Epäyhdenvertainen suhde

 

Setämies ja pissis

 

Vladimir Nabokov, Naurua pimeässä (Камера обскура 1933, Laughter in the Dark 1938). Gummerus 2003, 276 s.

 

Tämä kirja käsittelee ikituoretta teemaa, mutta on tietenkin anakronismi käyttää siitä puhuessa meidän aikamme käsitteitä. Käytän nyt kuitenkin, koska hyviin tapoihin kai kuuluu jo olettaa että nykyaikainen lukija -joita sentään vielä on- ei ymmärrä enää edes sadan vuoden takaista maailmaa tai ymmärtää sen jotenkin väärin.

Sana ”setämies” ei nykyään enää viittaa Vanja-enon tapaisiin henkilöihin (vrt. Vihavainen: Haun setämies tulokset), vaan sellaisiin vanhempiin mieshenkilöihin, jotka tuntevat vetoa nuoriin tyttöihin, mutta torjutaan väärän ikäisinä.

 Nuo ”pissikset” huvittelevat kokeilemalla viehätysvoimaansa ja sättivät ja halveksivat omissa piireissään lemmenkipeitä ukkoja, jotka kyllä kelpaavat sugar daddyksi, mutta eivät tietenkään parinmuodostukseen, minkä biologia jo kai sanelee.

Setämies-sanan uuden, eli siis nykyisen sisällön, kuten huomattavan osan koko muutakin kielenkäyttöämme määrittelevät siis nykyään nuoret, lähes alaikäiset tytöt. Myös murrosiän juuri sivuuttaneet pojat ovat tärkeässä roolissa. Ajatelkaamme vain käsitettä MILF (mom I’d like to fuck). Se on ihan valtavirran käsite eikä slangia.

Koko yhteiskuntamme näyttää jo katsovan maailmaa teini-ikäisin silmin. Se heijastaa seksin ja sen ympärille kasvaneen valtavan bisnesmaailman merkitystä ja koko yhteiskunnan infantilisoitumista. Mutta tämä ei nyt ole tässä varsinaisena aiheena.

Vladimir Vladimirovitš Nabokov oli venäläis-amerikkalainen kirjailija, jota on luonnehdittu täysin kaksikieliseksi. Hänet teki Suomessa tunnetuksi erityisesti pedofiilistä suhdetta kuvaava romaani Lolita. Muistan, että sen aihepiiriä meillä kyllä kauhisteltiin, mutta en muista, että sitä olisi vaadittu sensuroitavaksi. Muita kirjoja sensuroitiin samaan aikaan kyllä.

Nabokovin tausta oli yläluokkainen ja moni lienee käynytkin hänen kotimuseossaan Pietarin Bolšaja Morskajalla. Se avattiin vuonna 1997, kun emigranttikirjallisuuskin oli rehabilitoitu. Isä Vladimir oli liberaalin Kadettipuolueen (KD- Perustuslailliset demokraatit) johtajia ja murhattiin Berliinissä attentaatissa, jonka varsinainen kohde oli toinen kadetti, Pavel Miljukov. Koti oli siis rikas, mutta vapaahenkinen.

Länsimaiseen kulttuurikeskusteluun Nabokov toi uuden käsitteen, joka herätti laajasti huomiota. Nerokakassa Gogol-esseessään hän selitti käsitettä ”pošlost” (Vihavainen: Haun ylpeä typeryys tulokset), jota lännessä ei tunnettu, vaikka sen mukaisesti käyttäydyttiin.

Amerikkalaiset ja saksalaiset näyttivät Nabokovin mielestä olevan erityisen alttiita tuolle ominaisuudelle, joka merkitsi helppohintaisen roskan esiintymistä syvällisyyden nimellä. Venäläiset sen sijaan kavahtivat sitä.

Itse olen joskus suomentanut pošlostin helppohintaisuudeksi, mutta ei se asian koko merkitystä tavoita. Huomattakoon, ettei kyseessä ole pelkkä intelligentsijan käyttämä termi, se sopii myös kansanihmisen suuhun ja normaaliin arkikieleen.

Kokonaisen kansan arviointi jonkin asian suhteen voi tarkoittaa tietenkin ennen muuta valtakulttuurin arvioimista. Nabokov myöntää, että Neuvostoliitto oli pošlostia tulvillaan. Kuinka sitten oli mahdollista, että venäläiset halveksivat sitä? Ilmeisesti vain siten, että he halveksivat koko neuvostosysteemiä.

Tämä voi kuitenkin olla vain hyvin rajoitetussa määrin totta. Kyllä totalitarismi pakotti laumalle omat arvonsa niin silloin kuin nytkin. Viholliseksi osoitetun kulttuurin pošlostia kyllä sopi ja sopii halveksia mielin määrin. Itsekritiikki on vaikeaa ja sodan aikana lähes mahdotonta.

Mutta tämä ei nyt ole tässä käsitellyn kirjan varsinainen sisältö tai on sitä vain rajoitetussa mielessä. Kirjan asetelma on toki irvokas: viisikymppinen (kuusikymppinen?) rikas mies hylkää perheensä ja muuttaa yhteen pissiksensä kanssa, jota hän palvoo.

Tämä taas teeskentelee suurta rakkautta ja pettää sugar daddyä mahdollisimman törkeästi. Kun setämies sokeutuu, huvittelee pissis poikakaverinsa kanssa asumalla samoissa tiloissa ja jopa syömällä samassa pöydässä.

Joskus tapahtuu asioita, jotka saavat sokean mielipuolisuuden partaalle. Kuuluu outoja ääniä, niin, jopa nauruakin? Nauraako rakastettu hänelle?

P

Ylenpalttisen harras palvonta muuttuu helposti loukatun narsistiseksi raivoksi. Petollisen rakastetun tappaminen tarjoaisi nyt suurimman tyydytyksen, mutta sokeat ampuvat huonosti.

En pilaa lukunautintoa selostamalle sen enempää kirjan juonta. Totean, että siinä on myös Hitlerin aikakautta edeltävän ajan kuvausta ajan Saksasta ja Ranskasta ja rikkaiden matkailusta.