tiistai 10. lokakuuta 2023

Sodan jälkeen

 

Kuilun pohjalta

 

Jussi Talvi, Huomiseen asti. Avioliittoromaani nykyvuosilta. Otava 1952, 306 s.

 

Jussi Talvi on jo tässä romaanissaan taitava kirjoittaja, jonka teksti tempaa mukaansa. Tarina ei ole simppeli moraliteetti eikä osoittele konnia ja sankareita, vaikka siinä riittää enemmän ja vähemmän kunnioitettavia tyyppejä, nousuja ja laskuja, rakkauden hurmaa ja kriisejä, menestystä ja takaiskuja.

Päähenkilö ei ole mikään sankari eikä pelasta sieluaan millään moraalisella uroteolla, vaan saattaa langeta myös kiusaukseen ja nielee epäoikeudenmukaisuuksiakin. Kuitenkin hän on pohjimmiltaan kelpo mies, jolla on rajansa ja joka ei yritäkään tehdä paheesta hyvettä. Lyhyesti sanoen hän on uskottavan inhimillinen tyyppi.

Maailmansodan jälkeen Eurooppa oli perin muurin hävitetty. Saksan toipumisen arveltiin yleisesti vaativan kymmeniä vuosia eikä rutiköyhällä Suomellakaan juuri nähty mahdollisuuksia vaurastua vielä 1940-luvulla. Vasta sen jälkeen alkoi sellainen kehitys näyttää jopa todennäköiseltä -mikäli meillä nimitäin olisi malttia vaurastua, mitä kyllä näytti puuttuvan ainakin työmarkkinaosapuolilta.

Kun päähenkilö palaa sodasta, jossa hän on viettänyt monta vuotta, hän on vain luutnantti, yksi tuhansista, joka ei osaa mitään siviiliselämän taitoja. Ensimmäinen työpaikka on kiven takana ja yhdyselämä vasta löydetyn rakkauden kanssa käy lähes mahdottomaksi asuntopulan kourissa nääntyvässä Helsingissä.

Koko sodanjälkeinen maailma tuntuu synkältä. Maan on sijoitettava evakot, maksettava sotakorvaukset, yksilön on annettava yhteiskunnalle niukasta ansiosta yhä enemmän veroja ja alistuttava jopa siihen, ettei itse pääse asumaan suurilla uhrauksilla hankkimaansa asuntoon, josta joutuu maksamaan enemmän vastinetta kuin saa vuokratuloja.

Huoneenvuokralautakunta on yksi vapautta rajoittavista instituutioista, mutta sen lisäksi on kaikenlaista muutakin säännöstelyä, keinottelu kukoistaa salassa eikä poliisiinkaan ei voi luottaa.

Kaiken yllä häälyy uuden sodan mahdollisuus ja levittää jopa toivottomuutta. Kun sankari saa pojan, hän on aluksi pettynyt, koska pelkää, että poika joutuisi kestämään samaa kuin hänen sukupolvensa miehet. Mutta, kysyy muuan profeetallinen ääni: ehkäpä joskus 18 vuoden kuluttua myös tytöt on mobilisoitu jo ihan samaan mielettömyyteen… Tämäkään ei toki ole erityisen optimistista.

Aineellisesti eletään aluksi äärimmäisessä niukkuudessa, mutta ennen pitkää tilanne paranee ja koko ajan kyetään hieman säästämäänkin. Kaikki tuntuvat nyt suurella kiihkolla tekevän työtä viimeiseen nääntymykseen saakka saadakseen tavaraa, sitä alkaa pikku hiljaa olla luvassa muualtakin kuin laivoista salakuljetettuna tai huimiin mustan pörssin hintoihin.

Tämä on selvää amerikkalaista menoa ja on kysyttävä, onko siinä mitään järkeä. Ei ihmisen elämässä ole mitään mieltä ollut, jos hän lopulta kuukahtaa vain koko ikänsä tarpeettomia tavaroita tuotettuaan ja tavoiteltuaan.

Syvähenkinen elämä vilahtaa mahdollisena vaihtoehtona. Tämä Eino Kailan käsite oli aikansa suuria ideoita, jonka koko Suomen sivistyneistö tunsi. Myös Lin Jutangin maallisesta onnesta puhutaan ohi mennen.

Myös matkailun himo tuntuu lisääntyneen kohtuuttomaksi, vaikka käytännössä matkavaluutan saaminen ei ollut lainkaan yksinkertaista. Joka tapauksessa pariskunta onnistui vierailemaa Tukholmassa ja jopa lentämään kotimaan lennon.

Paasikiven sanoin Suomi oli vuonna 1944 kuilun pohjalla. Vuonna 1952 maa oli sen sijaan jo asuttanut siirtolaisensa, maksanut sotakorvauksensa, päässyt valvontakomissiosta ja esittäytyi koko maailmalle olympialaisia isännöivänä sankarikansana. Korean sodan vetämä suhdanne vaurastutti maata nopeasti.

Tällaisia optimismin aiheita kirjassa ei kuitenkaan vielä mainita ja Korean sotakin assosioituu pikemmin atomipommiin. Kuitenkin terve lapsi, joka saadaan viimein syntymässä kuolleen tilalle, antaa uskoa tulevaisuuteen.

On selvää, että mieletön mammonan tavoittelu ei ole riittävä elämän tarkoitus, mutta elämällä on kuin onkin tarjottavana mielekkyys. Kypsyvä ihminen kykenee sen yhä selvemmin ymmärtämään. Kirjailija ei kuitenkaan asetu profeetaksi ilmoittaakseen kaikella kansalle, mikä se oikein on.

Tämä kirja kertoo jo alaotsikossaan olevansa nimenomaan tietyn aikakauden kuvaus ja sellaisena sillä on tiettyä uskottavuutta jo ilmestymisvuotensa ja kirjoittajansa taustan perusteella.

29 kommenttia:

  1. "Kuilun pohjalta"

    Asiasta toiseen: on kuiluja ja kuiluja. Muinaisessa Kreikassa eräs hevostalli tuli ihan täpötäyteen hevosen lannasta. Isäntä ei enää millään voimillaan pystynyt siivoamaan tallin sonnasta. Mutta eräs nero tuli apuun. Hän suuntasi lähellä olevan joen kohti hevostallia ja virta vei kuin veikin kaikki sonnat pois.

    Venäjä on myöskin jonkin sortin hevostalli, joka on täpötäynnä jonkin sortin poliittista sontaa, koska miljoonat venäläiset ottivat ja lähtivät karkuun ulkomaille kerta heitolla. Venäjällä ei taida olla sellaista poliittista jokea, mikä pystyisi siivoamaan Venäjän Putinin lannasta. Mutta aika kuluu ja samaan ajanvirtaan ei voi astua toista kertaa.

    Kun diktaattori Putin pitää puheen, niin kaikki silmää tekevät rientävät kuuntelemaan ja valloittavat salin ensimmäiset rivit. Koko puheen aikana kamerat tallentavat kuuntelijoiden naamoja. Naamat eivät reagoi diktaattorin höpötyksiin, koska ivallinen hymy on vaarallinen, ja siksi naamat ovat kuin kivestä tehtyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kaikki taidamme toivoa, että noiden sementoitujen kasvojen takana liikkuisi jotain -- että puhumattomuuden ja ilmeettömyyden kulttuuri olisi vain pointaa, ja jossain kuoren alla eläisi vielä aito ihminen ja ihmisjärki, joka odottaa vain oikeaa hetkeä päästäkseen taas vapaaksi antamaan ajattelulle, älylle ja rehellisyydelle, mahdollisuus.

      Mutta en olisi tuosta niinkään varma. Kyseessä ei ole yksilöiden valinta, jota he ovat pakotetut seuraamaan. Kyseessä on joukkomittainen sosiopsyykkinen taantuma, jossa yksilöiltä katoaa valta ja vastuu. Saattaa kulua sata tai tuhat vuotta ennenkuin ihmisyys syntyy yksilöissä uudelleen.

      Natsi-Saksan taantuma vaikuttaa vahvasti edelleenkin, jopa niin, että olemme kyvyttömiä sitä huomaamaan. Vaikka sota-ajan tapahtumia ja erityisesti harjoitettua ihmistuhontaa toistellaan tiedotusvälineissä miltei päivittäin, silti rivisaksalaisille jää yhä ymmärtämättä millainen puhumattomuuden kulttuuri edelleen pitää heitä hiljaisina. Sosiologinen kuvaus joukkotaantumasta odottaa sitä historiankirjoittajaa jolla on syvyyspsykologian pohjalta nouseva sosiologia hallussaan.

      Sementoidut kasvot ovat ikään kuin pienoiskuva tai metaforinen toistuma yhteiskuntatilanteesta, jossa puhumattomuus on sementoinut yhteiskunnallisen keskustelun pinnan umpeen peittäen ne ajattelun kipeät tabuaukot, joita ei yhdenmukaisuuden paineen alta päästä käsittelemään.

      Poista
    2. Jatkan vielä "sementoiduista kasvoista", vaikkei se liitykään blogin varsinaiseen aiheeseen. Katsokaa saliyleisön ilmeet Putinin tuoreen puheen aikana. Minusta siitä näkee syvä huoli ja valtava turhautuminen. Jos vastaavassa tilanteessa ja tuollaiselle yleisölle olisin puhujana niin johan läksisin juoksemaan: https://www.youtube.com/watch?v=4pz-FEixthE

      Poista
    3. "siksi naamat ovat kuin kivestä tehtyjä."

      Mutta eipä liioin näy niitä haltioituneita ja innostuneita ilmeitä, joita näki 1920-30-lukujen propagandafilmeissä, putinin propagandaosaston toiminta kaipaa vielä kehittämistä.

      Poista
    4. 20 ja 30 -luvuilla innostus taisi olla vielä suurimmalta osalta aitoa, oltiin niin alhaalla että suunta ei voinut olla kuin ylöspäin.

      Poista
  2. "Tällaisia optimismin aiheita kirjassa ei kuitenkaan vielä mainita"

    Oliko kirja yleissävyiltään enemmän optimistinen kuin pessimistinen? Itse olen mieltänyt yleisen hengen olleen enemmän ensiksi mainittu, koska sodasta oli selvitty ja vaikka aineellisesti aloitettiin pohjalta merkityksellistä työtä riitti kaikille ja suunta oli koko ajan ylöspäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko blogistilla käsitystä, kuvaako tuo yleisesti tuon aikakauden vai Talven henkilökohtaisia tuntoja? Onko toiisen käden tietoihin perustuva käsitykseni köyhästä, mutta optimistisesta kansasta vain aika kultaa muistot -ajatusvirhe. (Luonnollisesti tuohonn aikaan ei enää ollut - toisin kuin sota-aikana - järjestelmällistä mielipidetiedustelua, joten herää kysymys voidaanko ylipäänsä puhua mistään yleisestä tunnosta.)

      Poista
    2. Hyvä kysymys. Mielialaterkkailu toimi vielä vähän aikaa sodan jälkeen, mutta keskittyi venäläisiin. Varmasti jo 40- luvulla tapahtui muutosta. Aluksi tämän kirjan henkilöt uneksivat lähinnä maastamuutosta.

      Poista
    3. Näinä aikoina ei pitäisi liiaksi lukea pessimististä kaunokirjallisuutta. Optimististakin on.

      Poista
  3. "Sodan jälkeen"

    Putin haluaaa tehdä sodasta perpetum mobile.

    VastaaPoista
  4. Alan olla viimeisiä sota-aikana syntyneitä, ainakin kahvilassa istuvien joujossa, niinpä vielä muutamia vuosia sitten, sanoin useinkin kavereilleni, että kuinka onnekkaaseen aikaan synnyimme. Emme joutuneet sotaan, mutta pääsimme elämään Suomen historian vauhdikkaimmat menestyksen vuodet. Monet meistä ehtivät vielä eläkkeelläkin nauttimaan koko kansan suuren työn tuloksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jouduitte kärsimään metrotytöt ja olavi virrat ja kaiken maailma annikki tähtöset jotka kuulostavat lähinnä ala-asteen laulutunneilta, sitten jouduitte vielä kuuntelemaan eduskunnan kommunisteja ja nykyisten vihapuhetätien nyrpistelyä neuvostovastaisuudelle, kokemaan kom teatterin huippuvuodet ja täydellisen elokuvasensuurin... Ei ollut helppoa teilläkään.
      Tietysti sitten tulikin ratkiriemukkaita poliittisia puheita kuten lipponen vs. tuomioja kiista siitä, että saako myös naapurin lehmää panna, en tiedä miten loppujen lopuksi tuo päättyi paitsi, että lehmiä saa suomessa nussia.

      Poista
    2. Yksi Virta vastaa sataa amerikkalaismääkijää.

      Poista
    3. Virta ja Rautavaara ovat todellisia laulajia, äänet ovat huippuluokkaa. Vähän toista kuin nykyiset määkijät, kuten vaikkapa Kuustonen.

      Poista
    4. " Yksi Virta vastaa sataa amerikkalaismääkijää. "

      Arvostan. Suhdeluku voisi olla suurempikin kuten Olavi Virta versus koko länsimainen poppiskene 2000-luvulla tms. Olihan hän fantastinen laulaja, jonka tuotannosta saa edelleen nauttia levytysten muodossa. Ja sama pätee Metrotyttöihin ja Annikki Tähteen.

      Anonyymi pyhäinhäpäisijä klo 22.13 voi esitellä parempia laulajia nykypäivänä, jos osaa. Tuskin osaa.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Nyt olen pakotettu yhtymään anon 12.10. Klo 10.14 ja 12.19 mielipiteisiin.

      Vielä 1960-70-luvuilla oli sellaisia naislaulajia kuim Seija Simola, Päivi Paunu tai Carola verrattuna nykyisiin ohutäänisiin kimittäjiin.

      Poista
  5. Kyllä Olavi Virta ja Laila Kinnunen olivat huippu laulajia ja muutkin 50-luvun laulajat kelvollisia. Mutta musiikin ydin on sävellys. Valtaosa viime vuosikymmenten sävellyksistä on hörön löröä joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. niihin ei paraskaan laulaja pystyisi puhaltamaan henkeä .Näkyy esim . euroviisuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki nykyäänkin sävelletään ja tehdään paljon hyvää musiikkia Suomessa. Taso vaan on tässä maassa viimeistään 50-luvulta lähtien ollut niin korkealla, että sinne ei niin vain kavuta.. Onnea kaikille yrittäjille!

      Poista
    2. Arvoisa anonyymi klo 6.47,

      Missä? Viitannet siihen, missä on taso korkealla? Minäpä kerron sinulle, että taso suomalaisen musiikin teossa on ollut ainakin 50-luvulta lähtien hyvin korkealla sanotaan aina 90-luvulle saakka, jolloin se alkoi pikku hiljaa laskea (pl. suomirap ja hiphop ).

      Säveltäminen on kivaa.. Opettelet jonkun instrumentin alkeet. hiphopissa riittää oma suu ja aivot, ja alat kikkailemaan soittimella - räiskit menemään tai lyyrisesti hapuilet utuisia sointukulkuja. Jos tuntuu, että on sanottavaa, loihdit mukaan myös lyriikat. Vuodatat sielusi ja fiiliksesi soittimen avulla ulos. Sitten esiinnyt tuotoksen kanssa ensin ystävillesi ja jos saat positiivista palautetta voit uskaltautua jonnekin keikalle, aina kuuntelijoita riittää jos on kuunneltavaa. Tai perustat oman bändin? Siitä vaan taikinan juurta työstämään ja taiteilemaan!


      Poista
    3. Suomi rap ja hip hop, surkeaa matkimista.

      Poista
    4. Helppoa olla samaa mieltä kuin Öö. Erityisesti Erik Lindström ja Topi Kärki olivat mainiota miehiä. Nykyään Kainuun lahja maailmalle, Kassu Halonen, yltää samalle tasolle. Näinä aikoina rauhallisen ja melodisen retromusan ystävä joutuu todella lujilla.. Tässä eräs (omakohtainen) selviytymistapa: "Radiokuuntelun opas eläkeläisille": https://ilmarischepel.livejournal.com/36057.html

      Poista
    5. Kiitos Ilmari mukavasta palautteesta. Suuria nimiä, lisäisin siihen myös mestarisäveltäjä Rauno Lehtisen. En tiedä, mistä se tason madaltuminen nykypäivänä johtuu, mutta fakta se taitaa olla. Onneksi laulaja/lauluntekijä-kulttuuri elää kuitenkin vielä suht' vahvana meilläkin, ja uusia kykyjä putkahtelee tasaisesti. He ovat usein ns. indiepoppareita eivätkä kuulu valtavirran medioissa. Radio Helsinki edustaa sitä vähän marginaalisempaa puolta upeasti.

      Kiitos linkkivinkistä, tutustun toki siihen. Mukavat päivän jatkot!

      Poista
  6. ”Sodan jälkeen”

    Sotien jälkeen.

    Kuten tunnettua, Karl Marx oli ihmiskunnan taloudellisen elämän tutkija, ja hän synnytti käsitteen, joka tuli sittemmin jokaisen taloudellisen konttorin käyttöön: ”työn tuottavuus”. Sitä ennen Marxin ”epämääräisiä” tutkimuksia rahoitti ainoastaan porvari nimeltään Friedrich Engels.

    Marx tuli kuuluisaksi, ja kas kun venäläiset aristokraatit Pariisissa alkoivat kantamaan Marxia ”käsillään”. Se oli Marxin sanojen mukaan vuosina 1843-1844. Rikkaat venäläiset aristokraatit keksivät köyhälle nerolle uuden homman, ja neljän vuoden kuluttua eli vuonna 1848 julkaistiinkin ”Kommunistisen puolueen manifesti” Karl Marxin ja Friedrich Engelsin nimillä, joka julisti proletaarisen maailmanvallankumouksen eli porvarien tuhoamisen. Mutta Friedrich Engels kielsi osallistuneensa moisen opuksen luomiseen: lukekaatte siitä ”Kommunistisen puolueen manifestin” kaikki esipuheet.

    VastaaPoista
  7. ”Sodan jälkeen”

    Toisen maailmansodan jälkeen Vladimir Vladimirovitsh Putin, eli KGB:n salaisuuksien suurmestari, päätti luoda uuden maailmansodan. Putin höperteli: ”Mihin me tarvitsemme maailmaa, jossa ei ole Venäjää.” (Zatshem nam nuzhen mir v kotorom net Rossii.)

    Mainitun höpertelyn logiikan mukaan Venäjän piti siis olla päättäjänä/herrana maailman jokaisessa valtiossa, kaupungissa ja jopa jokaisessa perheessä. Jotkut vielä muistavat käsitteen ”kotiryssä”.
    Kun mainittu projekti ei pystytty viemään läpi G-8:ssa, niin Putin suivantui ja suuttui seuraavalla tavalla: ”Mihin me tarvitsemme maailmaa, jossa ei ole Venäjää? Me pääsemme paratiisiin, mutta muut joutuvat helvettiin.” Vofka Putin tarkoitti varmaankin sitä, että hän kaveriensa kanssa pääsee Uralin uumenissa olevaan maanalaiseen kaupunkiin odottamaan, että muu maailma joutuu tuhotuksi hänen ydinaseidensa iskuilla.

    Eikö Vofka Putin olekin kekseliäs?

    VastaaPoista
  8. ”Vofka Putin”

    Putinin rationaalisuus lienee aurinkokuntamme kokoista luokkaa. Aikoinaan Neuvostoliitossa loilotettiin populaarilaulua ”I na Marse budut jabloni tsesti” (Mars-planetaallakin omenapuut ryhtyvät kukoistamaan.) Laulu johtui varmaankin siitä, että Stalin määräsi aikoinaan talonpojille hurjat verot jokaisesta omenapuusta tontillaan. Mutta talonpojat ovat säästäväisiä ja kaatoivatkin kaikki omenapuut polttopuiksi.

    Venäjä on superrikas, joten rationaalisuus voi sekä hyppiä, että keikkua. Aikoinaan Putin rakennutti supersillan Vladivostokista eräälle pikkusaarelle, jossa asui muutama tuhat kalastajaa. Salatarkoitus lienee ollut siinä, että saarelta olisi helppo hyökätä sinne viedyillä aseilla Japanin kimppuun. Silta maksoi muistaakseni viisi miljardia dollaria.

    Ei mennyt kovinkaan paljon aikaa, kun Vofka Putin rakennutti uuden supersillan, nyt jo valloitetulle Krimille, jotta sieltä olisi helppo jatkaa sotaa Ukrainaa vastaan kuljettamalla aseita.

    Tomaatti on tärkeä ja kaunis ravinto. Venäjä/Vofka Putin ostaa lähes kaikki venäläisten tarvitsemat tomaatit yhä vieläkin Turkin Erdoganilta.

    Aikoinaan viisas Leonid Iljitsh Brezhnev oli pakotettu erään kiusallisen seikan takia antamaan lupa kaikkien kaupunkien asukkaille käyttämään kaupungin ulkopuolella pikkutonttia, jossa kasvattaisivat itselleen perunaa, porkkanaa, sipulia, punajuurta, yms., koska niistä oli huutava pula kaupoissa.

    Vofka Putin pääsi aikoinaan Pietarissa valtaan juuri sen takia, että järjesti leningradilaisille (ties mistä) riittävästi perunaa.

    Maailman sosialistinen järjestelmä perustui siihen, että Neuvostoliitto oli niin sanottu Maailman Rauhan Takaaja. Ja muiden sosialististen maiden tehtävänä oli ruokkia venäläisiä. Tässä joutuu oikein ihmettelemään, miksi Puola, Tshekkoslovakia, Romania, yms. luhistuttivat sosialistisen järjestelmän.




    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.