#notme

Minä en ainakaan

Taisi joskus tullakin mainittua, että Neuvostoliitossa hommat hoidettiin kampanjoilla. Kaikki voimat pinnistettiin kerralla yhteen asiaan tai ainakin oltiin niin tekevinään.

Periaatteessa tällä tavoin suoritettiin aina jokin suuri tehtävä, milloin kansan raitistaminen, milloin kansan vihollisten tuhoaminen, milloin hygienian parantaminen tai vaikkapa vain kevätkylvöjen suorittaminen. Kaiken piti, mikäli mahdollista, tapahtua ennen määräaikaa -dosrotšno.

Kyllähän sitä jälkeä aina syntyikin, useimmiten se kai oli sellaista kuin toheloinnille on tyypillistä: pannaan hirveä touhu päälle ja huudetaan kovaa, vaikka ei ole edes edellytyksiä saada mitään kunnollista aikaan. Kampanjan jälkeen sitten palataan päiväjärjestykseen ja kerätään voimia uutta kampanjaa varten.

Niinpä täytyy tunnustaa, ettei #metoo-kampanja sytyttänyt meikäläistä lainkaan, vaikka olen aina suuresti ihaillut ja sympatisoinut naissukupuolta. Eihän tässä siitä ollut kysymys lainkaan. Neuvostoliiton esimerkki vain nousi niin elävästi mieleen.

Edistyslehdistö on meilläkin tuhlannut paljon paperia tuon vähä-älyisen kampanjan edistämiseksi ja jotkut näyttävät suunnilleen jo jakavan ihmiskunnan historian kahteen osaan -ennen kampanjaa ja sen jälkeen. Miesten keskuudessa näyttää myös virinneen aloite adressin keräämiseksi, jotta kampanjaa tuettaisiin.

En aio osallistua. Kun nyt joku saattaa tästäkin pahentua ja tivata syitä moiseen epäsosiaalisuuteen, kerron ne tässä.

Minusta naisten kähmiminen vastoin heidän tahtoaan, on väärin ja typerää. Mikäli se taas tapahtuu muissa olosuhteissa, saattaa se olla hyvinkin hauskaa ja miellyttävää molemmille osapuolille.

 Olosuhteiden erottaminen toisistaan ei ole yksinkertaista ja ainakin niiden tulkinta on avoinna loputtomille väärinkäytöksille. Kärpäsestä voidaan hyvin helposti tehdä härkänen ja pidän varmana, että nykyisen kampanjan uhreiksi on joutunut suuri määrä aivan syyttömiä ihmisiä.

Itse asiassa en oikein usko edes koko kampanjan synnittömään sikiämiseen. Pidän mahdollisena, että se syntyi sattumalta ja sitten kaapattiin tiettyjen piirien toimesta. Mutta tämä on nyt sivuseikka.

Kyllähän hyvien asioiden puolesta aina kampanjoida voidaan. Sota-aikana, jolloin elettiin niin sanotussa demokratuurissa, oli meilläkin jatkuvasti valtion lanseeraama kampanjoita, milloin kotitarvekalastuksen, milloin halonhakkuun ja milloin minkin hyvän ja tarpeellisen asian puolesta. Hyvin ne usein kai toimivatkin.

Mutta tämä nyt on jotakin muuta. Vastustan siis naisten seksuaalista häirintää saati ahdistelua vasten heidän tahtoaan, mutta pidän asiaa myös itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse erikseen hehkuttaa.

Vastustan myös ryöstömurhaamista, kaupoissa petkuttamista, tien väärällä puolella ajamista, lasten pieksämistä, miesten pahoinpitelyä, naisten pahoinpitelyä, pedofiliaa, terveyden kustannuksella harjoitettua huippu-urheilua ja kovien huumeiden kauppaamista.

Tässä esitin vain osan niistä asioista, joita vastustan. En kuitenkaan pidä tätä asennettani erityisenä ansiona, enkä katso tarpeelliseksi ilmoittaa koko maailmalle, mitä mieltä noista asioista olen.

Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että jonakin päivänä minua ja muita pyydetään kirjoittamaan nimeni adressiin, jossa paheksutaan äitien harjoittamaa lasten pahoinpitelyä tai naisten harjoittamaa, miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tilastojen valossahan nuo törkeydet ovat enimmäkseen juuri naisten tekemiä.

Se, etten aio suostua noitakaan adresseja allekirjoittamaan, ei siis tosiaan johdu siitä, että hyväksyisin törkeydet, vaan siitä, että jo aivan normaali säädyllisyys vaatii ihmisiä käyttäytymään toisiaan kunnioittaen eikä ole luultavaa, etteivätkö he jo tietäisi asian niin olevan.

Nuo mahdolliset adressit ainoastaan aivan aiheetta leimaisivat normaalit ja asiallisesti käyttäytyvät naiset holtittomiksi ja elämänhallintaan kykenemättömiksi, vaikka sellaisia on vain pieni, joskin näkyvä osa koko populaatiosta.

Järkevä ihminen ei toki kampanjasta huolimatta mielessään leimaisi koko populaatiota, mutta miten suuri osa koko joukosta nuo järkevät nykyään mahtavatkaan olla? Tätä tulee joskus kysyneeksi.

Kaikki miehet eivät ole herrasmiehiä enempää kuin kaikista naisista voitaisiin sanan eettisessä mielessä käyttää sanaa ladylike. Keskuudessamme on sekä lurjuksia että suoranaisia roistoja.

Heidän uskon jakaantuvan enemmän tai vähemmän tasapuolisesti sukupuolten kesken, vaikka suhdetta 50:50, jollaista jotkut älyllisesti rajoittuneet piirit useimmiten näyttävät luulevan tasa-arvoksi, tuskin on syytä kuvitella.

Saattaa olla, että käsitykset normaalista säädyllisyydestä ovat todella horjumassa ja että naistenlehdissä niin usein nähty periaate ”tottele sydämesi ääntä” on yhä useammin alkanut korvata sellaiset näkökohdat kuin vastuu omasta itsestään, läheisistään ja asemastaan.

Pidän selvänä, etteivät yhteiskunnan normit säily samanlaisina kautta historian ja että ei ole olemassa mitään sellaista automatiikkaa, joka pakottaisi ne kehittymään vain entistä paremmiksi.

Viitaten Neuvostoliiton esimerkkiin kieltäydyn silti uskomasta, että kampanjoiden avulla voitaisiin saada aikaan mitään pysyvää tai edes kunnollista, mikäli pelissä ovat vaikeasti muutettavat tai muuttumattomat asiat.

Kampanjat ovat helppoheikkien ja huijarien ominta metsästysmaata. Erilaiset ”suuret kombinaattorit” käyttävät niitä häikäilemättä hyväkseen eikä niiden, joiden nimellisesti pitäisi kampanjoista hyötyä, kannata odottaa niiltä yhtään mitään.

Kyllä meillä vielä sekä ennen tätäkin viimeistä kampanjaa että sen jälkeen on voimassa aivan samat moraalisäännöt, jotka ovat ja ovat olleet tiedossa myös niiden rikkojille.

Kuten kaikkein ankarimpiakin lakeja, myös moraalisääntöjä, joihin ei liity rikosvastuuta, tullaan aina tietyissä tapauksissa ja tiettyjen henkilöiden toimesta varmasti rikkomaan, käytiinpä niiden puolesta kampanjaa tai ei. Normaalit, säädylliset ihmiset taas toimivat sääntöjen puitteissa.

Myös petoksia, varkauksia, henkirikoksia ja vihapuheita tulee maailmassa olemaan. Sen lisäksi juodaan viinaa ja pelataan korttia, vain pari asiaa mainitakseni.

Itse siis aion näitä kaikkia välttää, mutta en pidä asiaa erityisenä kunniana enkä välitä niistä adresseja kirjoitella. Mikäli joku välttämättä haluaa tehdä itsensä naurettavaksi juuri tällä tavalla, on se toki hänen oikeutensa.