perjantai 25. elokuuta 2023

Tulevaisuuskin lienee vielä edessä

 

Näin meidän suurvaltojen kesken

 

En ole voinut olla huomaamatta, että suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu hyvin sitkeästi ajatus siitä, että olemme jonkin sortin suurvalta. On luonnollista, että se elää rinnakkain sellaisen käsityksen kanssa, ettemme ole tässä maailmassa oikeastaan yhtään mitään. Jälkimmäisestä käsityksestä innostuneet henkilöt ovat jopa saattaneet sanoa maamme olevan niin pienen, ettei se edes kartalta erotu…

Samasta lähteestähän nuo käsitykset kumpuavat, huterasta itsetunnosta, joka saattaa ilmetä äärimmäisyyksiin menevänä liioitteluna suuntaan tai toiseen. Olen huomannut, että monelle on kovin tärkeää juuri tuo jompaan kumpaan suuntaan tapahtuva liioittelu, jonka esittäjä kokee sillä osoittavansa fiksuutensa.

Normaalioletus joka tapauksessa on, ettemme ole, eikä meidän sovikaan olla itsemme kokoisia. Yleensä ajattelemme olevamme kokoamme suurempia (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/2023/03/ ).

Muistan, kuinka muuan virolainen historioitsija -joka muuten oli Viron akatemian jäsen- joskus neuvostoaikana kertoi minulle, miten hän on yhä uudelleen imponoitunut suomalaisten toista maailmansotaa koskevien tutkimusten lähtökohtaisista oletuksista: siellä ne suurvallat päättävät maailman kohtaloista ja mukana on aina myös Suomi.

Paasikivi taas jatkosodan päiväkirjoissaan muisteli, miten meillä oli talvisodan aikaan jo herännyt ajatus, että voisimme yksin voittaa tuon inhan itäisen naapurimme. Itärintamalta saapuvat valtavat luvut sotakoneiden määristä kertoivat kuitenkin karua kieltään. -Ei mitään sinne päinkään, totesi vanha reaalipoliitikko, selvästi hieman hämmästyneenä hänkin. Hämmästynythän oli samasta asiasta myös Hitler puhuessaan Mannerheimin kanssa.

Nyt näyttää siltä, että läntinen koalitio on saanut oleellisen vahvistuksen Suomen liityttyä siihen. Naton jäsenenä Suomi on monien mielestä nyt viimeistään suurvalta, ainakin osa siitä ja sen kuuluu toimia arvonsa mukaisesti koko 1300 kilometrin rajallaan, merialueita unohtamatta.

Putinin puheet suurvaltojen etupiireistä säikäyttivät aikoinaan suomalaiset perusteellisesti ja ainakin galluppien mukaan saivat suuren enemmistön kannattamaan luopumista liittoutumattomuudesta. Se paljon puhuttu Nato-optio lankesi siis lunastettavaksi.

Mutta mitäpä rauhaamme nyt kuuluu, kun olemme Naton jäseniä? Näyttää sitä, etteivät kaikki oikein muista sitä, ettei jäsenyys tarkoita itsenäisestä päätäntävallasta luopumista edes sotilasasioissa. Nato-maat tekevät päätöksensä itsenäisesti, vaikka se kuuluisa viiden pykäläkin velvoittaa antamaan apua, jos yksikin liittoutuman maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Ainakin tämä koskee itsenäisiä Nato-maita.

Ellemme me itse muita auta, ei ole ihan kohtuullista itsekään pyytää apua, jos sitä joskus tarvitaan, sanotaan ja niinhän se tietysti on.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannattaisi ehdottomasti kasata maahamme kaikkia mahdollisia aseita, jotka takuuvarmasti aiheuttavat maalittamisen ja vastareaktion rajan toisella puolella. Itse asiassa voisi olla viisasta politiikkaa olla varsin pidättyväinen ainakin offensiivista potentiaalia omaavassa varustautumisessa, ettei syntyisi vaarallista vastakkainasettelua ja kilpavarustelua.

Asevoimat on tietenkin myös syytä pitää tiukasti omissa käsissä hinnalla millä hyvänsä. Nato-voimat on epäilemättä koulutettu toimimaan yhdessä, mutta omien joukkojen alistaminen vieraalle käskijälle olisi kovin vieras ajatus itsenäiselle maalle ja tuskin sopii perinteisiin näkemyksiimme maanpuolustuksesta. Saattaisipa se johtaa asevelvollisten motivaation hupenemiseenkin.

Ulkomaisten joukkojen tukikohta Suomessa olisi jo sellainen askel pois itsenäisyydestä, että se luultavasti aiheuttaisi myös laajan vastareaktion poliittisessa kentässämme. Huhujen mukaan amerikkalaiset tukikohdat nauttivat jopa eksterritoriaalioikeuksia, mikä nyt ainakin olisi kansallinen nöyryytys niille, jotka eivät vielä tunne sulautuneensa toiseen suurvaltaan.

Nato-maat Tanska ja Norja ovat mielestäni hoitaneet leiviskänsä hyvin ja pitäneet liittoutumisensa aidosti puolustuksellisena, vaikka Neuvostoliitto joskus hieman ärähtelikin. Pohjoismaisella politiikalla ei muutenkaan ole ollut Venäjän kannalta aggressiivista luonnetta enää pariin sataan vuoteen, mikä lisää asia uskottavuutta.

Etelämpänä sen sijaan tilanne on arkaluontoisempi. Reunavaltiot Liettuasta Viroon voivat tuntea olonsa turvalliseksi vain Naton jäseninä ja Nato taas kaipaa niiden turvaamiseksi Suomen ja kovin mielellään myös Ruotsin resursseja.

Jotkut näyttävät riemuitsevan siitä, että Itämeri on nyt Naton sisämeri, jossa Venäjällä on hyvin niukasti tilaa toimia. Voihan se olla hyväkin asia, mikäli voimme luottaa siihen, että järki ohjaa päättäjiä Venäjälläkin. Viime aikojen kokemus kuitenkin viittaa johonkin muuhun.

Me luotamme Natoon nyt ja Venäjästä eronneille valtioille se on paras turva hyökkäystä vastaan, mutta kukaan ei tiedä, millainen on tulevaisuus, myös Naton kannalta. Tulevaisuus voi olla hyvinkin lähellä.

Kuluneen sanaparren mukaan turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan portin avaamista. Tässä lienee ainakin ulkopoliittisen viisauden ydin. Venäjän vastuuttomalle ja rikolliselle laajenemispolitiikalle on toki löydettävä riittävä vastus ja pelote, mutta sellaisen varaan ei voida rakentaa pitkän tähtäimen hyviä suhteita.

Mikäli me nyt innostumme maksimaalisesti lisäämään suurvaltaista pelotettamme, saamme kyllä varmasti huomata, että se aiheuttaa  vastaavan reaktion rajan takana.

Itse asiassa kansallinen etumme vaatii, että panemme vähän sordiinoa sotatorveemme ja tunnustelemme hiljakseen mahdollisuuksia normaalin elämän palauttamiseen ja varustelukierteen ehkäisemiseen.

Pienistäkin asioista voi aloittaa. Otetaan esimerkiksi vaikka Nato-maa Norja, joka laskee venäläisiä rajansa yli paljon helpommin kuin mallioppilas ja suurvalta in statu nascendi Finlandia.

Niin, että miksikäs niiden suhteiden pitäisi hyvät olla, jos toinen osapuoli on lähtenyt sallimattoman aggression tielle?

Eihän sellaisesta toki ole syytä palkita, mutta kannattaa muistaa, että elämä jatkuu -jos on jatkuakseen- vielä paljon sen jälkeenkin, kun Ukrainan sota on kaukaista historiaa.

Ne, jotka miekkaan tarttuvat, ansaitsevat tuntea sen myös omissa nahoissaan, mutta tulee se vielä aika rauhallekin ja voidaan toivoa, että silloin hyökkääjät ovat oppineet kantapään kautta, ettei rikos kannata.

Näinhän se kävi Saksassakin, vaikka oppineet analyytikot todistelivat, ettei sillä kansalla ole edellytyksiä oppia normaalia rauhaan ja rakkauteen perustuvaa elämänmuotoa.

Toivotaan nyt sentään ainakin parasta ja yritetään estää vaarallinen kehitys.

55 kommenttia:

  1. Natohan on hyvä asia, mutta kenties sen tiimoilta on kouhkattu jo liikaa ennakoiden ja saatu Venäjäkin mukaan. Natoon liittyminenhän on kuin Martta kerhoon menisi sanoi entinen komentaja.

    VastaaPoista
  2. "Ulkomaisten joukkojen tukikohta Suomessa olisi jo sellainen askel pois itsenäisyydestä"
    Onko Saksa tai Iso-Britannia, Turkki tai Espanja vähemmän itsenäisempiä kuin Suomi koska siellä Jenkki-tukikohdat...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolustuksellisesti noista mainitsemistasi, jäänyt pohtimaan mikä näissä valtioissa olisi yhdistävä tekijä?
      Uskonto ei näitä ainakaan yhdistä, edes noita kolmea.
      Natoon kumminkin kuulu sitten monta muutakin valtiota.

      Poista
    2. ”… Onko Saksa tai Iso-Britannia, Turkki tai Espanja vähemmän itsenäisempiä kuin Suomi koska siellä Jenkki-tukikohdat...”

      Tietenkin ne ovat vähemmän itsenäisiä. Kuten Vihavainen sanoo: ”amerikkalaiset tukikohdat nauttivat jopa eksterritoriaalioikeuksia.”. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita.

      Poista
    3. Kyse on vain siitä haluammeko tinkiä itsenäisyydestämme ennemmin USA:n kuin Venäjän suuntaan. Täysi itsenäisyys/puolueettomuus ei ole Suomen maantieteellisellä sijainnilla mahdollista, sen osoittivat vuodet 1939-44 ja 1948-92. Stalin torppasi tuon tien 1940 vastustaessaan Ruotsin ja Suomen puolustusliiton.

      Poista
    4. ”… Kyse on vain siitä haluammeko tinkiä itsenäisyydestämme ennemmin USA:n kuin Venäjän suuntaan…”.

      Sinulta taisi katketa ajatus. Eihän tässä ole kysymys itsenäisyydestä vaan eloonjäämisestä. Oletko koskaan miettinyt, mitä amerikkalaisten ohjustukikohdat Suomessa tarkoittaisivat? Siis Pietari, Venäjän toiseksi suurin kaupunki 170 kilometrin päässä esimerkiksi Lappeenrannasta.

      Jos Venäjä kokee Amerikan ohjustukikohdat uhaksi – mitä se varmasti kokee kriisitilanteessa – miten Venäjä vastaa tähän eksistentiaalisen uhkaan? Mieti Kuuba 1962.

      Entä mitä Amerikka sitten tekee? Kun Venäjä tuhoaa nämä Suomen alueella olevat Amerikan tukikohdat taktisilla ydinaseilla, ei Amerikka vastaa siihen mitenkään. Miksi vastaisi? Eivät suomalaisten henget merkitse mitään, eivät tietenkään. Ei suomipoikain henki saa Amerikkaa aloittamaan strategisten ydinaseiden käyttöä.

      Kannattaisi tutustu Amerikan sotadoktriineihin.

      Poista
    5. Lähtökohdin olettaisi tuon olleen havaittavissa jo 1920 ja 1930-luvuilla että haettiin vastakkainasettelua. Jollain tasolla sen huomannee globaalista politiikasta.
      Suomella oli kumminkin tuolloinkin kauppasuhteet Saksaan ja moneen muuhun maahan.

      Yksi kirja mikä osunut käteen 1927 vuodelta on Ulkovaltojen taloudelliset valmistelut tulevaisuuden sotaa varten.
      Saksan kielestä käännetty Suomeksi.

      Lähtökohdin mitä nyt opetetaan lapsille he mahdollisesti toteuttaa sitä tulevaisuudessa. Soisin sen olevan jotain muuta kuin vihanpitoa jotain kansakuntaa kohtaan.
      Toisekseen kukin uskokoon mihin tahtoo. Mutta totean vain että olisi myös järjen köyhyyttä vaatia ihmisiä uhraamaan henkensä, kun tiedetään mitä siitä seuraa. Hukkaan heitettyjä henkiä, marttyyreita. Amerikkalaiset väestönä voivat olla puolueettomia, mutta poliitikot yms. on asia erikseen. Näitä monesti motivoi talous.

      Poista
    6. An 25.8. klo 20.52 mikä sitten on sinun vastauksesi, alistuminen Venäjän etupiirin. USA on presidenttinsä suulla sitoutunut puolustamaan Natomaita ja myös sen uskottavuus vaatii sitä. Kyse on siitä, kumpaan luotamme enemmän, USA:aan vai Venäjään kun yksin emme pärjää.

      Poista
  3. ”… Kuluneen sanaparren mukaan turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan portin avaamista…”.

    Hämmentävät viisasta kirjoitusta näinä aikoina.

    ”… Asevoimat on tietenkin myös syytä pitää tiukasti omissa käsissä hinnalla millä hyvänsä…”.

    Onkohan meillä sitä valuuttaa riittävästi? Muistatteko, kuinka nuorempi Bush ilmoitti kerätessään koalitiota 11.9 varten: ”Olette joko meidän puolellamme tai meitä vastaan”. Me kysymme itseltämme harvoin: minkä ihmeen pyyteettömän hyvän tahdon vuoksi Yhdysvallat toisi apunsa tai tukikohtansa Suomeen?

    Jos me haluamme Yhdysvaltojen tuen, meidän on oltava valmiita antamaan Yhdysvalloille hyökkäyspotentiaalia (”pelote”) alueeltamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmiita ja valmiita. Partiolaisilla pitää olla myös oma tahtonsa.

      Poista
    2. "...Valmiita ja valmiita. Partiolaisilla pitää olla myös oma tahtonsa...".

      Varmaan näin onkin partiossa; en ole ollut. Oma tahto on hieno asia, noin periaatteessa. Mutta elämä ja sotaliitot eivät ole partiota vaan kaupankäyntiä. Sinä tarjoat ja toinen antaa vastineeksi. Ilmaisia lounaita ei ole.

      Poista
    3. Jos nyt ei kuitenkaan oltaisi mokkereita ehdottoman käskyvallan alla. Valmiutta toki pitää olla.

      Poista
    4. Vihavainen: ”… Valmiita ja valmiita. Partiolaisilla pitää olla myös oma tahtonsa …”.

      Tämän aamun HS: ”… Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jukka Kopran (kok) mukaan Yhdysvaltain sotilasvoimille pitäisi taata mahdollisimman laajat oikeudet toimia ja harjoitella Suomessa rauhan aikaan…”.

      Ja tästä se alkaa.

      Poista
  4. Asiahan menee jossain kollektiivisessa suomalaisessa tajunnassa suunnilleen kai niin, että se, mitä Venäjä on tehnyt ja tekee Ukrainassa, voisi olla käynnissä täällä. Se erottaa meidät Norjasta.

    Samalla on käynyt ilmi, millaisissa käsissä Venäjä on. Hyviä suhteita on vaikea kuvitella rakennettavan häikäilemättömien murhaajien kanssa. Jonkin on pakko muuttua Venäjällä ennen kuin paluusta vanhaan voi olla puhettakaan. Tämä voisi selittää sen ehdottomuuden, jota blogisti kutsuu Suomen suurvalta-asenteeksi, mutta joka voikin olla tervejärkinen ja venäläisille ymmärrettävä tapa kertoa, missä juuri nyt mennään.

    Rautaa on ollut rajan takana tähänkin asti meidän mielestämme kummallisen paljon. Jos venäläiset provosoituvat täällä tapahtuvasta varustautumisesta, se lienee tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen. Vai voiko joko rajan tällä puolen tosissaan väittää, että Natoon mentiin hyökkäysmielessä ja se on Natollakin tässä taka-ajatuksena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”… Asiahan menee jossain kollektiivisessa suomalaisessa tajunnassa suunnilleen kai niin, että se, mitä Venäjä on tehnyt ja tekee Ukrainassa, voisi olla käynnissä täällä…”.

      Juu niin on, siis suomalaisessa mystisessä alitajunnassa. Vaan oletko nähnyt tästä asiasta sellaista kunnon analyysiä, johon voisi järkiperäisesti vastata muutoin kuin inttämällä?

      Poista
    2. "Jonkin on pakko muuttua Venäjällä ennen kuin paluusta vanhaan voi olla puhettakaan."

      Sanoisin tämän niin, että että puolueettomuus tai liittoutumattomuus on mahdotonta sellaisen naapurin kanssa, joka näkee niin, että pikkuvaltion kuuluvat aina jonkun etupiiriin. Juuri näin Putin tarkoitti puheessaan joulukuussa 2021, ja se oli Suomen Natotien alku.

      Poista
  5. Missä määrin USA ja Eurooppa kokevat yhtenäisyyttä tulevaisuudessa? Usallahan on ollut vaihtelua transatlanttiseen ajatteluun. Välillä on oltu saari ja välillä maailmanpoliisi. Jos USA vetäytyy Euroopasta, niin hyvä kysymys on, että mitä Suomen kannattaisi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olla osa eurooppalaista Natoa. Kyllä se Venäjälle pärjää kun vähän ryhdistäytyy.

      Poista
  6. Onhan Suomi eräänlainen suurvalta, nimittäin ihmisoikeuksien suurvalta. Useimmat ajattelevat, ettei ihmisoikeuksien kunnioittaminen tai jopa ylikorostaminen kaikessa maksa yhtään mitään, mutta sehän vasta maksaakin! Turha kai mainita pakolaisia, tai onnen onkijoita, joita saapuu Suomeen puolen kymmenen turvallisen maan läpi täyshoidolle ajan loppuun, koska korostetut ihmisoikeudet.

    Marinin hallituksen ulkoministeri Pekka Haavisto oikein haali Suomeen turvaan jesidejä häkissä polttaneita ja näitä avustaneita terroristeja, koska ihmisoikeudet! Nyt ne paperit onkin salattu, eli eivät oikein kestä päivän valoa. Ihmisoikeuksien suurvallasta, eli Suomesta on tunnetusti lähtenyt terroristisiin toimiin suhteessa eniten koko Euroopasta, eli kyllä ihmisoikeuksien ylikorostaminen aina maksaa tavalla tai toisella.

    Kas kun Suomesta löytyi nyt sotarikoksia Ukrainassa tehnyt venäläinen, ja mitähän vielä tästä ihmisoikeuksien suurvallasta vielä löytyykään, kun on näitä Supon pikamenettelyssä Suomen kansalaisuuden saaneita Putinin kavereita ja ties mitä kiinteistön omistajia pilvin pimein?

    Piirikuntapoliitikko Suomessa pääsee suureksi staraksi ja oikeaksi poliitikoksi, kun hehkuttaa ihmisoikeuksia ja varsinkin jakamattomia sellaisia, mutta kun nämä pääsevät myös valtiolaivan peräsimeen vain ihmisokeus agendallaan, niin taloudellinen jälki on kaameaa. Kohta täällä ei ole mitään puolustettavaa?

    Autoilin Pohjois-Norjassa 70-luvun alkuvuosina, ja silloin siellä oli pitkät pätkät tiestöä, joissa ei saanut edes pysähtyä, saatikka kuvata. Nykyään norjalaisilla, varsinkin pohjoisessa on paljon venäläisiä vaimoja. Varsinkin sotilaiden seurustelu venakkojen kanssa tuomitaan jyrkästi, sitä pidetään siellä selkeänä riskinä, ja puheet ovat kovemmat kuin Suomessa. Suomessa osataan hyssyttely ja aina toivotaan ja uskotaan hyvyyteen, koska ollaan ihmisoikeuksien suurvallassa.

    Pahaa pelkään, että vaikka olemme Natossa, otamme taas suomettumisen ajan moodin, ja alamme uskotella itsellemme ja maailmalle, että koska muka tunnemme venäläiset, niin haluamme olla sillan rakentajana Natossa suhteessa Venäjään! Väitänpä, että näitä sillan rakentajia piirikuntapoliitikoista kyllä löytyy!

    Kuka Nato-Suomessa ottaa Suomen Orbanin viitan, ja omaa etua ajatellen sallii Venäjän voimakkaat pyrkimykset alalla kuin alalla. Eivät venäläiset tyhmiä ole, totta kai he etsivät heikkoja poliitikkoja, maita ja lenkkejä koska niitä aina on. Tulee mieleen se juttu pikkusormesta...

    Venäjä on nyt nähty. Ihanne maailmassa emme tarvitse palokuntaa, poliisia, tullia, armeijaa, mutta olemmeko ihannemaailmassa, jossa samassa aitauksessa leijona ja lammas käyskentelevät sulassa sovussa?

    Itärajan takana on aikamoiset sotilaalliset keskittymät, ja mitä ylemmäs menemme, sitä massiivisemmat ovat keskittymät. Suomen puolella ei ole oikeastaan mitään, vain tyhjyyttä. Pidän ehdottoman tarkeänä, että Lappiin otetaan mahdollisimman suuret Naton tukikohdat, sillä se elävöittää kuihtuvaa ihmisoikeuksien suurvaltaa aivan ratkaisevalla tavalla. Lapissa on ilmatilaa harjoitella, ja soisin että vaikkapa Ramsteinin tukikohta siirretään Suomen Lappiin, sillä se toisi rahaa ja turvaa, si vis pacem, para bellum!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. > Pidän ehdottoman tarkeänä, että Lappiin otetaan mahdollisimman suuret Naton tukikohdat <

      Tätä minä kompaan! Tuotakin parempi ratkaisu on vielä se saman tyyppinen toteutus, jota jatkosodan valmistelussa tehtiin: annetaan liittolaisen täydelliseen hallintaan koko Oulujoen pohjoispuolinen Suomi.

      Luimistellaan täällä eteläpuolella ja ollaan turvassa, tai lähdetään tekemään Suur-Suomea, jos sauma aukeaa. Mutta ei hätäillä niin kuin viime kerralla. Rautaa selkärankaan!

      Poista
    2. "olemmeko ihannemaailmassa, jossa samassa aitauksessa leijona ja lammas käyskentelevät sulassa sovussa?"

      Kyllähän tuo onnistuu - kun muistetaan vaihtaa lammas päivittäin...

      Poista
    3. "Tätä minä kompaan! Tuotakin parempi ratkaisu on vielä se saman tyyppinen toteutus, jota jatkosodan valmistelussa tehtiin: annetaan liittolaisen täydelliseen hallintaan koko Oulujoen pohjoispuolinen Suomi."

      Ei vaan tehdään koko Suomesta sotilasleiri - sellainen kuin N-liitto oli aikoinaan.

      Poista
  7. Millä perusteella Suomi on enää itsenäinen valtio ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä yleensä tarkoitat termillä itsenäinen valtio? Mikä sitten yleensä on itsenäinen valtio, ei edes Kiinakaan täytä tuota kriteeriä. Entä Pohjois-Korea, onko se itsenäinen ja sen kansalaiset valita ilmeisemaan itseään ja poistumaan paikalta?

      Poista
    2. " Mitä yleensä tarkoitat termillä itsenäinen valtio? "

      Tuskin tuo Ano klo 17.09 mitään erityistä sillä tarkoittaa, vai onko toisin? Samaa loputonta narinan jatkumoahan se, johon koitan olla itse sortumatta. Itsenäisen Suomen lippu liehuu salossa, suomen kieli on voimissaan ja itsenäinen parlamenttimme johtaa politiikkaa. Rikasta kulttuuriperintöämme unohtamatta. Kyllähän nämä speksit jo jonkinlaisen itsenäisyyden kriteerit täyttävät. Voisi mennä huonomminkin kuten ihan lähialueilta voidaan havaita. Onneksi mentiin Natoon. Itsehän olin sitä vastaan pitkän aikaa, mutta taitaa olla nykyinen tilanne Suomelle parempi kuin ikuinen itään päin kumarteleminen, erityisesti sen "nykyjohdon" vallitessa.

      Poista
    3. Esitin kysymyksen "Millä perusteella Suomi on enää itsenäinen valtio ?" koska mielestäni Suomi ei sitä enää ole. Esimerkiksi ulkopolitikassa tai talouspolitiikassa olemme EUn yhteisessä rintamassa vaikka se olisi omien etujemme vastaista. Toinen hyvä esimerkki on ns. Kiinariippuvuudesta irti pääseminen. Tämä on täysin Atlantin takaa omaksuttua. Suomen etu on käydä kauppaa Kiinan kanssa mutta silti kun EU USAn painostamana tulee asettamaan kaupan esteitä Kiinan kanssa Suomi on taas joukossa mukana.

      Amerikkalaiset tukikohdat eksterritoriaalioikeuksineen ovat symbolisesti ja myös käytännöllisesti oman maaperän ja suvereniteetin luovuttamista vieraalle valtiolle. Se on vahva viesti.
      Joillekin riittää tietysti oma lippu, suuret puheet, ym. symbolit.

      Suomessa on korkea maanpuolustustahto. Mutta mitä ja keitä me nyt sitten puolustamme, amerikkalais-tukikohtinemme ? Suomalaisia vai EUn ja USAn etuja ?

      Poista
    4. Arvoisa anonyymi klo 11.36 kirjoittaa:

      "Esitin kysymyksen "Millä perusteella Suomi on enää itsenäinen valtio ?" koska mielestäni Suomi ei sitä enää ole."

      Mielestäni hieman aliarvioit ja vähättelet suvereenin valtion itsenäisyyttä käsitteenä. Esimerkiksi palestiinalaiset ja kurdit ovat tavoitelleet vuosikausia omaa valtiota sitä saavuttamatta. Omaa valtiota ei heillä ole, ja monet ihmiset maailmassa syntyvätkin maattomina. Silloin "edes symbolit" omasta valtiosta ja sen itsenäisyydesta ovat äärettömän arvokkaita heille, ja tukevat jokaiselle niin tärkeää kansallisidentiteettiä.

      Jos katsoisi asioita niin, että yhteistyö maailman kanssa niin kauppasuhteissa, puolustuksessa kuin kansainvälisessä politiikassakin olisi itsenäisyydestä luopumista, niin silloin asiat näkee laillasi. Itse koen, että yhteistyössä on voimaa. On hyvä, että olemme yhteisessä linjassa EU:n kanssa tukemassa Ukrainaa Venäjän hyökkäyssotaa vastaan. Olisiko mielestäsi muuta vaihtoehtoa olemassakaan? Suomen toki pitäisi oppia paremmin ajamaan reippaasti omia etujaan kansainvälisissä yhteisöissä (kuten ruotsalaiset) eikä ajopuun lailla ottaa vastaan kaikkea mitä "tarjotaan" kuten kysymys Naton tukikohdista. Uskon, että suomalailset ovat sen verran fiksua kansaa, että näitä asioita osataan puntaroida myös asian vaatimalla viisaudella, ehkä sitä on opittu erityisesti itsenäisyytemme aikana taitavan idän politiikan avulla. Yhteistyössä on myös hyvää maaperää oppia syvällisellä tasolla lisää suomalaisuudesta ja sen historiasta, nykypäivästa ja tulevaisuudesta. Maailma - mahdollisuus.

      "Suomessa on korkea maanpuolustustahto. Mutta mitä ja keitä me nyt sitten puolustamme, amerikkalais-tukikohtinemme ? Suomalaisia vai EUn ja USAn etuja ?"

      Natonkin avulla puolustamme suomalaista yhteiskuntaa, sen itsenäisyyttä ja arvoja, joiden suuret linjat jaamme eurooppalaisen läntisen puolustusyhteisön kanssa. Puolustamme vapaata demokratiaa, oikeusvaltiota, hyvinvointivaltiota ja ihmisarvoja. Itse en ole kuitenkaan lähtökohtaisesti ketään vastaan, ja koetan ainakin teoriassa "ymmärtää" maailman monimuotoisuutta sen oudoimmassakin esityksessä kuten nyky-Venäjän tämän hetkinen tilanne.

      Toisaalta, ilmastonmuutos on tässä ja nyt käynnissä, että onko missään oikeastaan mitään järkeä, kun päin helvettiä tässä ollaan menossa? Sitä en todellakaan tiedä.

      Poista
    5. Vihdoin järkipuhetta Nato ja EU-denialistien joukkoon! 800 vuotta olemme olleet osa kollektiivista länttä, koen samoin, että yhteistyössä on voimaa.

      Poista
  8. Lueskelin usein poikossa 50-luvun alun Pikku jättiläistä. Se oli mielenkiintoinen opus, että alta pois. Sieltä löytyi sellainenkin karttapiirros, kuin Suomen historialliset rajat, ja herra paratkoon, niitähän on rustailtu, ja sotia ropsittu tasaisin väliajoin. Aina suomen sukuiset ovat näissä kärsineet, aina!

    Taisi olla tympeällä 70-luvulla, kun muuan itä-suomalainen kunnallispolitiikko erehtyi em. asian lausumaan julkisesti asiayhteydessä, jossa pohdittiin sitä, että minne kunkin kunnan väki mahdollisesti evakuoidaan sodan syttyessä? Selvää oli, että evakuoinnit tehtäisiin länteen, koska aina vihollinen on tullut idästä!

    Siitäpä nousi aivan hemmetinmoinen kalabaliikki, jonka sytytti I. C. Björklund, SKDL:n kansanedustaja, joka ajoi vielä lakialoitetta, jossa neuvostovastaisuus pitäisi kirjata lakiin! Oli se surkeata aikaa!

    Eipä se Nato tietenkään tee oloamme autuaaksi, mutta on se tyhjää pareen! Voisin arvella, että vaikka jos emme olisi Natossa, ja suursota syttyisi Naton ja Venäjän välillä, niin miten Suomi voisi pysytellä sodasta erossa ja suojella maa- ja merirajojaan? Esimerkiksi Jugoslavian sodissa naapurimaiden ilmatilaa rikottiin jatkuvasti, tahattomasti tai tahallisesti? Niin, ja pommittihan Neuvostoliitton pommikoneet Tukholmaakin viime sodan aikana, siihenkään ei olla syytä saatu. Suunnistusvirheeseen ei usko kukaan.

    Ruotsi ei vielä ole Natossa, mutta tosiasiahan on se, että sillä on turvatakuut USA:lta, olleet jo Kuuban kriisin ajoilta. Silloinhan jenkkien sukellusveneet ydinohjuksineen makasivat Ruotsin aluevesillä valmiina laukaisemaan ydinohjukset, jos tilanne olisi niin vaatinut. Onneksi ei vaatinut!

    En antaisi paljonkaan arvoa täällä Suomen kamaralla mahdollisesti taisteleville italialaisille, espanjalaisille, portugalilaisille, hollantilaisille, belgialaisille jne. vaan kyllä se on Suomi-pojan jobi. Materiaaliapu on se, joka merkitsee jotakin, varsinkin kun ollaan täällä pussin perällä, eikä meillä niin valtavia varastoja tietenkään ole.

    Venäläisillä on oivallinen sanonta sotaan liittyen, eli kenraalit kullataan ja mosurit mullataan! Siltähän se myös Ukrainan sodassa näyttää, eli kun oma mosuri ei ole kopekankaan arvoinen, niin minkä arvoinen voisi mahdollisesti olla suomalaisen siviilin henki, jos olisimme ehdottoman puolueettomia ja aseettomia?

    VastaaPoista
  9. "Itse asiassa kansallinen etumme vaatii, että panemme vähän sordiinoa sotatorveemme ja tunnustelemme hiljakseen mahdollisuuksia normaalin elämän palauttamiseen ja varustelukierteen ehkäisemiseen...Ne, jotka miekkaan tarttuvat, ansaitsevat tuntea sen myös omissa nahoissaan, mutta tulee se vielä aika rauhallekin ja voidaan toivoa, että silloin hyökkääjät ovat oppineet kantapään kautta, ettei rikos kannata."

    Täysin samaa mieltä! Olemme liittyneet Natoon turvataksemme kansallisen etumme, viime kädessä olemassaolomme, emme käydäksemme toisten sotia, joskin edellä mainittu voi joskus vaatia toisen liittolaisen puolustamista. On lisäksi muistettava, että natovelvollisuudet liittyvät Eurooppaaan ts emme ole velvolliset puolustamaan USA:a sodassa Kiinaa vastaan tai osallistumaan Turkin hyökkäyssotiin lähi-idässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. “… että natovelvollisuudet liittyvät Eurooppaaan ts emme ole velvolliset puolustamaan USA:a sodassa Kiinaa vastaan…”.

      Mistä sinä olet tämän ajatuksen saanut? Juurihan vähän aikaa sitten EU:n Borrell vaati, että EU:n on seurattava Brittejä ja liityttävä Brittien joi aloittamaan projektiin ja mentävä Yhdysvaltojen liittolaisena Tyynelle valtamerellä Kiinan ”patoamaan”. Oletko koskaan kuullut AUKUS:sta?

      Ei ole muka velvollisuutta! Mikä hyvä haltija sinä luulet Yhdysvaltojen olevan?

      Poista
    2. Kauhea kaipuu totalitarismiin joillakin, tosi outoa. Kiina se taitaa olla oikea työläisten paratiisi nykyään.

      Poista
    3. "Mistä sinä olet tämän ajatuksen saanut? " Pohjois-Atlantin liiton perusasiakirjoista. AUKUS taas on tuon alueen puolustusliitto, Tyynen valtameren Nato, joka ei meitä eurooppalaisia liikuta.

      Borrell taas saa huudella mitä tahtoo, se ei velvoita EU:ta eikä Natoa.

      Poista
  10. Jo parikymmentä vuotta sitten olin sitä mieltä, että meidän tulisi liittyä Natoon. Kysymys on sotakalustosta, joka nyt korostuu Ukrainassakin. Suomi on pieni maa, joten resurssit ovat rajalliset. Paljonko nyt viiden miljoonan kansa pystyy ylläpitämään riittävää aseistusta, kun vastassa on ikuisessa varustelukiihkossa elävä luonnonvarojen suurvalta, vaikka henkisesti seisookin korruption ja kleptokratian savijaloilla, ja tuottaa lähinnä määrää (romua) eikä laatua. Natolla on kuitenkin ylivoimainen sotateknologia, kiitos USA:n, joten sen pelotteen turvin meillä on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä tuon naapurin psykopaatin ajasta, kuin yksin. Ehkä sen jälkeen on mahdollista yrittää normalisoida suhteita. Hetken olikin jo unenomainen hetki, että venäläisten kanssa pystyttäisiin normaaliin rauhanomaiseen rinnakkaieloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoinkin järkipuhetta! Fakta on se, että Nato täytti kylmän sodan aikana tehtävänsä: NL ei milloinkaan rohjennut sitä vastaan hyökätä.

      Poista
  11. Venäläisillä oli mielekiintoinen suunnitelma 60-luvun alussa, eli jos neuvostojärjestelmä kaatuisi, muutamat marsalkat ja kenraalit kehoitttivat Hrutshovia Tsar-pommin testaamisen jälkeen tuplaamaan pommin tehon. 100 megatonnin pommi voitaisiin asentaa laivaan tai sukellusveneeseen, ja räjäyttää se Englannin kanaalissa, eli jos Neuvostoliitto kaatuisin, niin siinä tapauksessa saisi mennä kaikki muukin. Tällaista siis suunniteltiin, mutta Hrutshov tyrmäsi suunnitelman mielipuolisena. Luin asiasta kai pari vuosikymmentä sitten, mutta ihme kyllä mitään mainintaa edes netistä ei nyt löydy?

    Herra Putin on kyllä nyt sodan aikana julistanut, että jos Venäjä luhistuu, maailma ei voi olla kenellekään elämisen arvoinen paikka. Viittasiko hän Tsar-pommiin, kukapa tietää?

    VastaaPoista
  12. Kylmä totuus on se, että huomattava osa maamme kansalaisista tarvitsee turvallisen "isonveikan". Kun vuonna 1985 rjestettiin kyselytutkimus, niin väestöstä 85% ilmoitti, että YYA-sopimus on hyvä juttu.

    Muistan kuinka EY jäsenyys nousi tapetille kun olin lukiossa. Aika häikäilemättä sitä ajettiin "uutena YYA sopimuksena". Epäilijät leimattiin vähällä ymmärryksellä varustetuiksi, ellei suorastaan psyykkisesti häiriintyneiksi.

    Vallan siirtämisestä maamme rajojen ulkopuolelle ei ollut oikein kukaan kiinnostunut - vaan kerrottiin esimerkiksi, että itsenäisyys tarkoittaa sitä, että puhumme nyt ja tulevaisuudessa suomea?!

    Henkisesti vähemmän kykeneville ihmisille EY myytiin lupaamalla halvat autot, 30 markan koskenkorvalla ja kertomalla, että ulkomaiset herrat eivät voi sen huonompia kuin kotimaiset, jotka olivat ajaneet meidät lamaan. Ehkä omituisimpia juttuja mitä luin, oli eräässä julkaisussa kerrotttu väite, että EY:n sopimukset mahdollistaisivat sen, että kansalaiset saisivat kantaa pistooleja itsepuolustusa varten...

    Sanotaan niin, että rahvaan pettymys oli käsin kosketeltava kun luvattu onni ja ihanuus ei koittanutkaan. "Mitä helvettiä ravintoloiden ovilla on portsareita vaikka olemme EU:ssa!"

    Joka tapauksessa oli hämmentävää nähdä, että muutamassa vuodessa YYA:n ylistäminen muuttui EU:n suurvaltaaseman hehkuttamiseksi. Hesarissa jopa yritettiin masinoida EU isänmaallisuutta. Surkuhupaisimpana juttuna muistan erään hesarin jutun jostain EU kansalaistapaamisesta, jossa belgialainen reilu viiskymppinen mies kertoi olevansa "valmis kuolemaan Helsingin puolesta". Muutaman vuoden jälkeen nuo pateettiset jutut sitten lopetettiin, kun ei niitä kukaan voinut tosissaan ottaa.

    Olen kauhulla katsellut kuinka Suomessa on menty Ukrainan sodan myötä suoraan mukaan itäeurooppalaiseen kohtalonyhteys vouhotukseeen ja sivilisaatiotaisteluun. Ikävä kyllä EU:n todelliset suurvallat kuten Ranska ja Saksa haluavat yhä edelleen Venäjän strategiseksi kumppaniksi - ei uutta kylmää sotaa Euroopan rajoille. Ne kyllä tietävät, että EU:sta ei kasva globaalia supervaltaa jos uusi kylmä sota alkaa. Pienillä rajamailla kuten Suomella on uhrattavan puolustusvyöhykkeen, raaka-aine reservaatin sekä maksumiehen osa.

    Pidän Mannerheimia ehdottomasti suurmiehenä, mutta ehkä eri syistä kuin muut suomalaiset.

    Jostain kumman syystä on unohdettu, että Mannerheim vastusti jyrkästi vapaussodan jälkeen sitä, että maastamme tehtiin Saksan protektoraatti. Siltä kohtalolta meidät pelasti vain Saksan tappio maailmansodassa ts. meistä riippumatomat asiat.

    Sama lapselliset tarpeet "isoveikasta" ja meidän osastamme osana suur- tai supervaltaa ovat toistuneet historiassamme usein. Toivon, että kun EU vielä elinaikanani lopahtaa, meillä on omat suorituskykyiset asevoimat ja jonkinlainen järkevä väestörakenne sekä talous on olemassa. Jos ei ole niin kohtalomme on liittyä slaavilaiseen kansonjenmereen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Niinistön johdolla Suomi on hetkessä asemoitu Pohjoisbalttilaiseksi maaksi. Näin Suomi nähdään maailmalla nyt tulevaisuudessa. Se siitä Suomen maabrändistä.
      Tai ehkä me sitä sitten olemme aina olleetkin.

      Poista
    2. Mitenköhän on tuon Ruotsin Natoon liittymisen kanssa. Onko kaikki ollut pelkkää teatteria ja Ruotsi ei sinne todellisuudessa ole menossakaan. Jospa haluavat pitää itsenäisyytensä kuten Sveitsi, Itävalta . . etc

      Poista
    3. Kuten Ruotsikin, oletettavasti?

      Poista
    4. Suomi ei ole Ruotsi. Ruotsi, Norja ja Tanska asemoituvat historiallisesti, kielellisesti ja kulttuurisellisesti pohjoismaiksi. Suomen asema yhtenä pohjoismaista ei ole niin vahva kuin edellä mainituilla. Suomi on jotain aivan muuta. Kylmän sodan aikana Suomi haluttiin osaksi pohjoismaita koska katsottiin että näin estettäisiin osaltaan Suomen joutumista yhä tiivimmin NL vaikutuspiiriin. EUn ja NATOn jäsenenä katsotaan ettei tälläista tarvetta ei enää ole.

      Hyvä esimerkki tästä on Suomen asema NATOssa. Suomi on samassa komentoportaassa baltian maiden ja Puolan kanssa. Vaikka Suomi ei tätä halunnut.
      Samoin Suomi on jäänyt pahasti jälkeen muista pohjoimaista mitä tulee kansantuotteeseen ja kansalaisten elintasoon. Ero tulee kasvamaan tulevaisuudessa ja alamme lähentyä baltian maita. Asiaa pahentaa se että olemme itse katkaisseet suhteemme Venäjään. Venäjän kauppa ja markkinat ovat olleet ja olisivat yksi Suomen mahdollisuuksista. Venäjä on yksi harvoista ellei ainoa maa jossa suomalaislla kulutustuotteilla on ollut hyvä maine. Suomalaisia juustoja voi olla vaikea myydä vaikkapa Ranskassa.

      Poista
    5. "... Suomi ei ole Ruotsi...".

      Hyvä kirjoitus.

      Poista
    6. Suomio on itsenäinen vain suhteessa Venäjään.

      Poista
    7. "Venäjän kauppa ja markkinat ovat olleet ja olisivat yksi Suomen mahdollisuuksista."

      Ja millähän valuutalla se kauppa olisi maksettu? Itsenäisyydelläkö? Venäjä ei myynyt imperiumiaan makkarasta eikä Suomen kannattaisi myydä itsenäisyyttään Venäjän kaupasta.

      Poista
    8. Kysymys: "Venäjän kauppa ja markkinat ovat olleet ja olisivat yksi Suomen mahdollisuuksista."

      Vastaus: ”Ja millähän valuutalla se kauppa olisi maksettu?”.

      No ei ainakaan itsenäisen Suomen markalla! Olisi varmaan pitänyt käyttää euroa, siis tuota EU:n valuuttaa, ja tyytyä nöyrästi EU-roistovaltion alaisuuteen, jonne meidän riistetty.

      Poista
  13. "Pohjoismaisella politiikalla ei muutenkaan ole ollut Venäjän kannalta aggressiivista luonnetta enää pariin sataan vuoteen, mikä lisää asia uskottavuutta."

    Vihavaisen tekstissä olen havaitsevinani, ja minähän saan tykönäni olla "havaitsevinani", jälleen tätä nykyä meillä harvinaisen järjen äänen (vaikka en läheskään kaikkia hänen historiaa yleensä koskevia kannanottojaan vuosien varrelta allekirjoitakaan). Perussanomaksi tulkitsen tuon "sordiinoa sotatorveen", sitäkin suuremmalla syyllä, kun ilmaisen pitkään patoutunut kiihkomielisyys Venäjää kohtaan tuntuu julkisuudessa ottavan alati uusia, ärjyviä kierroksia.

    Tuossa alun sitaatissa Vihavaiselta tulee mielestäni hienolla tavalla näkyviin nykyään tuiki harvinainen "audiatur et..." -asenne. Rauhan säilyminen Pohjolassa on vaatinut panosta KAIKILTA asianosaisilta, ei vain yhdeltä. Ja kuitenkin: nykytilanteessa, esimerkin ottaakseni, raivo N:n kaupungissa tuntuu kohdistuvan jopa jokirannan taiteellisesti sinänsä kömpelöihin pronssifiguureihin, jotka illustroivat Ruotsin ns. vuoden 1812 politiikkaa, joka takasi näihin asti pysyvän rauhan Pohjolaan. Sen kimpussa ovat häärineet erään yksipuolisuudestaan tunnetut toimittajat ja, mikä hämmästyttävintä, jopa paikallinen historia-alan yhdistys! Tuo kuulemma tympeitä mielleyhtymiä "yy-yy-aa:sta"! Sotaako siis tilalle?

    Kaukaiselta kouluajalta jäi muun ohella mieleen antiikin sanonta puunilaissotien ajalta: "Unus homo nobis cunctando restituit rem." Mielestäni Suomea 1946 - 1981 johtaneet kaksi presidenttiä toteuttivat maalle menestyksekkäästi tuota maksiimia kansalaisten hyväksi - ei niinkään "cunctando", koska en jälkimmäisen presidentin aikana varttuneena enkä tutkimuskirjallisuudenkaan perusteella ole pystynyt havaitsemaan Suomen olleen millään "kaltevalla pinnalla", kunhan elettiin päivästä toiseen. (Olen kyllä aikoinaan lukenut sen Vihavaisen punakantisen kirjan, jonka kansipaperissa ugrilainen patalakkipoika taipuilee sinne tänne.) Ennemmin siis valtiojohtoa ja muita potentaatteja ohjatkoon "ratio" kuin patoutuneet affektit.

    (Jos saan niskaani sen tutun ryöpyn, niin tässä vastaukseni "sotasyyllisyydestä": Hyökkääjä yksiselitteisesti Venäjä, kansainvälistä oikeutta karkeasti rikkoen. Mutta miksi - sen selvittää tulevien aikojen historiantutkimus, jos selvittää.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse sanonut tuon samoin siten, että se mikä Tali-Ihantalassa pelastettiin, se Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisella linjalla säilytettiin. Länsi oli jättänyt meidät ihmissyöjävaltion kanssa yksin, piti vain yksin pärjätä.

      Em ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kun meidät oli tarkoitus sulkea taas Venäjän etupiiriin, oli hyvä liittyä Natoon - sulkematta silmiämme siltä, että myös Usa:lla on omat intressisinsä; kuka aikuinen kuitenkaan uskoo ilmaisiin lounaisiin.

      Poista
    2. ”… Em ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kun meidät oli tarkoitus sulkea taas Venäjän etupiiriin…”

      Voi veikkonen, eikö kartta ole sinulle tuttu? Mehän OLEMME Venäjän etupiirissä. Kysymys on vain siitä, kuinka me tässä etupiirissä käyttäydymme.

      Nyt olemme somasti Nato-linjassa, ihan eturintamassa: Suomi – Viro – Latvia – Puola. Ruotsi joutuu toiseen komentokeskukseen, kas kun se on läntinen valtio.

      Tässä me suomalaiset nyt noudatamme sitä reunavaltiopolitiikkaa, jota kovasti harjoitetiin myös itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen. Silloinkin jotkut onnettomat kritisoivat kenraali Walleniuksen politiikkaa, jonka hän tietysti itse kielsi.

      Liitoskohdassa olemisessa on kuitenkin se hankala puoli, että siellä saa ensimmäisenä turpiinsa ja saattaapa vallan hiertyä muroille.

      Poista
    3. "Mehän OLEMME Venäjän etupiirissä. "

      Mielenkiintoinen näkemys: Venäjän naapurit siis kuuluvat sen etupiiriin.

      "Kysymys on vain siitä, kuinka me tässä etupiirissä käyttäydymme."

      Ilmeisesti mielestäsi pitäisi alistuvaisesti, ellei suoranaisesti matelevaisesti. Onneksi kansalaisten enemmistö ja maan vastuullinen johto on valinnut hiukan toisen tien.

      1920-luvun reunavaltiopolitiikasta nykytilanne eroaa siinä, että mainitut reunavaltiot kuuluvat nyt liittoon, jonka takana on voimaa ja jota suuri ja mahtava Neuvostoliittokaan ei uskaltanut haastaa.

      Poista
    4. ”… Venäjän naapurit siis kuuluvat sen etupiiriin…”.

      Etupiiri, etuala; käytä ihan mitä sanaa tahdot asiaa kuvaamaan. Mutta niinhän se on, että jokainen valtio joutuu ottamaan huomioon, mitä sen välittömässä läheisyydessä tapahtuu.

      ”… Ilmeisesti mielestäsi pitäisi alistuvaisesti, ellei suoranaisesti matelevaisesti…”.

      En ole tänään nyppivällä tuulella, joten en ole sinulle ilkeä. Totean vaan, että sisälukutaitosi ja päättelykykysi vaativat vielä vähän hiomista.

      Jos sinä joudut tavarajunan etupiiriin, älä veikkonen kaihda kontaktia; kannattaa aina yrittää. Me muut käytämme järkeä ja sovittelutaitoa.

      ”… jonka takana on voimaa…”.

      Siitä vaan mittelöimään taktisten ydinaseiden kanssa! Järki on ihan yliarvostettua ominaisuus.

      Poista
  14. "Tulevaisuuskin lienee vielä edessä"

    Kuten tunnettua, Vladimir Vladimirovitsh Putin jätti G-8 eli jätti tulematta G-8 seuraavaan istuntoon. Se oli Kremlin ylpeyttä. Näin köyhä G-7 jäi odottamaan parempia aikoja.

    Kuinkas ollakaan, Putin Vladimir Vladimirovitsh perusti oman kerähmönsä, nimeltänsä G-1. Se perustuu varmaankin olettamukseen, että ”vse flagi v gosti budut ko mne” eli kaikki liput tulevat luokseni. Raukka Putin on varmaankin rakennuttanut jo ne tornit, joihin maailman liput asennetaan ilolla ja kunnialla.

    Vladimir Vladimirovitsh Putin on kärsivällinen ukkeli, hän voi odottaa vaikka useita vuosikymmeniä, bunkkerissaan.

    VastaaPoista
  15. On se hyvä noiden kanssa vähän kattella ettei olla samassa tilanteessa kuin kesällä 1918 suurvallan hyväntahtoisuuden suhteen

    VastaaPoista
  16. Pieni maa on niin itsenäinen kuin isommat maat sen suvaitsee olevan , parhaimmillaan autonominen. Aika ajoin enemmän itsenäinen kuin vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas jännä mietelause, omasiko? Kerrohan toki lisää ajatuksistasi itsenäisyytemme suhteen.

      Poista

Kirjoita nimellä.