lauantai 30. syyskuuta 2023

Aikamme proletariaatti?

 

Opiskelijaelämän ihanuus ja kurjuus

 

Huomasin ohimennen, että muuan Suomeen muuttanut venäläinen sympatiseerasi kovasti tätä nyt kovasti esille nostettua opiskelijoiden taistelua elinehtojensa puolesta. Uusi hallitushan aikoo kuulemma kurjistaa opiskelijoiden toimeentuloa, joka oli muutenkin alapuolella arvostelun, kuten tämä henkilö arvioi.

Näin reipas tuomio herätti uteliaisuuteni, kun opiskelu on meillä ilmaista ja opiskelijoiden tuetkin ovat sentään aitoa pohjoismaista tasoa. Se pani ihan tarkistamaan, millaisia ne mahtavat olla Venäjällä. Amerikasta en nyt puhukaan.

Venäjällähän tuet ovat aina olleet opintosuorituksiin sidottuja ja parhaita koululaisia ja opiskelijoita on aina palkittu suorituksistaan. Jo tsaarinaikaisissa kouluissa jaettiin kultamitaleita ja parhaat neuvosto-opiskelijat saattoivat saada niin sanotun punaisen diplomin. Sen voi vieläkin saada, jos 75% suorituksista on erinomaisia.

Neuvostoliitto ylpeili myös stipendijärjestelmästään, joka yhdistettynä opiskelun maksuttomuuteen teki opiskelusta koko kansan omaisuutta ja aivan tavattoman tasa-arvoista. Paitsi että suoritusten suhteen ei mitään tasa-arvoisuutta suvaittu: hyvät olivat hyviä ja huonot huonoja. Edelliset saivat hyvää stipendiä, jälkimmäiset menettivät koko stipendinsä.

Perusidea on säilynyt yhä: opiskelijan on ansaittava stipendinsä, kuten työelämässä jokaisen on ansaittava palkkansa. Korkeakouluissa ei ole tarkoitus etsiskellä itseään vuositolkulla yhteiskunnan kustannuksella, vaan valmistua sen palvelukseen säädetyssä ajassa. Hyvästä työskentelystä saa hyvän tai ainakin muita paremman korvauksen.

Vanha suoritusperiaate on Venäjällä yhä säilynyt. Hyvät ja erinomaiset opiskelijat, horošisty ja otlitšniki, saavat parhaat stipendit, joiden määrä vaihtelee opinahjosta toiseen, mutta joiden yläraja on noin 6000 ruplaa kuussa. Muistettakoon että euron vaihtokurssi on noin 100 ruplaa.

Lomonosoville nimetyssä mahtavassa Moskovan valtionyliopistossa stipendit vaihtelevat välillä 2681-3351 ruplaa. Muualla alimmat stipendit voivat olla paljonkin pienemmät kuin kalliissa Moskovassa. Toisaalta ne ovat myös paljon suurempia joissakin huippulaitoksissa, joihin pääse kermojen kerma.

Apua tietenkin annetaan opiskelijalle myös sosiaalisin perustein. On ymmärrettävää, ettei sillä vielä juhlita, vaikka juhlat toisaalta ovatkin aina olleet opiskelijaelämän tärkeitä huippuhetkiä, joita ilman koko nuoruus tuntuisi jotenkin turhalta.

Mitäpä opiskelija sitten saa vaikka tuolla 3000 ruplan stipendillään? Jos sen ostovoimaa mitataan tunnetulla vodkapulloindeksillä, voidaan todeta, että suosituimpien vodkien litrahinta on noin 2000-3000 ruplaa. Kaikkein halvin puolen litran pullomaksaa kuitenkin vain noin 250 ruplaa.

Stipendillään saa keskitasoinen opiskelija siis vodkaa 2-12 pulloa, niin suuri on hintahaarukka. Käytännössä voitaneen ajatella, että stipendillä voisi teoreettisesti hieman juhlia suunnilleen kerran kuussa. Kaikki muut elämiseen tarvittavat varat on sitten kokonaan hankittava muualta…

En muuten tiedä, ovatko opiskelija-asunnot Venäjällä nykyään ilmaisia. Neuvostoaikana ne eivät olleet, vaikka vuokra olikin vähäinen. Suomessa opiskelijan asuminen kuulemma ainakin on nykyään ilmaista. Ero 1960-70 lukuihin on olennainen, silloin asuttiin vapailla markkinoilla alivuokralaisina ja siihenhän ne rahat upposivatkin.

Jostakin kummallisesta lähteestä ja usein kai opintolainasta sentään aina löytyivät rahat johonkin viinipulloon viikonloppuisin. Hyvin monet opiskelijat oleilivat silloinkin oppilaitoksissaan vuosikaupalla, mutta ainakin he maksoivat omat kustannuksensa. Niin sanottu akateeminen vapaus oli käytännössä usein surkeaa päämäärättömyyttä vailla niin piiskaa kuin porkkanaa. Yhteiskunnan kannalta älyttömiksi venyvät opiskeluajat olivat ja ovat suurta tuhlausta.

Nythän asiat ovat avustusten suhteen aivan toisin. Kun opiskelija saa vuodesta toiseen ilmaisen asunnon ja sen päälle vastikkeetonta rahaa, hän helposti laitostuu ja pelkää kylmään maailmaan menemistä. Psykologia voi pahimmillaan taantua infantiiliksi riippuvuudeksi yhteiskunnasta, jolle osataan esittää vain vaatimuksia, ilman että voitaisiin osoittaa mitään ansioita.

Tilanne on ymmärrettävä, mutta tuskin toivottava tai pohjimmiltaan edes hyväksyttävä. Venäläistä systeemiä ei varmaankaan meillä kannata ihastella tai matkia ainakaan tukien määrän suhteen, mutta sikäläinen tapa sitoa tavalla tai toisella tukien määrä suorituksiin, voisi kyllä olla omiaan parantamaan työskentelyn tehoa ja motivaatiota.

Siis ei pelkkää ruoskaa, vaan myös porkkanaa ja selvät sanktiot sille, joka ei hoida hommiaan. Tiedän, että opiskelu on tullut yhä kurssimaisemmaksi, mutta suomalaisen systeemin anarkistinen perintö tuskin on vieläkään hävinnyt. On hyvä idea saada opiskelijat herkkiä nuoruusvuosinaan oppimaan myös jotakin aivan muuta kuin niitä asioita, joita he työelämässä tarvitsevat.

Sen pitää toki olla mahdollista ja sitähän itse asiassa akateemisella vapaudella on aina tarkoitettu eikä sen sijaan sitä, että jokaisella suorituksistaan riippumatta on oikeus yhteiskunnan laskuun oleilla korkeakouluissa ja nauttia tuota paljon parjattua opintotukea.

Sillähän nyt ei paljon juhlita, mutta ei se ole tarkoituskaan. Tarkoitus on, että opiskelija opiskelee tehokkaasti ja tunnollisesti oppiakseen yhteiskunnalle hyödyllisiä taitoja ja tietoja.

Kiinnostava on tässä -yhteydessä myös kysymys siitä, kuuluisiko opiskelijoiden velvollisuuksiin myös kaikkien muiden tavoin osallistua kansakunnan yhteisiin talkoisiin silloin, kun valtion menoja on pakko vähentää. Ellei näin ole, pitäisi asia eli oman rälssisäädyn privilegiot pystyä vakuuttavasti perustelemaan.

Mikäli näin kuitenkin on ja kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia, olisi syytä tunnustaa oma vastuunsa kansalaisena ja välttää noloja infantiileja oikosulkureaktioita, jotka vain todistavat koko maailmalle kypsymättömyyttä aikuisuuteen ja kansalaisuuteen.

 

35 kommenttia:

  1. Juuri noin. Opiskelijat ovat etuoikeutettuja, eivät uhreja.

    Teltoissakaan ei tarvitse tarvitse asua, sillä esim. Helsingissä on opiskelijoiden ikiomalla HOAS:illa mainioita soluasuntoja tyhjillään juuri tälläkin hetkellä.

    Pahaa laitostumista tosiaankin näillä "isänmaamme toivoilla".

    VastaaPoista
  2. Muistuttelen itseäni ja muita myös siitä, että yliopiston ja muun opinahjon asiakas ei ole opiskelija tai tutkija. Asiakas on se, joka kaiken maksaa, eli veronmaksaja. Hyvä, jos rahoitusta muualtakin saadaan.

    VastaaPoista
  3. "Tarkoitus on, että opiskelija opiskelee tehokkaasti ja tunnollisesti oppiakseen yhteiskunnalle hyödyllisiä taitoja ja tietoja."

    Mitäpä hyödyllisiä taitoja ja tietoja vaikkapa Venäjän tutkimus antaa yhteiskunnalle? Triviaalisia tietoja, joilla ei elätetä ketään. Kaikki yksityiselle puolelle sieltä työllistyneet menivät todennäköisesti venäjänkaupan leiviin ja ovat siis nyt yhteiskunnan elätteinä, vaikka luulisi, että opintojensa perusteella olisivat osanneet ennustaa, miten naapurin kanssa käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkästään typeryydestä vapautuminen jo on yhteiskunnalle hyödyllistä.

      Poista
    2. Periaatteessa kaikki opiskelu opettaa korkeampaa tietojenkäsittelyä ts tiedon hankkimista, omaksumista ja välittämistä. Niinpä tuo metodologian oppiminen on asian ydin ei niinkään opiskeltava substanssi, jonka sisältö ehtii muuttua työuran aikana. Niinpä jossain Englanissa voi olla yritysjohtajana henkilö, joka on opiskellut klassista kreikkaa tms. Korkeakoulu ei ole mikään ammattikoulu, jossa opiskellaan joukko temppuja ymmärtämättä niiden sisältöä ja tarkoitusta vaan opetellaan tieteellisen tiedon hankkimisen ja käsittelyn METODI. Toki tuo metodi vaihtelee jossain määrin tieteenaloittain.

      Poista
    3. Veikkaanpa, että Tiitisen listalta tulee löytymään useampikin kappale näitä yliopistoissa myyräntyötään tehneiden "Venäjä-asiantuntijoiden" nimiä...

      Poista
    4. Niin, periaatteessa. Mutta ei todellisuudessa. Liian paljon nykyopiskelusta on asioiden ulkoaoppimista ja poliittis-uskonnollisen liturgian resitointia. Ja heitä opetetaan tiedekunnissa jotka ovat keksineet ihan oman "tieteensä" ja ihan omat "tieteelliset metodinsa", joilla ei ole mitään tekemistä oikean tieteen kanssa. Näitä aloja opiskelevista ei ole mitään noita hyötyjä, koska he eivät opi tuota pseudouskonnollista moskaa opiskellessaan mitään tuosta mitä ano 12.19 väittää korkeakouluissa opittavan. Valitettavasti. Ja siihen tuhlautuu järkyttävä osa yliopistojen resursseista. Näistä tulee vain Akatemiatutkijoita tutkimaan paskan eksistenssiä ei-cis väestön kohtaamisissa Altairin aurinkokunnassa 500 k€:n kolmivuotisrahoituksella.

      Poista
  4. "Jostakin kummallisesta lähteestä ja usein kai opintolainasta sentään aina löytyivät rahat johonkin viinipulloon viikonloppuisin....Tarkoitus on, että opiskelija opiskelee tehokkaasti ja tunnollisesti op piakseen yhteiskunnalle hyödyllisiä taitoja ja tietoja."

    Asia, mikä usein unohtuu, on se, että oikein valittu (lääke-,kauppa- tai oikeustiede) korkeakoulukoulutus on investointi: se on tähän asti taannut korkeamman palkan ja paremman työllisyyden sekä mielenkiitoisemman ja itsenäisemmän työn kuin alemmat koulutusasteet, joten se on kannattanut maksaa vaikka opintolainalla, vähän niinkuin jokin tuotantolaite.

    Voi olla, että tilanne on koulutuksen inflatoitumisen (puolet ikäluokasta korkeakoulutettuna) muuttumassa. Aina kannattaa valita ne tiet, joita valtavirta ei kulje.

    VastaaPoista

  5. Kovin ruusuisen kuvan opiskeluista kirjoittaja tuntuu antavan.

    Itse opiskelin 90- ja 2000-lukujen taitteessa ja eipä tuo niin ihanata tuntunut olevan. Solukämpässä tuli asuttua yksi vuosi ja ikävä kyllä "opiskelija-asunnot" olivat jo silloin avattu myös muille asujille ja niissä asui runsaasti syrjäytynyttä ainesta ja huumeidenkäyttäjiä. Onhan noissa soluasunnoissa tapahtunut jopa henkirikoksia.

    Vuoden jälkeen sain yksiön ja elämänlaatu koheni huomattavasti. Vielä enemmän se koheni, kun aloin parin opiskeluvuoden jälkeen tekemään töitä opintojen ohessa ja sekin muuten vaatii sen, että asunnossa pitää pystyä nukkumaan mikä ei solukämpän piri- ja kiljujuhlissa onnistu kuin auttavasti.

    Tämä siis reilut 20 vuotta sitten. Nykyään on paljon enemmän opetusta, jossa on läsnäolopakko ja epäilen pahasti, että tapani opiskella pääosin kirjatentein ei enää onnistuisi. Siinä sitten helposti ollaan viikot opiskelemassa ja viikonloput sekä kesät töissä.

    Eikä tuo töiden saaminen onnistu kaikkialla jo vähänkin pienemmillä korkeakoulupaikkakunnilla on paljon ylitarjontaa osa-aikatöiden tekijöistä ja töitä ei niin vain saa.

    Ikää on kertynyt, mutta olen aina yrittänyt pitää ymmärtäväisen otteen suhteessa nuoriin. Varsinkin kun ei ole itse kultalusikka suussa tai edes hopealusikka perseessä syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "vähänkin pienemmillä korkeakoulupaikkakunnilla on paljon ylitarjontaa osa-aikatöiden tekijöistä ja töitä ei niin vain saa."

      Sitten pitää muuttaa pääkaupunkiseudulle tai muuhun isoon kaupunkiin, josta saa - ja puoliso myös.

      Poista
  6. Tämän yhteiskunnan ikäviin lainalaisuuksiin kuuluu, että se, joka yhteiskunnalta saa, ei mielestään koskaan saa riittävästi ja se, joka sille maksaa, ei hänen mielestään koskaan maksa riittävästi. Viidensien kolonnien rooliin puolestaan kuuluu tyytymättömyyden lietsominen niissä yhteiskunnissa, jonne ne ovat soluttautuneet. Taitaa se nimityskin juontaa juurensa juuri tällaisesta toiminnasta.

    Tässä opiskelijoiden ja sellaisena esiintyvien ”taistelussa elinehtojensa puolesta” on näköjään jäänyt kokonaan huomiotta se, että opiskelu on opiskelijan investointi omaan tulevaisuutensa. Se ei siis ole mikään elinkeino eikä ammatti eikä se sellainen saa ollakaan. Koska opiskelu nähdään hyödyllisenä investointina, yhteiskunta tukee sitä monin tavoin, joista merkittävin tuki on opiskelun maksuttomuus. Tämän lisäksi tulevat vielä opintotuet ja asumistuet. Ei taida olla montakaan muuta investointia, joita yhteiskunta näin kattavasti tukisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "se, joka yhteiskunnalta saa, ei mielestään koskaan saa riittävästi ja se, joka sille maksaa, ei hänen mielestään koskaan maksa riittävästi."

      Tuossapa on kiteytetty yhdellä lauseella koko blogin - ja yhteiskunnallisen tulontasauksen - ratkaisematon dilemma.

      Poista
  7. Itselleni tulee noista akateemisen maailman mielenosoituksista mieleen lähinnä kysymys siitä, miten pieneksi ihmisen mieli pystyy käpertymään. Ikään kuin kaikki mikä tajuntaan ulkomaailmasta tunkeutuu olisi jonkinlaista tunnustuksellista instituutiota.

    Koulu. Se on yhä ikiomat lakinsa omaava, ikiomia totuuksiaan varjeleva, ikiomat auktoriteettinsa tunnustava instituutio. Se on yksiarvoisen yhtenäiskulttuurin suora perillinen, kuin suuri koko valtakuntaa kattava lahko, jossa ei ehkä enää tunnusteta vanhakristillistä uskoa, vaan jonkinlaista uusvasemmistolaista saippuapropagandaa. Tunnustuksellisuuden määrä ja tajuntaa taannuttava voima eivät ole mihinkään hävinneet.

    Nuoret kapinalliset uhoavat kuin ganstaräppärit mutta ovat sisältä tyhjiä tai täynnä skolastista käsitetietoa -- mikä on siis vielä vakavampi ja vaarallisempi sieluntila kuin tyhjän tynnyrin kumina. Mutta oppisisällöistä kukaan ei kanna huolta. Ikään kuin opiskelu ja oppiarvojen saavuttaminen sinänsä olisi kansakunnan kannalta jokin loistava asia tai arvo sinänsä. Täydellinen tiedollinen sekavuustila vallitsee, mutta siitä viis.

    VastaaPoista
  8. Kissa pöydälle: koulutusta on liikaa, leikkaussäästölista: yksi teatterikorkeakoulu riittää, loput alasajoon, yhteiskunta- ja valtiotieteen maisterikoulutuksesta puolet pois, sukupuolentutkimuslaitokset ja koulutusohjelmat pois, samoin Lapin juristit, puolet teologiasta, ammattikorkea-uudistus peruutettava, alemman tason taidekoulut pois, keinotekoiset pätevyydet - esim. sosiaalityöntekijä - korvataan yo-tutkinnolla ja vuoden harjoittelulla ym. Koulutuksen täytyy olla hyödyllistä, koko väestön ei tarvitse olla liikaviisaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammoo mieltä, hyvä lista.

      Poista
    2. Mutta lääkäreitä ja insinöörejä tarvitaan aina. Ja muistojeni mukaan ainakin ennen näillä aloilla keskityttiin keskimäärin enemmän opiskeluun kuin maailman parantamiseen, eli poliittiseen jaskan pauhantaan.

      Poista
    3. Hyötykoulutusta on toki. Mutta perusinsinöörejä valmistuu ilman korkeakouluvouhotusta, aikuisempia opisto-inssejä on edelleenkin työelämässä, ja hyvin pärjäävät. Samoin hoitsu-opisto-hoitajia. DI-koulutusta on lisätty liikaa, siksi osassa taso kärsii. Itse olen humpuukimaisteri (yhteiskuntapolitiikka), joten työuran tein kuorma-auton ratissa.

      Poista
  9. Opiskelu on mukavaa. Saa olla samanhenkisten ihmisten kanssa tekemisissä. Työt on ikäviä monesti, työkavereita ei voi valita ja stressiä on.

    VastaaPoista
  10. Taas kerran tuntuu, ettei "ilmaiseksi" saatua arvosteta. Se on vaan saavutettu etu. Lisääkin ilmaisia tukia voidaan siis vaatia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ilmaisella mitään arvoa ole.

      Poista
    2. Tuosta on kylläkin joitain pikku poikkeuksia. Esimerkiksi terveys saadaan ihan ilmaiseksi, ja siinä vaiheessa kun on sen menettänyt, niin silloin kyllä osaa sille arvon antaa.

      Poista
    3. Oikeastaan terveys on pikemminkin esimerkki siitä, kuinka ilmaisella ei ole mitään arvoa. Kun terveys on hyvä, siitä ei välitetä eikä siitä huolehdita. Mutta, kuten totesit, arvoonsa se nousee sitten ja vasta sitten, kun se on menetetty.

      Poista
    4. Niin, luonto on annettu ilmaiseksi, ja on arvokkainta ihmiselle, mitä on vaan senhän arvon tajuaa vasta kun sen menettää.

      Poista
    5. No tuosta ilmaiseksi saadusta terveydestä vielä sen verran että esimerkiksi ammattilentäjien terveydentilaa seurataan säännöllisillä terveystarkastuksilla. Lentäjien keskuudessa vain sillä olemassa olevalla terveydellä on arvoa eikä menetetyllä terveydellä, koska vain olemassa oleva terveys mahdollistaa lentämisen ja korkean palkan saamisen. Jos terveystarkastuksessa ilmailulääkäri sanoo että lennot on nyt loppu, niin jokainen lentokieltoon joutunut lentäjä osaa varmaan laskea miten paljon ansionmenetys (siis terveyden menetys) kukkarossa tuntuu.

      Poista
  11. Ihminen on vähän sitä lajia, että harva on tyytyväinen tai kiitollinen siitä mitä joskus saa. Olin n. 15 vuotta takaperin mp-reissulla Varsovassa. Lahtöaamuna pakkailin moottoripyörää hotellin edustalla, ja panin pian merkille viinottuneen äijän joka tarkaili minua. Häiskä tuli lähemmäksi ja sitten viereeni, ja kansainvälisillä käsimerkeillä näytti pääkipua ja krapulaa. Äijällä oli runsaasti tatuointeja ja naamavärkki maksan värinen. Tunnistin heti entisen linnakundin, olinhan itsekin vankilassa töissä. Eipä siinä mitään, ymmärsin yskän ja annoin kahden euron kolikon, ja äijän naama loisti heti tyytyväisenä. Sillä rahalla saisi useamman pullon puolalaista vahvaa olutta, jolla krapula varmasti siirtyisi.

    Äijä lähti käppäsemään, mutta huusinkin hänet takaisin, ja näytin kameraani. Valokuva passasikin hyvin ja vaimo otti meistä "virkaveljistä" kuvan. Sitten linnakundi häipyi kulman taakse ja jatkoin pakkailua. Kävimme vielä hotellin aulassa kahvilla, ja vasta sen jälkeen teimme lähtöä. No, sitten näin saman heppulin kävelevän takaisin, ja nyt jo hyvinkin päättäväisin askelin. Äijäpä tuli eteeni ja suorastaan vaati lisää rahaa, koska oli valokuvattu jne. Sen kyllä ymmärsin puheesta hyvin.

    Sitten hermostuin minäkin ja ääntäni korottaen osoitin ukolle katua ja käskin kalppimaan tiehensä, ja siihen päälle vielä pari suomalaista kirosanaa. Vai vielä lisää rahaa! Vaimo siihen että: "Taidat osata käsitellä linnakundeja!"

    Kun vankilassa vanki tuli pyytämään minulta maksuttoman oikeudenkäynnin kaavaketta, usein sanoin vitsiksi, että kyllä sen aina joku maksaa, ja niinhän se on. Suomi on vähän kautta linjan luisunut sille mallille, että ilmainen on ilmaista, ja siitä on muodostunut virallinen totuus. Mikään ei maksa mitään, eikä velkoja tarvitse maksaa, todistellaan jo kansanedustajienkin suulla!

    Suomi ei valehtelulla nouse. YLE:n propagandaosasto "asiantuntijoineen" hyökkää kuin susiparvi niiden kimppuun, jotka tämän porsastelun maksavat. Kalle Isokallio kritisoi jo 10v. sitten, että "olemme tilanteessa, jota ei pystytä enää korjaamaan". Löytyy Youtubesta. Ben Zyskowicz taas jokunen päivä sitten moitti sitä, että ei ole oikein asua Helsingin kalleimmilla alueilla voimakkaasti veronmaksajien tukemana, niin kun ei olekaan! Välittömästi Zyskowicz leimattiin somessa veronmaksajien pahimmaksi elätiksi, koska on eduskunnassa ja ollut pitkään! Tätä se pahimmillaan on. Zyskowicz on saanut opintonsa päätökseen, ja sitten kutsui politiikka, jossa tehnyt aivan poikkeuksellisen uran, joten moittijat kyllä voisivat mennä itseensä. Kun he eivät pysty asiaosaamisella haastamaan, sitten mennään minne mennevät. Sehän tuntuu olevan vihervasemmiston tapa.

    Suomessa on kokonainen sukupolvi pilattu valehtelulla, joka on tehnyt elämästä vieraantuneita holhokkeja. Yhteiskunta muka hoitaa, vaikka asioiden kaameus alkaa jo useimmille paljastuakin, mutta viimeiseen asti propagandakoneisto suoltaa valheita ja vääristettyjä "uutisia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi hyvä erotella käsitteet ilmainen (=ei maksa/aiheuta kustannuksia) ja maksuton (=ei maksa saajalle, mutta jollekin toiselle, yleensä veronmaksajalle).

      Poista
    2. Niin olisi. Asia olisi tehtävä läpinäkyväksi perimällä asiakkaalta kustannukset, jotka yhteiskunta sitten kykyjensä mukaan korvaisi

      Poista
    3. Maksuton on sama kuin ilmainen. Vai mitä tarkoittaa että joku toinen maksaa? Eihän se ole maksutonta jos se maksetaan. Ihme sanakikkailua. Parasta näin subventoitujen palveluiden maassa olisi ilmoittaa kaksi hintaa, toinen käyttäjälle ja vertailun vuoksi toinen hinta ilmoittamaan mitä homma todellisuudessa maksaa. Esimerkki: ratikkalippu 3,10 € ja subventoimaton hinta 6 €. Täsmällisen kustannuksen saa varmaan kysymällä liikennelaitokselta.

      Poista
  12. Tuosta liiallisen koulutuksen kurjuudesta kirjoitti edesmennyt Pentti Linkola oivallisen esseen yli viisikymmentä vuotta sitten. Kirjoitus on edelleen ajankohtainen: http://ikihonka.blogspot.com/2013/02/oppi-ojaan-kaataa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Linkolan ajattelussa oli kyse jonkin sortin "balanssista", kun vielä vanhuuspäivillä kelpasi moderni kuulolaite ja länsimaisen lääketieteen saavutukset. Ehkä hän ajatteli, että kun elämän on omistanut kalastajana kaiken mittapuun mukaan yksinkertaiselle elämälle ja askeesille, tasapainon nimissä voi nauttia hieman modernin elämän kehityksestä silloin, kun se palvelee omaa terveyttä. Se kieltämättä sotii sitä ajatusta vastaan, että kaikkien tulisi iloita globaaleista pandemioista, kun se oma kuulolaite kuitenkin on kovin tärkeä itselle. Sinänsä kunnioitan hänen elämäntapaansa, johon moni ei pysty eikä varsinkaan halua.

      Poista
    2. ”Lisää sadetta on tulossa. Tilanne on hengenvaarallinen”, meteorologi Zack Taylor kertoi uutistoimisto Reutersille.

      Ja Linkolasta NYC:iin - kaupunkiin on julistettu perjantaina hätätila tulvien takia. Hyvää kesän jatkoa vaan etelä-Suomeenkin.

      Poista
    3. Eikös Linkola ollut normaalilla mittapuulla arvioiden aika tärähtänyt fanaatikko, jonka ihmisvihamieliset puheet ilmeisesti hyväksyttiin, koska häntä pidettiin tiedostavissa piireissä jonkinlaisena vihreänä messiaana. Mediassa hänet kai nähtiin kiinnostavana kummajaisena, jolta saatiin aina jokin älyvapaa kommentti maailman menosta. Todella outo tapaus.

      Poista
    4. Toi "vihreä messias" on hyvin sanottu, keksitkö sen itse?
      Kaikki muu olikin sitten todella huonoa.

      Poista
    5. Ihan itse keksin, ja olisin voinut kirjoittaa myös Linkolan kaksinaamaisuudesta, joka ilmeni hänen Suomen Kuvalehteen tekemästä kirjoituksesta, jossa hän leimasi naapurinsa hyvin kyseenalaiseksi, lähes pahantekijäksi. Tosiasiassa tämä naapuri oli aivan normaali maanviljelijä, ja ollut hyvin avulias myös Linkolaa kohtaan. Tätä asiaa käsiteltiin sitten myöhemmin lehdessä, josta jutusta sitten siis selvisi, että Linkola oli myös aikamoinen mulkku. Oli harhoissaan tai pahansuopuuttaan leimannut naapurinsa valtakunnallisessa lehdessä. Mutta eipä siitä sen enempää.

      Poista
    6. Korjattakoon, että ainakin yhdessä asiassa Linkola oli oikeassa, eli hän oli äärimmäisen nuiva maahanmuuttoa kohtaan.

      Poista

Kirjoita nimellä.