkea alaa. Uskoakseni tämä vastenmielinen kehitys kyetään vielä torjumaan.
PoistaNyt menee - poikkeuksellisesti - niin "korkeatieteelliseksi", että akateemisen (perus-)tutkinnon omaava historian harrastaja tippuu kärryiltä; haitaneeko mitään.
PoistaTutkimuksissa saisi mielellään olla jokin idea, jollaisia heuristiikka voi tarjota. Sen jälkeen tarvitaan vielä ihan vanhanaikaista argumentointia, jolla väitteet perustellaan
PoistaJuu, Olli voi tehdä vapaasti ilman meidän lupiamme tutkimuksiaan, vai onko se "tutkimuksiaan" käyttäen rasistista "heuristista välinettä". Älä sitten itke kun sinua ja muita kaltaisiasi aletaan jossain vaiheessa kutsua rasisteiksi ja verrata menetelmiänne kallonmittaajien käyttämiin. Jokainen saa kompromenttoida itsensä aivan vapaasti. Eikös se ole sitä akateemista vapautta? Sitten tulee se akateeminen vastuu tekemisistään joskus.... :-)
PoistaTimo Vihavainen 30. marraskuuta 2023 klo 14.57:
Poista> Sen jälkeen tarvitaan vielä ihan vanhanaikaista argumentointia, jolla väitteet perustellaan
Kehotus vaikuttaa vanhanaikaiselta: että oikein kelpo argumentointia!
Räväkkyys ja kanttien oikaisua se ehtaa nykymetodia on. Muistaakseni Vihavainen sekoitti tässä taannoin talvisodan ja pesäpallopelin: syynä sotimiseen oli se, että Suomella ”oli ajolähtö”. Heh, heh!
Tuskin minä tässä olen ensimmäisenä itkemässä, kun nämä metodologiat eivät minussa herätä mitään voimakkaita tuntemuksia. Huomaan siinä mielessä toki edustavani vähemmistöä.
PoistaMeinaatko että tuo " Ei tämä kallonmittaus minussa mitään voimakkaita tunteita herättänyt, mutta mittasin silti ja luokittelin ihmisiä mittausten perusteella" auttaa mitään? ettei sinulle kettuiltaisi siitä että olet "kallonmittaaja"? aivan varmasti kettuillaan, ei sinun kommenttisi että "en minä tosissaan enkä ainakaan mitään voimakkaasti tuntenut", mitään siinä auttaisi? teet kuitenkin. Ihan outo ajatuskin että pääsisit pesemään kätesi tuollaisilla perusteilla.
PoistaEikös nyt tieteeseen vieläkin kuulu
Poista- ongelma, jota lähdetään tutkimaan ( muu on kuvailua tai kaunokirjallisuutta)
- (alustava) teoria, joka selittää ym ongelman
- metodi, jolla teoria testataan. Niitä on lukuisia, osa pätevimpiä selittämään tutkimusongelman suhteen teoriaan. Historiantutkimuksessa metodi on usein lähteiden käyttö liittyneenä lähdekritiikkiin
- johtopäätös, antoiko teoria vastauksen tutkimusongelmaan.
Noin se minulle aikanaan opetettiin, liekö muuttunut vuosikymmenien kuluessa.
Sitten jos teoria ja metodi taikka tulokset ovat kritiikin ulko- ja yläpuolella ollaankin siirrytty pseudotieteen ja uskonnon puolelle. Silloin on syytä lopettaa keskustelu lyhyeen ja siirtyä käyttämään rajallista elinaikaansa mielekkäämmällä tavalla.
Yksinkertaistettu esimerkki:
Miksi juuri ruotsalaiset voittivat Breittenfeltin taistelun (tutkimusongelma).
Koska valtaosa heidän joukoistaan koostui vihreäihoisista rodullistetuista ihmisista, jotka olivat fyysisiltä ominaisuuksiltaan ylivoimaisia keisarillisiin joukkoihin nähden (teoria)
Tutkitaan koostuivatko ruotsalaisten joukot vihreäihoisista (metodi). Kaivetaan esiin rykmenttien miehistöluettelot ja laivaston rahtikirjat, joista todetaan miesten koostuneen aivan tavallisista ruotsalaisista ja suomalaisista miehistä - ja ehkä naisista( lähteet).
Johtopäätös: Ruotsin voitto se ei selity vihreäihoisista ihmisistä, takaisin tutkimuspöydän ääreen, jos tutkimusrahoitusta riittää. (Todelliset tutkimusongelmat ovat luonnollisesti hiukan monimutkaisempia.)
Tiedettähän se oli atomipommin rakentaminenkin ja oman aikansa muotitieteitä rotuoppi ja frenologiakin. Hiiulihei vain, mitä vastaavaa nykyään maailmanlaajuisesti. Apinoilla kädet silmillä, korvilla ja suulla. Eli mitä pikkuasioista nysväämään, idioottitutkimus sinne tai tänne.
VastaaPoistaNo, en tiedä mitä tarkoitat sillä rotuopilla, mutta ihmisrotuja on olemassa vaikka se onkin ikävä asia joillekin eli se ei kieltämällä miksikään muutu. Ihmisen suuren viiteryhmän eli rodun voi tunnistaa jopa luurangosta ja sairaudet ovat erilaisia eri ryhmillä jne. Fysiologisesti rodut ovat.
VastaaPoistaMutta kun siitä tehtiin arvoasia eli mentiin sellaisen filosofian puolelle jossa eri rodut ovat eriarvoisia katsomatta yksilöiden ominaisuuksiin niin..... eli mentiin näiden ismien ja poliittisten humanististen oppien eli hörhöilyn puolelle, jotka ovat kunnon kukassaan taas tänäpäivänä. Vai miten pitäisi suhtautua siihen että nyt intersektionaalisessa feminismissä ihminen onkin taas vain rotunsa edustaja ja sen mukaisesti uhri tai alistaja? mites sen rodun kanssa nyt sitten taas olikaan, oliko niitä olemassa vai eikö ollut? ja mitenkäs se olikaan niiden rotujen eriarvoisuuden kanssa? jos minulta kysytään niin nämä vasemmiston nykyopit ovat puhtaasti rasistisia sen kirkkaimmassa merkityksessä.
Kallonmittaus oli kyllä jo enää tosihörhöjen juttuja atomipommin rakentamisen aikaan.
Tyhmeminen alkaa pakkoenglannista.
VastaaPoista"Tyhmeminen alkaa pakkoenglannista."
PoistaSe on silkkaa totta, koska ainoastaan pakkorussifikaatio on sitä oikeata poikaa, joka pelastaa maailman sekä auringon sammumasta.
Varaukseton kannustus argumenteille, niitä soisi suomalaisessa historiankirjoituksessa näkevän enemmänkin.
PoistaItse koen jotta tuo kieli on avartanut niin omaa kuin joidenkin ystävien mahdollisuuksia maailmassa.
PoistaEnsin opetetaan ja koulutetaan että opitaan oli kieli mikä hyvänsä. Sitten sieltä laukkaa sankari uljas kertomaan että sen opitun harjoittaminen on nykyhetkessä väärin. Saahan sitä mielipiteitä olla, en sitä sano.
Eiköhän nämä vastaukset osoita aika hyvin pakkoenglannin tyhmentävän vaikutuksen.
PoistaPentti Haanpää taisi joissakin novelleissaan mainita "höpsisihmisistä". Luonnehdilla hän tarkoitti sellaisia ihmisiä, joiden pääasiallinen tarkoitus ja työ on "seurustelu ja sämpyläin syönti"! Se oli tietenkin 1920-ja 30 luvulla, jotakin outoa, sillä ankara ja raskas työ oli elämisen ehto ja suorastaan pakko, jos Haanpään maisemissa meinasi talvisaikaan sulana pysyä.
VastaaPoistaSiltähän tämä näyttää, että höpsisihmiset alkavat olla kertakaikkiaan niskan päällä, kun joka puolelta kuuluu woke-houreita, inrersektionaalisuutta, trans-genreä, rakenteellista rasismia, uhriutumista jne. jne. niin, että alkaa hiljaistakin miestä vit...aa!
Kaikenkaikkiaan tarkoitan vain, että olisi hyvä muistaa entisaikojenkin höynähtäminen tieteen nimissä ja tieteen räikeä hyväksikäyttö yksityiseen hyvään ja siltä pohjalta katsoa avoimin silmin nyt tapahtuvia maailmanlaajuisia tiederikoksia sen sijaan, että hymistään pienistä. Tietysti olisi myös hyvä, jos useammat uskaltaisivat puuttua asiaa. Jos et ymmärrä, mihin nimenomaiseen tieteen hyväksikäyttöön tähtään, voit katsoa itsesi valistumattomaksi ja omaan aikaasi jääneeksi.
VastaaPoistaKivasti syytät toista kirjoittajaa siitä ettet osaa ilmaista asiaasi selkeästi. Viestin välittämisessä on syy aina lähettäjässä jos viestiä ei ymmärretä. Et voi viestiä siten että viestisi ymmärtämiseen tarvitaan jotain sinulla olevaa erityisinformaatiota.
VastaaPoistaMinkä ymmärryksen itse olen tuosta rotuterminologiasta saanut aikansa kirjallisuudesta, niin kyse on ollut eri kielialueista Euroopassa.
VastaaPoistaNykyisellään tuo sanana assosioituu vahvasti eläinmaailman niin sen käyttäminen on hieman koomista.
Ihminen ei kumminkaan ole eläin, oli se sitten tumma, valkea tai keltainen.
Ja ihonväri politikointi suomalaisena taas on vain typerää. Se että on vaalea kertone juuri mitään, mutta kun puhuu suomea niin erottaa se jo jollain tasolla siitä massasta. Kolonialismi perintö taas musta/valkoinen jaottelu siirtyy jenkeille historian puolesta, kuin myös Englanti, Ranska ja Espanija saanevat osansa. Välimeren valtiot oma lukunsa, mut he uskoo sitten omin tavoin ja siirtolaiset oma lukunsa.
Ei kyse ole erityisinformaatiosta, saatavilla monilla eurooppalaisilla kielillä, suomeksi tosin heikosti. Ihan sama!
VastaaPoistaMutta kun Suomessa ei enää osata eurooppalaisia kieliä, vain pelkkää pakkoenglantia
VastaaPoista