torstai 19. lokakuuta 2023

Illuusiot karisevat

 

Mitä luulemme tekevämme?

 

Muuan merkittävä lähi-itäläinen toimihenkilö nosti kerran äärimmäisen kovaan paikkaan jouduttuaan esille näkökulman, joka asetti asiat objektiivisesti laajempaan kontekstiinsa. Hän ei keskittynyt ruikuttamaan omaa kurjuuttaan ja kärsimänsä vääryyden kohtuuttomuutta, vaan kehotti antamaan anteeksi piinaajilleen, jotka eivät tienneet mitä tekevät.

Tämä oli jo moraalinen urotyö jos mikä ja luulen, että se on miltei kaikille meille mahdoton. Turpaanhan noita lurjuksia olisi kuulunut antaa ja oikein kunnolla sittenkin. Normaali oikeustaju kehotti sellaiseen ja vaikka kyseisellä vääryyden uhrilla ei kaiketi ollut siihen tarvittavia resursseja, oli itse mielentila sen sijaan vääryyttä tekeville vihollisille niin myötämielinen, että se tuntuu aivan luonnottomalta näin meidän eläinten kesken sanottuna.

Pohdiskelematta sen pitemmälle oman lajimme biologisesti määräytyviä käyttäytymistaipumuksia ja niiden pohjalta syntyneitä normeja, kiinnitän huomiota asian gnoseologiseen aspektiin. Fariseusten ja saddukeusten riivaama älyvapaa kanalja (canaille, canaglia) tiesi ihan hyvin, mitä oli tekemässä. Hurskaat ymmärsivät, että Jumalan pilkkaajalle kuului lain määräämä rangaistus ja sitähän siinä oltiin yhtenä perjantain puhteena panemassa täytäntöön asiaankuuluvin menoin.

Mutta sitäpä ei tuo riekkuva kanalja (ks. Vihavainen: Haun roskajoukko tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)) tiennyt, että juuri tuo sellaisenaan varsin tavanomainen toiminta tulisi juuri tässä tapauksessa ytimeksi suureen maailmanuskontoon, joka vuosituhansien mittaan vaikuttaisi keskeisesti miljardien ihmisten elämään.

Olen usein ajatellut ja sanonutkin, että tämä väärinpäin kohti ikuista tulevaisuutta hortoileva lajitoveriemme lauma ei ylipäätään tiedä, mitä on tekemässä eli millaista tulevaisuutta sen teot ja suunnitelmat tosiasiassa valmistavat.

Esimerkkejähän aivan karkeista väärinymmärryksistä on loputtomiin. Ajatellaan vaikka 1900-lukua. Vuonna 1914 mentiin tekemään nopeaa selvitystä Euroopan ja samalla maailman herruudesta ja tosiasiassa tuhottiin koko maanosa vuosikausien päättömässä teurastuksessa. Venäjällä ruvettiin rakentamaan uutta vapauden valtakuntaa ja perustettiin sen aikaan saamiseksi maailman suurin kuritushuone.

Ja riittäähän näitä. Saksa ja Japani päättivät sitten viedä kansansa mahtiin ja vaurauteen kukistamalla kilpailijat sotilaallisesti, mutta saavuttivat tämän päämäärän vasta sen jälkeen, kun ne itse, armeijoineen kaikkineen oli säälimättömästi murskattu.

Neuvostoliitto päätti vuonna 1939 suorittaa maailman suurimmalla ja moderneimmalla armeijallaan nokkelan pikku operaation, jossa pieni naapurimaa vedettäisiin oman etunsa mukaisesti oikealle paikalleen maailmanhistoriallisen edistyksen palvelukseen. Sen sijaan tapettiin ja vammautettiin satoja tuhansia ihmisiä ja saaliiksi jäi vain omalle maalle aivan tarpeettomia, ihmisistä tyhjennettyjä alueita.

Kun sitten ajatellaan nykyisempiä aikoja, on annettava tunnustusta ainakin niille tavoitteille, jotka nyt asetettiin.

Kansallisen ryöstömurhaamisen ja varastamisen sijasta pyrittiin sitomaan maat toisiinsa molemminpuolisesti edullisen yhteistyön avulla. Kenenpä etuja palvelisi väkivaltapolitiikka silloin, kun oli selvää, että parempiin tuloksiin ja jopa ilman ihmisuhreja päästäisiin soveltamalla kansainvälistä työnjakoa: halpaa energiaa sieltä, missä sitä oli ja laadukkaita hyödykkeitä sieltä, missä niitä osattiin tehdä.

On irvokasta, että tällainen politiikka on sittemmin leimattu vastuuttomaksi ja peräti häpeälliseksi. Sitä voi toki syyttää siitä, että se edusti liian rationaalista ajattelua ja piti liian epätodennäköisenä sellaista uhkapeliä, joka tarpeettomasti vaarantaisi toimijoiden omat elinedut.

Kun me nyt syystäkin kauhistelemme Venäjän törkeää väkivaltapolitiikkaa, lienee meidän joka tapauksessa syytä ottaa huomioon, ettei Venäjä (lue Putin) tietenkään nyt tähän pyrkinyt sen enempää kuin ensimmäisen maailmansodan sytyttäjät pyrkivät vuosikausien päämäärättömään verilöylyyn.

Termillä sotilaallinen erikoisoperaatio on jo kauan ollut vahva tragikoominen lataus. Ylistettyjen ja pelättyjen erikoisjoukkojen suoritus osoittautui nollan arvoiseksi tai itse asiassa vieläkin pahemmaksi. Siitä seurasi sarja toinen toistaan surkeampia epäonnistumisia, joita koetettiin paikata terrorisoimalla vihollisiksi muuttunutta siviiliväestöä ja hävittämällä infrastruktuuria.

Vallinneen viisauden mukaan nykyaikainen suurkaupunki on äärimmäisen herkkä mekanismi, jonka saattaa panna polvilleen kyberasein suorastaan käsin koskematta ja ainakin nyt muutamalla ohjuksella strategisiin kohteisiin. Talven tullen syntyisi uusi vuoden 1942 Leningrad, ellei rauhaa kiireesti solmittaisi.

Mutta taaskaan ei käynyt, kuten pelättiin ja Kremlissä toivottiin. Sen sijaan koko Venäjä on nyt joutunut vaaravyöhykkeeseen. Sen kansainvälinen asema on romahtanut ja kysymys alkaa olla siitä, kykeneekö se edes puolustamaan alueita, jotka se on suurieleisesti liittänyt itseensä.

Taloudellista romahdusta ei ole lähes autarkkisessa suurten kotimarkkinoiden maassa odotettavissa, mutta kyllä sen sijaan niukkuutta, jonka kansa käsittää vihollisvaltioiden syyksi. Niin aina. Mutta isänmaallisuus ja jopa hurmahenkinen cvhauvinismihan eivät tästä vähene, vaan lisääntyvät.

Nyt olemme saaneet nähdä, etteivät rintamat Ukrainassa ole romahtamassa kummallakaan puolella eikä sotaa ilmeisesti voida voittaa millään ihmeaseilla, joihin naiiveimmat sotilasasiantuntijat vielä äskettäin luottivat.

Olisi hienoa, jos sota voitaisiin lopettaa yksinkertaisesti lyömällä hyökkääjän joukot ja viemällä sen vastuullinen johto uuden kansainvälisen tuomioistuimen eteen. Höperöimmät haaveilevat jopa ikuisesti ihmiskunnan kiusaksi ajatellun Venäjän hävittämistä suurvaltana. Tämä tuo mieleen ns. Morgenthau-suunnitelman, jota ei tarvinne tässä esitellä.

Morgenthau-suunnitelmaa ei koskaan toimeenpantu ja luulen, että jokainen käsittää nyt, että se oli hyvä asia. On lähdettävä siitä, että suuret valtiot ovat aina keskuudessamme ja että niiden pyrkimyksiä kannattaa yrittää ymmärtää samaan aikaan, kun niiden ylenpalttisia haluja pidetään aisoissa kansainvälisin sopimuksin, mikä tarkoittaa liittoutumista. Se voi kuulostaa tylsältä, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.

Samuel Charap Foreign Affairs-aikakauslehdessä (July-August 2023), joka edustaa alan amerikkalaista huipputasoa, pitää välttämättömänä, että Ukrainassa on nyt pyrittävä päättämään sotiminen sopimuksilla mahdollisimman pian. Se, missä rintamalinja sijaitsee ja mihin se jää, ei ole olennaista.  Maa saattaa jäädä kahtia jaetuksi, mutta joskus tulevaisuudessa asia voidaan ratkaista, kuten tapahtui Saksassa vuonna 1990.

Carter Malkasian samassa lehdessä kannattaa niin ikään neuvottelujen aloittamista mahdollisimman pian. Ne voitaisiin järjestää vaikkapa YK:n välityksellä.  Jos ne epäonnistuvat, ei nykyiseen tilanteeseen verraten ole menetetty mitään. Sen sijaan neuvotteluilla alennetaan eskalaation riskiä, joka on nyt hyvin suuri.

Jaetun Korean esimerkki ei Malkasianin mielestä ole pelottava esimerkki, vaan kyseessä oli päinvastoin voitto sekä Ukrainalle että koko maailmalle.

Kovin paljon älyä ei vaadita todistelemaan, että aselepo se vasta paha asia olisikin, mutta tämä näyttää kyllä perustuvan siihen tosiasioiden karkeaan väärinymmärtämiseen, josta esimerkkejä on julkisessa sanassamme ollut sodan alkamisesta lähtien yhä uudelleen, päivittäin.

Venäjä ei ole romahtamassa, mutta se, samoin kuin Ukraina, tietysti kärsii sodasta tavattomasti. Erityisen vaarallista on, että väkivallan kierre uhkaa kasvaa koko ajan suuremmaksi ja että tulevana talvena saattaa maailman muuttua helvetiksi yhä uusille ja uusille miljoonille ihmisille ainakin Ukrainassa.

Sodan lopettaminen silloin, kun sille on uhrattu tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, on psykologisesti aina hyvin vaikea asia. Primitiivireaktioon taipuvainen ihminen saattaa yrittää ratkaista dilemman uhraamalla vielä moninkertaisesti enemmän.

Kun voimavarat loppuvat, pakottaa äärimmäinen nääntymys joka tapauksessa rauhaan, jonka oikeudenmukaisuudesta ei ole mitään takeita. Päin vastoin, valtavat menetykset aiheuttivat ympärysvaltojen taholla halun kostaa kaikki Saksalle korkojen kanssa ja tämän tarinan jatkonhan me tunnemme.

Enemmittä jeesusteluitta, Putinin ja hänen kätyriensä vastuutonta ja rikollista hyökkäystä ei ole syytä antaa anteeksi ainakaan täällä maan päällä. Sen sijaan meidän kannattaa yrittää ymmärtää niitä, jotka sodasta kärsivät, eivätkä kykene siitä irtautumaan.

Kansainvälisellä tasolla olisi tehtävä jotakin niiden seurausten lievittämiseksi ja lopettamiseksi, jotka ovat johtuneet vastuuttomien pelurien rikollisesta kevytmielisyydestä. Meillä ei ole syytä suhtautua välinpitämättömästi niihin seurausiin, joita taistelujen jatkuminen aiheuttaa.

 

53 kommenttia:

  1. Henkisesti hörhöt ihmiset uskovat, että me ihmiset olemme täällä oppimassa ja vastoinkäymiset ovat niitä parhaimpia opettajia ja luultavasti näin onkin. Ajatusta voi tietysti laajentaakin, joten sama koskee varmasti kansoja ja kokonaisia kulttuureja. Nyt meillä on Ukrainassa ja tietysti tuolla Lähi-idässä pari malliesimerkkiä, että porukka on selvästi pinnannut muutamalta elämän oppitunnilta ja nyt joutuvat oppimaan kovemman kautta laiminlyödyt läksynsä.

    Onhan niitä jukuripäisiä oppilaita meilläkin, mutta toivottavasti niin vähän, ettei koko kansaa tarvitse kepin ja ruoskan avulla panna laiskanläksylle.

    VastaaPoista
  2. Olisi todellakin tärkeää saada aikaan tulitauko, nyt aluksi. Tulitauosta sopimiseen on liityttävä tinkimätön ehto, että hengähdystaukoa ei käytetä vain varustautumiseen vihollisuuksien jatkamiseksi. Sellainen rauhanneuvotteluiden vetäjä, jonka molemmat osapuolet voisivat hyväksyä, on kyllä vaikea ratkaistava. YK se tuskin voi olla, kun tiedetään minkälaisia blokkiutumisia järjestössä esiintyy. Ehkä neuvottelujen vetäjä voisi olla joku konfliktin osalta puolueeton ja ulkopuolinen, mielellään maantieteellisesti kaukana sijaitseva maa. Sellainen kuin vaikkapa Chile.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millähän tuollainen "tinkimätön ehto" ehto varmistetaan, varmaankin samalla tavoin kuin hiiret kellon kissan kaulaan.

      Poista
    2. Suomihan olisi voinut toimia asiassa rauhanvälittäjänä, mikäli ei olisi sotkeentunut neukkujen keskinäisen kahinan osapuoleksi.

      Poista
    3. Suomihan olisi voinut toimia rauhanvälittäjänä, mikäli ei olisi päättänyt ryhtyä tämän neukkujen keskinäisen kahinan osapuoleksi.

      Poista
    4. "Suomihan rauhanvälittäjänä"

      Sallikaa minun nauraa, hiirten puhemies pyytämässä kissalta lupaa panna kello sen kaulaan.

      Poista
  3. Herttaisen lapsellinen tuo Carter Malkasianin haavekuva siitä, että YK kykenisi tänä päivänä mihinkään rauhanvälitykseen.

    VastaaPoista
  4. "Illuusiot karisevat"

    Venäläiset todellakin rakastavat tulevaisuuttaan. Aikoinaan Nikita Sergejevitsh Hrushev julisti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen eräässä kokouksessa, että neuvostokansa elää kommunismissa eli yltäkylläisyydessä vuodesta 1980 lähtien.

    Vladimir Vladimirovitsh Putin myöskin rakastaa Venäjän tulevaisuutta. Eilen Venäjän Duumassa julistettiin, että Putin antoi määräyksen, että viidenkymmenen vuoden kuluttua Venäjän väestöluvun tulee kaksinkertaistua. Toisin sanoen vänäläisiä pitää silloin olla 280 miljoonaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne, joiden nykyisyys on helvettiä, rakastavat tulevaisuuttaan - tai illuusiota siitä.

      Poista
  5. Guterres näyttää olleen Kiinassa Vyö ja tie- kokouksessa pitämässä puhetta, jossa oli maininnut Israelin, mutta ei Ukrainaa. Hienotunteisuudesta läsnä ollutta Putinia kohtaan ilmeisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guterres on ikäänkuin YK:n hampaattomuuden ja mitättömyyden symboli, ja onnistuu munaamaan koko instituution.

      Poista
  6. Ekonomistien mukaan Venäjän bkt kasvaa tällä erää noin +2,5 %:n vauhdilla, mikä on yllättänyt monet. Venäjälle varmana pidetty talousromahdus on peruttu? Mutta miten hyvä mittari bkt on erityisesti tässä tilanteessa? Paralyysin kokenut rupla on fiktio, kiinni määrittelijästä, sanoi valuutanvaihtotoimisto mitä tahansa. Olennainen kysymys on, yksi niistä, miten suuri osa Venäjän kansataloudesta on sotataloutta ja mikä siviilitaloutta? Raja on häilyvä, mutta arvioisin että jopa 40 % on sotaa palvelevaa, mukaan lukien kaiken sodan vuoksi mukautettu ja ruuvattu. Kansantalous on prosessi, jolla on pitkä häntä: nyt syödään kaikesta mitä muuten olisi tehty tulevaisuuden eteen, tehty ja kehitetty. Jos globaali uusiutuvan energian prosessi toteutuu, Venäjän yksinomainen tulovirta ehtyy, väistämättä ja jyrkästi, - ja nyt rotan lailla järsitty kansantalous voi yllättää, nopeasti ja rajusti.

    VastaaPoista
  7. ”… Jaetun Korean esimerkki ei ... ole pelottava esimerkki, vaan kyseessä oli päinvastoin voitto sekä Ukrainalle että koko maailmalle ...”.

    Mutta onko se voitto – riittävä voitto – Venäjälle?

    Vastausta voi hakea siitä, mitä Venäjä aikanaan Ukrainan neuvotteluista tavoitteli ja jotka jo Minskin sopimuksissa yhdessä sovittiin. Eli kahta seikkaa: Itä-Ukrainan kansalaisille rajoitettua, sisäistä autonomiaa, ja toiseksi sitä, että NATO ei työnnä sotakoneistoaan Venäjän sydänmaiden kylkeen.

    Toinen Venäjän vaatimus on nyt toteutettu korkojen kera: Ukrainan itäiset osat ovat nyt liitetty pysyvästi Venäjään. NATO-vaatimukseen taas Yhdysvallat ei suostu, eikä asiaa kysytä Ukrainalta.

    Venäjän kannalta parhaalta vaihtoehdolta näyttää siis suunnilleen nykyisen rajalinjan vakiinnuttaminen jäädytettyyn konfliktiin. Silloin NATO ei tule Ukrainaan.

    Venäjä saa siis tahtonsa läpi, tosin rankoin uhrauksin. Mutta mitä Ukraina tästä kostui? Kun sotaa tarkastellaan kuin Grimmin satuja – joissa on pahiksia mutta ei politiikkaa eikä intressejä – niin lapselliselle Ukrainalle jää kaluttu luu käteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukraina kostui nyt ainakin sen, että siitä ei tullut heti venäläisen mafian raa'an ryöstön ja raiskauksen kohde.

      Siis Urkraina sai vähintään sen saman, mitä Suomi sai Talvisodalla.

      Poista
    2. "Ukrainalle jää kaluttu luu käteen."

      Ei vaan vapaus liittyä haluamaansa läntiseen yhteisöön.

      Poista
    3. “… siitä ei tullut heti venäläisen mafian raa'an ryöstön ja raiskauksen kohde…”.

      Missä on Matiaksen logiikka? Eikö se Ukrainan juuri nyt parhaillaan ole raiskauksen kohde?

      Ja se toinen vaihtoehtohan oli se, että Ukrainan itäosan kansalaiset saavat rajoitetun, sisäisen itsemääräämisoikeuden. Kosovossa sentään länsi ja NATO erottivat sotimalla osalle kansalaisia kokonaan oman maansa.

      Poista
    4. "... Ei vaan vapaus liittyä haluamaansa läntiseen yhteisöön...".

      Tällaiseltako se sotatilanne sinusta vaikuttaa? Talvi on käsillä, ja Ukraina ei ole edistynyt mihinkään kesän "vastahyökkäyksellään".

      Ja nyt Ukraina liittyisi siis läntiseen Natoon? Vai?

      Poista
    5. Anonyymi kirjoitti: "Talvi on käsillä, ja Ukraina ei ole edistynyt mihinkään kesän "vastahyökkäyksellään". Niinhän sitä luulisi.. Erityisesti viimeisten viikkojen aikana Venäjän maajoukot ja ilmavoimat ovat kärsineet valtavia tappioita. Venäjän tuoreet "vastahöykkäykset" Avdijivka-kaupungin seudulla johtivat suoranaiseen teurastukseen. Alkaa käydä sloboja sääliksi.. Kotimainen uutisointi niistä tapahtumista tulee aina 2-3 päivän viiveellä. Omana lähteenä (luotettavana sellaisena) toimii jokaisena aamuna "Reporting from Ukraine": https://www.youtube.com/@RFU

      Poista
    6. ”… Niinhän sitä luulisi …”.

      Parempi olla luulematta, parempi on tietää.

      ”… Omana lähteenä (luotettavana sellaisena) …”.

      Ihanko totta, että sellaista käytät, siis ihan luotettavaa lähdettä. Siis Ukrainan omaa propagandaa, kuten sivustolta ilmenee.

      Käypä netin sivuilla, joilla karttakuvin esitetään sodan tilanne päivittäin, painopisteet ja edistyminen. Voit valita useasta länsimaisesta ja vertailla esityksiä.

      Kerro sitten, miten Ukrainan hyökkäys edistyy. Unohda ”teurastukset”, katso tilannetta.

      Poista
    7. Kuten mainitsin, kyseinen Reporting from Ukraine on osoittautunut tarkaksi ja luotettavaksi (1,5 vuoden havainto) kun aina kertoo myös ukrainalaisten vastoinkäymisistä.. Mutta kun sinulle ei tunnu kelpaavan, niin tässä venäläiset lähteet (hakusana Авдеевка ja hakukone yandex): https://yandex.ru/search/?text=%D0%90%D0%B2%D0%B4%D0%B5%D0%B5%D0%B2%D0%BA%D0%B0&lr=101532

      Poista
    8. "Ja nyt Ukraina liittyisi siis läntiseen Natoon? Vai?"

      Ei nyt suoranaisesti liity siihen eikä EU: n mutta kaiken aikaa yhdentyy ja läntinen yhteisö siihen. Pointti on siinä, että se saa valita itse suuntansa eikä Venäjä sanele sitä.

      Poista
    9. Minulla on kyllä varaa antaa periksi, varsinkin kun puskasta julistetaan.. US-blogistanissa pätevä Ari Pesonen puhuu jo asemasodasta. MUTTA: kun puhut ylimielisesti pierusta unohdat varsin tärkeän seikan. Ukraina tuhoaa koko ajan valtavasti venäläiskalustoa ja -miehistöä. Tämä on fakta. Omiakin kaatuu, mutta tavoite on hyvin selkeä: hyvin tarkoilla tykistö- ja droneiskuilla säästetään omat joukot, mutta tuhotaan päivittäin mahdollisimman paljon vastapuolen kalustoa. Siinä todella onnistutaan.

      Poista
  8. Millainen rauha on nyt mahdollinen? Tiedetään, että Venäjä ei varmasti aio vetäytyä miehittämiltään alueilta nykytilanteessa. Näin ollen rauha lienee mahdollinen vain antamalla ryöstäjälle saaliinsa, mikä varmasti sotii niin ukrainalaisten kuin länsimaalaistenkin moraalikäsitystä vastaan.

    Vaikka sota onkin jumittunut paikalleen, on ukrainalaisten tilanne tällä hetkellä hyvä. Ammustuotanto ja muu on saatu käyntiin ja tulevaisuudessa lännestä saadaan uusia aseita. Taistelumoraalikin näyttää olevan korkealla. Miksi siis luovuttaa nyt? Tilanne on täysin eri kuin Suomella maaliskuussa 1940. Pitkällä tähtäimellä on tietysti vaikeampi sanoa, kummalle puolelle vaaka kallistuu. Venäjällä sodan kannatus on yhä korkea ja kansan sietokyky kaikenlaiselle kurjuudelle ja loputon uskollisuus johtajalleen lienevät tosiasia. Sodan vastustajat ovat samanlaisia sohvanpohjalla makaavia ressukoita kuin valtaosa väestä täälläkin. Ei heistä ole kelkkaa kääntämään.

    Länsi on tässä suhteessa suurempi kysymysmerkki, koska siellä todellakin saatetaan kyllästyä vallitsevaan tilanteeseen, semminkin kuin se aiheuttaa hallaa taloudelle tai ei yksinkertaisesti enää kiinnosta ihmisiä. Myös maailmalla puhkeavat muut konfliktit voivat viedä varsinkin Yhdysvaltojen huomiota. Kuitenkaan toistaiseksi ei mitään suurempia rakoiluja ole lännen rintamassa näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän näkemykseen uskon, kyse on lännen henkisestä kestävyydestä.

      Poista
    2. Minä en usko koska se ei perustu faktoihin.

      Ikävä kyllä Ukrainassa ei vallitse talvisodan henki, vaan suurin osa ukrainalaisista on pelkkiä sivustakatsojia.

      Ukrainan neljä epäonnistunutta liikekannallepanoa vuonna 2014 kyllä kertoivat kaiken tarpeellisen sotainnosta.

      Vuodesta 2014 lähtien sota on ukrainan puolelta pyörinyt lähinnä kansallismielisten vapaaehtoisten toimesta. Toki jossain hesarissa on haastateltu jotain lgbt naista joka oli kulttuurintutkijana yliopistossa ja siirtyi sieltä rintamalle, mutta nämä ovat poikkeuksia.

      Kysyn vain miksi rintamalla palvelee yli 40 ja jopa yli 50 vuotiaita miehiä jalkaväessä toisena sotatalvena, jos maanpuolustushenkeä riittää? Missä ovat ukrainan nuoret!? No ainakin meidän taloyhtiössä on yksi pariskunta ja he osallistuvat sotaan käyttämällä ukrainan lippua parvekkeen verhona.

      Jos ihan oikeasti kuvitellaan, että siellä rintamalla soditaan, että päästäisiin kokoamaan saksalaisten alihankintapajassa pesukoneita tai, että päästäisiin piikomaan tai peräti reperbahnille selän ja siveltimen pesijäksi niin kuvitellaan aika väärin.

      En usko, että rintamalla taistelevat miehet haluavat maastaan alihankintapajaa, halvan työvoiman ja raaka-aineiden lähdettä sekä uhrattavaa puolustusvyöhykettä.

      Ikävä kyllä ukrainan tappiot ovat aivan samassa mittakaavassa kuin Venäjänkin. Ukraina vain uhraa parhaita isänmaallisia miehiään, Venäjä sentään älyä laittaa epäsosiaalisen aineksen tykinruuaksi tarvittaessa.

      Jälleen kerran lännestä on saatu uusi wunderwaffe joka saattaa "venäläiset suuriin vaikeuksiin", jostain syystä en pidätä henkeä koska samaa levyä on soitettu lähes pari vuotta. M-777, Leopard 2, NLaw, Javelin, Himars jne.. ad nauseam.

      Poista
    3. "Minä en usko ..."

      Kyllä sinä näytät kovastikin uskovan.

      Mm. siihen, että Venäjän alusmaana Ukrainalla ja ukrainalaisilla olisi paremmat ja vapaamat oltavat kuin osana länttä ja Eurooppaa. Mielenkiintoinen ajatus todellakin. Ja ilman todella vahvaa uskoa, myös mahdoton ajatus.

      Mutta hyvä puoli tässä on se, että ei ole mitään väliä sillä mihin sinä uskot. Sillä ei ole vaikutusta yhtään mihinkään.

      Tästä tulikin mieleeni, että kannatako arvon Ano myös Suomen välitöntä liittämistä Venjään? Siellähän olisi kaikki paremmin?

      Poista
    4. "En usko, että rintamalla taistelevat miehet haluavat maastaan alihankintapajaa, halvan työvoiman ja raaka-aineiden lähdettä sekä uhrattavaa puolustusvyöhykettä"

      No mahtavatko nuo haluta siitä sen enempää Moskovan takamaatakaan, jonne valuu ehkä muutama sääliroponen pääkaupungin herroille ja sotaleluihin kerätyistä verorahoista. Kaiken lisäksi mielikuvilla on iso merkitys tässä. Viha venäläisiä valloittajia ja imperialisteja kohtaan on nyt viimeistään iskostettu syvälle moneen ukrainalaiseen ja siksi tuo alihankintapajakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin tsaarin valta. Ja hanttihommiin länteenhän on väkeä virrannut ennenkin ties kuinka paljon. Ei siinä ole ylpeys paljoa painanut, kun käsillä on paksumpi palkkapussi kuin kotomaassa. Myös selkeästi korkeampi elintaso Eu-maissa verrattuna Venäjään, oli tämä sitten joiltain osin silmänlumetta tai millään lailla Eu:n ansiota, varmasti kääntää ukrainalaisten katseita ennemmin länteen.

      Oli syy itse kullakin ukrainalaisella mikä hyvänsä, niin se kuitenkin on olemassa ja sitä varten tätä sotaa on näinkin kauan jaksettu käydä verissä päin.


      Tappioitahan Ukrainalla on vaikka kuinka ja lännen aseet eivät tosiaan ole voittoa taanneet, mutta tällä hetkellä yhtä lailla Venäjä lyö päätään seinään. Ei ole maailman toiseksi mahtavin armeija onnistunut lyömään näitä viisikymppisiä ukkoja. Vaaka ei näytä vielä kallistuneen suuntaan tai toiseen.

      Poista
    5. Anon 14.14. Ei 40-50 ikäinen nykyään ole vielä kruunun raakkia lähelläkään. Luulen, että joku 50 ikäinen "papparainen" lähtee vitjaan mieluimmin, kuin kaksivitonen poikansa, jolla saattaa olla nuori vaimo ja perillisiäkin? Näin itse toimisin ja hyväkuntoinen kuusikymppinenkin voi palvella rauhallisimmilla rintamaosilla täyttä häkää. Sodissa odottaminen tunnetusti vie suurimman osan aikaa. Lisäksi epäilet Ukrainan maanpuolustushenkeä, koska papparaiset ovat linjassa, ja toisessa kappaleessa toteat "Ukraina vain uhraa parhaita isänmaallisia miehiään", eli mitä meinaat?

      Itse arvelen, että Ukraina tekee juuri niin, kuin on parasta ja viisainta. Väitän vielä, että sotilasneuvonantajista ei nyt ole pulaa, kunhan vain poliittiset päättäjät heikossa lännessä ryhdistäytyisivät, ja lopettaisivat aseiden pihtaamisen. Ukraina läntisten neuvonantajiensa kanssa pian taputtelisi homman pakettiin, vai onko niin, että vain nyökkääjä Putin saa ottaa vastaan aseapua ilman eskalaatiota?

      Poista
    6. "Tappioitahan Ukrainalla on vaikka kuinka ja lännen aseet eivät tosiaan ole voittoa taanneet, mutta tällä hetkellä yhtä lailla Venäjä lyö päätään seinään. "

      Kyynisesti ajatellen Ukrainan ja Venäjän veri vuotaa vaan yhdenkään amerikkalaisen sotilaan ei. Herää kysymys kuka heikkenee ja kuka hyötyy?

      Poista
    7. ”… Mm. siihen, että Venäjän alusmaana Ukrainalla ja ukrainalaisilla olisi paremmat ja vapaamat oltavat kuin osana länttä ja Eurooppaa …”.

      Matias, Matias, paljon olet kirjoittanut viisasta tekstiä, mutta mitä tämä nyt on? Ukraina oli ja on Euroopan köyhin ja korruptoitunein maa, kuten tilastot hyvin osoittavat.

      Kuinka tämä maa nyt pärjäisi osana ”vapaata” Eurooppaa?

      Poista
    8. "Kuinka tämä maa [Ukraina] nyt pärjäisi osana vapaata Eurooppaa?"

      Kysymys on relevantti.

      Vastausta voisi lähteä hakemaan siltä empiiriseltä sektorilta, jonka meille tarjoaa se reaalimaailman kokemus, joka meille on kertynyt vastavaavien NL:n entisten alusmaiden, Puolan, Tsekin, Slovakian, DDR.n jne. kehityksestä osana vapaata Euroopaa.

      Myös nuo ovat olleet kommunistisysteemin täysin mädättämiä, mutta ovat nykyään jo varsin hyvin jaloillaan. Joltakin osin jopa kohta jo paremmin kuin vaikkapa Suomi.

      Unkarissakin menee melko hyvin, kun se röyhkeästi käyttää hyväkseen lännen markkinat ja tuet, vaikka onkin säilyttänyt kommunistiajan mafiatyyppisen hallintomallin.

      Joten tuon empirian perusteella arvioisin, että ihan kivasti Ukrainalla osana länttä menisi. Tuet ehdollistetaan korruption hävittämiseen, oikeusvaltion toteuttamiseen ja sitä rataa.

      Venäjän alusmaana Ukrainan korruptio ja mafiameininki vain lisääntyisivät. Tämäkin arvio siis empiirisen kokemuksen perusteella arvioituna.

      Mutta arvoisa Ano, toistan vielä kysmykseni:

      Tulisiko myös Suomen pyrkiä Venäjän alusmaaksi, kun kerran Venäjän hallinnon alla kaikki on niin paljon paremmin kuin täällä lännessä?

      Poista
    9. ”… Tulisiko myös Suomen pyrkiä Venäjän alusmaaksi, kun kerran Venäjän hallinnon alla kaikki on niin paljon paremmin kuin täällä lännessä? ...”.

      Minä en usko, että Venäjän hallinnon alla kaikki olisi parempaa. Sellaista en ole väittänyt, oletko sinä? Siksi sinne ei kannata pyrkiä.

      Järkevämpi kysymys: Onko meillä Yhdysvaltain alusmaana kaikki paremmin kuin itsenäisenä valtiona?

      Suomi on Naton alaisuudessa Yhdysvaltojen alusmaa, pitkälti. Vaikuttaa vähän siltä, että Suomi olisi valmis antamaan Natolle oikeuksia, kuten pitkälle viedyn Naton tukikohtien itsehallinnon.

      Tärkeämpää on, että näin Venäjä asiat näkee, eli että Yhdysvallat tuo oman sotakalustonsa Pietarin kylkeen. Yhdysvalloille siitä ei ole vaaraa, meille on.

      Poista
    10. "Siksi sinne ei kannata pyrkiä." - Venäjän alusmaaksi siis.

      Kiitos selkeästä vastauksesta tähän kysymykseen.

      Kun keskustelu nyt siirtyi Suomen Nato-suhteeseen, toteaen omana arvionani, että Venäjän hyökkäyksen jälkeen meidän oli ihan pakko lunastaa se paljon puhuttu Nato-optiomme.

      Jos emme olisi sitä tehneet, olisimme jääneet jollekin kummalliselle harmaalle alueelle ja osaksi Venäjän etupiiriä koko muun lännen silmissä. Tällä olisi ollut suoria taloudellisia vaiktutuksia mm. vientiimme ja tänne saatavien investointien suhteen. Turvallisuuttamme se olisi kovasti heikentänyt, koska se olisi legitimoinut Venäjän vaateet siitä, että kuulumme sen intressipiiriin vaaran vuosien ja YYA-ajan tapaan.

      Joten vastaan suoraan: kyllä, minusta kaikki logiikka puhuu sen puolesta, että on pienempi paha kuulua USA:n kanssa samaan juokkoon ja USA:n "etupiiriin", jos sen nyt niin joku haluaa ilmaista.

      Paljon suurempi on liikkumavaramme läntisessä yhteisössä kuin uutena Valko-Venäjänä Venäjän mafian vaikutusvallan alla.

      Ja sanottuani tämän, totean vielä, että ennen Venäjän hyökkäystä minäkin olin sitä mieltä, että tiukka Nato-yhteensopivuus ja Nato-optio ovat hyvät jutut, mutta pidemmälle meidän ei kannata mennä, koska se vain turhaan nostaa jännitettä.

      Mutta kun sitten "Naton paras myyntimies, Validimir Putin" teki sen, minkä teki, en enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin Nato-jäsenyys. Oli pakko valita puolensa.

      Ajatus siitä, että voisimme olla turvassa ja vapaat agressiivisen ja valloitushaluisen Venäjän kyljessä tekemälle sille myönnytyksiä koko ajan lisääntyvästi, ei kiehtonut lainkaan.

      Lapselliset puheet kiltistä ja rauhantahtoisesta Putin-sedästä ja Venäjästä ovat sitä samaa kuin puheet niin lutuisesta Lenin-sedästä taistolaisaikaan.

      Venäjä on meille ikuinen uhka ja sen varalle on hyvä varata mahdollisimman paljon sekä pyssyjä että ystäviä. Vain voimaa Venäjä kaihtaa, jos sitäkään.

      Nöyristely ja rähämällään olo eivät nyt ainakaan auta.

      Poista
    11. “… [Nato] Tällä olisi ollut suoria taloudellisia vaikutuksia mm. vientiimme ja tänne saatavien investointien suhteen…”.

      Tästä minä olen samaa mieltä. Politiikkaa ja taloutta ei voi erottaa toisistaan. Taloudella voi kummasti vaikuttaa toisen asenteisiin ja päämääriin, myös sotilaallisiin.

      ”… Venäjä on meille ikuinen uhka … agressiivisen ja valloitushaluisen Venäjän kyljessä…”.

      Tätähän meillä Suomessa alvariinsa hoetaan; perustelut tuppaavat jäävän vähiin. Venäjän raamatullisen pahuuden julistamisen minä jättäisin papeille ja muille hengenmiehille. Vähän konkreettisempiä perusteluja olisi mukava kuulla.

      Talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa Stalin sanoi, ettei Neuvostoliitto Suomea pelkää eikä uhkaa, mutta Neuvostoliitto varautuu siihen, että Suomi antaa alueensa Neuvostoliiton vihollisen käyttöön. Tässä on maailmanpolitiikan yksi tosi ja vankka peruste; suurvallan ja pienen maan ero.

      ”… Venäjä on meille ikuinen uhka…”.

      Miten Venäjä on meitä viimeiset vuosikymmenet uhannut? Ihanko vain raamatullista pahuuttaan Venäjä olisi meidät halunnut syödä? Vai silkasta laajentumisen halustaan?

      Kolme seikkaa johtaa sotiin, kuten olemme nähneet: taloudelliset edut, turvallisuus sekä etnisiin ja kansallisuuksiin liittyvät seikat. Mikään näistä ei ole ollut viimeisten vuosikymmenten aikana Suomen ja Venäjän välinen pulma. Ei ole ollut aivan perusteetonta puhua rauhan rajasta.

      ”… agressiivisen ja valloitushaluisen Venäjän … ”.

      Laskepa joutessasi Venäjän käymät sodat ja vertaa niitä Yhdysvaltojen käymien sotien määrään viime vuosikymmeninä.

      ”… tekemälle sille myönnytyksiä koko ajan lisääntyvästi …”. Nyt puhut konkretiaa. Muuta ei ole vailla, kun vain nimeät niitä myönnytyksiä.

      Poista
    12. Kiitos kommenteista ja argumenteista.

      Ymmärrän jossakin määrin niiden logiikan, mutta kuten kaikissa tulevaisuutta koskevassa arvioinneissa ja tulevaisuusstrategioiden valinnoissa tässäkin on kyse lopulta näkemyksistä, mielipiteistä, elämänkokemuksesta, jne. Siis ei-eksakteista ja etukäteen tarkasti mitattavista asioista.

      Yhtämieltä kai olemme siitä menneisyyden osalta, että esim. Saksalta oli aivan s**tanallisen paha virhe luottaa Venäjään noin yleensä ja energiantoimittaja erityisesti. Se virhe tuotti ja tuottaa paljon hankaluutta itse Saksan lisäksi koko Euroopalle ja se osaltaan mahdollisti mm. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Venjän saattoi luottaa siihen, että kun se hyökää, Saksalla ja sitä kautta koko Euroopalla on löysät housussa ja se saa ryöstää Ukrainan vapaasti. No ihan noin se ei nyt kuitenkaan mennyt.

      Itsekin sorrunin siihen luuloon, että keskinäinen kauppa ja yhteistyö sekä yritys ymmärtää Venäjää luo vakautta ja turvallisuutta. Mutta asia oli täsmälleen päin vastoin.

      Kuten Sauli Niinistö sanoi sodan alettua: "Naamiot ovat nyt pudonneet ja näkyvät vain sodan kylmät kasvot."

      Tuo vahvisti sen vanhankansan käsityksen, että se se on, vaikka sen voissa paistaisi.

      Siitä uhkasta. Saariston Helmi ei ole ollenkaan ainut hyökkäysvalmistelu, joita Venäjän spetsnatsit ovat tänne kehitelleet. Historian taas tunnemme, sotia on käyty runsaasti, mutta eipä tänne juurikaan, Viro, Puola, Ruotsi tai Amerikka ole ängennyt. Kyllä se Venäjä on aina ollut.

      Maailmalla USA on toki riehunut turhan paljon, mutta se mitenkään vahvista sitä ajatusta, että meidän sen takia pitäsi Venäjän kainaloon pyrkiä. Valintoja on tehtävä. Yksin jonkin naiivin Venäjä-uskon varaan ei kannata tähän karunpesän sulle jäädä värjöttelmään.

      Myönnytykset: Ensimmäinen Venäjän vaatimus nyt oli, että emme itse saa päättää sitä, liittoudummeko vai emme, ja jos, kenen kanssa. Tuo on aika paljon vaadittu, koska siihen vaatimukseen myöntyminen tarkoittaisi vapaaehtoista astumista Venäjän etupiiriin ja samalla poistumista länsimaiden joukosta. Uutta itäbokkiahan Venäjä tässä nyt yrittää rakentaa itselleen alusmaiksi. Tuon jälkeen vaatimuksia "lähentymisestä" olisi tullut ilman muuta lisää, ja lisää sitä pidän ilman muuta selvänä.

      Mutta kiitos keskustelusta, ehkä tämä ketju tästä teemasta alkaa jo pikku hiljaa valmistua.

      PS. Sen ymmärrän, että joillakin on syvä viha USA:aa kohtaan. Eikä aivan aiheetta. Mutta siitä ei nyt vain seuraa se, että Venäjä olisi jotenkin parempaa seuraa. Tämä pitäisi jaksaa ymmärtää ja sisäistää.

      Poista
    13. Kiitos viesteistä ja argumenteista. Vielä yksi kommentti, sitten varmaan olemme mielipiteemme ilmaisseet, kuten sanoit.

      “… Ensimmäinen Venäjän vaatimus nyt oli, että emme itse saa päättää sitä, liittoudummeko vai emme …”.

      Eihän se vaatimus ollut; milloin muka Suomelle tällainen vaatimus Nato-asiassa on esitetty?

      Asia on vain sanottu niin kuin tosiasiat ovat: Jos Suomi sallii Yhdysvaltojen (Naton) tuoda sotakalustoon Pietarin kupeeseen ja siten kaupungin olemassaoloa uhkaamaan, niin Venäjä varautuu vastaamaan siihen uhkaan sotilaallisesti. Eli käytännössä ydinpelotteella, taktisilla ydinaseilla.

      Siis varautuu, eihän silmittömässä hyökkäyksessä olisi poliittista tai sotilaallista mieltä.

      Jos sinä tai minä – herra paratkoon – olisimme päättämässä Venäjän asioista, niin saman sotilaallisen varautumisenhan mekin tekisimme, tietysti.

      Poista
    14. "Presidentti Niinistö muistutti, että Venäjä vaati viime vuoden lopussa, ettei Suomi ja Ruotsi saa liittyä Natoon.

      – Väitteellään Venäjä ilmaisi, että meillä ei olisi omaa tahtoa kysymyksessä. Se on valtava muutos, joka sai meidät ajattelemaan tilannetta."

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/niiniston-tiukka-vastaus-putinille-suomen-mahdollisesta-nato-jasenyydesta-katsokaa-peiliin/8424498

      Poista
    15. “… Väitteellään Venäjä ilmaisi, että meillä ei olisi omaa tahtoa kysymyksessä …”.

      Eihän se noin mennyt. Venäjä ilmoitti, että jos Suomi liittyy Natoon, Venäjä vastaa – eli varautuu – vastavuoroisiin toimiin. Tietenkin. Siis juuri niin, kuin aikaisemmin mainitsin.

      “… Vladimir Putin has issued fresh warnings THAT RUSSIA VOULD RESPAND IN KIND if Nato set up military infrastructure in Finland and Sweden after they joined the US-led alliance…”.

      https://www.theguardian.com/world/2022/jun/29/russia-condemns-nato-invitation-finland-sweden

      Poista
    16. "Ei 40-50 ikäinen nykyään ole vielä kruunun raakkia lähelläkään. Luulen, että joku 50 ikäinen "papparainen" lähtee vitjaan mieluimmin, kuin kaksivitonen poikansa, jolla saattaa olla nuori vaimo ja perillisiäkin? Näin itse toimisin ja hyväkuntoinen kuusikymppinenkin voi palvella rauhallisimmilla rintamaosilla täyttä häkää."

      Höpö höpö taas mitä juttuja!

      Voin kertoa, että vastaukseni viivästyi kertausharjoituksiin osallistumisen takia.

      Kertausharjoitusvuorokausia on vyön alla 150 vuorokautta ja voin kertoa, että yli 50 vuotias on aivan liian vanha rintamapalvelukseen. Vaikka kunto olisi hyvä, niin palautuminen ei ole samaa kuin nuoremmilla.

      Jos kuvittelet pärjääväsi yli 60 vuotiaana rintamalla olet todella harhainen. Alle viikon mittaisistakin kertausharjoituksista on noita hyväkuntoisia 40-50 vuotiaitakin viety ambulanssilla hoitoon kun on tullut sydänoireita.

      Totuus on se, että Ukrainalaisia nuoria ei sotiminen kiinnosta. Ukrainalla oli jo vuonna 2014 tarpeeksi aseita vaikka kolmannen maailmansodan käymiseen.

      Tarvitaan tahto, taito ja väline. Välineitä Ukrainalla on aina ollut - tahtoa ja osaamista on sitten ollut paljon vähemmän.

      Ukrainalla oli tämä kesä aikaa muuttaa kulutussota liikuntasodankäynniksi ja siinä epäonnistuttiin surkeasti. Salamasodankäynnin sijaan Ukraina on pystynyt etanasodankäyntiin.

      Poista
  9. "tämä väärinpäin kohti ikuista tulevaisuutta hortoileva lajitoveriemme lauma ei ylipäätään tiedä, mitä on tekemässä eli millaista tulevaisuutta sen teot ja suunnitelmat tosiasiassa valmistavat."

    Näinhän se on. Jos toisin olisi ihminen tai ihmisjoukko olisi kaikkivaltias ja -tietävä Jumala. Tuollainenkin käsitys on esitetty, se on tähän mennessä johtanut ojasta allikkoon.

    Eräs viisas savolainen työtoveri tapasi nuoruudessani sanoa, että "ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen". Tuon sisäistäminen - tai edes pyrkimys siihen - on auttanut myöhemmässä elämässä riittävän pitkälle auttaen ymmärtämään meitä "herramme muurahaisia".

    VastaaPoista
  10. "Sen kansainvälinen asema on romahtanut"

    Niin, tuskin tuosta irvokkaamme esimerkkiä löytyy kuin Putinin kiitokset Pohjois-Korealle sen merkittävästä avusta; tuohonko on tultu.

    VastaaPoista
  11. Taas kerran blogisti tuo esiin järjen äänen moraalisen paatoksen myrskyyn. Pelkäänpä, että se ei toimi: Putin haluaa katsoa USA:n presidentinvaali -kortin. Sen jälkeen on mahdollista, että ns erikoisoperaatio jähmettyy jäätyneeksi konfliktiksi, jossa "kuolee vähän ihmisiä kerrallaan".

    VastaaPoista
  12. Putin alkaa muistuttamaan Stalinia yhä enemmän. Helsinki piti miehittää parissa viikossa, kuten Kiovakin . 1939 menestys Puolassa ja Baltiassa sokaisi Stalinin, kuten Krimin miehitys jne. Putinin. Sensuuri ja vainot ovat jo alkaneet. Presidentillä on siellä liikaa valtaa , eikä virkakautta noudateta. Ei ihme että valta meni päähän.

    VastaaPoista
  13. "Jos globaali uusiutuvan energian prosessi toteutuu, Venäjän yksinomainen tulovirta ehtyy, väistämättä ja jyrkästi..."

    Tuossa on suuri JOS.

    Uusiutuvan energian tuotannossa Kiina on ehdoton ykkönen: pelkkä tuulivoiman tuotanto kattaisi Saksan koko energiatarpeen.

    Silti: hiilen ja öljyn absoluuttinen kulutus ei näytä Kiinassa vähenevän: noin 80 prosenttia kaikesta.

    Suhteet eivät muutu, kun energian kokonaiskulutus kaiken aikaa kasvaa, ja se kasvaa muuallakin kuin Kiinassa.

    Otin Kiinan esiin suurimpana kuluttajana. En viittaa nyt lähteisiin: näitä graafeja löytyy netistä pilvin pimein. Itse kukin voi täydentää sieltä näkemyksiään.

    Öljynsä Kiina ostaa enimmäkseen Saudeilta ja Venäjältä.

    Yritän sanoa: kun maassa joka ehdottomasti eniten maailmassa satsaa uusiutuvaan energiaan, fossiilisten käyttö SILTI absoluuttisesti kasvaa, puheet vihreän siirtymän ratkaisevuudesta ovat hiukan ennenaikaisia.

    Siis: saattaa olla, että Vebäjän tulovirta jossakin vaiheessa ehtyy, mutta jyrkästi se tuskin tulee tapahtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpoin tapa ennustaa on vetää viivottimella jatkoviivaa. Hiilivety on väistyvä voima. Koska atomivoima välillä julistettiin kirkonkiroukseen, sen paluu sijoittaa sen uusiutuviin energioihin. Atomivoiman funktionaalinen käyttö on vasta kehitteillä: pienvoimalat aina "taskuvoimaloihin" saakka, itse hyödyntämistekniikasta puhumattakaan. Ydinkokeita on tehty maan alla, miksei voimaloita "kätketä" sinne? Osasitko ennustaa vuonna 2000 tai 2010 että tuuli- ja aurinkoenergian hyötykäyttö kasvaisi tällä epälineaarisella käyrällä kuten on käynyt?

      Poista
    2. Oma pikku tsernobyli joka pihaan?

      Poista
    3. Huuska, en olisi osannut ennustaa v. 2000 tai 2010 yhtään mitään tulevasta enkä osaa nytkään, mutta luultavasti tuollaiset aikavälit, siis pari kolme kymmentä vuotta, todelliseen energiasiirtymään vaaditaan, jos se nyt ylipäätään onnistuu. Ei edes pieniä ydinvoimaloita polkaista pystyyn tuosta vain.

      Yritin vain sanoa, että energiapolitiikan muutos tai käännös on niin hidas, että jos sota ja Venäjän sortuminen siitä ovat kiinni, emme taida olla kummankaan loppua näkemässä.

      Vilkaisin vielä hiilen tilastojakin. Se on Kiinankin ylivoimaisesti tärkein energialähde yhä, ja Venäjä toinen tärkeimmistä ostajista.

      Muutoin oletan, että vihreä siirtymä on suotavaa ja että kylmä rauhakin, vai kylmäksi sodaksiko sitä pitää kutsua, Ukrainassa on parempi kuin tämä tolkuton teurastus, missä ruumiiden määrä taitaa jo olla niin suuri, että siitä ei lehdissä paljon tohdita kirjoitella.

      Anonyymi19. lokakuuta 2023 klo 20.30

      Poista
    4. Tarkoitin: Venäjä on toinen tärkeimmistä MYYJISTÄ Kiinalle.

      Poista
  14. Tämä ns. jäätynyt konflikti lasketaan aina Venäjän eduksi, jotta sillä olisi aikaa varustautua uudelleen. Eihän se kuitenkaan tässä tapauksessa niin ole. Samalla tavalla se antaa myös Ukrainalle aikaa varustautua uudelleen ja ennen muuta aikaa opetella länsimaisten aseiden käyttöä esim. F16. Ukraina on tällä hetkellä sotakokemustensa perusteella varmasti yksi maaliman sotilasmahdeista. Jos sotaan tulisi tauko, Ukrainan ohjus- ja lennokkituotanto kasvaisi varmasti sellaisiin lukemiin, että oksat pois. Eikä ne ohjukset varmasti olisi enää 50-100 km ohjuksia. Tuo Krimin pitäminen varpaillaan todistaa, että milloin tahansa Sevastopoliin saattaa iskeä ohjus. Suurvalta Venäjä joutui nöyrtymään ja siirtämään osia laivastostaan pois kauemmaksi. Mutta pitihän Putin oikein rauhaa uhkuvan puheen siellä Kiinan matkallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukrainassa on jo vuosikymmenet ollut erittäin edistyksellinen teknologia hyvin hallussa. Siellä on valmistettu ydinaseita, raketteja ja satelliitteja. Myös salkku ydinpommit, useita kymmeniä valmistettiin siellä. Maailmankuulu Antonovin suunnittelu- ja lentokonetehdas on myös sitä perua. Sota kiihdyttää näitä aloja, ja kunhan vain länsi avustaa rahallisesti ja teknologisesti, he pystyvät lähes mihin tahansa. Neuvostoliiton peruina matematiikka, kemia ja fysiikka ovat Ukrainassa erittäin korkealla tasolla.

      Poista
  15. Jäätyneessä konfliktissa Venäjällä vain taitaa olla aika kova ase yhteistyössä Afrikan kanssa. Afrikan väestö kasvaa 1,5 miljardista 4 miljardiin. Tuosta massasta ei kovin monen tarvitse Eurooppaan tulla, niin isoja muutoksia edessä.

    VastaaPoista
  16. "Rumaahan se on itteesä kehua", mutta voisin todeta sen, että koko 2000-luvun olen ollut aikalailla oikeassa suurvaltapolitiikasta, eli monet arvaukseni ovat osuneet kiusallisen oikeaan. Turkin Erdoganin nousun, ja hänen pyrkimyksensä uudeksi Nebugadnessariksi selvisi minulle heti, kun hän nousi Turkin johtoon. Tästäkin asiasta kirjoitin, ja myös siitä, että Turkin ja Israelin voimakas ja tiivis sotilaallinen yhteistyö loppuu kuin veitsellä leikaten ja se myös loppui.

    Kirjoittelinpa myös siitä, että Saddam Hussein saattoi olla pahuudestaan huolimatta vähemmän paha, ja osin oikeassakin sen maailmankolkan asioista, ja mikäpä on tilanne nyt? Irak on katastrofissa ja Iran valtava uhka koko Lähi-idälle, ja vähintäänkin Lähi-Idälle? Toivottu ja oletettu yleismaailmallinen "oikeus" ei läheskään aina voita...Ikävä sanoa, mutta kun kaksi pahaa taisteli vuosikaudet toisiaan vastaan, uhka ei ollut leviämässä muualle. Nyt Irakin väkimäärä kasvaa lähes ekspotentiaalisesti valtavassa köyhyydessä ja lähes sisällissodassa, vaikka maa suorastaan lepää öljypatjan päällä! Ei tiedä hyvää...

    Ihminen ei todellakaan ole läheskään aina nero, ainakaan kollektiivisessa mielessä. Jo neljännesvuosisaa takaperin ennustelin, että Ruotsi menee kohti matalan intensiteetin sotaa, mutta vauhti on kyllä yllättänyt jopa minutkin! Sitten ihmetellään, että miksi ruotsalaiset hyväksyvät kaiken? Syynä on se, että sitä menoa ihminen alkaa vastustamaan vasta sitten, kun hän itse tai hänen lähipiirinsä joutuu näiden tapahtumien kohteeksi, tai jopa uhriksi, ei ennen, siitä pitää pohjoismainen sosialidemokratia ja itsepetos kyllä huolen. Samahan on havaittavissa Venäjällä, eli Ukrainan sotaa "kannatetaan" ja se voi jatkua vaikka maailman tappiin, kunhan se ei koske omaa lähipiiriä. Kaalta ja suolakurkkuja kyllä Venäjällä riittää, ainakin vanhemman väestön mielestä.

    Nuorempi polvi Venäjällä on ainakin oman käsitykseni mukaan parissa kymmenessä vuodessa oppinut liikaa "läntisestä hapatuksesta", ja sitähän Putin vihaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa! Nyt he "nerokkaasti" toivat julkisuuteen suunnitelmat ensi keväälle, jossa VPN-yhteydet kiellettäisiin Venäjällä! Nerokkaasti siksi, että jos ne olisi kielletty välittömästi ilman mitään varoituksia, kansan tuomio olisi jyrkkä ja arvaamaton? Nyt kansa ehtii tottua ajatukseen, ja kukaties VPN kielletään ensi keväänä, ja maa suistuu taas yhtä askelta lähemmäs perikatoa?

    Putinin hihan viides ässä on USA:n presidentin vaalit. Kävi niissä miten tahansa, Kremlissä on jo suunnitelmat kaikille vaihtoehdoille, aivan kaikille. Ukrainan ei ainakaan tässä vaiheessa kannata edes ajatella aselepoa tms. se toimisi vain Putinin hyväksi. Vaikka itä-Ukraina on poltettu, raiskattu ja tuhottu totaalisesti lähes arvottomaksi, aselepo ei ole paikallaan. Ukrainassa ukkoja riittää, jos he mobilisoisivat samassa suhteessa kuin Suomessa vv.1939-44, heillä olisi vitjassa yli kuusi miljoonaa ukkoa, ja nyt on vain vajaat kymmenen prosenttia tästä. Aseapua riittää, vaikka sitä valitettavasti tipottain annetaankin. Jo vuosikymmenet USA:n sotateollisuus on ollut puolet koko maailman sotilasmenoista, ja siihen teknologian ylivertaisuus vielä päälle. Sitä Kiinakin kunnioittaa, ynnä vielä se, että kiinalaiset ovat kyllin viisaita, että eivät Taiwanin takia lähde sössimään Putinin lailla kaikkea mahdollista...

    VastaaPoista
  17. "Illuusiot karisevat"

    Illuusiot karisevat taikka eivät karise.

    Putinilla on oikeus höpötellä, lörpötellä sekä vittuilla, koska muuhun hän ei pystykään. Putinin höpöttelyn, lörpöttelyn ja vittuilemisen rakkaana teemana ovat Bidenin virheet, jotka johtavat ties mihin. Jos Putin olisi ollut nyt NATO:n jäsen, mihin aikoinaan oli tyrkytetty itseään, sekä Euroopan Unionin herra, mihin aikoinaan oli myöskin tyrkytetty itseään, niin koko maailma olisi ollut nyt tosi onnellinen. Mutta nyt, katsokaatte, siellä sun täällä tapellaan ja tapellaan.

    Eikä Putin pyytänytkään itselleen mitään ylimääräistä, ainoastaan sitä, mikä kuului Venäjälle/Neuvostoliitolle aikoinaan, eli Ukrainaa, sosialistisen järjestelmän maita, Suomea, Los Angelesia, yms.

    Putin lahjoittaa kirkolle superkauniita kukkakimppuja ja toivoo, että Jumala ymmärtää hänen tarpeensa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.