keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Muuan tarina

 

Tuhlaajapojan paluu

 

Eino Säisä, Afrikan tähti. WSOY 1987, 166 s.

 

Kun minullakin tuli yli puolen vuosisadan tauon jälkeen taas pelattua Afrikan tähteä 6-vuotiaan pikku vunukan kanssa, tuli tämä kirjakin ilman muuta laukkuun kirjastossa.

Eino Säisä on merkittävä ja kiinnostava Suomen maaseudun murrosvaiheen kuvaaja ja hänen massiivisesta 6-osaisesta eepoksestaan Kukkivat Roudan maat (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=s%C3%A4is%C3%A4 ). tehtiin tuoreeltaan vuonna 1981 TV-sarja. Siihen aikaanhan Yle oli vielä merkittävä kulttuurivaikuttaja.

Vuonna 1935 syntynyt Säisä oli tuota sotasukupolven ja suurten ikäluokkien väliin sijoittuvaa joukkoa, joka eli Suomen suuren murroksen vuosina jo niin sanotusti tietoista elämää, kantaen mukanaan vanhan agraari-Suomen perintöä, joka sitten konkreettisestikin äkkiä hävitettiin suuren muuton ja kulttuurivallankumouksen aikana.

Sota kuului suurten ikäluokkien esihistoriaan. Se oli kyllä hyvin lähellä ja vaikutti yhä voimakkaasti, mutta silti se tunnettiin vain kuulopuheista. Säisän ikäluokalle se oli sen sijaan vielä osa lapsuutta, herkkien vuosien kasvuympäristöä. Sodan jälkeinen aika oli sitäkin paremmin tuon ikäluokan muistissa ja sitä aikaa kirjailija kuvaa tässäkin pikku romaanissa.

Teema on klassinen: lahjakas poika irtautuu ympäristönsä arvoista ja tavoitteista ja muuttaa asumaan hotellihuoran kanssa. Sellaisia on pienenkin kaupungin joka ravintolassa, se kuuluu systeemiin.

Kumppani on henkisesti lähempänä päähenkilöä kuin tämän entinen maailma ja niin käy, ettei ylioppilaspoika, jollaiset oli siihen aikaan periaatteessa predestinoitu ainakin jonkinlaisiksi herroiksi, koskaan irtaudu tuosta maailmasta, jossa eletään kädestä suuhun satunnaisilla töillä. Merimiehenäkin käväistään.

Juotuaan sisuskalunsa piloille päähenkilö palaa vanhaan kotiinsa, jonka entinen komeus on jo muuttunut hiljaiseksi rappioksi. Isäntä, eversti evp. on kuollut, entinen tyttöystävä muuttunut vanhaksi ja niin edelleen.

Tuhlaajapojan omaisuus mahtuu pieneen laukkuun. Siellä tuntuu olevan myös joku nimeltä mainitsematon esine, jonka lukija arvaa pistooliksi. Loppuun käytetty ruumis kaipaa enää armonlaukausta, jota ei kirjassa anneta, mutta jonka lukija ymmärtää olevan tulossa.

Miksi lahjakas lapsi sai tuollaisen kohtalon?

 Tämä romaani ei ole historiallinen ja kyseessä näyttää olevan yksikertaisesti poikkeusihmisen tie, jättäytyminen sen ulkopuolelle, mille ei voi antaa arvoa.

Illuusiot taisivat karista silloin, kun poika tajusi lapsena nähneensä äitinsä parittelevan tilanhoitajan kanssa. Hän sai myös kuulla palvotun isänsä olleenkin asemasodan aikana varsinainen raikulipoika. Miksipä siis itse teeskennellä hyveellisyyttä?

Afrikan tähti -peli, joka on antanut kirjalle nimensä, keksittiin vuonna 1951. Tässä kirjassa päähenkilö pelaa sitä isänsä kanssa jo välirauhan vuonna, mutta sattuuhan niitä lipsahduksia. Kun tämä kirja kirjoitettiin, ei ollut kohtuullisella vaivalla mahdollista selvittää näin vähäpätöisiä asioita. Googlekin on tuonut maailmaan paljon uutta.

Tuolla lipsahduksella ei toki ole mitään merkitystä kaunokirjallisen teoksen arvolle, mutta suoraan sanoen en ihan ymmärtänyt tämän kirjan ideaa, mikäli peli siihen keskeisesti liittyy. Ehkäpä sen löytyminen taas kirjan lopussa herätti muistoja ja muutti päähenkilön itsetuhoisia suunnitelmia tai sitten ei.

A propos, milloin Yle esittää uudelleen Säisän Kukkivan roudan maista tehdyn TV-sarjan? Entä niitä muita TV-teatterin produktioita, joita vuosikymmenten mittaan on tehty?

 

16 kommenttia:

  1. "mutta suoraan sanoen en ihan ymmärtänyt tämän kirjan ideaa, mikäli peli siihen keskeisesti liittyy. "

    Olisiko se vähän kuin Rosebud-niminen lapsuuden kelkka Orson Wellsin elokuvassa Citicen Kane, jolla oli jotenkin tarkoitus inhimillistää päähenkilö?

    Säisän tuo kirja taisi olla melko klassinen laskevan säätykierron kuvaus.

    Viimeiseen kappaleeseen voi täysin sydämmin yhtyä.

    VastaaPoista
  2. Kukkivan roudan maat oli todella melkoinen tuotanto Yleltä. Sipilän Jukka ohjasi ja Hartzelin Rami kuvasi. Iisalmi tuli tutuksi ryhmälle ja ryhmä Iisalmelle. Muutama avioliitto hajosi ja muutama alkoi. Säisä oli hiljainen vaatimattoman oloinen kaveri. Se oli vielä sitä aikaa, kun elokuvia tehtiin viinan voimalla ja terveyden kustannuksella, mutta oli se joskus kivaakin. Taistolaisuuskin oli siinä vaiheessa, etteivät etteivät esimerkiksi Rami ja Jukka puhuneet politiikaa meidän revisionistien ja toisinajattelijoiden kanssa. Se olikin hyvä, koska nåin ryhmän henki säilyi aika mukavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha pappa hourailee taistolaisista, eikä näe persuja.

      Poista
    2. Juuri näin, perusut ovat pehempia kuin taistolaiset, sillä niillä ei ole selkärankaa ja selkeätä visiota, jota vastustaa.

      Poista
    3. Olisihan johtunut siitä, että Affun aikana ei ollut persuja. Rutise seuraavaksi siitä, ettei muisteloissa mainita älypuhelimia. Tyypillistä historiattomuutta.

      Poista
    4. Näin vanhana kapakkaväittelijänä täytyy sanoa, että tässäkin lajissa nuoriso taantunut alkeelliselle tasolle.

      Poista
    5. Oscari hyvä,

      Jos jollakulla on kanttia yrittää korjata Suomen velkasyöksyä ja huolehtia maan ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta pitkällä jänteellä, on melkoisen infantiilia väittää, että tuolla toimijalla ei ole selkärankaa.

      Sekä media että vihervasemmisto kaatavat lokaa noiden vastuunkantajien päälle ahtopaineella ja siitä huolimatta he edelleen yrittävät.

      Taistolaiset ajoivat neuvostovaltaa Suomeen. Persut ja nykyhallitus taas yrittävät toimia Suomen ja suomalaisen työtätekevän ja tässä maassa ihan kaiken maksavan porukan puolustajina ja edusmiehinä/ -naisina.

      Minusta tuossa on vissi ero, jonka toivoisin kaikkien niiden tunnustavan, jolla on edes jonkintasoinen pyrkimys älylliseen rehellisyyten.

      Poista
    6. Persutko jotain korjaisivat?
      Persut ovat nykypäivän taistolaisia, usko on kova.

      Poista
    7. Kuusikymmenluvun lopun yleismaailmallinen nuorisovallankumous vaikutti omaa impivaaralaista kulttuuriammekin ravistellen, ja ensi vaiheessa juuri se rohkaisi käyttämään tuolloin nuorta televisiotakin kulttuurikanavana -- mutta tuo kärkiaalto oli nopea, osin talttui ja laantui pois, ja osin -- ja tästä syntyi se varsinainen tragedia -- muuttui poliittis-ideologiseksi valtataisteluksi, johon aktiivinen osa uutta aaltoa edustaneista kulttuuri-intellektuelleistakin sitten sortui.

      Tv-teatterikin tarttui ensin klassikoihin -- työlistalla olivat mm. Hasekin Svejk, Oppenheimer, Shakespeare, monet muut, olisivatko olleet Pirandello ja Millerkin -- mutta sekin touhu sortui sitten punatyttöjen sairaan narsistisella väräjävällä äänellä laulamiin taistolaislauluihin.

      Nyt nuo samat narsistiseen uhriajatteluun palautuvat poliittiset tunnot elävät kaikenlaisen todellisuuspakoisen efektinmetsästyksen ja pubertaaliseen parinmuodostusvaiheeseen jämähtäneen tosi-teeveen suuren suosion muodossa. Wokelteleminen on akateemisessa harhamaailmassa elävän mukamas paremmin ajattelevan, iättömän ja kaikin tavoin määreettömän väen ikioma älyllinen joukkotaantuma.

      Eipä ole parempia aikoja näköpiirissä, ei edes horisontissa. Ihmisille riittää intellektuaalisuudesta niin vähä keskellä kaikkea tätä aineellista ja efektiivistä yltäkylläisyyttä. Ideologiset huutelut riittävät, se keskustelu joka ei ole suoranaisesti vain maagisten leimasanojen heittelyä jää käsitteellisten näennäsisyyksien keskinäissuhteiden selvittelyksi. Skolastinen käsiterealismi on palannut takaisin, ja inkvisitio jo harjoittelee tuomitsemista "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" antamilla totalitaristisilla valtuuksilla.



      Poista
    8. Kun näin ne BLM- makaajat Senaatintorilla, aloin jo todella uskoa taantumiseen. Pieni toivon liekki oli sentään lepatellut. Venäjän kollektiivinen idiotismi oli jo viimeinen niitti.

      Poista
    9. Persut ovat tuota samaa idiotismia.

      Poista
  3. Kukkivat roudan maat -sarja (5 jaksoa) on näytetty Ylellä viimeksi syksyllä 2017. Sitä koskeva YLEn esittely tässä:
    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/09/kukkivat-roudan-maat-maalasi-realistisen-kuvan-sodanjalkeisesta-ylasavolaisesta

    Esittelyssä on pari linkkiä kuvausten 1978-1980 kestäessä tehtyihin haastatteluihin, joissa mm. ohjaajana toiminutta Jukka Sipilää jututetaan.
    Säisän romaanin televisiosarja on ollut Ylen Areenassa 9.11.2017-31.12.2022. Eli se on jostain syystä poistettu viime vuoden lopussa, olisikohan 5 vuoden määräaika päättynyt? Kannattaa esittää Ylelle sarjan uusimista, ehkä siellä kuunnellaan katsojien toiveita?

    Sarjan jaksot ovat muuten Areenassa saaneet huomattavan määrän katsojia.
    Jaksojen käynnistyskerrat: 1-jaksolla 133.098 kertaa, 2-jaksolla yli 40.000 kertaa ja 4-jaksollakin yi 18.000 ja 5-jaksolla yi 21.000 kertaa. (kolmosjaksoa en saanut google-haaviin).

    Tätä kirjoittaessani YLEn Tänään iltapäivällä -makasiiniohjelmaan 1.4.1978 tehty haastattelu pyörii tuoss taustalla, ja siinä Jukka Sipilä totesi mm. että kotimaan historian tallentaminen tv-näytelmänä tai tv-sarjana on erittäin perusteltua. Hyvin Sanottu. BTW: Jukka Sipilä soitti kerran minulle kotiin ja meillä oli oikein miellyttävä keskustelu, joka koski erästä tutkimuskohdettani. Jäi tosi mukava mielikuva miehestä, vaikka ideologisesti olimmekin ”vastapuolia”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin symppasin Jukkaa ja alkuun uskoinkin että hän oli taistolainen vain hyvän hyvyyttään.

      Poista
  4. Täällä harvemmin on puntaroitu virsiä ja niiden riimejä, mutta koska Säisän "Kukkivat roudan maat" on elävää kansalliskirjallisuutta ja YLEn siitä jo kohta puolen vuosisataa sitten tekemä 5-osainen tv-dramatisointi oli yhtiön siihen saakka suurin näytelmällinen produktio, ehkä tämä ansaitsee sijansa.
    "Virsikirja.fi" -sivustolla on kustakin virrestä ja senytyhistoriasta mielenkiintoinen selonteko, niin myös tästä Uuno Kailaan (sanat, 1930, 1932) ja Tauno Kuusiston (säv. 1939) konstruktiosta.
    Koska suorat linkit eivät oikein toimi alustassa, laitan koko esittely-tekstuurin tähän:

    "1.
    Siunaa ja varjele meitä,
    Korkein, kädelläs.
    Kaitse ain kansamme teitä
    vyöttäen voimalla meitä
    heikkoja edessäs.
    Sulta on kaikki suuruus,
    henki sun hengestäs.

    2.
    Herramme, kirkasta meille
    kasvos laupiaat,
    niin että armosi alla
    toivoa rohkaisemalla
    kukkivat roudan maat.
    Vaivoissa näytä meille
    kasvosi laupiaat.

    3.
    Tutkien sydämemme
    silmäs meihin luo.
    Ettemme harhaan kääntyis,
    ettei kansamme nääntyis,
    silmäsi meihin luo.
    Alati synnyinmaalle
    siipies suoja suo.

    Uuno Kailas 1931. Säk. 2 muod. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Taneli Kuusisto 1939.

    Luokitus: Isänmaa
    Katso virsi 549 ruotsinkielisessä virsikirjassa
    Virren tarina:
    584 Siunaa ja varjele meitä

    Itsenäisyyspäivänä 1930 Kansallisteatterissa vietettyyn juhlaan Uuno Kailas (1901-1933) kirjoitti kolmiosaisen runosarjan "Isänmaan päivä". Kaksi sen osista hän sisällytti valittujen runojensa laitokseen (Runoja), jonka hän ennätti toimittaa ennen varhaista kuolemaansa: ”Ceterum censeo” ja ”Suomalainen rukous”. Jälkimmäinen oli hänelle poikkeuksellisen läheinen.

    Uuno Kailaan läheinen ystävä Eino Salmelainen kertoo muistelmissaan siitä käynnistään runoilijaa tapaamassa, jolloin hän sai käsikirjoituksena lukeakseen "Suomalaisen rukouksen". Se tehosi syvästi Salmelaiseen. Hiljaa hän sanoi, että tätä rukousta tullaan vielä joskus lukemaan kirkossakin. "Luuletko? Kailas sanoi yhtä hiljaisesti. Ja kyynel vieri hänen poskelleen. Hän oli tällaisissa tapauksissa hyvin herkkä – ja hänen suhteensa kirkkoon ja uskontoon äärimmäisen kunnioittava. Tuskin hän kuitenkaan sinä hetkenä uskoi minun ennustukseni toteutuvan. Siihen aikaan se vielä näyttikin kovin rohkealta toiveelta."

    Sävellyksenä "Suomalainen rukous" sai jylhän taustan.

    Vuonna 1938 Yleisradio pyysi Taneli Kuusistoa (1905-1988) säveltämään Kailaan "Suomalaisen rukouksen" isänmaallisaiheista kuulokuvaa varten. Sillä hetkellä se ei Kuusistoa suuremmin inspiroinut. Seuraavana syksynä häntä muistuttettiin asiasta, jolla oli jo kiire. Nyt runo kosketti säveltäjää aivan toisella tavalla ja sävellys syntyi.

    Laulun kantaesitys oli siis radiossa, mutta varsinaisesti sen teki tunnetuksi pääkaupungin seurakuntien järjestämä isänmaallinen suurjuhla Messuhallissa 25. marraskuuta 1939. "Suomalaisen rukouksen" esittivät silloin Helsingin yhtyneet suomalaiset kirkkokuorot Kuusiston itsensä johtamina.Viisi päivää myöhemmin alkoi talvisota.

    Kailaan runossa on kolme säkeistöä, Kuusiston kuorolaulussa kaksi. Toisen säkeistön hän jätti pois, koska sen rakenne poikkeaa muista. Kun virsikirjakomitea aikanaan liitti ”Suomalaisen rukouksen” virsikirjaehdotukseensa, se otti mukaan myös toisen säkeistön. Sitä jouduttiin siis muokkaamaan; Kailaan kirjoittamana se kuuluu nimittäin näin:

    Herra, valista meihin
    kasvosi laupiaat,
    kunnes armosi alla
    kukkivat roudan maat!
    Vaivassa vaeltaneihin,
    Herra, valista meihin
    kasvosi laupiaat!

    Tekstin muokkauksesta huolehti Niilo Rauhala. Säe "toivoa rohkaisemalla" on siis hänen lisäämänsä. Siinä määrin virsikirjan säkeistö poikkeaa Kailaan alkuperäistekstistä, että kirjallisten piirien närkästyksen saattoi hyvin ymmärtää.

    Toisen säkeistön saaminen mukaan oli kuitenkin tärkeää. Kailaan runon runkona on nimittäin Herran siunaus. Virteen sisältyy nyt myös siunauksen keskimmäinen pyyntö: Valista meille kasvosi.

    Tauno Väinölä"

    VastaaPoista
  5. Pari kertaa edellä on Kukkivan roudan maat. P.o. kukkivat. Säe Kailaan Suomalaisesta rukouksesta. On tuo itseltänikin lipsahdellut.

    VastaaPoista
  6. Onkohan noista kaikista tv-teatterin ohjelmista enää edes tallenteita jäljellä?
    Mukava niitä olisi nähdä. YLE Areenassa olevat vanhat radiokuunnelmat ovat myös sangen laadukkaita.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.