Hapokasta, sanoi Kekkonen

Hapokasta

Huomasin netistä hätkähdyttävän uutisen. Kuva esitti vankkoja rautaketjuja, jotka olivat ylt’yleensä ruosteessa.

Teksti kertoi, mitä on tapahtunut: kyseessä oli hapen aiheuttama korroosio. Oletko ymmärtänyt, kysyi kirjoittaja, että myös me hengitämme koko ajan happea valtavia määriä. Jos happi kykenee tuhoamaan massiiviset kettingit, mitä se voikaan tehdä heiveröiselle ihmisorganismille?

Suoraan sanoen, en mennyt paniikkiin ja olen tuosta tiedosta huolimatta nukkunut erinomaisesti. Tiedän kuitenkin paljon asioita, joita moni ei tiedä tai uskalla tiedostaa ja joiden ymmärtäminen saattaisi turmella koko heidän elämänsä.

Mitäpä onkaan se vilja, joka muodostaa pohjan suurimmalle osalle kaikesta siitä, mitä nautimme päivittäin ravinnoksi? Se on likaisessa mullassa, myriadien mikrobien saastemeressä kasvatettua epäluonnollista monokulttuuria, jonka nousua tehostetaan inhottavilla ja vaarallisilla aineilla, joista suoranainen paska kuuluu miellyttävimpiin.

Makkara puolestaan on osittain tehty kuolleiden eläinten osista. Eläimet on ensin tahallisesti tapettu. Itse pidän kuitenkin kuollutta lihaa miellyttävämpänä ravintona kuin elävää. En tiedä miksi näin on, mutta ajattelen, että vanhat käsitykset perisynnistä selittävät asian jollakin tasolla.

Tiedän myös, että olen joka hetki voimakkaan gammasäteilyn kohteena asuessani täällä Suomessa. Monessa muussa maassa tilanne on paljon parempi. Tätä säteilyä tulee kallioperästämme aivan riippumatta siitä, onko sinne sijoitettu ydinjätteitä, jotka sivumennen sanoen eivät tuota säteilyä lisää lainkaan.

Onneksi säteilyn vaarat ovat hyvin vähäiset, joskaan eivät olemattomat. Sen sijaan erittäin vaarallista on se ultraviolettisäteily, jonka itsekin paljain silmin näen ja joka aiheuttaa suuren määrän kuolemantapauksia joka vuosi.

Minulla ei kyllä ole tapana siltä erityisesti suojautua, mutta toisaalta en myöskään mene avoimelle paikalle sitä vapaaehtoisesti keräämään, kuten monet tyhmyrit näyttävät tekevän.

Tiedän myös syöväni ja juovani kymmeniä sellaisia valmisteita, jotka aiheuttavat syöpää. Mikäli minulla riittää elinvuosia vielä vaikkapa kymmenen tai enemmän, tiedän melko varmasti saavani syövän, joka minulla nytkin jonkinasteisena lienee. Muussa tapauksessa kuolen johonkin muuhun, mutta menoa se on joka tapauksessa.

Ajatus terveenä kuolemisesta ei ole lainkaan hullumpi ja itse asiassa se on haaveenani. Sängyssä kituminen vuositolkulla ilman kykyä aktiiviseen elämiseen ei houkuttele. Siihen tilaan voi päästä monta tietä ja niitä yritän karttaa kohtuutta muistaen tässäkin suhteessa.

Maksimaalinen terveyden perässä juokseminen ei ihmistä pitkälle auta. Kekkonenkin, joka onnistui pitkään erinomaisesti, hävisi lopulta pelin, mutta arvostan hänen hyvää yritystään, siinä oli taistelijan mallia ja samalla kohtuuden tajua.

Kekkonen näyttää syöneen hyvää ja herkullista ruokaa, eikä mitään heinää ja vaikuttaa siltä, että hänen elämänsä oli vaivan väärttiä aivan viimeisiin vuosiin saakka.

Mikäli henkilääkärit olisivat alkaneet varoitella ruuan hapattavasta vaikutuksesta ja muuta puutaheinää ja yrittäneet astua kokin reviirille, olisivat he varmaankin saaneet lähtöpassit.

Se olisi ollut aivan oikein. Luultavasti kansallemme oli onneksi, että päämies oli sentään varsin kauan joviaali ja elämäniloinen, jos kohta kierokin. Kireälle vedetty lääkärien valmistama ruokavalio olisi ehkä antanut meille aivan toisenlaisen Kekkosen, jonka muistoa eivät hilpeiden iltojen ja päivien antamat vaikutteet olisi kultaamassa.

Kekkosta voi syyttää monesta asiasta, kuten meitä useimpia, mutta ei hän erityisen hapan ollut. Mikäli krooninen närästys olisi vielä liittynyt liki diktaattorimaiseen valtaan, ei meillä tänään kukaan viitsisi valmistaa ja myydä Kekkosen nimellä keskiolutta. Nyt se on mielestäni varsin onnistunut brändi ja näyttää kaupaksi menevän.