Sivistys ja raha
Aina havaitessani julkisia
paikkoja, patsaita ja muistomerkkejä taas yhdessä uudessa maassa töhrityn,
totesin menneinä vuosikymmeninä, että sivistys on nyt siis levinnyt tännekin
(sarkasmia).
Ennen pitkää kävi ilmi, että tuon ilmiön
leviämistä oli hidastanut lähinnä suihkemaalien hinta. Sama typeryys apinoitiin
innolla koko maailman sivistyksen vastaisissa piireissä.
On luultavaa, että tuo ilmiö ja sen
kasvualusta ovat aina olemassa. Vain niille annettu arvostus vaihtelee.
Tälläkin hetkellä se on joillakin seuduilla kehuttua ja arvostettua valtavirtaa,
toisissa taas harvinaista barbariaa.
Itse kukin ymmärsi, missä tämän
sivistyksen kehto oli. Se oli amerikkalaisissa slummeissa, joista oli tullut
tarpeettoman ihmisaineksen kaatopaikkoja. Siellä elettiin sosiaalituilla ja
rikoksella ja vihattiin koulutusta ja porvarillista elämäntapaa, jossa käydään
töissä ja huolehditaan perheestä.
Joskus tutkijat puhuivat niin
sanotusta vastakulttuurista tarkoittaen vaihtoehtoista, mutta ihan yhtä
arvokasta (kukas näitä nyt muka pystyy tuomitsemaan?) elämäntapaa, jonka juuret
olivat syrjinnässä, orjakaupassa ja muissa enemmistön synneissä.
Eikö itse asiassa nimenomaan
tarvittu tuollainen normaaliksi julistautuva porvarillinen elämäntapa, että
jokin toinen olisi voitu julistaa poikkeavaksi? Syyllisyyttä yhteiskunnallisiin
epäkohtiin ei tarvinnut kaukaa hakea. Se oli ja saattoi olla vain siinä
joukossa, joka piti itseään normaalina ja halusi pakottaa nuo norminsa
muillekin…
Tämä kuva poikkesi suuresti siitä
menneiden vuosikymenien tilanteesta, jossa suuri enemmistö vielä eli
primitiivisesti, mutta yhä useammin alkoi ymmärtää, että sillä oli kuin olikin mahdollisuus
sivistyä, siirtyä uudenlaiseen elämäntapaan, joka oli laadullisesti
korkeampitasoista. Kouluja alettiin perustaa kaikille.
Kaikissa länsimaissa käytettiin
yleensä latinalaisperäisestä cultura-sanasta johdettuja termejä. Kyse
oli tapojen ja siis itse ihmisen hienostamisesta eli jalostamisesta
muokkaamisen (cultura) avulla. Oli valisteltava pohja kyntämällä ja äestämällä,
jotta saataisiin uudenlaiset oraat nousemaan.
Kultivointi on kovaa toimintaa,
jossa hävitetään vanha järjestys, jotta uudelle tulisi tilaa. Niin sanotut alkuperäiskansat
ovat nyt nostaneet hälyn menetetystä kulttuuristaan, jota jatkamalla he
tietenkin olisivat pysyneet vanhassa primitiivisessä surkeudessaan, mutta nyt
ei puhuta siitä.
Suomessa omaksuttiin oma sana, sivistys,
joka muistuttaa latinan sanoista cives, kansalainen, civitas,
yhteisö ja niin edelleen. Ihmisistä, jotka olivat yhteisön todellisen
päätöksenteon ja pyrkimysten ulkopuolella, haluttiin tehdä niistä osallisia,
siviilejä eli kansalaisia.
Suomessa käytetty oma sana sivistys
toki oli lähempänä sanaa siveys, joka liittyi enemmän yksilön tapoihin
ja tavoitteisiin, itsensä hillitsemiseen, kasvatukseen.
Erään sulkavalaisen kansavalistajan
kirjeessä 1870-luvulta todetaan, että ”ääretön joukko, joka ei vielä käytä
siveydellisiä ja kohtuullisia tapoja” huutaa nyt kallista kansakoulua vastaan
ja haluaisi sen lopettaa. Sadan vuoden kuluttua kyllä nähtäisiin, kuka oli
oikeassa, arvioi opettaja Fredrik Auvinen.
Niitä, jotka haluaisivat kokonaan lopettaa
koulut ja koulutuksen, ei enää ole. Sen sijaan on sitäkin enemmän niitä, jotka
haluaisivat myöntää sille vain rahassa mitattavan arvon. Pelkkä perusopetushan
ei enää riitä mihinkään, ylipistot on usein todettu kaupungin ja kansakunnan
menestyksen dynamoiksi, joten niihin on panostettava.
Mutta panostettava mitä ja miksi?
Rahaa siksi, että saataisiin niiden avulla lisää rahaa, joka taas edesauttaisi
vielä tulevaakin rikastumista hyödykkeiden määrällä mitaten?
Asian kääntöpuoli on, että ellei
toiminta tuota rahaa riittävästi, se lopetetaan. Mielellään voidaan käyttää
vielä niin sanottua isoa nuijaa, joka tekee kannattavuuden rajoilla
kärvistelevästä toiminnasta lopun ja auttaa sen sijaan sijoittamaan niihin
käytetyn rahan tuottavampiin kohteisiin.
Kauneusaistia törkeästi loukkaavat
graffitit ja tatuoinnit kertovat meille havainnollisesti, miten lähellä meitä
barbaria koko ajan on. Nouseva sukupolvi syntyy barbaareina ja yhä useammin
myös kasvaa barbaareina. Yhä useampi taitaa pian kuollakin sellaisina.
Ellei jokaista sukupolvea sivistetä
ja jos julkinen valta panostaa vain ”kannattavaan” toimintaan, on tie auki
sellaiseen tilanteeseen, jossa puolentoista vuosisadan takainen
kulttuurivihamielisyys tuntuisi sivistyneisyyden ja arvokkuuden utopialta.
Sana kulttuuri, kuten myös sana
sivistys ovat merkitykseltään hyvin laajoja ja niitä voidaan käyttää aivan
ristiriitaisilakin tavoilla.
Kansakunnan, mikäli se haluaa olla
niin sanottu sivistyskansa, on joka tapauksessa priorisoitava omaan
kulttuuriinsa panostaminen ja kansalaistensa sivistäminen korkeammalle kuin
juuri mikään muu asia, välttämättömien elintarvikkeiden tuottamista lukuun
ottamatta.
Kun Mannerheimille sanottiin, että
Suomen kaltaisen pienen kansan puolustamisessa on panostettava ennen muuta
sivistykseen, sutkautti tämä vanha sotilas, ettei Akateeminen kirjakauppa kai voinut
tällä alalla tarjota kovin varteenotettavia palveluita.
Oikeassahan hän oli jo tuolloin. Nykyään
tuo kauppa alkaa olla jo aivan yksinkertaisesti rahantekokone, jolta ei kannata
odottaa mitään. Yliopistojahan meillä se sijaan alkaa olla jo joka toisessa
kaupungissa, mikä on erinomaista.
Mutta takavuosien ekonomistien
uusliberalistinen mania teki meilläkin nopeasti sellaista tuhoa, jonka määrää
emme vieläkään pysty arvioimaan. Joka ainoa asia alettiin mitata rahassa ja
jokainen toiminta yhtiöitettiin. Seurauksena oli nimenomaan kulttuurin alalla
täydellinen mielettömyys.
Nyt on jokaiselle
muinaislinnallemmekin mitattu tarkka rahallinen arvonsa ja Museovirasto ja
Metsähallitus suostuvat tekemään myönnytyksiä sivistystyölle juuri sen verran
kuin kannattaa. On jopa niin, että mikäli museon ylläpitäminen kannattaakin,
kuten Hvitträskin, se luvataan sulkea, kun se kannattaa aika heikosti…
Luulen, että juuri tässä mainitussa
tapauksessa näytellään nyt komediaa, mutta sellainenkaan ei olisi mahdollista,
mikäli sivistyksellä vielä olisi jotakin arvoa viitekehyksenä. Olemme nyt jo
tottuneet barbaarien puheeseen, eikä sitä enää hävetä.
Joskus puolitoista vuosikymmentä
sitten tällaiset ilmiöt olivat vielä uusia. Pistän tähän vanhan blogin, josta
muutos ehkä näkyy.
Torstai 22. maaliskuuta 2012
Kun
sivistys lakkasi olemasta kauppatavaraa
Kun sivistys lakkasi olemasta
kauppatavaraa
WSOY:n vanha pääkonttori
tyhjennetään kirjankustantajista ja myydään tai vuokrataan parempaan käyttöön.
Tässä ei ole mitään kummallista, markkinavoimien rautainen logiikka vaatii
sitä. Kirjojen kustantaminen Suomessa on omistajan kannalta vähäpätöistä nappikauppaa,
jonka tuotoilla ei huonetta rakenneta eikä edes pidetä pystyssä, ainakaan jos
se sattuu sijaitsemaan pääkaupungin mehukkaimmalla paikalla. Ja kenenkäs
kannalta asioita olisi ajateltava, ellei omistajan? Kirjankustantaminen on
liiketoimintaa siinä kuin mikä muu tahansa, kuten jokaisen olisi aika jo alkaa
ymmärtää ja omistaminen tarkoittaa sitä, että pannaan raha poikimaan eikä
mitään muuta. Tämä taas tapahtuu sen vuoksi, että voitaisiin panna raha
poikimaan.
Sata vuotta sitten oli vielä aikaa
ja varaa luritella ”sivistyksestä” ja pitää sitä kirjojen tuotannon
varsinaisena lopputuotteena. Nyt olemme jo hyvän aikaa eläneet ajassa, jossa
itsestäänselvyyksiin kuuluu, että arvostettu tuote on aina ja kaikkialla raha,
eikä mikään muu sen lisäksi. Tämä on nähty rankimman kautta niillä aloilla,
joilla raha on poikinut heikosti. Se on ehkä taannut leivän ja kohtuullisen
toimeentulon muutamalle tuhannelle ihmiselle, mutta osakkeenomistajille se on
poikinut huonosti. Sellaiset lehmät tapetaan, kun tarjolla on paremmin
tuottavia.
Asiaan kuuluu, ettei omistaja
millään tavalla häpeile rooliaan. Hänen asemansa rahantulon maksimoijana on
niin itsestään selvää, ettei sitä edes pidetä mahdollisena kritisoida.
Omistajan partiopoikia toimivat nuoret johtajanilkit, joille sana ”sivistys” ei
kerro yhtään mitään. Heidän silmissään sivistys on se ylellinen elämäntapa,
joka näkyy esimerkiksi Economist-lehden kylkiäisen Intelligent
Lifen sivuilla. Siihenhän tarvitaan vain rahaa ja matkimiskykyä.
Nilkki on jo ottanut ohjaukseensa
myös yliopiston eli tieteen ja kasvatuksen ylimmän ahjon. Tutkimus on
valjastettu täysin liikkeenjohdollisille periaatteille, yliopistojen nimiä
käyttävillä yrityksillä on toimitusjohtajat, niiden tilat on hinnoiteltu markkinavuorien
mukaan ja erilaiset ”auditoinnit” ovat yliopistolaisten arkipäivää. Kaikessa
tässä ei ole mitään mieltä, ellei se merkitse sivistyksen ylle viritettyä ja
koko ajan väijyvää uhkaa: tuota rahaa tai sinut tapetaan. Raha, puhdas ja
arvovapaa eli siis sinänsä aivan arvoton ja vain yleispätevänä ostovoiman
mittana käytetty raha on aivan häpeämättömästi nostettu kaiken mitaksi myös
yliopistoissa.
Suomalaisessa koululaitoksessa
tälle tielle ei vielä ole menty, jos saa uskoa New York Review’n hiljan
julkaisemia juttuja. Suomalaisen koululaitoksen guru Pasi Sahlberg väitti
lehden toimittajalle, että suomalaiset opettajat lähtisivät kävelemään, jos heidät
alistettaisiin jatkuviin ”auditointeihin”, kuten heidän amerikkalaiset
kollegansa. Toivottavasti tämä pitää paikkansa. Ehkä opettajat eivät enää
olekaan Veikko Huovisen kuvailemaa lullukkaväkeä, joka menee vaikka
likvidoimaan itsensä, jos postista esivallan nimessä tullut kirje niin
edellyttää.
Meidän aikamme lullukkaväkeä on
yliopistoväki. Sille on tehty hyvin suoraan selväksi, että sen tehtävänä on
tanssia rahoittajan pillin mukaan tai muuten se tuhotaan panemalla raha
muualle. Tätä tanssittajan tointa hoitamaan on palkattu oman tärkeytensä tunnossa
pirullisesti virnistelevä byrokraattien armeija, joka oman erityisen
logiikkansa mukaisesti laajenee kuin syöpäkasvain ja teettää yliopiston
suoritusportaalla yhä enemmän ja enemmän tyhjää virtuaalimaailmaan kuuluvaa
datasälää.
Joskus oli aika, jolloin yliopiston
opettajat ja nimenomaan oppiaineidensa johtajat olivat herrana talossaan. Sen
jälkeen tulivat nilkit, jotka kertoivat muuttavansa ”tiliviraston” vapaaksi
yhteisöksi. Se armeija, jonka tehtävänä olisi palvella yliopiston toimintoja,
joita ovat opetus ja kasvatus, on kaapannut vallan ja käyttää sitä yhä
röyhkeämmin. Professoreita eivät enää pompottele vain virastonilkit, vaan jo
vahtimestaritkin. Opiskelijoiden pääsyä tähän rooliin ollaan jo
valmistelemassa. Järkyttävänä tietona kuulin juuri, että vahtimestareiden
ylipäämies on kieltänyt punaviinin nauttimisen yliopiston tilaisuuksissa siksi,
että se tahrii lattiat. Yliopiston tilojen käyttö sinänsä onkin jo
periaatteessa kiellettyä, ellei niistä makseta markkinavuokraa. Rahoja taas ei
ole suoritusportaalle viime aikoina annettu, joten noiden itse maksettujen
viinien nauttiminen onnistuukin yleensä vain erityisen armon ansiosta ja
poikkeustapauksissa. Makuasiatkin on nyt siis jo alistettu kompetenteille
tahoille, joita eivät missään tapauksessa ole nuo opetusta ja tutkimusta
hoitavat palkolliset.
Minulla on unelma. Helsingin
yliopiston professorit kokoontukoot pallohuoneeseen tai muuhun vastaavaan
paikkaan ja vannokoot valan, etteivät hajaannu, ennen kuin yliopiston kaikki
byrokraatit ovat eronneet. Tämän jälkeen professorien toimeenpaneva neuvosto
palkkaa uudelleen ne, joista katso olevan itselleen jotakin hyötyä.
Palkkaaminen tapahtuu vain määräajaksi ja kilpailutetaan vähintään vuoden
välein neuvoston yleiskokouksen lyhyessä, mutta hilpeässä istunnossa. Neuvosto
ehkä päättää, jos sitä sattuu miellyttämään, että se vapautuneilla rahoilla
edistää muun muassa nuorten tutkijoiden toimintaa eikä kisko Akatemian
rajallisista määrärahoista katetta omalle näennäistoiminnalleen.
Kielentarkistukset, tutkimusavustajan tehtävät ja jopa toimitustyöt ja puhtaaksikirjoitus
voidaan hoitaa aputyövoimalla aina tarpeen mukaan. Professorit, joilla on
kaikki valta, palkkaavat myös itselleen assistentteja helpottamaan työtään ja
siinä sivussa pätevöitymään. Kaikenlainen tasa-arvo julistetaan yliopistossa
lähtökohtaisesti kielletyksi ja jokainen joutuu osoittamaan arvonsa itse.
Hierarkiat vallitsevat ja portaat ovat korkeita.
Ja suureksi ilokseni havaitsin,
etteivät professorit harrasta keskinäistä riitelyä ja kyräilyä, vaan todella
sivistyneeseen tapaan kannattavat hyvinä ja kohtuullisina pitämiään päätöksiä
silloinkin, kun ne ovat heidän omien etujensa ja heidän edustamansa oppiaineen
etujen vastaisia. Nimenomaan tämän vuoksi ryhdytäänkin tätä veretöntä
mullistusta kutsumaan mainioksi vallankumoukseksi. Sehän palautti sivistyksen
sille kuuluvaan arvoon ja teki Suomesta koko maailman ihaileman ja
jäljittelemän esikuvan. Suunnannäyttäjinä ja esikuvina olivat nyt toimineet
Suomen uljaat opettajat, joiden jälkiä astumaan rohkaistui viimein myös
professorikunta, joka hylkäsi omat bobrikovilaisensa ja uskalsi ottaa
ratkaisevan askeleen. Sivistys lakkasi olemasta kauppatavaraa ja siitä tehtiin
päämäärä sinänsä. Myös punaviinin nauttiminen työajan jälkeen nostettiin
erityiseen arvoon ja rohkaistiin hankkimaan tilaisuuksiin parhaita merkkejä,
tosin kohtuuhintaisia.
Masentava blogi, jälleen kerran, juurisyy on läntisen kulttuurin faustisen vaiheen päättyminen: kun kulttuuri alkaa epäillä omia arvojaan korvaten ne jollain ghettokulttuurilla on sen kuolema lähellä. Lisävauhtia tähän kuolemanspiraaliin antaa rahan muuttuminen kulttuurin ja sivistyksen tuottamisen välineestä (ainoaksi) arvoksi. Sellaisessa maailmassa on täysin loogista sulkea kulttuurimme uusintamisen kannalta oleelliset museot ja kirjankustantamot, jos ne eivät tuota tarpeeksi - rahaa. Sellainen epäkulttuuri tuntee kaiken hinnan, muttei minkään arvoa.
VastaaPoistaSivistyksen aliarvostus ei niinkään perustu tiedon määrään, siis sen vähäisyyteen, vaan kyseessä lienee puhtaasti arvoasia.
VastaaPoistaJos nykyään arvostetaan korkealle: homoutta, useita sukupuolia, wokea so. trendikkäitä mielipiteitä, on lopputulema mm. Eduskuntatalon pylväiden töhriminen.
Kuvaavaa on se, että töhrijät pitävät itseään älykkäinä, sivistyneinä ja oikeamielisinä.
Ciceron: O tempora, o mores pukee myös nykyhetkeä.
Liittyneeköhän tämä YLE:n, tohtorin tutkintojen alennusmyyntiuutinen nykytrendeihin?
Tulee mieleen Kari Suomalaisen nerous ja näkijän kyvyt, kun hän piirsi pari lättähattua, jotka olivat saaneet puistossa kiinni linnun, niin toinen siihen että: "Puhkaise siltä vaan toinen silmä, ollaanhan me sivistyskansaa"!
VastaaPoistaOn syytä noteerata myös se, että nyt jo Suomen uljaan pääkaupungin ja koko maamme sivityksellisen majakan, Helsingin, kaupunginjohtokin jo aivan omakätisesti töhrii julkisia tiloja.
VastaaPoistaGo, Paavo, go!
Kun Zelenski, yksityinen lääkäri tai sähkölaskun saanut teollisuusyritys tulee valtiolta jotain pyytämään, silloin rahaa on niin paljon ettei paskalle taivu. Muille leuhka ja koppava valtiovarainkellokas sivaltaa ivallisesti, että kassalaari on teidän osaltanne typötyhjä.
VastaaPoistaAiemmin viherväellä oli nappi, jossa luki: ydinvoimaa - ei kiitos. Nykynuorisolla on tatuoinnit ja lävistykset, joiden sanoma on: työelämä - ei kiitos.
VastaaPoistaKaikki hyvä muuttuu huonoksi, jos sitä on liikaa tai sen käyttöön ympätään vääriä tarkoituksia. Niin on käymässä demokratialle, hyvinvointivaltiolle, koulutukselle, sivistykselle ja itseasiassa kaikille ihmiskunnan hyville tarkoituksille. Yk ja kaikki sen virastot ovat täysin korruptoituneet, suurin osa Punaisen Ristin tuloista menee henkilökunnan palkkoihin. ammattiyhdistykset ovat enemmän kehityksen jarruja, kuin auttajia jne.., jne. Zen- viisaus sanoo kuitenkin, mikä menee ylös, tulee alas. Elämme kulminaatioaikaa ja organisaatioissa alkaa kuulua jo kirske ja kitinä. Mielenkiintoista nähdä, missä milloinkin alkaa ryskyä. Optimistina uskon, että homma voi hoitua paikkallisilla katastrofeilla ja YK:oon ja EU:un tapaisissa isommissa jutuissa homma hoituu, kun joku isompi hyppää ensimmäisenä uppoavasta laivasta. Oman koulumme voimme helposti pelastaa, vaihtamalla Kouluhallituksen johtoportaan. Kyllä opet oppivat äkkiä uusille tavoille.
VastaaPoistaRumia ja pikkutuhmia seinäkaiverruksia löytyy jo antiikista.
VastaaPoistaNe olivat huusseissa eikä Forumilla.
PoistaNiitä oli/on kyllä muuallakin. Esim. Ilotalojen seinissä. Ja eiköhän vanhojen kirkkojenkin seinistä noita löydy pahemmin etsimättä.
PoistaJaa, että nuo graffitit ovat myös pikkutuhmia seinäkaiverruksia?
PoistaRumia.
PoistaMiksi muuten tämä Halloween ei ole ns. kulttuurillista omimista vaikka se on suomalaisille täysin vierasta kulttuuria?
VastaaPoistaHelppous on arvo, josta ollaan maksamaan enemmän kuin vaivasta, johon sisältyy arvokkuus.
VastaaPoista